.

.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Meillä leivotaan sämpylöitä

Viivi päästelee leipoessaan ärräpäitä.

Tunnustan. En ole kovinkaan innokas leipuri, jos puhutaan sellaisesta leipomisesta, missä taikinaa pitää vaivata ja muotoilla käsin. Tunnen sympatiaa Viiviä kohtaan. Sama on tapahtunut joskus myös meillä. Koska jaan Wagnerin käsityksen siitä, että leipä pitää leipoa rakkaudella, jätän leivonnan mielelläni sille kuka sen sydämellään tekee.

Ilolla otan vastaan mummun lapsilleni tarjoaman taikinaterapian. Mitä isommat kädet edellä, sitä pienemmät perässä. Ja voi miten mukavaa onkaan lasten leipoa yhdessä mummun kanssa.



Mummun sämpylöihin käytetään aina aamupuuron kattilanpohjalliset. Kun mummu on kylässä, puuroa keitetään tarkoituksella liian paljon. Silloin voimme odottaa leipomuksia :).

Jauhoina käytetään sitä mitä talo kulloinkin tarjoaa. Tällä kertaa vehnä-, graham- ja sämpyläjauhoja, lisäksi 4-viljan puurohiutaleita. Mummun sämpyloistä löytyy myös porkkanaraastetta.

Pehmoisten sämpylöiden salaisuus piilee siinä, että taikina jätetään hyvin kosteaksi ja jauhoja säästellään leivottaessa. Mummun näppeihin taikina ei silti jää kiinni, ja touhu on sopivaa seurattavaa myös lasten korville ;).

Korillinen sydämellä leivottuja sämpylöitä.

Sämpylät ovat parhaimmillaan juuri paistettuna. Myöhemmin ne maistuvat erityisen ihanalta paahdettuna. Sipaisu voita ja vierelle lasi maitoa. Taidanpa mennä ottamaan vielä yhden...


2 kommenttia:

  1. Ihana tuo Viivi ja Wagner :) Ja tuore sämpylä on niin ihanaa, laiska emäntä olen ollut kun en ole saanut aikoihin leivottua :P

    VastaaPoista
  2. Hei, kiva kun vierailit :). Meitä laiskoja emäntiä on varmasti monia. Mutta mahtavaa, että joku joskus viitsii ja innostuu...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!