.

.

tiistai 13. elokuuta 2013

Tunteikas koulun aloitus


Syksyn merkit ovat jo nähtävissä kuulaan kirkkaassa elokuussa. Tämä syksy tiesi meidän perheelle yhden aikakauden loppumista ja uuden alkamista. Perheessämme on ensi kertaa koululainen.



Ekaluokkalainen lähti innolla ja luottavaisena koulutielle. Luokassa odotti muutaman uuden kaverin lisäksi eskarista tuttu porukka, ja monet ekaluokkalaisen taidot ovat jo hyvin hallussa. Etuhammaskin heiluu jo lupaavasti, joten kouluveräjä on täysin ajankohtainen asia.

Äitinä koin suurempaa tuskaa koulun aloituksesta. En etukäteen arvannutkaan miten suurella voimalla tunteet voisivat vyöryä päälle. Edellisenä iltana kirkossa järjestetty kouluun menevien siunaustilaisuus kasteli silmät - tai oikeammin koko kasvot. Paidallekin taisi roiskua.

Kirkossa esitetty Johanna Kurkelan kappale sanoitti luopumisen tuskan, joka koulun aloitukseen väistämättä liittyy. Olen nyt laskenut lapseni sellaiselle tielle, jolla en itse ole aina läsnä. On aika antaa enemmän vapautta ja itsenäisyyttä. Ja luottaa siihen, että elämä kantaa.

Syytin jo raskaushormoneja liiasta sentimentaalisuudesta. Keskusteltuani nyt kuudennen lapsensa koulutielle laskevan äidin kanssa vakuutuin, että tunnemyrsky kuuluu asiaan. Seuraavalla kerralla parin vuoden kuluttua osaankin jo varautua tilanteeseen ja pakata nessuja taskut täyteen - ainakin sinne kirkkoon.

 



Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella
Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

 (Johanna Kurkela, Ainutlaatuinen)

Terveisin Katja

10 kommenttia:

  1. Jatkoin sitten vetistelyä luettuani kirjoituksesi ja jumituin laulun sanoihin <3

    Eiköhän se tästä, meillä jokaisella äidillä asetu arki uomiinsa pienen sulattelun ja hämmästelyn jälkeen?

    VastaaPoista
  2. Palautit hyvin nuo tunnelmat pintaan kirjoituksellasi, vaikkei täällä kukaan koulutielle lähtenytkään. Nessu oli pakko kaivaa esiin :) Et uskokaan kuinka vaikeaa oli sinä vuonna aloittaa uuden ykkösluokan opetus, kun oma esikoinen lähti koulutielle. Itse en häntä ollut saattamassa, mutta oli täysi työ pitää itsensä sinä päivänä töissä kuosissa, kun samaistui muiden ekaluokkalaisten äitien tunneryöppyihin. Se kuuluu siis asiaan. Ihana postaus!!

    VastaaPoista
  3. Kyllä tuo koulun aloitus tuppaa juurikin tolta tuntua <3 Muistan vielä hyvin sen kuristavan tunteen, kun esikoinen taittoi koulutien ensimmäistä kertaa yksin, vaikkei meillä silloin koulumatkaa ollut kuin pari sataa metriä :). Mukavaa koulumalkua ja elokuuta teille :)

    VastaaPoista
  4. Näinhän se menee, pikkuiset lapset kasvavat huomaamatta isommiksi ja ottavat omaa tilaa.
    Hyvin he pärjäävät!
    Meillä teinit yläasteella, yksi iso kokonaisuus siis meilläkin läpikäytynä, ala-aste. Huh, mihin ne pienet lapsukaiset hävisivät ;-D

    VastaaPoista
  5. Kyllä matkalle mahtuu monta käännekohtaa, jotka nostavat tunteet pintaan. Muistan kuinka meilläkin lähdettiin ekalle reppu selässä. Se oli todella haikeaa mutta samalla jotenkin iloinen tapahtuma.

    VastaaPoista
  6. Elämä kulkee eteenpäin. Täältä puron varresta lähti tänään tokaluokkalainen ja eskarilainen (samaan kouluun menivät). Haikeaa, mutta samalla jotenkin hienoa, että lapset kasvavat ja oppivat uusia juttuja löytäen askel kerrallaan paikkansa. Ei siinä äiti voi oikein muuta tehdä kuin rukoilla varjelusta koulutielle ja koulupäiviin.

    VastaaPoista
  7. Taisi paita kastua jo täälläkin - nyyh ! Ihana kirjoitus <3
    Suloista kesän jatkoa , odotellaan uutisia tulevaisuuden koululaisesta ;)

    VastaaPoista
  8. Meidänkin esikoinen lähti koulutielle! Kyllä oli jännittävä päivä.
    Oppimisen iloa teidän pojalle!

    VastaaPoista
  9. Kiitos ihanista kommenteista. Äideissä on siis jotain samaa :). Ja ehdottomasti kyllä kaiken haikeuden jälkeen päällimmäinen tunne on ilo!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!