.

.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Rapujuhlat


Heinäkuun viimeinen viikonloppu on rapujuhlaviikonloppu. Totesimme, että juhlista on hyvää vauhtia muodostumassa oikein odotettu perinne, jolla saamme myös tehokkaasti houkuteltua lapsenvahdit viikonloppukylään musiikkijuhlien ajaksi.

Paviljonkiin kannetaan juhlava saalis ja armoton nikkarointi rapujen kimpussa voi alkaa. Joka vuosi ensimmäisten saksiniekkojen avaaminen on yhtä vaikeaa. Rapujen kanssa tarjolla on tilliä, uutta sipulia ja paahtoleipää. Lisäksi pöydässä on ruokaisa salaatti ja valikoima asiaankuuluvia ruokajuomia.

Meidän juhlissa etikettiin kuuluvat laulut jäävät pois. Sen sijaan pöydässä huokaillaan alituiseen makuelämyksen ja kesätunnelman ihanuutta ja pelätään rapujen hupenevan liian pian. Se on aina turha pelko, sillä ähky tulee varmasti ennen kuin ravut on syöty.




Terveisin Katja

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Early bird - astiaostoksia


Millaisesta mukista sinä juot aamukahvisi?

Itselläni on fiilismukeja. Ei ole ollenkaan sama, mistä kupista aamu alkaa. Vakikalustoon kuuluu Iittalan iso valkoinen Taika-muki, joka kuitenkin kesällä tuntuu liian talviselta. Kaapissa on myös valikoima muumimukeja möröstä suloiseen niiskuneitiin, mutta muumimukien vetoisuus ei vastaa aamuista kofeiinintarvettani. Hyväkin fiilis muuttuu helposti möröksi jos kahvikannulla pitää käydä liian usein.

Ehdin jo jonkin aikaa metsästää mieleistä kesämukia, kunnes nyt löysin Sokokselta Pip Homen astiasarjan, jonka Early Bird -mukeihin ihastuin oitis. Arvoin hetken beigesävyisen ja vaaleansinisen mukin välillä. Päädyin sitten raikkaaseen siniseen, joka on pikkuhiljaa valtaamassa nurkkaa jos toistakin talomme sisustuksesta.

Voiko päivä alkaa huonosti, jos nauttii kahvinsa näin kauniista mukista?



Heinäkuun muuttuminen suorastaan koleaksi on saanut minut haikailemaan lämmön perään. Kylmenneet ilmat ovat pakottaneet sisätiloihin ja sisällä oleskelu on tuonut paineen järjestellä paikkoja, siivota, touhuta, tehdä kaikkea sellaista mitä ei nyt millään jaksaisi. Onneksi sääennuste lupailee jo huomiselle ulkoiluilmoja. Jossain oli jopa puhetta tulevasta helteestä. Toivotaan, että ennuste toteutuu ja laiskat kesäpäivät löhötuolissa aurinkovarjon alla saavat jatkua. Tähän loppuun muutama helteisen aamuvarhaisen valokuva parin viikon takaa.




Terveisin Katja

torstai 18. heinäkuuta 2013

Mustikkapiirakkaa ja kaura-juustoleipäsiä


Kesäpäivät soljuvat eteenpäin ja minä kasvatan kiristelevää vauvavatsaa. Olen opetellut laiskottelemaan, sillä olotila on todella vaatinut lepoa. Kaiken pakollisen joutilaisuuden keskellä on todella piristävää saada aikaseksi jotain näkyvää. Jos kotityöt ovatkin jääneet aivan hunningolle, olen käyttänyt liikenevän energian kokkauspuuhiin. On hyvin motivoivaa saada aikaseksi sellaista, minkä voi syödä!

Aurinkoisen päivän kahvihetkeen leivoin mökkituliaisina tuoduista mustikoista piirakan oman äidin reseptillä. Piirakka nautittiin vaniljajäätelön kanssa ja makuelämys oli taattu.



Äidin reseptissä ei voita säästellä, mutta mitä tuosta. Näitä herkkuja nautitaan kuitenkin harvoin. Tämä leipomus kuuluu myös vaivattomuutensa puolesta suosikkeihini, sillä rasittavasti rämisevä vatkain saa taas pysyä kaapissa.

 

Äidin mustikkapiirakka (pellillinen)

6 lasia vehnäjauhoja
3 lasia sokeria
3 tl soodaa
3 tl vaniljasokeria

Sekoita mainitut aineet keskenään. (1 lasi on noin 1,5 dl)

375 g voita  sulatettuna

Lisää sekoittaen voisula jauhoseokseen. Ota rasva-jauhoseosta noin 1-2 lasia sivuun piirakan murukuorrutusta varten.

Lisää alustaikinaan
1,5 lasia piimää
3 kananmunaa

Sekoita hyvin ja levitä valmis taikina tasaisesti uuninpellille. Ripottele päälle mustikat. Vajaan litran verran marjoja sopii piirakkaan hyvin. Lisää lopuksi voisula-jauhomuru piirakan päälle kuorrutteeksi.
Paista 200 asteessa noin 25-30 min. (Alla kuva piirakasta ennen paistamista.)

Samalla reseptillä onnistuu myös herkullinen omena- tai raparperipiirakka.



Meidän talossa kukaan ei juo piimää ja mustikkapiirakan jäljiltä jäikin piimäpurkki kaappiin odottamaan viimeistä käyttöpäiväänsä. Tein sitten piimänlopusta leipäsiä, jotka onnistuivat yli odotusten. Pikkupojat antoivat suorastaan punastuttavan ylistävän arvion leipästen mausta.

Resepti on omaan makuun mukailtu versio Valion yrttileivistä.

Kaura-juustoleipäset (18 kpl)

5 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
noin 100g Valion Punaleima Emmental juustoraastetta
5 dl piimää
50 g voita

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen juustoraaste. Sekoita mukaan sitten piimä ja sulatettu voi. Jaa taikina kahdelle uuninpellille yhteensä 18 keoksi kahden lusikan avulla. Taputtele keot leipäsiksi jauhotetuin käsin. Pistele leipäset haarukalla ja paista uunissa 250 asteessa 10-12 min.

Leivät sopisivat hyvin tarjoiltavaksi lounaalla sosekeiton kanssa. Meillä nämä tuli tarjolle alkupaloina ja sitten kävi niin, että kuvut täynnä herkkuleipäsiä, jäi lempiruoka-spaghetti lautaselle...


Terveisin Katja

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kesää mökillä


Mökkisaunan, laiturin ja järven muodostamassa kolmiossa syntyy sellainen kesäfiilis, mitä ei muualta saa. Mikä onkaan ihanampaa kuin pulahdus saunan lämmöstä järveen, hörppy virkistävää juomaa saunan terassilla ja taas takaisin vihtomaan.


 



Mökillä pääsee metsään ja saa poimia sieltä parhaat palat.




Mökillä aika pysähtyy ja toimettomuus tuntuu luonnolliselta.


Kukat kukkivat auringonkeltaista ja luonto näyttää parhaat puolensa.





Mikä parasta; mummun ja papan mökki on sopivan matkan päässä. Siellä voi piipahtaa vaikka päiväseltään. Uudistaa itsensä saunan löylyissä ja palata takaisin kaupunkiin. Kunnes taas tulee tarve päästä metsään ja saada kunnolla vihdasta.

Terveisin Katja

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Mansikkaöverit ja elämänohjeet marjabaarista


Eilisen postauksen mansikkainen aihe jatkuu. Pilvinen lauantai hyödynnettiin reissulla marjabaariin. Saaliina 15 kiloa mansikoita.Vietimme keittiön pöydän ääressä parin tunnin mansikkasulkeiset, joiden tuloksena suurin osa saaliista päätyi pilkottuna ja sokeroituna pakkaseen. Mutta silti aivan liikaa marjaa katosi jonnekin, parempiin suihin. Voin kertoa, että mansikkaähky ei ole mukava olotila, ainakaan näin isolla mahalla raskaana ;).


Suttisen marjabaarissa myydään lähiherkkuja joka lähtöön. Marjaiset juomat houkuttelivat kauniissa pulloissaan ja mansikkalimonadia ostin mukaankin.





Marjaherkkujen lisäksi vinttipuoti tarjosi elämänohjeita, joita olen kyllä erinomaisesti noudattanut tänä kesänä, osin ihan pakostakin. Jollekulle ahkerammalle voisi olla paikallaan hankkia patalappu tai tyyny muistutukseksi elämän oikeasta marssijärjestyksestä.




Terveisin Katja

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Mansikkarahkakakkua pitsiliinoilta



Ystävän kyläily on paras syy leipoa jotain hyvää. Tein Valion reseptillä mansikkarahkakakun, joka osoittautui huikean herkulliseksi. Raikas kakku ei ollut yhtään liian makea ja maistui sekä lapsille että aikuisille.

Koska olen melko laiska leipuri, arvostan myös korkealle kakkureseptin helppoutta ja leipomuspuuhan nopeutta (hyytymisaikoja ei lasketa leipurin ajankäyttöön). Paras kakku on mielestäni sellainen, jota tehdessä tarvitaan vain vähän rämisevää vatkaintani, ja jota pääsee varmasti koristelemaan. Plussaa on myös se, että kakkua tehdessä ei tarvitse kyttäillä uunin luukkua ja arvailla kakun kypsyysastetta. Näillä kriteereillä tämä kakku on kyllä yksi parhaista. Niin, ja se resepti löytyy täältä, jos joku näistä ylisanoista innostuu kokeilemaan itse.




Nautimme iltapäiväkahvit tietenkin paviljongissa, jonne olin levittänyt mummujen vanhat liinat. Itse asiassa kirjotun perintöliinan alla on toisen mummun pitsikirjailtu perintölakana. Sisätiloissa vierastan ihan näin romanttista tyyliä, mutta tällaiseen kesäiseen käyttöön liinavaateaarteet ovat parhaimmillaan. Eikä kaatuvat mehumukit haittaa yhtään, sillä mahdolliset uudet ikitahrat ovat vain oman aikakautensa lisä liinoissa jo ennalta oleviin vuosikertaroippeisiin :).



Ihanaa viikonloppua lukijoille!

Terveisin Katja

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Paviljongin uudet verhot


Keväällä kerroin uuden paviljongin hankinnasta täällä. Paviljonki onkin ollut kovassa käytössä, sillä aurinkoisella säällä olemme lounastaneet ja kahvitelleet aina katoksen alla. Illan tullen ulkoruokinta taas siirtyy auringon mukana parvekkeen puolelle.

Tänään vihdoin sain mieheni avustuksella ripustettua paviljonkiin somisteverhot. Ystäväni oli hankkinut samanlaiset verhot jo viime kesänä ja niihin ihastuneena tuli tarpeen tehdä verhokeikka Ikeaan. Kuten mikään Ikeasta hankittu, myöskään verhot eivät päätyneet paikalleen ilman ärräpäitä. Tarpeeksi kireän siimaripustuksen rakentamiseen tarvittava sorminäppäryys oli hukassa sekä asentajalta että avustajalta. 

Paikallaan verhot nyt kuitenkin ovat, ja paviljonki sai kerralla uuden ilmeen. Verhoilla on somistuksen lisäksi myös käytännöllinen tehtävänsä pitää puskasta hyökkivät hyttyset loitolla. Ja saattaahan noista olla myös hieman tuulensuojaksi tarpeen mukaan.


Paviljongin pöydälle hankin jo aiemmin Tiimarin poistopisteestä pirteän vahakankaan. Mummun kirjomat kukkapitsiliinat sopisivat kyllä paviljongin tunnelmaan, mutta tällä ruokailijakokoonpanolla käytännöllinen vahakangas lyö laudalta vaihtoehdon.

Luonnonkukkia pitäisi näin kesällä kerätä maljakoihin ahkerammin. Meillä sentään pikkupojat tuntuvat olevan vielä kiinnostuneita kukkien poimimisesta ja ilahduttavat äitiä suloisilla kimpuilla.



Toivotaan jatkoa näille kauniille kesäsäille, jotta ulkoruokinta olisi mahdollista läpi heinäkuun ja paviljongille olisi paljon käyttöä.

Terveisin Katja