.

.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Pihasaunan pukuhuoneremppaa ja DIY-taidetta


Pihamme 100 vuotta vanha ulkorakennus ehostuu joka kesä jonkin verran lisää. Viime elokuulla kerroin saunarempasta, jonka myötä olemme saaneet nauttia aidoista löylyistä piharakennuksen hirsisaunassa. Saunarempasta juttua löytyy täältä.

Tänä kesänä remppavuorossa on ollut saunan pukuhuone. Huoneen rakentaminen joka suuntaan viipperään piharakennukseen on ollut melkoinen homma, ja lopputulos onkin alkuperäiseen nähden todella onnistunut. Miesväki on ollut kesän edetessä innokkaasti remppa-asialla pienimmästä suurimpaan.


Pukuhuoneen seinät ja katto paneloitiin ja maalattiin valkoiseksi. Lattialankkuihin valittiin vaaleanharmaa sävy. Lattialistat ovat talomme alkuperäisiä lattialistoja, jotka sopivat hyvin vanhan piharakennuksen tyyliin. Katonrajaan asennettiin listaksi juuttiköyttä, josta on tullutkin meille jo jonkinlainen suosikkimateriaali eri kohteisiin myös sisällä talossa.



Pukuhuoneen sisustuksessa on tarkoitus hyödyntää talosta löytyneitä vanhoja esineitä ja pienhuonekaluja. Visioin huoneeseen saaristolaishenkistä tyyliä räsymattoineen.

Mieheni keksi taiteilla huoneen seinälle jo katseenvangitsijaksi taulun. Vanha puinen mela kiinnitettiin narulla leveään lautaan, joka purettiin ulkorakennuksesta remontin tieltä. Lauta käsiteltiin saunasuojalla mustaksi. Kehykset tauluun tehtiin niinikään juuttiköydestä. Taulusta tuli mielestäni todella hieno ja sen ympärille on inspiroivaa kehitellä muu sisustus.




Kuvissa vilahteleva ovi saa jäädä alkuperäiseen kuosiinsa. Hilseilevä maali ja ruostuneet haat ovat kaunis muisto rakennuksen menneistä vuosista.


Varmasti vielä jatkossa palaan pukuhuoneen sisustukseen. Hämeessä edetään hitaasti ja tämäkin projekti on ollut vireillä jo pari vuotta. Hitaasti hyvä tulee ja tässähän nähdään, että valmiiksikin asti välillä jotain saadaan :).
 

Terveisin Katja


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ihan(alla) retkellä


Kesäisen aurinkoinen elokuun iltapäivä kaksin ekaluokkalaisen kanssa. Mitä tekisimme? Lapsi ehdottaa eväsretkeä, josta on ollutkin jo puhetta. Kolmioleivät ja tykötarpeet reppuun, kaakao valmiiksi termariin ja bonuksena retkihenkistä kirjallisuutta kainaloon.

Tunnen salaista iloa, kun poika haluaa metsäretkelle. On mahtavaa jakaa yhteiset intressit :). Eväsretken varjolla pääsen myös räpsimään ison kasan kuvia kauniista elokuusta.


Vauvamasu sanelee retkikohteeksi lähimetsän ja valikoi levähdyspenkkien merkitsemän reitin. Päätämme kuitenkin kulkea polun sijasta enimmäkseen polun viertä ja katsella tavallista tarkemmin ylös ja alas. Tarkoituksena on tehdä löytöjä.




Totean taas, että aikuisena muuttuu monessa asiassa tyhmemmäksi. Ekaluokkalainen tietää jo nyt monet kasvit ja luonnonilmiöt äitiään terävämmin. Minne se kaikki oppi on omasta päästä kadonnut? On tainnut luonnontieto hukkua "tärkeiden asioiden" alle. Luojan kiitos meillä on sentään Google. Voin pelastaa kasvoni edes jälkikäteen ja nimetä muutaman kohtaamamme ökkömönkijäisen.



Päivä on kuuma, suorastaan paahteinen. Puiden suojassa lämmin kaakao on silti ainut oikea retkijuoma. Ja olin taas kaukaa viisas, kun tein mukaan mielestäni liian suuret eväät.





Ja kyllähän niitä löytöjä sitten tehtiin. Kuviin pääsi pakeneva sorsa (yksi kymmenistä) ja kotilo, jonka asukilta tiedustelimme poutasään jatkumista. Hienoin löytö oli iso musta koppis, jonka valistunut Google-arvaukseni nimesi joksikin jääräksi.




Näiden kuvien myötä suosittelen metsään menoa kaikille lukijoille. On niin virkistävää olla välillä ihan(alla) retkellä :).

Terveisin Katja

maanantai 19. elokuuta 2013

Yhä sinertyvää


Lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille :). Keväällä kerroin uudelleensisustusinnostuksesta, jonka myötä olohuoneemme väritys vaihtui. Halusin eroon kaikesta punertavasta ja tilalle lisää valkoista ja raikasta sinertävää. Tuo olohuonepostaus löytyy täältä. Kesähelteiden väistyttyä kiinnostus sisätilojen kohentamiseen on jälleen herännyt. Nyt vuorossa on keittiö. Näen keittiössä vielä aivan liikaa punaista!

Nyt on tilauksessa keittiöön uusi valelaskosverhokappa. Ashley Wilden sinivalkoraitainen verhokangas tulee raikastamaan keittiön. Kangas on samaa Kodin1:sen tilausmallistoa kuin keväällä olohuoneeseen teettämissäni verhoissa. Nyt pitäisi vielä malttaa odottaa uusia verhoja pitkä kolmen viikon toimitusaika.


Muutakin pientä sinistä olen hankkinut. Nuo Iittalan Kastehelmi tuikut ovat ihanat. Ostin ne asuntomessujen sisustushallista sillä ajatuksella, että ne päätyisivät vielä myöhemmin koristamaan kastepöytää.


Hempeää sinistä löytyy lisää sieltä täältä. Voisiko väriviehätyksestä tehdä johtopäätöksiä? Kyllä! Näyttää vahvasti siltä, että nainen talossa saa pitää ainoan naisen erityisasemansa perheessä myös jatkossa. Vaaleansinisiä valmisteluja tehdään myös uutta perheenjäsentä varten. Ja tässäkin toimitusaika on enää viikkoja. Aika ihanaa <3.



 Terveisin Katja

tiistai 13. elokuuta 2013

Tunteikas koulun aloitus


Syksyn merkit ovat jo nähtävissä kuulaan kirkkaassa elokuussa. Tämä syksy tiesi meidän perheelle yhden aikakauden loppumista ja uuden alkamista. Perheessämme on ensi kertaa koululainen.



Ekaluokkalainen lähti innolla ja luottavaisena koulutielle. Luokassa odotti muutaman uuden kaverin lisäksi eskarista tuttu porukka, ja monet ekaluokkalaisen taidot ovat jo hyvin hallussa. Etuhammaskin heiluu jo lupaavasti, joten kouluveräjä on täysin ajankohtainen asia.

Äitinä koin suurempaa tuskaa koulun aloituksesta. En etukäteen arvannutkaan miten suurella voimalla tunteet voisivat vyöryä päälle. Edellisenä iltana kirkossa järjestetty kouluun menevien siunaustilaisuus kasteli silmät - tai oikeammin koko kasvot. Paidallekin taisi roiskua.

Kirkossa esitetty Johanna Kurkelan kappale sanoitti luopumisen tuskan, joka koulun aloitukseen väistämättä liittyy. Olen nyt laskenut lapseni sellaiselle tielle, jolla en itse ole aina läsnä. On aika antaa enemmän vapautta ja itsenäisyyttä. Ja luottaa siihen, että elämä kantaa.

Syytin jo raskaushormoneja liiasta sentimentaalisuudesta. Keskusteltuani nyt kuudennen lapsensa koulutielle laskevan äidin kanssa vakuutuin, että tunnemyrsky kuuluu asiaan. Seuraavalla kerralla parin vuoden kuluttua osaankin jo varautua tilanteeseen ja pakata nessuja taskut täyteen - ainakin sinne kirkkoon.

 



Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella
Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

 (Johanna Kurkela, Ainutlaatuinen)

Terveisin Katja

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kokkailuja lasten kanssa


Kesä taittui elokuun puolelle ihan varkain. Pitkä kesä on selvästi tehnyt tehtävänsä, sillä "meillä ei ole mitään tekemistä" -napina on yleistynyt huomattavasti reilun viikon aikana. Osansa poikien turhautumiseen lienee sillä, että väsymättömästi vauhdissa pysyvä isi palasi töihin. Päivisin energiapakkausten viihdyttäjänä onkin nyt vain äitiysloman alettua entistä hidasliikkeisempi äiti, joka on saanut mukavia liikanimiä pullumasusta, äitinorsuun ja möhköfanttiin.

Onkin ollut tarpeen kehitellä kesän viimeisille vapaapäiville kaikille osapuolille sopivaa mukavaa puuhaa. Koska koko sakki innostuu saadessaan hyvää syötävää, on ollut helppo houkutella pojat taas mukaan kyökkipuuhiin.

Leivoimme poikien kanssa perunarieskoja, ja samalla tähteeksi jäänyt muusi pääsi hyötykäyttöön. Rieskat ovat todella helppotekoisia ja rieskojen taputtelu juuri sopivan ronskia puuhaa lasten mieleen.


Perunarieskat

3 dl perunamuusia (meidän muusissa mukana porkkanaa)
1 tl suolaa
1 kananmuna
2-3 dl hiivaleipäjauhoja (tai ohrajauhoja)

Sekoita kylmän muusin sekaan muut ainekset. Taikinaa ei vaivata, vaan sekoitetaan sopivan pehmeäksi. Taikina on helppo taputella rieskoiksi jauhotetuin käsin.

Me teimme jokaiselle oman ison rieskan. Pojat merkkasivat omansa nimikirjaimin ja itse koristin rieskat piparimuotilla. Haarukalla pistellyt rieskat paistuvat 250 asteessa noin 10 minuuttia. Valmiit rieskat kannattaa voidella voisulalla ja syödä juuston kanssa lämpimänä.


Luen usein Sarpun Tyrniä ja Tyrskyjä -blogia, mistä nappasin ihanan mustikkamuffinssien ohjeen. Käykääpä tekin tsekkaamassa millaisia herkkuja Sarppu taikoo.

Nämä myös menivät kuin kuumille kiville. Pojat osallistuivat muffinssien leipomiseen nuolemalla taikina-astiat ja koristelemalla muffinssit pensasmustikoilla. Tuota kuorrutetta meni 4veen suuhun myös suoraan pursottimesta heti kun silmä vältti. Muffinsseista tuli koristelujen jälkeen kivannäköisiä, vaikka leipomukset meinasivatkin levitä liikaa uunissa. Hankintalistalle onkin nyt tullut muffinssipelti, joka pitäisi herkut paiston aikana paremmin kasassa.



Ihan kaikki viime päivien kokkaukset pikkupoikien kanssa eivät ole olleet syömäkelpoisia. Sain kutsun leikkimökin kesäjuhliin, joissa oli paras olla vain syövinään. Tähän loppuun muutama kuva tarjoiluista pirskeissä, joissa tunnelma oli kyllä kohdillaan ja tarjoiluhenkilökunnan palvelu pelasi loistavasti.




Terveisin Katja