.

.

maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuodet kuin helminauhaa


Vuodet kuin helminauhaa, toinen toistaan seuraavat. Taas on aika uuden helmen liittyä kallisarvoiseen ketjuun. Uuden vuoden kynnyksellä totean menneen olleen monin tavoin hyvä. Monta kokemusta rikkaampana ja jotain taas myös elämästä oppineena ovat lähtökohdat uuteen vuoteen entistä paremmat.

Toivon siis onnea, iloa ja rakkautta, sekä oikeita valintoja riittämiin myös tulevalle vuodelle.







Vietimme vuodenvaihteen illan syntymäpäivillä, joille ystäväni oli jälleen kerran taikonut mitä mielikuvituksellisimmat herkulliset tarjottavat. Ihailen moista luovuutta ja tarmoa, millä ystäväni suunnittelee ja toteuttaa kaikki yksityiskohtaiset ihanuudet. Synttäritarjottavatkin voivat olla elämys. Juhlissa ammuttiin myös raketit sankarin kunniaksi, mikä oli pikkupojille tietysti hyvin tärkeää ja jännittävää.

Juhlaherkuista huolimatta oli kotona viritettävä tuli takkaan, sillä lapsille oli luvattu takkanakin paistoa ja kuohujuomaa korkeista laseista. Uuden vuoden ensimmäinen aamu alkaneekin nakit silmillä, sillä muutaman synttärihodarin lisäksi tuli kotona nautittua useampikin poikien paistama takkanakki. Uusi freesi elämä siirtyy siis alkamaan vasta vuoden toisena päivänä. Onneksi on taas 365 päivää aikaa toteuttaa parempaa elämää.



Tammikuun kalenterisivun mietelause olkoon toivotukseni tulevaan vuoteen teille ihanaiset lukijani: "Jätä sydämesi ikkuna auki elämän kauniille asioille". Niitä lupaan tuoda esille täällä blogissani myös vuonna 2013.

Iloa, onnea ja rakkautta vuoteen 2013!

Terveisin Katja

lauantai 29. joulukuuta 2012

Joulun jälkeen


Iloitsen viime päivien ruuhkasta täällä blogissani. Teitä kävijöitä on ollut huikeasti Tuiren Kuulasta ja kepeää-blogista vinkattua lukijoitaan sivuilleni. Muutama vakilukijakin on tullut lisää, mikä on erityisen ilahduttavaa. Tervetuloa oikein paljon!

Aamulla lähemmäksi 20 astetta kivunnut pakkanen on ollut hyvä tekosyy pysyä sisätiloissa ja vain katsella ulos ikkunasta. Totuuden nimissä nyt olisi jo mainio ulkoilukeli, jos vain malttaisi lopettaa leikkimisen uusilla leluilla. Olen koittanut tutustua uuteen kameraani. Laite vaikuttaakin ystävällisemmältä kuin ensin luulin. Nyt on jo hallussa kevyt pintaraapaisu, mutta ajan kanssa suhteemme varmasti syvenee.


Luulin tapaninpäivänä sulkevani suklaarasiat jo pidemmäksi aikaa. Mutta eihän se onnistu ennen kuin viimeisetkin on syöty. Eräs lähipiiriini kuuluva henkilö on minua viisaampi ja heittää jämäsuklaat pyhien jälkeen kylmästi roskiin. On sitten vähemmän laihdutettavaa, kun uusi vuosi alkaa.

Melkoinen kasa suklaapaperia kertyi taas ihan huomaamatta selaillessani kevään uusia muotikuvastoja. Tällä menolla suklaat onkin pian talkoiltu loppuun.

Muodista päästään alennusmyynteihin. Eksyin minäkin eilen kiertelemään kauppakeskukseen vain todetakseni, että muutaman kympin mahdollinen säästö ei ole tarpeeksi iso hyöty siitä rasituksesta, minkä alennusmyyntiruuhkat saavat aikaan. Lapsille metsästin päällepantavaa, eikä mitään kovin kivaa tietenkään edes löytynyt. Siirrynkin seuraavaksi tutkailemaan nettikauppojen tarjontaa.


Mitä tehdä joulukinkun jämäpaloista

Nyt tuskin monella on enää joulukinkkua jäljellä, joten vinkkini kinkun jämäpalojen käyttöön taitaa tulla liian myöhään.

Tein omasta kinkusta herkullista pastaa superyksinkertaisella reseptillä. Keitin spaghettia, jonka valutin. Lisäsin spaghetin sekaan kattilaan kuutioitua kinkkua ja lorautin perään reilulla kädellä Valion maustettua kermaa Musta Pekka. Lautaselle raastoin vielä parmesania ruoan päälle, ja ai että oli hyvää.

Tätähän voi tehdä myöhemminkin kinkusta tai vaikka kanansuikaleista. Kinkkupastasta ei ole kuvaa, sillä revitty kinkku kermaliemessään ei ollut kovin kaunista katseltavaa. Pastan sijaan jaankin jotain kauniimpaa jouluruusun muodossa ;).


Iloa loppuvuoteen kaikille lukijoille!

Terveisin Katja

tiistai 25. joulukuuta 2012

Talon joulua


On hanget korkeat nietokset, 
vaan joulu joulu on meillä!
On kylmät paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu joulu on meillä!

Talossa on vietetty joulua yhdessä rakkaiden kanssa. Paras joululahja onkin saada koolle kaikki tärkeät ihmiset, nähdä yhdessä lasten riemu ja nauttia pöydän antimista. Kiitollisena kaikesta tästä tunnen olevani hyvin onnekas.

Taloon tuotiin tänä vuonna ihania herkkuja myös lahjaksi (kiitos ystävä, kiitos mummi). Lasipurkkien sisältö hupenee, kun pienet ja vähän isommatkin kädet valikoivat jälkiruokia, välipaloja ja välipalan välipaloja.


Haluan nauttia kaikesta tästä ja viipyä joulun tunnelmassa. Kaivan esiin itseltäni kätkemäni suklaarasian ja vetäydyn sohvalle tutkimaan joululahjaa, jonka ansiosta joskus tulevaisuudessa tässä blogissa voisi olla hieman parempia valokuvia... 

Tarkoituksena on myös katsoa poikien kanssa yhdessä Vaahteramäen Eemelin metkuja televisiosta. Joulupukille pojat kertoivat eilen olleensa puoliksi kilttejä. Eihän se ole poika ensinkään, jolla ei yhtään metkua olisi mielessä. Ja joulupukillekin sen rehdisti voi tunnustaa.



Toivon turvallista kotimatkaa talosta tänään jo lähteneille rakkaille jouluvieraille.

Ihanaa joulun jatkoa kaikille täällä blogissa kävijöille!

Terveisin Katja

perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulun alla minitorttuja


Onpa ollut tapahtumien täyteinen viikko ennen aattoa. On jäänyt vierailut blogistaniassakin vähiin, kun reaalimaailma on pitänyt kiireisenä. Joulunaluskiireiden keskellä odotettu joulukonsertti toi aidon joulutunnelman. Saara Aalto ja Tomi Metsäketo lunastivat täysin odotukset upeasta kirkkokonsertista. Erityisesti Saaran Holy Night ja Tomin Walking in the Air soivat sydämeen asti. Ja duettona esitetty Ave Maria oli tietenkin sykähdyttävän kaunis.

Kotona joulua on valmisteltu lukuisilla kauppareissuilla. Ruokaa olen kantanut kassit väärällään ja silti jääkaapissa ei ole oikein mitään nyt syötävää. Lienee turha kertoa, että muutama kauppareissu joulua varten on tietenkin vielä edessä.

On se kumma juttu, että ne kaikki parikymmentä ruokalajia on pakko nauttia vasta aaton aterialla ja siihen asti ruokia voi vaan hankkia, tuunailla ja suunnitella syövänsä. Ehkä kuitenkin aatonaattona voisi jo korkata jonkun juuston ja kalan. Joulupäivän ähkyyn kun mikään ei maistukaan enää ihan niin hyvältä.

Tänään tein nuorimmaisen kanssa minitorttuja valmistaikinasta. Makeat tortut toimivat hyvin pieninä suupaloina. Yhdestä valmislevystä tulee kahdeksan minitorttua, kun ruuduttaa taikinalevyn kahdeksaan osaan. Minitorttu sopii jouluun, sillä jouluna ei enää todellakaan kannata täyttää vatsaansa tortuilla.



Hyasintintuoksua, rauhoittumista ja aitoa joulutunnelmaa viikonloppuun!

Terveisin Katja

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

The Kääretorttu ja pyhäpäivän puuhia


Edellisessä postauksessani oli kuvia synttäritarjottavista ja kuvissa vilahti myös The Kääretorttu. Tämä torttu on niin hyvää, että sen haluaa tehdä laiskempikin leipuri yhä uudelleen. Siksi haluan jakaa reseptin, joka sopii makunsa puolesta erityisen hyvin joulunajan kahvipöytään.

Olen bongannut The Kääretortun ohjeen Aamulehdestä vuosi sitten. Käsittääkseni taustalla on joku Valion ohje.

The Kääretorttu (Tuorejuusto-banaani-kääretorttu)

Pohja
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
4 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhoa
1 tl leivinjauhetta

Täyte
1 purkki (200g) maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 kypsä banaani soseena
1 tl kanelia (tai maun mukaan enemmänkin)
1 prk kuohukermaa

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää kuivat aineet siivilän läpi varovasti sekoittaen. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200 asteessa noin 10 min. Kumoa valmis pohja sokeroidulle leivinpaperille jäähtymään. Kostuta pohjaa hieman maidolla (ei välttämätöntä).

Sekoita tuorejuustoon täytteen muut aineet. Vaahdota kerma ja lisää se viimeisenä. Levitä 2/3 täytteestä jäähtyneelle kääretorttupohjalle ja rullaa. Anna rullan vetäytyä kylmässä. Levitä sitten loppu täyte kääretortun päälle ja koristele torttu. Esim. suklaaraaste ja erilaiset koristerakeet sopivat hyvin kaunistukseksi.

The torttu vain paranee jääkaapissa, joten sen voi hyvin valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä. Suosittelen kokeilemaan, et voi pettyä :).


Tähän loppuun päivän tapahtumia kuvina. Viihdyimme pyjamissa melkein puoleen päivään uuden Angry Birds -pelin parissa. En olisi uskonut miten mukavaa on ampua ritsalla vihaisia lintuja kohti röyhkeitä possuja. Koukuttava laji!

Koska ulkona odotti uutukainen rattikelkka, oli viimein pakko vaihtaa pyjama ulkovetimiin ja viettää parituntinen mäessä poikien kanssa. Tuli todistettua, että kankealle aikuiselle ei sovi rattikelkan kyyti. Jokainen töyssy mäessä on potentiaalinen vammanaiheuttaja. Sovellun nykyisellään ehdottomasti parhaiten vetojuhdaksi ylämäkeen.

Hyvää mieltä joulutohinaviikkoon lukijoille!

Terveisin Katja

lauantai 15. joulukuuta 2012

Kuusijuhlaa


Tänään on talossa vietetty kuusijuhlaa...ilman kuusta. Eskarilainen täyttää viimein odotetut kuusi vuotta.

Synttärit ovat aivan joulun alla, ja tavaksi on muodostunut niiden juhliminen noin viikkoa ennen joulupukin tuloa. Synttäreille tulee talo jo laitettua juhlakuntoon, joten joulua pääsee odottamaan rennosti (=pelkkä ruuanlaittopaniikki, ei enää suursiivouspaniikkia).

Nyt tosin tuntuu siltä, että joulupöytä saa jäädä keveäksi. Viikolla hankitusta suklaapöhöstä päästyä kun iski synttäreiden johdosta paha kakkupöhö. Suolaisia joulutorttujakin tuli ehkä syötyä muutama ylimääräinen.


Aamupäivän kaverisynttäreillä oli vilinää ja vilskettä. Onneksi olimme varanneet lapsille ohjelmaa. Tietokilpailun muotoon laadittu arteenetsintä oli mieluisa ja sai vipinää juhlijoiden kinttuihin, kun aarteen kätköpaikka viimein paljastui. Yläkerran raput juostiin salamavauhtia eikä kamera meinannut ehtiä perään, kun aarrearkun kansi oli jo nostettu ylös.

Pahoitteluni kaikille synttärivieraiden vanhemmille. Lapsille varatut juhlatorvet eivät olleet niitä fiksuimpia aarrepalkintoja. Huomasin sen heti, kun kaikki kahdeksan kokeilivat torviaan yhtä aikaa. Oman väen torvet ovatkin jo päässeet jäähylle.

Lapsivieraille maistui tarjoiluista parhaiten perinteiset joulupikkuleivät ja yksinkertaiset cocktail-tikut. Tikkuihin olin pujotellut nakkeja, kurkkua, kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä. Kiiltävän värikkäät tikut olivat muutenkin lasten mieleen. Tuli todistettua, että niillä voi myös miekkailla ja käyvät ne jopa syömäpuikoiksi kermakakun nauttimiseen.


Huomenna olisi tilausta mäenlaskulle. Uusi rattikelkka vaatii koeajoa, samoin hieno Angry Birds liukuri.  Ja jos itse vedän rattikelkan aina lapset kyydissä ylämäkeen, kuluu ehkä jokunen kakkukalori ja voin vielä harkita uudelleen joulupöydän tarjoiluja.

Terveisin Katja

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Jouluverhojen tuunaus ja suklaapöhö


En ole jouluverhoihminen. Tai oikeastaan en ole verhoihminen ollenkaan siinä mielessä, että vaihtaisin verhoja sesongin mukaan. Kerran taloon hankitut ja hyväksi havaitut verhot saavat olla ikkunoissa kunnes sisustus ehkä joskus vaihtuu isommin muutenkin. Olen siis katsellut nykyisiä tekstiilejä jo reilu neljä vuotta, eikä vielä kyllästytä. Taidan olla aika pitkämielinen.

Mutta eteisen valkoisen pellavakapan olen tykännyt tuunata jouluverhoksi. Ripustin verhotankoon pitämättä jääneet joululahjalapaset, jouluisat sydämet ja pari hauskaa pikkumyssyä. Kovasti tuli jouluntuntua näihin verhoihin ilman verhojen vaihtamista.



Tonttujen määrä on myös lisääntynyt. Joulu on jo ovella ja kohta täytyy keksiä muita pelotteita avuksi lastenkasvatukseen.

Joulu saisi kyllä jo tulla, sillä tämä joulunalusaika käy kohta vyötärölle. Eilen retkahdin avaamaan ensimmäisen joulusuklaarasian ja puolihuolimattomasti söin kotitöiden lomassa rasian puolilleen. Tänään jatkoin eilen kesken jäänyttä työtä eikä suklaa enää vaivaa rasiassaan. Vatsaa sen sijaan kivistää...

Oli hölmöä ostaa suklaita odottelemaan joulua. Vielä on pari rasiaa kaapissa, sillä tarjouksen houkuttamana ostin tietysti ne kolme rasiaa kympillä. Herkut eivät taida joulua nähdä.

Mukavaa viikon jatkoa!

Terveisin Katja

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Suolainen joulutorttu adventin aamupalalle


"Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee..."

Toisen adventin aamupalalle tein suolaisia joulutorttuja. Olen tainnut täällä blogissani joskus valottaa mieltymystäni mieluummin suolaisten leipomusten tekoon. Näin siis joulutortustakin on kehitettävä ruokaisampi versio.


Suolainen joulutorttu kinkkutäytteellä

Käytän joulutorttuihin valmista Myllyn Parhaan torttutaikinaa. Taittelen tortun sakarat kylmän veden avulla muotoonsa ja laitan täytteen taitosten päälle. Näin torttu pysyy hyvin muodossaan uunissa. Tortun sakarat voitelen kananmunalla, jos viitsin.

Suolainen täyte on tässä hyvin yksinkertainen (riittää ainakin noin 20 torttuun):
Purkillinen Creme Bonjour Cuisine tomaatti ja välimeren yrtit
Kinkkukuutioita 200g (Esim. Korpelan kevyt kinkkukuutiot)

Täytteen ainekset sekoitan tahnaksi, jonka lusikoin torttujen päälle.
Koristeeksi  kirsikkatomaatteja puolitettuna joko uuniin tai uunin jälkeen. Vihreä yrtinlehti kaunistaa valmiin tortun.

Suolaisia torttuja pitää paistaa muutama minuutti kauemman kuin hillotäytteisiä, että ne kypsyvät tarpeeksi myös keskeltä. Paistoaika 15-20 min 225 asteessa.

Maistuvat hyvältä ja ovat mukavaa vaihtelua joulutorttutarjontaan ;).




Viritin nyt auton lisäksi kotiinkin Jouluradion taajuuden. Joululaulujen myötä joulunodotuksessa pääsee oikeaan fiilikseen.

Musiikki lienee houkutellut jouluenkelit ja tontutkin ulos kaappipiiloistaan. Niitä on viime päivinä ilmestynyt sinne ja tänne. Jokaisella yksilöllä on oma tarinansa. Tämä huopaenkeli on uusimpia talon jouluasukkaita, ihanaksi lahjaksi saatu hyvän mielen tuoja.

Tunnelmallista adventtiaikaa lukijoille!

Terveisin Katja

torstai 6. joulukuuta 2012

Taloa talveen


Sain kuin sainkin vaihdettua blogin otsakekuvan nyt talviseen tyyliin. Yrityksen ja erehdyksen kautta se meni jotenkin kohdilleen, niin kuin moni muukin asia täällä blogini teknisessä toteutuksessa...

Oikea talvisää innosti minut viimein "sisustamaan" myös ulkona. Havuköynnös valoineen pääsi tutulle paikalleen ulkosaunan oven päälle.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi sytytimme ulos soihdut. Loppukesästä hankitut soihdut syttyvät talon pihassa pienemmästäkin syystä. Lamppuöljyllä palavat soihdut ovat korvanneet meillä pihatulet ja kynttilät. Täyteen tankattuna soihtujen valotunnelmasta saa nauttia melkein puoli vuorokautta, eikä liekki pelkää tuulta tai myrskyä. Kaunista ja kätevää. Suosittelen soihtuja myös muille kynttilänkuluttajille.


Talon sisäänkäyntiä koristaa toinen lumen mukavasti verhoama havuköynnös valoineen.

Vanhat sukset lienevät aika monen talon oven pielessä. Ainakin täällä blogistaniassa näitä on näkynyt jo useita. Meillä sukset ovat todella "talon sukset", ihan aidot esi-isien hikilaudat. Niillä on nykyään myös laduntekokäyttöä, sillä leveillä suksilla poljetaan pikkupojille pihapiiriin sopiva harjoituslatu.


Ulkopuuhien jälkeen ihastelin kuurankukkien verhoamia ja valokranssin sävyttämiä näkymiä talon yläkerran ikkunoista. Puhtaan lumen luoma talvimaisema on kaunis!

Hyvää itsenäisyyspäivää ja pian alkavaa viikonloppua!

Terveisin Katja

tiistai 4. joulukuuta 2012

Terveisiä Lanzarotelta


Blogihiljaisuuteni syynä on lomamatkan kylkiäisinä tullut nettipaasto. Kiitos kommenteista, jotka luin vasta nyt palattuani. Jokunen uusi lukijakin on tullut joukkoon. Miten ilahduttavaa :).

Viimeöinen paluu etelästä tarkoitti noin 45 asteen muutosta lämpötilassa. Pakkasen yskittäessä ja kuivattaessa ruskettunutta ihoa lomamuistot lämmittävät.

Aamu- ja iltalenkkejä merituulen raikastamalla rantakadulla, aurinkoa, uimista, hiekkaleikkejä, pallopelejä, patikointia, herkullista ruokaa notkuvista pöydistä, jäätelöä rajattomasti, jokapäiväiset päiväunet ja ennen kaikkea yhteistä aikaa perheen kanssa.

Tuliaisina aurinkoa myös teille rakkaat lukijat.




Lanzarote esitteli meille kauneutensa, joka värittyi aina uudenlaiseksi päivän edetessä aamusta iltaan. Säätila oli varsin vaihtelevainen ja saattoi yllättää yht´äkkisellä sadekuurolla. Pari ensimmäistä lomapäivää olivat pilvisiä, mutta onneksemme aurinko innostui sitten myös paistamaan riittämiin. Tuuli oli läsnä kaiken aikaa, mikä hieman hillitsi allaselämää.

Lasten kanssa reissatessa kohde oli erinomainen, sillä tekemistä ja uusia kavereita riitti. Kaikkialla oli siistiä ja mukavan rauhallista.

Voitte kuvitella, että nyt pyykättävää riittää. Onnekseni minulla oli mahdollisuus tämän yhden päivän lomaltapaluulomaan. Pää on vieläkin ihan pilvissä. On sellainen hassu keinuva olotila lennon jäljiltä. Samanlainen kuin usein laivalta tullessa. Enkä haluakaan laskeutua maan pinnalle ihan hetkeen.

Aurinkoisin terveisin Katja