.

.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Arpaonnea ja pannaria


Minulla on ollut arpaonnea. Voitin Annen blogin arvonnasta kauniin riipuksen, jonka kivi säihkyy yhtä uusimmista lempiväreistäni. Jäänsininen viehättää nyt ihan sisustussuunnitelmiin asti. Saapa nähdä syntyykö uudesta värivillityksestä vielä tänne raportoitavaa kevään mittaan. Kiitos kaunis Annelle mieluisasta voitosta!

Alan kohta toistaa itseäni liiaksikin, kun taas totean viettäneeni kotipäivää pikkupotilaan kanssa. Kummallisen tautinen talvi. No, jotain kivaa piti tänäänkin keksiä ja piristimmekin iltapäivää pannarilla.

Sain kuuman vihjeen toimivasta pannukakkureseptistä ja nyt ilomielin jaan vinkkiä eteenpäin. Sikke Sumarin pannukakku on herkullista. Yksinkertainen perusresepti, jossa oli kuitenkin jotain uutta aiempiin tapoihini verrattuna. Reseptin löydätte Siken blogista.

Ja minä en kyllä pihistelisi voin kanssa. Tein taikinan litrasta, ja se oli fiksu veto. Hiihtolomaherkkua parhaimmillaan.



Iloista viikon jatkoa, pysykäähän terveinä!
 
Terveisin Katja

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kanaruokaa sunnuntaille


Sunnuntai on usein ruokakokeilujen päivä. Viimeaikaisia kokeilujani en ole viitsinyt täällä raportoida, sillä pikkuväen mielipiteet muutamasta viimeisimmästä virityksestä ovat vieneet maun koko jutusta. Jos haluaa laittaa jotain muutakin kuin lihapullia ja perunamuusia tai ikisuosikki makaronilaatikkoa, täytyy kestää kritiikkiä. Riskillä mentiin tänäänkin, kun päätin käyttää ruuanlaitossa pippurikermaa. Ilokseni kuitenkin onnistuin, sillä ruoka upposi kaikille.


Kermaisen pippurinen kanaruukku

1 kg broilerin filepihvejä (maustamaton)
suolaa
1 prk Valion maustettu ruokakerma Mustapekka
4 porkkanaa
1 punasipuli
vettä
Maizenaa
1 kpl Knorrin Fond du Chef kanaliemifondikuutio
soijakastiketta
(yrttimaustetta maun mukaan)

Tarjoiluun riisiä tai vaikkapa uuniperunaa ja raikasta salaattia. Rucola sopii hyvin tämän ruoan kaveriksi.

Suolasin fileet ensin. Pilkoin porkkanat tikuiksi ja punasipulin kuutioiksi. Laitoin fileet ja kasvikset paistopussiin ja lorautin päälle puoli purkkia Mustapekkakermaa. Paistoaika reilu 30 min 200 asteessa riittää. Paistopussissa kanasta tulee mehevää. Viitseliäämpi voisi myös ruskistaa kanan ennen uuniin laittoa, mutta se ei ole tässä ruoassa ollenkaan välttämätöntä.

Fileiden ollessa uunissa valmistin kastikepohjan. Noin 6 dl vettä ja liemikuutio kiehuvaksi kattilaan. Sitten suurustus Maizenalla. Loput kermat kastikkeeseen ja loraus soijakastiketta. Kastike saa hautua pienellä lämmöllä. Kun fileet olivat kypsyneet, kaadoin paistopussissa olevan nesteen ja kasvikset vielä kastikkeen joukkoon. Fileet pilkoin viipaleiksi ja sekoitin ne kastikkeen kanssa uunivuokaan. Uunivuoassa 100 asteisessa uunissa ruoka sai maustua ja vetäytyä vielä sen aikaa, kun pikkuväki hankki ruokahalua jalkapalloharjoituksissa.

Kastiketta tehdessä kannattaa maistella pippurisuutta ja säädellä pippurikerman määrää oman maun mukaan. Kastikkeesta saa kuitenkin tulla melko kirpakkaa, sillä kana imee makuja itseensä ja lopputulos onkin maultaan paljon pehmeämpi. Seuraavalla kerralla aion itse lisätä paistopussiin vielä tuoretta paprikaa tuomaan väriä ja makua. Tämä ruukku siis jää listalle.

 

Nyt odotellaan ruuan laskevan. Suunnitelmissa on iltapäiväkahvit metsäretkellä. Sitä varten on haettu Lidlin paistopisteestä pullat ja pasteijat.

Terveisin Katja

lauantai 16. helmikuuta 2013

Aikaa ystävyydelle


Tervetuloa taas uusille lukijoille. Mukavaa, että teitä liittyy joukkoon.

Tänään julkaisen ystävänpäivää henkiviä kuvia. Päivähän jo oli ja meni. Posti kuljetti kortteja, syötiin sydämellisiä herkkuja ja miehetkin taipuivat markettiin tulppaaniostoksille.






Ystäville pitäisi järjestää enemmän aikaa. Huomaan itse olevani kuin talvihorroksessa sosiaalisissa suhteissani. Pimeään ja kylmään vuodenaikaan elämä ajautuu niin helposti arkirutiineihin, ja kaikki vähänkin enemmän luovuutta ja energiaa vaativa jää toteuttamatta. Niin nurinkurista, sillä kaikenlaiset kohtaamiset juuri toisivat energiaa. Onko teillä lukijoilla vastaavia kokemuksia vai olenko ainut talvilaiskimus näillä taajuuksilla?

No, valon lisääntyessä korjausliike on onneksi jo tehty ja naistenpäiviä ja kyläilyjä kalenteroitu. Pikkuloma kaksin puolison kanssa olisi myös toiveissa. Jospa minut yllätettäisiin... Miehet eivät yleensä ymmärrä vihjeitä, mutta ehkäpä tässä asia tulee aika selvästi kerrottua ;). Aina jaksaa paremmin, kun on jotain mitä odottaa <3.

Ystävällistä viikonlopun jatkoa!

Terveisin Katja

perjantai 8. helmikuuta 2013

Sairastuvan touhuja


Terveisiä sairastuvasta. Meilläkin on tällä viikolla paranneltu kuumetta ja yskää. Selvitty sentään yhdellä potilaalla. Tunnetusti arjenhan saa kyllä yksikin yskijä sekaisin, kun järjestellään hoitovuoroja. Nyt ollaan onneksi jo paremmalla puolella ja tätä rataa päästään vielä laskiaisriehaan sunnuntaina.

Virusten viholliseksi on tankattu vitamiiniruokia. Aurinkoinen kaali-porkkana-appelsiiniraaste maistuu hyvältä. Kaali on siinä varsin ovelasti piilossa myös lasten makuun. Aurinkoenergiaa tässä kaivataankin. Ei ole luontoäiti sitä tähän talveen juuri tarjoillut.

Vitamiinipommin lisäksi piristystä tuo sokeriherkku. Täältä blogistaniasta sain inspiraation mokkapalojen leipomiseksi ja pellillinen meni parempiin suihin parissa päivässä. Mummulta saatuun reseptiin kätkeytyy rikollinen määrä voita, joten vastapainoksi on syytäkin raasteen maistua.


Sisätiloissa vietetyt päivät tuntuvat pitkiltä ja väsyttäviltä. Onneksi sentään voi taistella possuja vastaan Touhulassa, parittaa pahvisukkia, selittää sanoja, löytää kaksi samanlaista Babaria, matkia eläimiä, harrastaa muotonaulausta ja viedä omat ängriböördsit voittoon avaruuskisassa. Näillä välineillä viihtyy aamupäivän. Iltapäivällä aikuinen jo kaatuu päiväunille ja pikkupotilas jää tekemään itsekseen palapelejä.


Aikomus olisi illan tullen pistää nenä ulos ovesta ja vetää keuhkot täyteen raitista ilmaa. Viikonloppu edessä ja tuvan tilanne normalisoitumassa. Ainekset mukaviin vapaapäiviin olemassa.

Hyvää viikonloppua!

Terveisin Katja

lauantai 2. helmikuuta 2013

Mökkielämää ja mutinaa


Olen kohdannut teknisiä ongelmia. Tietokoneeni vetelee viimeisiään. Kone suorastaan savuaa, ja hädissäni olen järjestänyt varmuuskopioita tärkeistä kuvatiedostoista. Nyt vihdoin lainakoneella pääsen taas rakkaan harrastukseni pariin. On siis jäänyt bloggailut viime aikoina vähiin...

Pitää hankkia uusi tietokone, mutta saapa nähdä miten pääsen käsitykseen siitä millainen kone olisi syytä ostaa. Siihen asti kitkutellaan lainavempelein ja vierotutaan nettielämästä. Olen jo totaalisesti pudonnut kärryiltä kavereiden FB-päivityksistä ja blogijutuista. Olo on jo viikon jälkeen hieman epäsosiaalinen, ja taidan olla kovaa vauhtia erakoitumassa ellei tekniikka ala kohta toimia. Näin on ihmisen vaikea pysyä erossa tottumuksistaan.

Valitusvirren jälkeen toivotan ilolla tervetulleeksi uudet lukijani. Ihanaa, että olette halunneet liittyä seuraan. Lupaan, että selvitän tietokoneongelman ja aktivoidun täällä jälleen.


Tänään julkaisen kuvia viime viikonloppuiselta mökkireissulta. Sää oli tummanpuhuva, mutta se ei haitannut pilkkitouhuja. Yhtään kalaa ei saatu. Mutta yritys hyvä kymmenen. Ja pääasia on tietenkin, että on edes kerran talvessa pilkitty.

 

 

Eikä ole mökkireissua ilman makkaranpaistoa. Tällä kertaa takkamakkaraa. Harmi, että makkara ei ole varsinaisesti kovin terveellinen ruokalaji. Niin hyvin kun se lapsille maistuu. Pikkupojat muistelivatkin kaiholla takkamakkaroitaan, kun laitoin kotona kokeiluluontoista peruna-kasvis-jauhelihalaatikkoa. Se ei sitten niin maistunutkaan. Oli kuulemma liikaa lituskaisia elementtejä. Liian terveellistä.


Mökin ympäristöstä löytyi kuvauksellisia kohteita, kun katsoi harmaan säätilan ohitse yksityiskohtiin. Tällaisissa kuvauskohteissa uusi järkkäri pääsee oikeuksiinsa jopa ilman ymmärrystä valotuksista ja aukoista.




Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille lukijoille. Palailen taas :).

Terveisin Katja