.

.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Paluu juhannukseen


Mansikkakakkua ja muita herkkuja mummulassa kuului meidän perheen perinnejuhannukseen Pohjanmaalla. Kun ennen mummulajuhannusta olimme vielä viettäneet alkuviikon lomareissulla mm. Tukholmaan risteillen, on viime viikon herkuttelusaldo todella plussan puolella. Huomaan maanantaisen aamupalan kotona tuntuvan ankean niukalta - tarjolla kun ei olekaan enää sen seitsemäätoista sorttia.

Nämä järvimaisemat kuuluvat lapsuuteeni ja niihin on ihana palata omien lasten kanssa. Paljon on silti muuttunut. Itselle aikanaan jokapäiväistä, sitä maailman parasta uimarantaa ei enää ole. Lapsia täytyy lähteä uittamaan mummulanrannasta kauemmaksi. Ja jostain syystä vesikin järvessä tuntuu paljon kylmemmältä kuin silloin ennen.




Jotain vuodesta toiseen pysyvää kuitenkin on. Mummun ja papan puutarhassa kukat kukoistavat. Jättimäiset pelargoniat vaikuttavat aivan eri lajikkeelta kuin omani. Ja onhan meilläkin pioneja. Mutta onkohan omaan kotiin osunut jokin minilajike ja mummulaan superkukkamalli?







Kauniita kesäpäiviä on sääennusteen mukaan odotettavissa lisää. Nautitaan niistä!

Terveisin Katja

12 kommenttia:

  1. Olipa ihania kuvia. Myös oma lapsuuden juuret ovat olleet Pohjanmaalla, järven rannoilla. Kesät olivat silloin pitkiä, lämpimiä ja tosiaan kukat kukoistivat mummolassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne. Oiskohan niin että aika kultaa muistomme :).

      Poista
  2. Ihania kuvia! Olen tehnyt saman havainnon, kuinka kaikki lapsuusajan ihmeet ja mieluisat muistot kyllä ovat nykyisin aika paljon pienempiä ja jotenkin huonompia... Meidän vanhaa mökkirantaa kävin näyttämässä lapsilleni, niin koko mittakaava oli muutettu! Vessa lähempänä, rantapolku loivennettu, vastarantakin oli siirretty lähemmäs mökkiä... Ja mummolan järvessä vesi on nykyään mielestäni kylmää, kun aikanaan siellä lotrattiin vaikka kuinka! Outoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Voimme siis todeta, että vedet todellakin ovat kylmenneet sitten vuosien menneiden ;).

      Poista
  3. Nam mitä herkkuja ja upeita kuvia ! Hyvää lomanjatkoa , huomenna kutsuu Barcelona :)

    VastaaPoista
  4. Mutta yksi asia lapsuudesta on ja pysyy :) ISO ISO ISO mäki keltaisen tuvan ja joenverren tienristeyksen välissä :) Sanoin aikoinaan miehelleni, että "Ajetaanpas Jokitien läpi, niin saan naureskella sille, kuinka pieni mäki oikeasti onkaan, vaikka lapsena se oli hurrrrrrjan iso mäki" noh, korkeutta ei nyt niinkään ollut, mutta jyrkkyyttä kyllä - joten edelleen olen sitä mieltä, että mun hoitotädin lähellä on pitäjän hurjin mäki vetää alas pyörällä tai pulkalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oltiin juhannuksena ajelemassa isomummin kanssa tuo samainen tie ja mäki. Kovin on ränsistynyttä kaikki siellä nurkilla. Hirveän paljon on kulunut aikaa, onneksi ajanjuoksu ei näy meissä juuri mitenkään ;D.

      Poista
    2. Niinpä! Ränsistynyttä on :( mutta se on sitä aidointa autioituvaa maalaiskuntaa. Toisaalta jotenkin romanttistakin :)
      Juuri sun uusinta kuvaa ihailleena voin sanoa, että sinetoo ränsistynnä lainkaan, mutta minoon sunkii puolesta ;)

      Poista
    3. Rappioromantiikkaa :). Ja kiitos!

      Poista
  5. Ihania kuvia ja ihania kukkia!Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!