.

.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Lihapullat ja perunamuusi


Meillä lämmitettiin tänään lihapullia. Siis todellakin lämmitettiin, niin kuin ruoka useimmiten työpäivinä meidän keittiössä laitetaan.

Lihapullat olin pyöritellyt jo aiemmin. Yleensä viikonloppuna tehtaillaan talossa ruokaa sen verran paljon, että siitä riittää tulevien arki-iltojen tarpeiksi. Lihapullia teen usein myös pakasteeseen. Sieltä niitä on pastan tai muusin seuraksi helppo sulattaa tarpeellinen määrä.


Parhaat lihapullat valmistuvat naudan paistijauhelihasta, mutta tässä käytin kevytjauhelihaa, jossa on nautaa ja possua. Resepti on yksinkertainen, kuten useimmat reseptit meidän keittiössä.

600-800g jauhelihaa
1 pss sipulikeittoaineksia (Sysmän Luomu Sipulikeittoaines on paljon maukkaampi kuin Knorr ja vastaavat)
pari-kolme ruokalusikkaa korppujauhoja
1 iso sipuli
1 prk kermaviiliä,
1-2 kananmunaa
lisämausteeksi mustapippuria ja paprikamaustetta, joskus jotain yrttimaustetta
taikinaan lisään usein myös juustoraastetta, jos kaapissa on juustonkannikoita

Kaikki aineet sekoitetaan hyvin keskenään. Jauheliha sekoitetaan joukkoon viimeisenä. Pullien pyörittäminen on minusta mukavaa puuhaa. Kylmällä vedellä kostutetuin käsin se käy helposti. Pullat paistuvat uunissa noin 200 asteessa vajaa 30 min. Ja laiskempi kokkihan voi tehdä taikinasta aina nopeasti murekkeen.


Lihapullien paras kaveri on aito muusi. Tässä talossa muusi tehdään lähes aina perunasta ja porkkanasta. Sillä tavalla muusista tulee kauniinvärinen ja hyvänmakuinen. Muusi tehdään maitoon ja sinne lisätään oikeaa voita, jos sitä kaapissa on.


Herkullinen ateria maistuu hyvin pienille ja isoille talon asukkaille. Maukkaat pullat eivät kaipaa edes kastiketta.

 
 Terveisin Katja

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Maisemia ja havuasetelmia


Lumi antoi taas syyn kulkea ulkona kameran kanssa. Kuun heijastus sumua nostavan järven pintaan tallentui kameraan aamulenkillä. Pikkupokkarillakin onnistuu yllättävän hyvin vangitsemaan peilityynen heijastuksen.

Teimme sunnuntain aamulenkin rattikelkan ja pulkan kanssa. Lapset yllyttivät vetojuhtiaan yhä nopeampaan raviin ja lenkki kävikin kunnon päälle. Samalla totesin, että hankintalistalle tulevat uusi pulkka ja kelkka. Sellaiset uutuuttaan luistavat ja lähes itsestään liukuvat noiden melkein puhkikuluneiden kivirekien tilalle. 

Päivemmällä sumu oli jo hälvennyt ja lasimainen vedenpinta heijasti enemmän värejä. Kirpeän kaunista.




Perjantaina kuvasin lumen alle jääneitä pelargonioita ja tänään päätin vaihtaa koreihin paremmin sesonkiin sopivat asetelmat. Kuusenhavut haimme aamulenkillä metsästä. Ne ovat yksikertaisuudessaan viehättäviä ja sopivat hyvin piharakennuksen mennyttä henkivään tunnelmaan. Isot männynkävyt pääsivät kuusenhavujen seuraksi ja ovat ihan tarpeeksi "samaa paria". Isoisoisän nikkaroima lumilapio on käyttökelpoisuudessaan aivan Fiskarsin tasoa. Historiallinen lapio onkin ainoa oikea lumityöväline näihin maisemiin.

Havujen kanssa touhutessani niiden tuoksu toi voimakkaan takauman jonnekin lämpöiseen. Näitä kuvia kun katselen, niin joulustahan ne muistuttavat. Perheparlamentti päätti, että ensimmäiset jouluvalot voidaan laittaa, kun kalenterissa on marraskuu. Vielä neljä päivää...laskin aivan itse...  



Kiitos vielä monista kommenteista edellisiin postauksiini. Vuorovaikutus on tämänkin harrastuksen suola :).

 Terveisin Katja

lauantai 27. lokakuuta 2012

Ilotulitus

Näkymiä talon parvekkeelta hetki sitten. Upea upea ilotulitus valaisi tumman taivaan ja satoi kultahippunsa lumivalkeaan maahan ja sulaan veteen. Niin kaunista, että kasteli silmät.







Tunnelmallista lauantai-iltaa!

Terveisin Katja

perjantai 26. lokakuuta 2012

Halloweenia lapsille


Kavereita kylään, hurjanhauskat nutut niskaan ja vähän karmivampaa tarjottavaa. Siinä ainekset Halloween-ilottelulle lasten kanssa.

Halloween on joidenkin mielestä turhan amerikkalainen krääsäjuhla. Itse olen innostunut viime vuosina sitä jotenkin juhlistamaan. Oranssinsävyiset pirskeet piristävät loka-marraskuuta. Pikkujuhlien järjestäminen ei vaadi kovin erikoisia hankintoja tai suurempaa vaivannäköä. Onnistuu siis hyvin myös kiireisen viikon päätteeksi.



Halloween-herkkuna maistui sopivasti somistettu porkkanapiirakka. Kielen mustaksi, oranssiksi tai punaiseksi värjäävät tikkarit olivat lasten mieleen. Samoin isot hämähäkki-, käärme-, pääkallo- ja torahammasnamut.  Hunajameloni naamioitui Halloween-kurpitsaksi ja mandariinit toivat asiaankuuluvaa väriä pöytään.




Kesy hirviö ja velmu velho hoitivat roolinsa uskottavasti. Lasten leikeissä roolit muuttuivat sittemmin koiraksi ja koti-isäksi. Ihailtavaa muuntautumiskykyä.

Ystävän mukanaan tuomat kurpitsat saavat somistaa nyt pöytää herkkujen kadottua parempiin suihin. Lasihurrikaanin ostin Tiimarista alkuviikosta ja tätä päivää varten hankin siihen oranssin kynttilän. Hurrikaanissa on kaunis vähän aaltoileva lasi, josta valo siivilöityy välkkyen ympäristöönsä. 

Halloween-henkisen pöytäliinan virkaa toimittaa musta pashminahuivi. Se sopii erinomaisesti tarkoitukseensa, sillä varsinaiset liinavaihtoehdot maalaisromantiikan ystävänä tunnetun naisen talossa olivat kertakaikkisen hempeitä päivän teemaan.
 

Aiotteko te lukijani viettää jollain tavalla Halloweenia?

Iloista viikonloppua!
Terveisin Katja

Lunta!


"Äiti, ulkona on viisi astetta lunta!" Näin iloiten herätti 4vee vielä torkkuvan äitinsä tänä aamuna. Toden totta. Nyt valkoista ihanuutta on saatu myös meille ainakin viisi senttiä. Olisikohan jo aika korjata kesäkukat pois pihasta...

Tänään vietämme Halloween-juhlaa lasten kanssa. Odotamme kylään myös kavereita. Tulevista hassutteluista palaan varmasti kertomaan täällä. Nyt täytyy kiirehtiä siivouspuuhiin. Kaikenlaista menoa ja asioidenhoitoakin on kasaantunut perjantaivapaalle.




Kiitos vielä uusille lukijoille. On niin mukava saada tänne seuraa :).

Terveisin Katja

tiistai 23. lokakuuta 2012

Count your blessings...


Alkaa olla se aika vuodesta, jolloin hämärää kahden pimeän välissä kutsutaan päiväksi. Kun aika ei riitä mihinkään, työpäivät venyvät ja kotona vietetään vain hämärää ympäröivä pimeä aika. Nyt on luvallista valittaa ja vaikeroida. Vaipua sisäisesti siihen samaan pimeyteen ja koleuteen, mikä ulkona meidät ympäröi.

Vai voisiko toimia toisin? Ainakin voi yrittää.

Kiitollisuus on avain onnellisuuteen. Lasketaan ja listataan siis tietoisesti kiitollisuudenaiheita. Hämärä ja pimeys menettävät merkityksensä, kun huomaa mistä elämään tulee se oikea valo. Tässä talossa sen lähde ei ole ulkona. Se löytyy talosta sisältä. Huomasin sen taas, uupuneena pitkän päivän jälkeen, perheen pakkautuessa samalle sohvalle. Sille valonlähteelle täytyy saada lisää aikaa.

Terveisin Katja

 

lauantai 20. lokakuuta 2012

Koristelutouhuissa maistuu pipari



Leipurimummin tuliaiskassista löytyi iso kasa aitoja pipareita. Mummi oli tehnyt perinteisen Paraisten piparitaikinan ja ahkeroinut erilaisten muottien kanssa. Mummin tekemiin pikkuleipiin halusimme poikien kanssa jättää myös omat kädenjälkemme. Inspiraatio pipareiden koristelutouhuun tuli Alppihovin väen alkuviikon herkullisesta postauksesta.

Tällainen "leipominen" sopii erityisen hyvin tälle naiselle. Mikäpä onkaan mukavampaa, kuin että saa siirtyä heti koristelupuuhiin ja jättää taikinasotkut kokonaan väliin. Kiitos mummi, tästä tykkään! 

Kaapinperukoille vuosien varrella synttärileipomuksista jääneet koristerakeet saivat kyytiä, kun kolme käsiparia innostui väkertämään muumimammoille juhlaessuja, kissoille kissimirrejä ja sydämiin säihkettä. Valmis sokerikuorrutetuubi oli tosi kätevä myös pieneen käteen.





Pipareista tuli niin koreita, että eihän niitä meinaa malttaa enää syödäkään. Osa meni pieniin suihin ennen kuin koristeet ehtivät kuivahtaa. Osan jemmasin lasikupujen alle silmäniloksi ja myöhemmin syötäväksi. Vielä jäi iso lasipurkillinen mummin leipomuksia koristelematta, joten voi olla että kivaan askartelupuuhaan palataan myöhemmin uudestaan.



Piparipuuhissa pikkupojat saivat luovuutensa kanavoitua aiempaa toivotumpiin touhuihin. 4veen palloiluleikki olohuoneessa teki selvää viikko sitten hankkimastani orkideasta. Toinen kukkavana katkesi ja jäljelle jäi toisestakin kukkavanasta vain harvennettu versio. Ei siis ollutkaan kovin pitkäikäinen yksilö tämä uusin hankintani. Ja tällä kertaa vika ei ollut kukan hoidossa ja hoitajassa.

Näin se välillä menee, kun on vilinää ja vilskettä ja pikkumiesenergiaa talo täynnä. Toisaalta saan nyt kiittää 4veetä kauniista oksasta Mariskoolissa :).
Mukavaa viikonlopun jatkoa lukijoille!   
Terveisin Katja


torstai 18. lokakuuta 2012

Lasissa punaista, lautasella sinivalkoista


Torstai on mun perjantai! Edessä pitkä viikonloppu. Aikaa kodille, lapsille, miehelle, itselle.  Taloon on luvassa myös lisää eloa, sillä vierashuonekin saa taas asukkaat. Torstai on toivoa täynnä ja lupaa hyvää.

Tiivistahtisen työviikon päätteeksi haluan jotain muuta kuin sitä jo parina päivänä syötyä, sinänsä ihan kelvollista makkarasoppaa. Torstai, joka oikeastaan on perjantai, ansaitsee arvoisensa aterian.

Auraa ja omenaa ruisleivällä

Sinihomejuusto on ihanaa oikean ruisleivän päällä, kun sen seuraksi leikkaa omenaviipaleita. Juuston on mielellään oltava Aura Goldia ja ruisleivän kovaa kuin elämä. Oululaisen jälkiuunipaloissa on oikea maku. Voimakasmakuinen iltapalaleipä täydellistyy lasillisella hyvää punaista. Tämä on ehdottomasti syksyinen makunautinto.

Näiden kuvien myötä vaihdan vapaalle. Huomenna olen päättänyt olla tehokas kodin rästiin jääneissä askareissa. Vaatekaapit kaipaavat kipeästi inventaaria ja aion aloittaa lastenhuoneesta. Sitä ennen herkkuhetki takkatulen loimussa ja pitkät yöunet. 


maanantai 15. lokakuuta 2012

Vielä viikonlopulta


Parhaat tuliaiset matkoilta ovat usein syötäviä. Mieheni palasi viikonloppuna Pietarista mukanaan korea leivonnainen. Jännän suolaisenmakean taikinakuoren sisällä oli herkullista lihatäytettä. Kerrassaan kaunis ja maistuva herkku. Venäläinen koristeellisuus pääsi kyllä oikeuksiinsa tässä piiraassa.


Lapsille isin matkalaukussa oli tietenkin lelutuomisia. Jostain syystä pienimmäinen pojista odotti isin tuovan Pietarista kissanpennun. Minä en kyllä toivoisi yhtään venäläistä kissaa tähän taloon ;).

Tuttavapiirissä virinnyt lemmikki-innostus lienee kannustanut 4veen kissahaaveisiin. Toistaiseksi ollaan kuitenkin pärjätty leikkilemmikeillä, joita poika taluttelee ahkerasti saunatakin vyöt talutushihnoina.


Liitän tähän vielä pari kuvaa orkideasta, jonka toin kynttiläreissullani kotiin Ikeasta. Vuosi sitten onnistuin ostamaan Ikeasta aivan upean orkideayksilön, joka kukki runsaana ja toi iloa pitkään. Toivon, että tämäkin kukka olisi samaa maata. Lupaavia nuppuja siinä ainakin on useita.

Viihtyisää viikkoa kaikille lukijoilleni :)!




lauantai 13. lokakuuta 2012

Kynttilöitä Ikeasta


Kävin tankkaamassa kynttilävarastoni täyteen Ikeassa. Nyt näitä kuluu, kunnes joskus tammikuun lopulla alkaa kynttilänpoltto taas kyllästyttää. Niin se menee joka vuosi.

Pojat olivat Ikeassa mukanani, ja ennakkoon mietin mitenköhän reissu pikkumiesväen kanssa onnistuu. Vaan kylläpä nuo ruotsalaiset ovat fiksuja. Ikean peli- ja leikkipömpelit on aseteltu juuri sopivin välimatkoin kalustekäytävän varrelle. Lasten mielenkiinto pysyi yllä pömpeliltä toiselle suunnistaessa. Myös kartanluku osastolta osastolle oli sopiva ohjelmanumero. Lihapullien ja jätskin voimalla shoppailimme muutaman tunnin ja herpaantuminen tapahtui vasta juuri ennen kassoja. Selvittiin siis mainiosti ja lapsillakin oli kiva reissu.

Ostin eri värisiä hajustettuja tuikkuja, pieniä punertavia pöytäkynttilöitä ja valkoisia kruunukynttilöitä. Pojat käyvät kilvan nuuhkimassa kynttilälaatikon huumaavaa tuoksua. Vanilja, kaneli, suklaa ja omena siellä sulassa sovussa odottelevat ilmoille pääsyään.




Valkoiset kruunukynttilät poltan mielelläni vanhassa Riihimäen lasipurkissa. Se on paloturvallista ja kaunista katsella. Laitan purkkiin sokeria, johon kynttilä on helppo istuttaa.

Ikeassa oli jo joulurekvisiittaa esillä. Sieltä mukaan tarttui hopeahelminauha, joka sopii hyvin kynttiläasetelmaa kaunistamaan myös ennen joulua. Ostin noita 5-metrisiä helminauhoja useammankin. Uskoisin, että ne ovat varsin käyttökelpoisia somisteita vielä moneen.




Blogissa on ollut paljon kävijöitä, ja olen uusista lukijoista hyvin iloinen. On ollut mukava saada palautetta ja kommentteja. Omaksi ilokseni näitä sivuja tietenkin teen ja on erityisen mukavaa, jos joku muukin tykkää :).

Tunnelmallista ja virkistävää viikonloppua teille kaikille toivottelen!