.

.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Juhlatunnelmia



Se odotus, mikä 4veen valtasi jo muutama päivä ennen synttärijuhlia sai arvoisensa huipennuksen talon täyttyessä hulinasta. Miten mukava onkaan, että kutsuttu väki pääsi paikalle ja lapsi sai todella kunnon pirskeet.


Tarjoiluissa huomioitiin päivän tähden mieltymykset. Mansikkatäytteisen kakun lisäksi tarjolla oli mm. tähtitorttuja mansikka-vadelmahillolla. Tähtiteemaa seurailtiin väljästi myös muussa tarjoilussa. Kakun tähtikoristeiden lisäksi popcornit tarjoiltiin lapsille tähtitarroin somistetuista pikareista.

Hillotäytteiset sydänpikkuleivät olivat leipomisvimmaisen mummin käsialaa. Täytekakunkin ihana mummi oli tehnyt pakasteeseen valmiiksi ja naiselle talossa jäi sen sulattaminen ja koristeleminen.

Seuraavalla kerralla muistan kyllä sulattaa kakun jääkaapissa ilman eristävää kupua. Tänään ensimmäiset vieraat virkistyivät hieman hileisestä kakusta. Toisaalta illan viimeisillekin kakku taisi olla sopivan freesi.



Juhlavieraat toivat taloon upeita kukkakimppuja. Mieheni suvussa on aina osattu panostaa päivänsankareiden kukkakimppuihin ja olen todella iloinen saadessani osan tuosta kauniista tavasta. Kukat juhlistavat sisustuksen ilman muuta ja kimpuissa juhlatunnelma säilyy parhaimmillaan useita päiviä.



Vauhdikkaan päivän väsyttämä pikkuväki simahti unilleen helposti. Nainen talossa ottaa itselleen vielä hiljaisen hetken. Sohvannurkassa iloisen päivän kuvia selatessa taittunee touhukkuus, joka vielä hetken estää unen tulon.

torstai 27. syyskuuta 2012

Viikonloppuna juhlitaan


Viikonlopun lähestyminen tarkoittaa tällä kertaa talossa juhlavalmistelujen kiihtymistä. 3vee on lähiviikkoina täyttämässä 4vee. Lisäksi naisella talossa on kymmenennen kerran 25-vuotis syntymäpäivä. Synttärijuhlia vietetäänkin yhteistuumin tulevana viikonloppuna.

Juhlien lähestyessä on mukava tehdä vähän tarkempia siivoja. Tulee kerrankin tiskattua kynttiläkuppeja ja vitriininlaseja. Onkin oikein hyvä, että välillä on synttärisyy päästä piilopölystä eroon.


.

Juhlavalmisteluihin kuuluu tietenkin myös tarjoiluiden miettiminen. Leipomuksia on tehty jo valmiiksi pakasteeseen. Nythän on oikein muodikasta tarjoilla erilaisia kuppikaakkuja. Päätinkin olla mukana tuossa muodissa ja kokeilin tehdä tällä kertaa suolasen tarjottavan muffinin muotoon. Resepti jauhelihamuffineihin löytyy täältä . Koemaistoin tietenkin muutaman ja totesin oikein kelvolliseksi tarjottavaksi.


Muffinien teossa haastavinta oli malttaa jättää muffinivuoka tarpeeksi vajaaksi. Uunissa leipomukset kohosivat yllättävän nopeasti.


Pojat odottelevat jo malttamattomina juhlia. Taitavat olla päättäneet keskenään, että synttäreistä tuleekin oikeat naamiohuvit. Talossa jatketaan vielä huomenna siivoilua ja väkerretään lisää tarjottavaa pöytään. Saattaa olla, että itse juhlatunnelmastakin nähdään vielä myöhemmin välähdys näillä sivuilla.



tiistai 25. syyskuuta 2012

Metsämörrin polulla


Kumisaapaskelit ovat täällä taas. Se tarkoittaa ainakin 10 minuutin hidastusta kurapukuisen aamutoimissa, mikä tarkoittaa 10 minuuttia aikaisempaa herätystä ja 10 minuuttia lyhyempiä unia. Mutta koska tämä on positiivinen blogi, muistellaan hieman lauantaista kumisaapasretkeä.



Metsämörrin polulla oli erittäin märkää ja mukavaa. Polku vei läpi sateisen metsän ja sen varrelta löytyi mukavaa tekemistä rastien muodossa.  Rasteilla kuunneltiin metsän ääniä, hypittiin sammaleiselta kiveltä toiselle, tunnusteltiin puita ja nuuhkittiin sammalia.  Mieleenpainuvin elämys oli oman kaarnalaivan rakentaminen. Eskarilainen vuoli kuin vanha tekijä äidin hirvitellessä vieressä puukon käyttöä. Laiva teki koepurjehduksensa metsän rannassa ja hienosti se uikin. Nyt laiva muistuttaa Metsämörrin polusta leikkihuoneen hyllykössä.


Me aikuiset emme metsämörriä polulla tavanneet, mutta lapset vannovat nähneensä siitä vilahduksen. Missä lienee syy siihen, että Mörri näyttäytyy vain lapsille...

Näistä retkitunnelmista paluu arki-iltaan ja suunta kohti kylppäriä ja kuravaatteiden pesua ;).

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Lauantai-illan ravintolatunnelmaa


Aika usein lauantai-iltaisin lasten mentyä nukkumaan keittiömme muuttuu illallisravintolaksi. Ruoka valmistetaan ja keittiö siivotaan niin, että talon hiljennyttyä aikuiset voivat vaihtaa roolia henkilökunnasta asiakkaiksi. Tunnelma kotiravintolassa on rento ja taustamusiikki juuri mielentilaan sopiva. Eikä ravintolareissua varten tarvitse varata lastenvahtia.

Tänä lauantaina ravintolan listalla oli kanaa lisukkeineen. Harvemmin talon kokki viitsii seurata kokkailuissaan mitään selvää reseptiä. Illan menu syntyy siitä mikä kaupassa kulloinkin sattuu ostoskärryyn päätyä.

Kermainen parmesan-pestokana
Tällä kertaa kanafileet saivat pintamakunsa ensin pannulla oikeassa voissa. Ennen uunivuokaan laittamista maustoin fileet suolalla ja pippurilla. Vuokaan fileiden päälle laitoin uutta Creme Bonjour Cuisine Pestoa. Uunissa haudutettujen kanafileiden pintaan lisäsin vielä ennen tarjoilua reilusti parmesanlastuja. Fileiden seurana söimme lohkoperunoita ja raikasta salaattia.

Paksuja kanafileitä oli 6 kpl. Purkillinen Creme Bonjouria tuntui sopivalta tälle määrälle. Pannulla paistoin fileitä pari minuuttia ja uunissa 200 asteessa ne hautuivat noin 40 min.

Tuo uusi pestolla maustettu Creme Bonjour Cuisine taitaa päätyä ostoskärryyn myös jatkossa. Ateria oli nimittäin oikein onnistunut ja uusi helppo kanafileresepti toistamisen arvoinen.


Hyvän aterian kruunaa jälkiruoka, joka talon ravintolassa on useimmiten jäätelöä. Kokki ei viitsi alkaa makeita mössöjä itse sekoitella, sillä Valio tekee sen paremmin kuin hyvin. Aino Uuniomena -jäätelö oli illan maku. Tässä ravintolassa jäätelöä nautitaan isolla lusikalla, palloja saa niin monta kuin pystyy syömään eikä kupin reunojen nuolemista katsota pitkään.

 

Tuhdin lauantai-illan aterian jälkeen sunnuntain aamupala jää kevyeksi. Koska kanafileitä jäi myös sunnuntain lounaaksi, voi nainen talossa keskittyä aamupäivällä vaikka bloginsa päivittämiseen kokkailun sijasta :). 

Mukavaa sunnuntaita lukijoilleni toivottelen!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Aamupäiväulkoilua


Perjantaina nautin lyhennetyn työviikon ylellisyydestä ja vietän päivän kotona lasten seurassa. Aamupäivä on yhteistä aikaa 3veen kanssa. Ulkoilemme ja rutiineihin kuuluu käynti torilla.



Auringon kultaama puisto hehkui tänään kaikessa kauneudessaan ja yllytti keräämään lisää vaahteranlehtiä. 3vee yritti päästä käsiksi myös vihreisiin puiden oksilla.



Poika löytää usein pihalla käteensä mukavan riskun ja tekee sillä tutkimuksiaan. Näin kulki 3vee tänäänkin risku ja lehtiaarre käsissään kohti toria. Ihastelimme matkalla koristeomenapuiden runsasta satoa ja kiistelimme voisiko kutsuvan punaisena hehkuvia koristeomenoita syödä.












Torilta ostimme syötäviä omenoita ja kiiruhdimme paperipussin kanssa puistonpenkille. Penkillä on nautittu monenmoiset toriherkut mansikoista ja vadelmista herneisiin ja Tapolan herkkuun. Tällä kertaa perjantainen vapaapäivämme maistui makealle omenalle. Syksyn kirpeys tuntui jo käsissä ja lapaset olivat pienelle tarpeen auringon anteliaasta paisteesta huolimatta.

torstai 20. syyskuuta 2012

Parempi arki-ilta

Toiset arki-illat vain ovat parempia kuin toiset.

Parempana iltana pääsee lenkille ja onnistuu näkemään palan sateenkaarta.


Laittaa kotiin jotain kaunista ja hyvää.


Jaksaa ja ehtii lukea lapsille satuja.



Saa hetken rauhassa ihan kaksin.


 Toiset arki-illat vain ovat parempia kuin toiset <3.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Väriä elämään



Maisa ja Kaarina ovat huomanneet, että blogeja on nykyään joka lähtöön.

Väittäisin, että blogeissa on kuitenkin yksi yhteneväinen piirre. Ne tuovat väriä kirjoittajansa ja toivon mukaan myös lukijoidensa elämään. Siinä ehkä myös syy sille, että blogeja todella on joka lähtöön. :)

Tänään kaipasin väriä päivääni. Vaaleat väistykööt, sillä nyt on syksy. Väriä kengissä, huivissa ja neuleessa.


 

Löytyipä päiväni värejä myös pihakukista. Ja illan jälkkäri jatkaa samaa linjaa. Vatkattu marjapuuro oli tähän kohti osuva valinta ;).


 Värikästä viikon jatkoa toivottelen!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Uudet puutarhakalusteet


Mieheni kertoi tässä eräänä päivänä tehneensä loistohankinnan, ostaneensa uudet puutarhakalusteet. Hieman kummeksuin ensin moista hankintaa tähän vuodenaikaan, kunnes näin mistä oikein oli kyse. Kaksi tuolia ja tarjotinpöytä ovat ihanat. Juuri sellaiset mitkä halusin, tietämättä edes että halusin :).

Valkoiset tuolit henkivät mennyttä huvilatunnelmaa ollen samalla ihan tätä päivää. Joku sanoisi ehkä, että tuolit ovat ajattomat. Kaiken lisäksi todella hyvät istua tai löhötä. Tarjotinpöytä on kätevä, mutta myös tuolin leveälle käsinojalle voi laskea juoman. Näen jo itseni tuolissa nauttimassa kesäauringosta, naistenlehdet ja virvokkeet käden ulottuvilla. Vielä 8 kuukautta ja toive lämpimästä toukokuusta....

Huomaatko muuten ylimmän kuvan joutsenen? Se on vakivieras rannassamme. Kaunis kuin mikä! Ja käy nyt kyllä niin hyvin näiden tuolien seuraan ;).



Tuolit on nyt kannettu syyssäältä tallin suojaan. Tarjotinpöydälle löysin talvisäilön sisätiloista. Makuuhuoneesta puuttuikin sopiva laskutaso kynttilätunnelmalle ja asia korjaantui paremmin kuin hyvin uuden puutarhapöydän myötä.



Näissä tunnelmissa uuteen viikkoon. On ollut mukava huomata, että teitä lukijoita tulee lisää ja sivuilla vieraillaan ahkerasti. Pirteää viikon alkua kaikille toivottelen :).

lauantai 15. syyskuuta 2012

Syyspuuhia




Olen todennut pelargoniat parhaiksi kesäkukiksi, sillä niistä riittää huonommallakin hoidolla iloa pitkälle syksyyn. Parvekkeella viihtyvät edelleen ihan alkukesästä laittamani istutukset. Pelargoniat ovat kesämuisto, ja syksyn tullen haluan parvekkeelle lisäksi jotain syksyistä.

Ostin torilta nyt ensimmäistä kertaa koristekurpitsoja. Niitä oli tarjolla monen värisiä ja kokoisia. Päädyin valitsemaan kolme keskenään erilaista kurpitsaa, jotka asettelin parvekkeen pöydälle callunan kavereiksi. Syksyn koristukset ilahduttavat nyt keittiön ikkunan alla.

Iltapäivän ohjelmassa oli tänään kahdenkeskinen eväsretki eskarilaisen kanssa. Korvapuusti, leipä ja kuuma sekä kylmä juoma maistuivat ulkoilmassa mitä parhaimmassa seurassa. Retkelle lähteminen ei paljon vaadi, mutta on ihan parhainta ajanvietettä kun sää suosii. Ja jälleen kerran ihmettelen, miksi tällaista tulee tehtyä sittenkin ihan liian harvoin...