.

.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sunnuntaina syödään paistia


Aivan ensiksi haluan toivottaa uudet lukijani iloiten tervetulleeksi seuraan!

Sitten päivän aiheeseen, joka on ruoka. Eikä mikä tahansa ruoka, vaan oikea paisti.
Paisti ei ole pikaruokaa. Jos Viivi laittaa karjalanpaistia tämän talon tapaan, saa Wagner kykkiä hankalassa asennossaan ainakin kolme tuntia. Ja ei, en ole herännyt tänään aamuviideltä paistinlaittoon, vaan nämä kuvat olen ottanut muutama viikko sitten.

Karjalanpaisti on oikeastaan tosi helppo ruoka pyhäpäivään. Se vaatii ensin vähän pilkkomista ja sitten enää hyvät hermot ruuan odottajille.

 

Karjalanpaisti talon tapaan


Karjalanpaistiin on olemassa niitä oikeita ja perinteisiä reseptejä joihin tulee ties mitä epäilyttäviä ainesosia. Meillä paistiin käytetään valmiita karjalanpaistilihoja, joissa possut ja naudat ovat valmiina palasina.

Kuivaan lihat talouspaperilla ja ripottelen niihin hieman suolaa laittaessani lihat uunivuokaan. Lihan seuraksi pilkon vuokaan monta porkkanaa, paprikaa, punasipulia ja keltasipulia. Sitä parempi paisti, mitä enempi kasviksia. Lihat ja kasvikset peitän kasvisliemellä, jonka teen Knorrin Fond-du-chef -kuutiosta ja kaadan kiehuvana vuokaan niin, että lihat ja kasvikset juuri peittyvät. Lisämausteeksi muutama kokonainen mustapippuri ja pari laakerinlehteä.

Paisti saa levätä 200 asteisessa uunissa pitkät kolme tuntia, jona aikana voi mennä vaikka sunnuntaiselle perhelenkille. Paistamisen loppuvaiheessa vuoka kannattaa peittää leivinpaperilla ja paistia saa myös käännellä välillä.


Valmis karjanlanpaisti tuoksuu huumavan hyvältä. Ruoka voi epäonnistua vain, jos sen ottaa liian aikaisin pois uunista, jolloin lihat jäävät sitkeiksi.


Paistin kanssa kuuluu syödä puolukkaa. Näin olen oppinut. Ja hyvältähän se maistuu.


Näiden ruokaterveisten myötä mukavaa sunnuntaita teille kaikille!

Terveisin Katja

torstai 22. marraskuuta 2012

Home Sweet Home


Mikä ihana tunne. Kotiaikaa on edessä useamman päivän verran. Mennyt työviikko on todella vaatinut veronsa ja kaipaan lepoa. Home Sweet Home vaatisi kuitenkin kunnon siivouksen ennen kuin voin ottaa ihan rennosti. Siinä projektia huomiselle.

Olen lisännyt kotiin vähän punaista. En sentään tonttuja vielä, mutta muuta vihjettä lähestyvästä joulusta. Keittiön kaapistojen päällä on tilaa somisteille ja sinne vaihdoin mm. punasävyiset kranssit.

Näissä kuvissa näkyy pieni pätkä keittiön kattohirsiä. Ne ovat alkuperäiset hirret, jotka otimme remontissa esille korottamalla kattoa ja paneloimalla vain hirsien välistä. Sisalköysi toimii kauniisti ja kätevästi listana hirsiä reunustaen. Keittiön omaleimainen katto vänkyräisine hirsineen on minulle talon mieluisampia yksityiskohtia.



Talon keittiön katonrajassa on muutakin katsottavaa. Ystävältä sain joku vuosi sitten heinäseipään ja idean. Seipääseen olen ripustanut kauniita esineitä, ja somistus vaihtuu aina sesongin mukaan. Joulun lähestyessä seiväs saa kantaakseen vielä koristeltuja pipareita. Neilikka-appelsiinikin siinä on nähty.






Lapsilla oli tänään mummupäivä, ja anoppi oli paistanut torttutaikinasta herkullisia omenakukkasia. Nautin rapean leivonnaisen teen kanssa. Kokeilin lisätä teehen tuliaisina saatua glögihunajaa, joka antoi mukavan mausteisen säväyksen.

Näin iltahämärässä villakoirat ja tahmatassujen jäljet pysyvät piilossa. Kun pitää katseen katonrajassa, välttää myös lattialla olevat lelukasat ja muut sotkut. Huomenna on päivä uusi, ja Home Sweet Home kuvauskelpoinen myös katonrajaa alemmalta tasolta.

Leppoisaa loppuviikkoa!

Terveisin Katja

maanantai 19. marraskuuta 2012

Joulukortin korvike


Viime viikolla työreissulla ihailin Helsingissä Stockmannin edustan joulutunnelmaa. Tavarataloon sisälle en halunnut, vaan valitsin mieluummin aikaisemman kyydin kohti kotia. Olen huomannut, että kotoilua pitää olla täynnä tietty kiintiö ennen kuin minua huvittaa ostosreissut ja muut houkutukset. Kiintiössä on syksyn ajalta vajausta, joten kotiin on aina kiire.


Liekö jouluvalojen vaikutusta, kun tein ensimmäisiä jouluaskarteluja viikonloppuna. Viime vuonna annoin osalle ystävistä joulukortin korvikkeena kynttilätervehdyksen. Kynttilänippuja sidoin nyt uudelleen ja toivonkin muistavani kenelle en ole samanlaista kortinkorviketta vielä ojentanut.

Nipussa on pari kruunukynttilää ja karkkikeppi. Vyötteeksi jouluista paperia ja sidontaan monikäyttöistä juuttinarua. Nippuja on kaunis säilyttää lasipurkissa myös joulukoristeena ja pikkumuistamisten hätävarana.


Lumivalkoista talvea odotellessa sillan valot tuovat loistetta pimeyden keskelle. Mustana ovat viime päivät olleet, ihan mielessä asti. Nyt onneksi tuntuu, että marraskuusta selvitään kyllä. Ei aivan vaurioitta, mutta selvästi kirkkaampaa valoa kohti kuitenkin. Joskus pitää olla ihan pimeää ennen kuin kunnolla kirkastuu.


Voimia viikkoon lukijoilleni!

Terveisin Katja

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kuvajaisia kodista


Jospa tänään julkaisisin jotain sisustukseen liittyvää, vaikka ulkonakin tuli otettua kuvia auringon paistaessa.

Päivä on ollut vilkas. Olen kyläillyt ja meillä on kyläilty. Kävin myös kampaajalla. Ja vaikka kampaajan peilissä lopputulos näytti ihan hyvältä, en kotona ollutkaan enää niin tyytyväinen. Katselin lopputulosta kotipeilistä varsin kriittisin silmin. Saattaa olla, että huomenna yksi mutka suoristetaan...

Peilistä päästäänkin päivän aiheeseen. Tykkään sisustaa peileillä. Peilit ovat mielenkiintoisia tauluja. Niiden kuva vaihtuu katsojan ja kuvakulman mukaan. Peilit tuovat avaruutta huoneeseen toistaen valon ja tunnelman.

Aikanaan haaveilin kotiini isoista ikkunoista. Kun kodiksi tulikin vanha talo perinteisine ikkunaruutuineen, sain unohtaa lasiseinäunelman. Peilit taitavat vähän paikata tätä puutetta. Näiden peilien kuvajaiset antavat näkymiä talon olohuoneesta.


Tuossa yllä näkyy lasten isomummilta peritty keinutuoli, jonka pehmusteet ensin ajattelin vaihtaa vaaleiksi. Jotenkin tuo punainen on jo ansainnut paikkansa kodissa. Voikin olla, että vaalealla päällystys jää tekemättä. Kuitenkin vaalealle keinutuolille kävisi kuten sohvaryhmälle. Valkoinen vaihtuisi kuin itsestään epämääräisen "vaaleahkoksi" lasten toteuttaessa omia näkemyksiään huonekalujen käytöstä.

Alemmissa kuvissa toistuu talon toinen Singer -ompelukone. Toisen Singerin esittelinkin aiemmin jo kuvatessani yläkerran aulan historiaa henkivää sisustusta. 

Ikkunaruutuun tehdyn peilin hankin eräänä vuonna Lohjan hienoilta menneen ajan joulumarkkinoilta. Se olikin kiva tapahtuma, suosittelen lähistöllä asuville :).




Peilejä löytyy useita muistakin huoneista, joten ehkäpä myöhemmin vielä jatkan aihetta uusilla kuvajaisilla.

Tervetuloa uudet lukijat! Ja kiitos paljon kivoista kommenteista taas kaikille aktiivisille. 

Tunnelmallista viikonloppua!

Terveisin Katja

tiistai 13. marraskuuta 2012

Valoa pimeyteen

  

Otin tänään askeleen kohti joulua hankkimalla joulukonserttiliput. Saara Aalto ja Tomi Metsäketo saavat tänä vuonna virittää meidät laulaen joulutunnelmaan. Konsertti pakottaa rauhoittumaan kesken työntäyteisen joulunalusviikon. Sitä odotan ja sille järjestän ajan.

Lippuja hankkiessa kyllä mietin, olisiko aika rauhoittua sittenkin jo nyt. Arjen tahti lienee pehmittänyt pääni, sillä piinasin lippupisteen tyttöä väittämällä konsertin naisesiintyjää kivenkovaa Johanna Kurkelaksi. Tällä kertaa asiakas ei ollut oikeassa, eikä Saara muuttunut Johannaksi vakuuttavasta esityksestäni huolimatta....


Sunnuntaina laitoin ikkunoiden väliin jo perinteiset kyntteliköt. En pidä kynttelikköjä niinkään jouluvaloina, vaan pimeän ajan piristäjinä ja tunnelmanluojina. Porot pääsivät myös takan reunukselle talviseen tapaansa. 

Seuraavan asteen valaistukseen saisikin järjestää jo luontoäiti toimittamalla ulos pysyvämmän valkean peitteen. Odotan saavani myös talosta talvisia kuvia, joilla voisin päivittää blogini ajankohtaisempaan ulkoasuun.
  

Valoisaa viikkoa pimeydestä huolimatta!

Terveisin Katja

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Yhtä juhlaa...



Isänpäivä on vähintään yhtä paljon lasten päivä. Meillä Onnea vaan -lauluja viriteltiin jo viikolla useaan otteeseen eivätkä pienet malttaneet pitää salaisuutta itse tehdyistä tärkeistä paketeista. Isiä on siis lahjottu mennen tullen jo useamman kerran.

Isin juhlaviikot huipentuivat perinteiseen aamupalahetkeen, jossa isille tarjoiltiin herkkuja isin oman bravuurin, mikropuuron sijaan. Itse jo tällä iällä pystyin pitämään lahjasalaisuuden aamuun saakka ja yllätin mieheni mieluisalla kirjalla, jonka aion kyllä lukea itsekin.


Täällä blogimaailmassa minulla on myös aihetta juhlaan, sillä uusi blogiystäväni Satu halusi muistaa minua hienolla tunnustuksella. Kiitos Satu kauniista eleestä, joka lämmittää mieltäni!


Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

Minulla oli kunnia jakaa jo aiemmin tällä viikolla tunnustus muutamalle ihanalle blogille. Nyt haluan antaa tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaville huomionarvoisille blogeille, joiden parissa itse viihdyn:

Onnellinen Kirsikka
Ehkä ostin ehkä en
Arjen iloja etsimässä
Designer´s Life
Tässä ja nyt, unelmien kera 

Lupailin julkaista täällä juhlavia tunnelmia myös valmistautumisesta eilisiin teemapirskeisiin, joiden kansainvälistä pukeutumisteemaa pähkäilin viikko sitten.

Kimaltava lippumekko osoittautui oivalliseksi valinnaksi monenkirjavan juhlakansan keskellä. Samanlaista ei ollut kellään, enkä ihmettele sitä yhtään. Vaati vähän pokkaa lähteä lipputyttönä ulos talosta, kun oma tyyli on jotain aivan muuta.

Säilön nyt kimalluksen odottamaaan seuraavia naamiaisia. Tai ehkä tulee vielä eteen Lontoon reissu, jota saattaisin hehkuttaa asuvalinnalla....kotisohvalla.


Säkenöiväksi lopuksi toivotan onnea kaikille isille. Eritoten tietysti omalle ihanalle isälle, joka saattaa näillä sivuilla päivän mittaan piipahtaa <3.

Terveisin Katja

perjantai 9. marraskuuta 2012

Iittalasta ulos


Kun kaksi kauniille astioille persoa naisihmistä lähtee Iittalan Lasimäelle, on kauhean edullista ottaa matkaseuraksi pari pikkulasta. Sillä tavalla ostosreissun hintalappu jää huomattavasti huokeammaksi.

Vietin tänään aamupäivän Iittalassa juuri tuollaisella kokoonpanolla. Pysyttelimme etäällä helposti rikki menevistä ihanuuksista, jolloin kiusaus ostoksiinkaan ei käynyt liian voimakkaaksi. Matkaan tarttuikin pelkkää iskunkestävää terästä.

Nyt minulla on kauan haaveilemani upea iso Aalto Teräsvati (504mm). Siinä tullaan tarjoilemaan tämän talon paremmat salaatit ja juhlien syötävät. Pelkäksi kynttiläkupiksi upeus ei tule jäämään, sillä nimenomaan ruokatarjottimena vati on parhainta silmänruokaa.


Tuo Heljä Liukko-Sundströmin kaadin (kuvakollaasissa) viehätti silmääni kaukaakin katsoessa. Tajuan kuitenkin, että sellaista en nyt tarvitse. Kaatimia on kaapeissa jo ennestään, kaadettavia sen sijaan voisi olla lisääkin.

Suklaapuodissa tyydyin suklaasta pelkkiin maistiaisiin. Mukaan nappasin suloisen suklaan sijaan itselleni enemmän luonteenomaisen namipussin.


Koska tänään oli yllättävän kaunis ja kirkas marraskuinen päivä, olisi ollut suorastaan synti viettää koko päivä shoppaillessa ja sisätiloissa.

Kirpeän kuulas syyssää tarjoili ritiseviä vesilätäköitä 4veen riemuksi. Kohmeiset syksyn lehdet saivat kyytiä poikasen iloitessa ulkoleikeissä shoppailureissun päätyttyä. Kiva päivä kaikille asianosaisille.





Ihanaa viikonloppua!
 
Terveisin Katja

torstai 8. marraskuuta 2012

Beautiful Blogger -tunnustuksia


Sain Miculta Onnellinen Kirsikka -blogista näin kauniin tunnustuksen. Kaunis kiitos vielä kerran!
Tunnustukseen kuuluu, että tunnustuksen saaja tunnustaa seitsemän asiaa itsestään / elämästään.

Tässä näitä tunnustuksia tulee:

1. Pidän ruuanlaitosta ja suolaisten herkkujen leipomisesta. Makeiden leipomiseen ryhdyn vain pakon edessä. Onneksi lähipiiriini kuuluu herkkuleipuri, joka pitää huolen, että lapset saavat myös pullaa.

 
2. Roolini naisena talossa on mennyt liian pitkälle. En tiedä mitään ilmastointikoneesta tai ilmalämpöpumpusta. Hädin tuskin saan talon pysymään lämmössä, jos mieheni on kotoa poissa pakkasilla. Tälle asialle pitäisi tehdä jotain.

 
3. Puoli litraa on mielestäni täysin sopiva jäätelöannos.

 
4. Kuljen kotona jatkuvasti tiskirätti kädessä. Luulen, että rätti vielä kasvaa minuun kiinni. En voi sietää muruja ja mönjää tasoilla ja pöydillä. Olen muutenkin järjestyksen ihminen. Mutta se ei koske kaappeja tai kylpyhuonetta, mistä päästäänkin seuraavaan tunnustukseen.

 
5. Talomme kylpyhuone on lähes aina kaoottinen. Emme omista kodinhoitohuonetta ja haaveilen kylpyhuoneremontista, jossa huomioitaisiin myös tämä.

 
6. Raportoin elämämme valokuvakansioihin, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Huhtikuusta alkaen on "raportti" tekemättä ja se painaa mieltäni.

 
7. Blogiharrastus on tuonut elämääni paljon uutta mukavaa. Tämän kautta huomaan itsekin selvemmin kaiken kauniin ja kivan ympärilläni. En enää ehdi katsoa televisiota. Sosiaalinen media on paljon kiinnostavampi.

Haluan välittää tunnustuksen tietenkin myös eteenpäin. Tarttukaa tunnustukseen, jos se tuntuu teistä hauskalta. Tunnustuksen saavat minulta seuraavat blogit:


Villa Vaahtokarkki (ihastun joka kerta, kun käyn sivuillasi)
Muotia Matkoja Kauneutta ja Käsitöitä (on Annen esimerkin ansiota, että viimein aloitin tämän harrastuksen)
Alppihovissa (niin kauniita sanoja ja kuvia)


Jatkan iltaani nyt siivouspuuhissa kylpyhuonetta vältellen. Iltapalaksi syön tietenkin jäätelöä. Huomenna onkin vapaapäivä ja viikonloppuna taas juhlitaan. Perjantaitunnelmissa siis torstaiseen tapaani :). 

Kauniiksi lopuksi kuvamuisto elokuulta. Sopii tähän jotenkin paremmin kuin ulkona vallitseva pimeä totuus.



Terveisin Katja

tiistai 6. marraskuuta 2012

Tunti aikaa aamulla


Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi arkiaamuna tunti ylimääräistä aikaa?

Työpäiväni karkaavat nykyisellään usein illasta pitkiksi. Päätinkin yrittää nipistää päivää aamusta. Arkiaamuinen lisätunti tuntuu kuitenkin perheenäidistä tietyllä tavalla turhalta, kun lapset eivät ole silloin kotona. Mieluummin viettäisi aikaa illalla perheen kanssa.

Ensin ajattelin hyödyntää aamutunnin kotitöihin, pyykkäämiseen ja ruuanlaittoon. Sitten tajusin, että ellei nainen ole illalla kotona, nuo pakolliset työt tekee mies ;). Päätin käyttää aamuisen aikalisän ulkoiluun hämärässä, iltamyöhäisen säkkipimeän sijaan.

Näitä kuvia napsin sateisen aamun lenkkipolulta. Tuo ylimmän kuvan hämähäkinseitti oli jotenkin kaunis kasteineen kaikkineen. Pokkarikamera ei tässä aivan yllä haluttuun lopputulokseen, mutta jotain tuossa kuvassa silti on.



Aamulenkki oli hyvä valinta. Tunsin hyötyneeni venytetystä aamusta. Ja uskokaa pois, kyllä naisellekin jäi kotitöitä vielä illan pimeille tunneille.

Terveisin Katja

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Bling bling - juhlatyyli kasassa!


Edellisessä postauksessani kerroin kutsusta ensi viikonlopun teemajuhliin, joiden kansainvälisyyttä ilmentävä pukeutumiskoodi meinasi muodostua ongelmaksi. Kiitos vielä asuvalintaan liittyvistä kommenteista ja vinkeistä!

Onnistuin suurella tahdonvoimalla järjestämään itseni kauppakeskukseen pariksi tunniksi tänään ennen sulkemisaikaa. Pukeutumisongelma poistui kymmenessä minuutissa (niin kauan kiertelin ennen kuin hirvittävän krääsän mekka, Europe House tuli kohdalle). Aiemmin kaavailemani asuviritykset kalpenivat täysin nähdessäni tämän. Tsadaa! Täydellinen Spice Girls -mekko. Kansainvälistä bling blingiä parhaimmillaan.


Jo mekon katsominen saa tanssijalan vipattamaan (ja silmät häikäistymään). Se tietää hyvää juhlatunnelmaa ajatellen. 

Puin mekon kotona päälleni. Eskarilainen katsoi äitiään hämmentyneenä ja kysyi: "Millä sä aiot peittää sun jalat?". 

Todellakin, ei tällaista äiti-ihminen ihan sellaisenaan voi pitää. Lapsikin sen ymmärtää. Mekon alle puen hohtavat mustat trikoot ja aidot 90-lukulaiset nahkasaappaat. Musta bolero puolestaan tekee yläosasta sivistyneemmän.

Mekon tyyliin löysin Bijour Brigittestä korkokenkä-avaimenperän. Irrotin avaimenperän riipuksen ja aion pujottaa sen kaulaketjuun. H&M:stä hankin ison kasan käsirenkaita. Irtoripsetkin ostin, mutta en taida osata niitä virittää. Saapa nähdä...

 
Voi olla, että ensi viikonloppuna näilläkin sivuilla vilahtaa kuva kansainvälisestä juhlijasta. 

Koska juhliin on kuitenkin vielä viikko, ja edessä on energiaa vaativa tiukka putki arkipäiviä, voin tänään nauttia iltapalaksi pari kolme korvapuustia. Kyllä mekkoon aina muutaman pullan pitää mahtua!



Iloista alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni!

Terveisin Katja

lauantai 3. marraskuuta 2012

Kansainvälistä tyyliä etsimässä


Sain tänään tietää, että viikon päästä on bileet. Osallistumme lampaansyöjäisiin, joissa pukeutumisteemana on kansainvälisyys. Asun tulisi siis ilmentää jotenkin kansainvälisyyttä. Ensin ajattelin, että voi kuinka kivaa. Mutta sitten iski kauhea todellisuus. Aikaa juhliin on vain viikko. Nyt on pyhä ja edessä on aivan täyteen ahdettu arki. Missä välissä ehtisin miettiä ja hankkia jotain kansainvälistä kivaa juhlavermettä?

Vahva epäilykseni on, että kansainvälinen kavaljeerini tulee olemaan varsin hyvätukkainen ja tummaverinen...


Kiireellä kaivamaan kaapeista jotain vähän edes "sinnepäin". Nyt olisi paikallaan omistaa jotain italialaisista huippumerkeistä. Johonkin Pradaan tai mihinlie verhoutuneena juhlatunnelma olisi taattu ja kansainvälinen hehku paistaisi minusta varmasti juhlatilan peränurkkaan asti.

Sattuneesta syystä Pradaa ei kaapeistani löydy. Vahvimmat vaihtoehdot olisivat nyt tässä.

Kultaisen mekon, korujen ja näyttävän vyön avulla voisin ehkä taikoa itsestäni jonkinlaisen Leena Hefner omaasukua Herppeenluoman amerikkalaisen pikkuserkun. Iso tukka ja paljon meikkiä. Hmmm...


Tai ehkä kivempi olisikin amerikkalainen country-tyyli. Pillifarkut, konjakinväriset saappaat, kirjava tunika ja tuo samainen vyö. Tähän asuun voisi hankkia sulkakorvakorut (jos ehtisi) ja lännenhattu viimeistelisi tyylin (mistähän niitä saa?).


Saapa nähdä kumpaan päädyn vai tapahtuuko ihme ja ehdin hankkia jotain uutta. Olisiko teillä ihanaiset lukijat jokin hyvä idea? Miten pukeutua kansainvälisyyttä ilmentäen juhliin, jos ei omista jo valmiiksi kimonoa tai tirolilaismekkoa. Ja mistä löytäisin ne sulkakorvakorut?

Terveisin Katja

perjantai 2. marraskuuta 2012

Kauneudenhoitoa ennen ja nyt


Miehet eivät kysy: "Onko hän viisas?" vaan "Onko hän kaunis?"
Näin opastetaan naista Palmolive-saippuan mainoksessa vuonna 1928. Tuo mainos on Kotiliesi-lehdestä, joka kehystettynä sisustaa talon yläkerran aulatilaa.

"Yhdistäkää älykkyys kauneuteen!"
Mainos kehottaa pesemään kasvot Palmolivella säännöllisesti -"varsinkin ennen makuulle menoa". "Suojelkaa hänen 18-vuotiasta sulouttansa."


Vaan toiset ovat ajat nyt. Eipä tulisi mieleenikään "suojella sulouttani" ja hinkata kasvojani Palmolive-saippualla. Ei ennen eikä jälkeen makuulle menoa :).

Nykynaiselle ei Palmolive riitä, sillä tarjolla on varsinainen voideviidakko. Löysin kylppärinlaatikoita inventoidessani melkoisen kasan naistenlehtien mukana tulleita kosmetiikkanäytteitä. Siitä sitten etsimään uutta ihmevoidetta.

Tutuille tiedoksi, että tulevina viikkoina kasvoillani mahdollisesti esiintyvät muutokset ovat seurausta testereiden käyttöönotosta. Saapa nähdä, tapahtuuko ihme. Ja jos tapahtuu, niin mihin suuntaan!



Tänään minulla oli mahdollisuus nauttia myös toisenlaisesta kauneudenhoidosta, sillä käytin syntymäpäivälahjaksi saamani jalkahoitolahjakortin. Hemmotelluin jaloin ja kevein askelin kävelin tuulentuivertamassa syyssäässä hoitolasta kotiin. Kotona verhosin hienosti lakatut varpaankynteni uudenuutukaisiin villasukkiin.

Perjantai-ilta jatkuu mukavassa seurassa ja lämpöisessä tunnelmassa. Vatsat täynnä herkullista ruokaa seuraamme television musiikkiohjelmaa ja nautimme viikonlopun alkamisesta.

Kiitos paljon kaikille uusille lukijoille ja kiitokset myös kaikista kivoista kommenteista edellisiin postauksiin.


Tunnelmallista pyhäinpäiväviikonloppua!

Terveisin Katja