.

.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kanaruokaa sunnuntaille


Sunnuntai on usein ruokakokeilujen päivä. Viimeaikaisia kokeilujani en ole viitsinyt täällä raportoida, sillä pikkuväen mielipiteet muutamasta viimeisimmästä virityksestä ovat vieneet maun koko jutusta. Jos haluaa laittaa jotain muutakin kuin lihapullia ja perunamuusia tai ikisuosikki makaronilaatikkoa, täytyy kestää kritiikkiä. Riskillä mentiin tänäänkin, kun päätin käyttää ruuanlaitossa pippurikermaa. Ilokseni kuitenkin onnistuin, sillä ruoka upposi kaikille.


Kermaisen pippurinen kanaruukku

1 kg broilerin filepihvejä (maustamaton)
suolaa
1 prk Valion maustettu ruokakerma Mustapekka
4 porkkanaa
1 punasipuli
vettä
Maizenaa
1 kpl Knorrin Fond du Chef kanaliemifondikuutio
soijakastiketta
(yrttimaustetta maun mukaan)

Tarjoiluun riisiä tai vaikkapa uuniperunaa ja raikasta salaattia. Rucola sopii hyvin tämän ruoan kaveriksi.

Suolasin fileet ensin. Pilkoin porkkanat tikuiksi ja punasipulin kuutioiksi. Laitoin fileet ja kasvikset paistopussiin ja lorautin päälle puoli purkkia Mustapekkakermaa. Paistoaika reilu 30 min 200 asteessa riittää. Paistopussissa kanasta tulee mehevää. Viitseliäämpi voisi myös ruskistaa kanan ennen uuniin laittoa, mutta se ei ole tässä ruoassa ollenkaan välttämätöntä.

Fileiden ollessa uunissa valmistin kastikepohjan. Noin 6 dl vettä ja liemikuutio kiehuvaksi kattilaan. Sitten suurustus Maizenalla. Loput kermat kastikkeeseen ja loraus soijakastiketta. Kastike saa hautua pienellä lämmöllä. Kun fileet olivat kypsyneet, kaadoin paistopussissa olevan nesteen ja kasvikset vielä kastikkeen joukkoon. Fileet pilkoin viipaleiksi ja sekoitin ne kastikkeen kanssa uunivuokaan. Uunivuoassa 100 asteisessa uunissa ruoka sai maustua ja vetäytyä vielä sen aikaa, kun pikkuväki hankki ruokahalua jalkapalloharjoituksissa.

Kastiketta tehdessä kannattaa maistella pippurisuutta ja säädellä pippurikerman määrää oman maun mukaan. Kastikkeesta saa kuitenkin tulla melko kirpakkaa, sillä kana imee makuja itseensä ja lopputulos onkin maultaan paljon pehmeämpi. Seuraavalla kerralla aion itse lisätä paistopussiin vielä tuoretta paprikaa tuomaan väriä ja makua. Tämä ruukku siis jää listalle.

 

Nyt odotellaan ruuan laskevan. Suunnitelmissa on iltapäiväkahvit metsäretkellä. Sitä varten on haettu Lidlin paistopisteestä pullat ja pasteijat.

Terveisin Katja

9 kommenttia:

  1. Tiedän niin tunteen, kun yrittää kokeilla uusia ruokia ja makuja, ja raati ei sitten niille lämpene. Onneksi ikä auttaa tässä, sillä pienempänä meillä ei lapsille kelvannut mikään mausteisempi, mutta nyt alkaa jo uudet ja tulisemmatkin maut maistumaan :) Me käytiin viikko sitten pitkästä aikaa Lidlissä ja ihatuttiin paistopisteen tarjontaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lidlin paistopisteestä saa myös ihania rapeakuorisia leipiä. Harmillisen harvoin tulee poikettua, sillä paistopiste olisi useamman visiitin väärtti.

      Poista
  2. Lapsilta saa usein (aina) suoran palautteen kyllä :) Ja vaikka ruoka kuinka olisi ihanan makuista, mutta jos sen epäilyttävän näköistä, tekee se ruuasta "nooo, ei tää kauheen hyvää oo" -makuisen, hih ;) Lidlin paistopiste on ihan huippu! Sieltä haetaan viikonloppuaamuihin croissantit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meilläkin on tuttu virsi myös tuo epäilyttävän näköinen. Toinen paha ominaisuus on "väärä" suutuntuma. Ei oo helppoo olla kotikokki ;).

      Poista
  3. Suora palaute on välillä aika karua :) mutta kun ikää tulee lisää, sitä oikein odotetaan jotain uutta, meillä oli tänään loman kunniaksi Italia päivä ja pöydässä jos jonkinnäköstä sorttia, siis outoja ja kaikki upposi. Hieno tunne, kun on nähnyt kovan vaivan. Meillä tosin nuorimmainen jo tokaluokkalainn, että on kerinnyt tottua kaikennäköiseen murkinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin eskarilainen on onnekkaasti jo sen verran fiksu, että maistaa kaikkea ja syö vaikka ei niin kovasti tykkäisikään. 4vee on toivoton tapaus toistaiseksi :). Italiapäivä voisi onnistua myös meillä, jos laittaisi yhden lajin ihan vaan sitä pitkää makaronia :D.

      Poista
  4. Meillä vanhimmainen on nirsoin, ollut aina tarkka nimenomaan suutuntumasta eikä pienenäkään suostunut maistamaan ennakkoluuloisena uusia makuja. Se kieltämättä saa helposti pyörittämään niitä samoja reseptejä kerrasta toiseen, mut onneksi saa blogeista uusia ideoita kokeiltavaksi. Lidlin paistopiste täälläkin sen verran lähellä, että mieluusti sinne suuntaan. Tuoretta leipää todella edulliseen kilohintaan;) Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo suutuntuma on huvittavan tuttu sana myös meillä. Ja tänään sain palautetta, kun olin hölmö mennyt murskaamaan perunat, jotka 4vee juuri tällä kertaa olisi halunnut kokonaisina :).

      Poista
  5. Näyttää niin hyvältä kanaruukulta, että pitänee pistää resepti korvan taakse odottamaan:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!