.

.

lauantai 27. elokuuta 2016

Maailmanperintömatkailua Merenkurkussa


Nyt tulee juttua (ja melko liuta kuvia) yhdestä kesän parhaasta päivästä. Sellaisena olen hehkuttanut kuukauden takaista kesälomareissua Merenkurkun saaristoon Unescon maailmanperintöalueelle. Tuolla retkellä kaikki vaan meni niin kuin Strömsössä. Oltiinhan sielläpäin.

Merenkurkun maailmanperintö on ollut nyt juhlavuotensa takia tapetilla ja varsin arvovaltaisenkin mielenkiinnon kohteena. Muutama viikko sitten Sauli Niinistö ihaili näkötornissa noita samoja maisemia.


Björköbyn Svedjehamn on kalastajakylä maailmanperinnön sydämessä. Sinne on noin 40 kilometrin matka Vaasasta. Puolimatkassa ylitetään Raippaluodon silta, joka on Suomen pisin silta ja komea näky jo itsessään.

Svedjehamnissa voi nähdä millaisia vaikutuksia maan kohoamisella on luontoon. Näkötornista avautuvat upeat maisemat moreeniselänteelle, joka todistaa jääkauden voimaa.



Merenkurkussa on tarjolla eri mittaisia vaellusreittejä upeissa maisemissa. Onnekas voi nähdä patikoidessaan merikotkan. Me teimme Svedjehamnista reilun viiden kilometrin patikkaretken, jonka lapsetkin jaksoivat aamupalan ja matkan varren mustikoiden voimin ilman vastarintaa. Saimme kuopusta varten lainaksi rinkan, joka oli loistovehje paikoin hyvin juurrakkoisella kivipolulla ja pitkospuilla.




Saaristoidyllissä laiduntava ylämaankarja pulahteli välillä mereen uimaan. Lehmät käyskentelivät paikoin aivan luontopolun vieressä, ja tiheiköissä kulkiessa saattoi kuunnella lehmänkelloa ja arvailla mistä seuraava sarvipää putkahtaa. Juuri sopivan villiä ja jännittävää kaupunkilaislaps...äidille.



Luontopolun maisemat vaihtelivat merenrannasta metsikköön, karuun kivikkoon, niittyihin ja peltoihin. Silmä lepäsi luonnossa, idyllisissä ranta-aitoissa ja kalastusverkoissa. Heinäkuinen aurinko ja helle tekivät kaikesta tietysti aivan hulppeaa, mutta tuonnehan sopii ehdottomasti myös syksy. Millainen tuoksu, tuuli ja väritys pian olisikaan? Menkää te katsomaan, sillä minä tuskin ehdin enää toista kertaa tänä vuonna.

 

Kuopus sivisti meitä lukemalla innokkaasti kaikki opastaulut. Ruotsikin sujui. Itse asiassa taisi olla jotain ruotsinsukuista koko selostus. Veikkaan että Närpiön murretta, kun en 20 vuotta vanhalla laudaturillakaan oikein mitään ymmärtänyt.

Palkitsimme reippaat lapset ja itsemme patikkaretken päätteeksi pitkällä pulahduksella Svedjehamnin uimarannalla. Kalastajakylästä löytyi ihanan siisti ja rauhallinen ranta. Ja merivesi paljon lämpimämpää kuin kotijärvessä!




Retken tuonne olisi voinut tehdä hyvin Vaasasta käsin. Mutta me yövyimme Björköbyssä. Idyllinen Merenkurkun Majatalo tarjosi elämyksellisen ja verrattain edullisen majoituksen piha-aitassa ja sopi hyvin rennoksi kesäyöpymiskohteeksi lapsikatraalle.



Nukkuma-aittaan mahtui hyvin yöpuulle ja kauniisti laitetussa pihassa oli lapsille tarjolla tekemistä trampoliinista pallopeleihin. Grillasimme nuotiopaikalla iltapalat ja juttelimme mukavia majatalon ystävällisen emännän ja muiden yöpyjien kanssa.


Majatalon viehättävässä salissa tarjoiltiin aamupala, josta löytyi jokaiselle jotain erityisherkkua. Majatalomajoitus oli kivaa vaihtelua hotelliketjuille, ja paikka jäi elävästi lastenkin mieleen. Vieläkin muistelevat kuinka syvälle mutaan jalka litsahti trampoliinin vieressä ja miten pitkään jaksoivat aitassa unta odottaa.

 
Minun muistoihini on kaiken luontoelämyksen ja maisemien ohella jäänyt se mukava tunnelma, joka reissulla oli. Koko sakki oli jotenkin erityisen lauhkealla tuulella. Patikoinnilla ja maalaismaisemalla on selvästi positiivisia vaikutuksia energisiin poikalapsiin ja heidän paikoin ylivirittyneisiin vanhempiinsa. Yhtään ei (minua) harmita, että tänä vuonna kesälomalla jäivät kieputinhuvipuistot koluamatta.

Oliko sinun kesässäsi jokin kohokohta?

Lisätietoa Merenkurkusta täältä.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.  

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ajatuksia bloggaamisesta. Miksi bloggaan?


Moni blogiystäväni on nyt pohtinut bloggaamista teksteissään. On kirjoitettu paljon sellaista, minkä minäkin allekirjoitan. On nyökytelty tämän harrastuksen antoisuutta. Kiitelty blogimaailman sosiaalista vuorovaikutusta ja blogitapahtumien tuomaa piristystä.

On todettu, että bloggaaminen on hyvin opettavaista. Tämän harrastuksen myötä pysyy kiinni ajan ilmiöissä. Voi saada vinkkejä matkailuun, kokkailuun, lastenkasvatukseen, harrastuksiin, arkeen ja juhlaan. Oppii kirjoittamisesta, valokuvauksesta, tietotekniikasta, toisista ihmisistä, elämäntavoista ja ajatusmaailmoista. Oma näkemys laajentuu.



Samalla oppii tuntemaan itsensä paremmin. Kirjoittaessa ja toisten juttuja lukiessa tulee jäsenneltyä ajatuksia; millainen minä olen, miten ajattelen, mistä pidän ja mikä on minun tyylini.

Moni haluaa säilyttää blogijutuissaan positiivisen sävyn. Se on järkevää, sillä blogin tyyli vaikuttaa kirjoittajankin mielialaan.


Blogin julkisuus paksuntaa nahkaa. Bloggaaja ei voi liikaa välittää muiden mielipiteistä. Oman blogin takana täytyy voida seistä. Bloggaaja ei saa välittää siitäkään, että harrastusta saatetaan vähätellä tai kummastella.

On aika yleistä, että blogia luetaan vähän salaa. Blogin pitäjälle ei haluta paljastaa, että blogi kiinnostaa. Toisaalta blogi voi tuoda elämään aivan uusia ihmisiä. Bloggaajien oman yhteisön lisäksi blogin kirjoittaja saattaa saada ajatuksilleen tukea ja haastettakin myös hyvin yllättäviltä tahoilta. Palaute voi olla hyvin mieltä kohottavaa ja uutta luovaa.

Kaikenlainen julkinen toiminta saattaa ärsyttää ihmisiä. Blogi voi siksi vaikuttaa myös negatiivisesti ihmissuhteisiin. Vaikka miten sanansa ja kuvansa asettaisi, tulkinta on aina riippuvainen yksittäisen lukijan kokemusmaailmasta ja elämäntilanteesta.



Nainen Talossa -blogi lähti liikkeelle neljä vuotta sitten halusta tallentaa elämän kauniita hetkiä ja kivoja kokemuksia. Halusin myös verestää kirjoitustaitojani ja kehittää visuaalisuuttani. Minua viehätti mahdollisuus oppia ja tehdä jotain aivan uutta ja nykyaikaista. Yksi taustatekijä blogin aloittamiseen oli se, että en halunnut spämmätä Facebookissa, missä nykyään vain harva on aktiivinen. Ajattelin, että blogiin varmasti löytävät ne, joita julkaisuni aidosti kiinnostavat.

En ole kokenut tarvetta rajata aiheitani, vaan blogi on elänyt eri elämänvaiheissa ja kiinnostuksenkohteissani mukana. Matkan varrella olen aiemmin kirjoitellut enemmän taloon ja kotoiluun liittyviä juttuja, kun taas viimeisen vuoden aikana minua on blogista päätellen viehättänyt enemmän kaikenlaiset arjen irtiotot. Siitä voikin helposti päätellä, että pitkän hoitovapaan myötä alkaa kotiseinät jo olla nähty. Myönnän, että kotoilu vaatii jo vaihtelua.







Tämän jutun kuvituksissa on jälleen tuota vaihtelua. Olimme lauantai-iltana Tampereen Pyhäjärvellä sisävesiristeilyllä. Siellä tarjottiin maistuva illallinen. Jazzahtava taustamusiikki kohotti risteilytunnelmaa. Sää selkeni juuri sopivasti illaksi, ja saimme ihastella laivan ikkunoista ja kannelta illan punertamia rantamaisemia.

Minulla oli illallisristeilyllä ylläni alennusmyyntilöytö Lindexiltä. Holly & Whyte -malliston vihreä neulejakku sopi tyyliltään risteilyteemaan. Jakku onkin yksi tämän hetken lempivaatteistani. Niin pehmoinen päällä ja niin hyvä vihreä.


Tämä postaus olkoon samalla haastevastaukseni Blogini tarina -haasteeseen jonka sain jo talvella useammaltakin blogiystävältä. Olen pahoillani, kun en millään muista ketä kaikkia pitäisi haasteesta kiittää. Haastevastaus on kuitenkin kai parempi näin myöhään kuin ei milloinkaan.

Herättikö bloggaamisaihe sinussa ajatuksia? Oletko miettinyt miksi sinä bloggaat tai miksi et?

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ. 

maanantai 8. elokuuta 2016

Betoniaskartelua ja rapujuhlia


Älkää hätäilkö. En ole hautautunut kukkapenkkiin. Mullassa on joku muu. Jätti kivat saappaansa sojottamaan niin hauskannäköisesti, että jääkööt sinne.

Myönnän kyllä, että paljon ei ole naista kotona näkynyt, kun viikko on vierähtänyt taas maailman turuilla. On oltu asuntomessuilla ja muilla kesäretkillä yksin, kaksin ja viisin. Instagram-kamut pysyvät tästä levottomasta menosta paremmin ajan tasalla kuin blogi, joka odottaa kotona.


Viikonloppuna sentään saatiin kotona pystyyn pienet puutarhapirskeet. Mummi ja pappa tarjosivat serkuksille ihania herkkuja, ja samalla söimme kauden ensimmäiset ravut. 


Äitini oli tehnyt hienostuneen juustopiirakan rapujuhlien alkupaloiksi. Juustopiiras on klassinen osa ruotsalaisten rapujuhlapöytää. Minä käytin piirasta paahtoleivän sijaan rapujen petinä ja terästin annostani sitruunamehulla. Ai että, kun oli hyvää! Alkuruoan ja pääruoan voi tällaisissa juhlissa mielestäni aivan hienosti syödä samalla suullisella.

K-Ruoka juustopiirakan ohjeen löydät täältä.


Jokin aika sitten kerroin täällä blogissa kellariremontista, joka on kesän aikana nytkähtänyt aimo harppauksen. Yhtenä heinäkuisena aamuna saimme remontin ansiosta ihmetellä kotipihassa betoniautoa.


Lattiavalusta jäi kottikärryllinen askartelumateriaalia, josta kokeiltiin tehdä kaikenlaista jännää puutarhaa koristamaan. Isännän risat saappaat pääsivät betonimuotiksi. Raparperinlehtien päälle levittämällä betonista tehtiin laattoja. Laattoihin laitettiin kanaverkkoa vahvikkeeksi.



Laatoista tuli kauniita. Toistaiseksi ne on aseteltu koristamaan rinnettä. Mutta voi olla, että niistä muotoillaan vielä jonkinlainen pihapolku kukkapenkin yhteyteen.



Parista isosta raparperinlehdestä kokeilimme muotoilla myös altaan asettamalla lehdet hiekkakasan päälle.



Allas ei onnistunut aivan viimeisen päälle, mutta ehkä siitä vielä jotain iloa on osuessaan oikeaan paikkaan. Kuopus ainakin on jo keksinyt kuinka altaassa voi näpsäkästi pestä pikkuautoja. Ja samalla voi huuhtasta omat housunsa.


Kaiken retkeilyn ohella jotain on siis tapahtunut talossakin. Näihin kuviin ja tunnelmiin toivottelen mukavaa elokuista viikkoa.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ. 

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Nostalgiamatkailua ja tuulettumista


Blogi on päivittynyt aika usein näin sunnuntaisin. Tilastoista huomaan, että sunnuntaijuttua jo osataan odottaa. Tässä tulee nyt taas reissuterveisiä ja festareitakin. Viikossa ehtii sinne ja tänne, kun on kesä ja loma.

Monesti parasta ja mieleenpainuvinta tapahtuu vähän ex tempore. Kun vain keksii, että mennäänpäs ja tehdäänpäs. Vähän äkkiä tullut ajatus nostalgiamatkasta Vaasaan ja luontomatkailusta Merenkurkussa taisi olla tämän kesän paras reissu.


Halusimme esitellä lapsille meidän vanhempien nuoruutta ja opiskelijaelämää Vaasassa. Todistella, että vanhemmatkin ovat joskus olleet nuoria ja tehneet muitakin asioita kuin töitä ja keitoksia seitsemän litran kattiloissa.

Oli hauska palata yliopistolle ja huomata uudestaan miten kaunis campusalue Vaasassa onkaan. Merenrantamiljöö ja uuden ja vanhan arkkitehtuurin yhdistelmä on hieno. En tosin yhtään muista tunnelmoineeni campuksen kauneutta opiskelijana. Nämä ovat selvästi nostalgisesti värittyneitä keski-ikäistyvän rouvan ajatuksia.


Teimme Vaasan visiitin yhteydessä yön yli reissun Merenkurkun maailmanperintökohteeseen ihmettelemään merestä kohoavaa maata ja saaristokylien idyllisiä maisemia. Tuo kohde oli kokonaisuudessaan niin mieleenpainuva, että aion tehdä siitä myöhemmin oman jutun blogiin.

Merenkurkun maailmanperintöalue ansaitsee isompaa huomiota. Niin upea luontomatkakohde ja elämys maisemien rakastajalle. Ihmettelen, että aikanaan opiskelijana en tiennyt Merenkurkun luontoelämyksestä mitään, vaikka asuimme Vaasassa viisi vuotta. Enkö todella ollut yhtään kiinnostunut ympäristöstäni silloin vai oliko alueen markkinointi vain niin heikkoa? Haluan kallistua jälkimmäiseen syyhyn. Ettei ihan kaikki valaistuminen johtuisi vuosien kulumisesta.


Raippaluodon sillalta on matkaa Svedjehamniin vielä reilut parikymmentä kilometriä.


Pohjanmaalla ollessa vietimme pari yötä myös lapsuudenkotini maisemissa. Oli aika hyvästellä vanha kotitalo, joka on nyt saanut uudet asukkaat. Rannassa ei voinut harmiksemme uida, sillä vesi oli sameana sinilevästä. En muista levää lapsuudesta ollenkaan. Jotkin asiat olivat ennen ihan oikeasti paremmin.


Kesällä blogiin tulee talletettua reissujuttuja. Kotonakin on silti viihdytty. Viime päivinä on viihdytty tavallista hiljaisemmassa kodissa, kun lapset ovat mökkeilleet isovanhempien seurassa. Kummallista miten paljon yhtäkkiä on aikaa, kun ei ole kotona normaalia perhehärdelliä huolehdittavana. Olen silti tehnyt vain kivoja juttuja ja jättänyt "odottavat hommat" odottamaan. Vuodet äitinä ovat opettaneet, että omaan hetkeen pitää tarttua silloin kun se on.


"Lapsettomana" on päässyt tuulettumaan musiikkijuhlilla. Paula Vesalan keikkaa oikein odotin ja se kyllä täytti odotukset. Kaija Koosta tykkäsin myös ja instassa jo tunnustin, että parin viileän juoman jälkeen Roope Salminen Koirineen oli minusta aivan hulvattoman hyvä bilebändi.


Ja koska tässä blogissa usein käsitellään ruokajuttuja, päätän raporttini viimeisimpään makuelämykseen. Onnistuin musiikkijuhlilla saamaan tuosta siasta parhaat palat. Niin hyvää wokattujen perunoiden ja juuresten kanssa. Festariolosuhteissakin voi nykyään saada makuelämyksiä.



Nyt on kiire hakea lapset kotiin, sillä seuraavaksi suunnittelin jo tarttuvani "odottaviin hommiin".  Pitää saada elämää taloon. Elokuun ensimmäinen viikko tuo vielä kaikenlaista kesänviettoa, mutta pikkuhiljaa mieli jo asettuu arkivaihteelle. Kyllä sen aistii ilmassa, että rutiinit pian palaavat. Saavat näin pitkän ja hyvän kesän perään tullakin. Mikään ei droppaa minulle tästä kesästä jäävää tunnelmaa!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ. 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Päivä Tukholmassa Skansenilla


Palataanpa Tukholmaan ja Skansenille. Juhannuksen jälkeen perheristeilimme länsinaapuriin. Ei ollut mikään yllätys, että lapset viihtyivät laivassa. Peli- ja leikkialueet vetosivat. Myös me vanhemmat kestimme ruotsinlaivaolosuhteet lopulta aivan hyvin lasten ilon ja merimaisemien avittamana. 

Tukholma puolestaan sai minut heti varauksetta puolelleen. Skansen osoittautui hienoksi ja sopivan rennoksi perhekohteeksi kauniina kesäpäivänä. Omatoimiretki sinne istui hyvin risteilyn aikatauluun. 

Sain idean päivän viettoon Skansenilla kaimani blogista. Katja tykkäsi paikasta keväällä, ja nyt voin sanoa, että niin tykkää tämäkin Katja. Tässä kuvapainotteinen raportti retkestämme. Ties vaikka joku saisi taas tästä uuden idean kivaan lomapäivään Tukholmassa.


Me päädyimme ottamaan edullisen paikallisbussin Siljan terminaalista. Sillä pääsi noin kilometrin päähän Skansenin portilta. Kävelymatka portille kolmen pojan kanssa sujui helposti mm. venesataman maisemia ja hienoja aluksia ihaillen.




Kävelymatkan varrelle osui myös Nordiska Museet, joka on aika vaikuttavan näköinen rakennus. 


Skansen on vuonna 1891 perustettu ulkoilmamuseo, jossa voi aistia historian havinaa kulttuurihistoriallisessa ympäristössä. Alueella on taloja, kartanoita ja maatiloja eri aikakausilta, yhteensä yli 150 rakennusta. Miljöö puutarhoineen on hyvin viehättävä. Jos pidät Porvoon, Naantalin tai Rauman vanhasta kaupungista, pidät myös Skansenista.

  


Isolla museoalueella voi seurata kullekin aikakaudelle tyypillistä elämää historiallisesti pukeutuneiden oppaiden touhutessa aivan kuin asuisivat taloissa. Skansenilla voi tehdä myös ostoksia putiikeissa ja kuppiloissa entisajan tyyliin.




Me vanhemmat nautimme Skansenin kivasta ympäristöstä ja mahdollisuudesta rentoon oleskeluun katraan kanssa. Miljöö ja putiikit olivat meidän pojille kuitenkin vain toisarvoisia paikassa, jossa on eläintarha ja muutakin viihdykettä lapsille. 

Skansenin eläintarhassa on kotieläinten lisäksi skandinaavisia villieläimiä; susia, ilveksiä, hylkeitä jne. Meidän sakki innostui erityisesti vilkkaasta karhuperheestä. Karhuveljesten kisailu ja paini muistutti erehdyttävästi sitä mitä kotona tapahtuu alituiseen. Olikohan niskan päällä nyt pikkuveli vai isoveli?




Lasten leikkipaikassa saattoi ihmetellä vähän vähemmän eläväistä karhua. Viimeisen kuvan yksilö oli tainnut hävitä pahemman kerran jonkin taiston. Karhuntalja oli vaikuttava. Nyt voimmekin kertoa kavereille, että ollaan silitelty ihan oikeaa karhua.



Moni tuli Skansenille omien eväiden kanssa. Meilläkin oli syötävää mukana ja ostimme alueelta täydennystä herkkuihin. Evästelyyn oli tarjolla useita viihtyisiä paikkoja. Alueella vapaasti kulkevat riikinkukot olivat tosin häiritsevän kiinnostuneita vieraiden eväistä. Meiltäkin yksi röyhkeä kukko nappasi pullan suoraan pöydältä. Pojat sopivat neuvokkaasti, että menetetty oli äidin pulla. Ei siis käynyt kuinkaan.


Skansen on monelle etäisesti tuttu periruotsalaisesta All sång på Skansen -yhteislauluohjelmasta, jota näytetään kesällä myös Suomen televisiosta. Musiikkiohjelman tapahtumalava oli livenä iso ja hieno. 

Meillä on Skansenin reissun jälkeen katseltu tiistai-iltaisin Yle Fem -kanavaa ainakin sivusilmällä. Kyllä ne ruotsalaiset vain osaavat. Lauluohjelma tarjoilee energistä ja niin iloisen sosiaalista meininkiä hienojen näköalojen äärellä. Vähän toista kuin Tammerkosken sillalla. Vai pitäisikö tässä sittenkin olla solidaarisempi ja vetää kotiinpäin.


Kesällä on tullut retkeiltyä vaikka missä. Kamerasta löytyisi valmiita aineksia vielä moniin retkiraportteihin. Saattaa kuitenkin olla, että seuraavaksi raportoin blogissa jostain, missä ei ole vielä koskaan käyty. Lomaa on jäljellä, ja elämysahneilla on uusi kohde kiikarissa. Vähän paistetta, ja siitä voi tulla vielä hieno reissu. Palailen aiheeseen vielä jossain kohti.

Oletko sinä käynyt Skansenilla? Onko sinulla joku toinen suosikkipaikka Tukholmassa?

Lisätietoja Skansenista täältä.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.