.

.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Pizzasunnuntai


Meillä paistetaan pizzaa melko harvoin.  Syykin pizzatalkoiden harvinaisuuteen on selvä, sillä yleensä pizzatouhu ei mene meillä ihan kuin Strömsössä tai Olgan keittiössä. (Olga Temonen hehkutti tällä viikolla Olgan kotona - ohjelmassaan, että pizza on heillä pikaruokaa, koska sen valmistus on niin nopeaa ja vaivatonta.)

Niin, meillä kolme pellillistä pizzaa tarkoittaa vähintään viiden tunnin täydellistä kaaosta keittiössä ja jauhovanoja pitkin taloa lasten kulkemilla reiteillä. Taidamme käyttää Olgan kanssa eri reseptiä, kun en tunnista touhun nopeutta ja vaivattomuutta. Tänään kuitenkin olin niin voimani tunnossa, että päätin toteuttaa pizzashown.


Jotain yhteistä meillä on Olgan kanssa. Yritän ottaa lapset mukaan kokkaustouhuihin aina kun mahdollista. Toivon, että näin saisin poikakolmikosta jonkun innostumaan kyökkitouhuista sen verran, että tulevaisuudessakin saisin taitavan apulaisen jakamaan kanssani tämän suurperheemme muonitusurakkaa. Toistaiseksi apulaisilla on intoa riittänyt.


Ja välillä into purkautuu myös hieman kyseenalaisesti. Jauho pöllyää kivasti, kun siinä kaahaa.



Lapset valitsivat pizzaansa varmat maut; tonnikalaa, kinkkua ja ananasta. Aikuisille tein oman suosikkini, johon tuli tonnikalaa, tomaattia, punasipulia, oliiveja ja rucolaa. Ja tuhdimman version, johon laitoin kinkkua, tonnikalaa, pepperonisalamia, ananasta ja sipulia. Millainen on sinun suosikkipizzasi?



Pizzaähky ja hikinen keittiönsiivousurakka vaativat piristävää ulkoilua. Meillä onneksi paistoikin tänään aurinko ja ulkoilusää oli mitä mainioin.


Viikonlopun päättäköön löylyt pihasaunassa. Kiuas jo lämpenee ja pihassa tuoksuu ihanasti savulta. Näillä eväillä uuteen viikkoon.


Terveisin Katja

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

DIY: Veneen penkki onkin kaunis hylly


Vanha patinoitunut puumateriaali on kaunista, eikä ajan muovaamaa pintaa saa aikaseksi kepulikonstein. Meillä on ollut onni tehdä hienoja puisia löytöjä ulkorakennuksen uumenista. Yksi tällainen ajan ja käytön muovaama aarre on vanhan soutuveneen istuinlauta. Istuimen pinta on hioutunut käytössä ihanan sileäksi ja puun kuvio toistuu kauniisti laudan pinnasta. Ehdottomasti tämä lauta ansaitsee uuden elämän ihan muualla kuin soutajan pyllyn alla.

Istuinlaudasta tehtiinkin hylly lasten leikkihuoneeseen. Laudan sävyyn kauniisti sointuvat valurautaiset kannattimet hankin aikanaan Marjamäen Pajutilalta. Lopputulos on veneen istuinlaudalla varmasti parempi kuin uudenkarhealla hyllylevyllä.



Tämä nyt esittelemäni hyllyn tuunaus ei ole ihan uusi projekti, vaan hylly on ollut paikallaan jo tovin. Nyt viimeistään tuli hyvä syy kuvailla hyllyä, sillä se sai tänään uuden asukin.

Osuin erään käsityöläisen myyntipöydän ääreen, ja sieltä meille muutti suloinen Nappi-nalle. Onhan näitä Tilda-tyylisiä nalleja, pupuja ja enkeleitä meillä jo jokunen. En vain useinkaan voi vastustaa uusia, kun niitä näen. Suloinen hän on :).


Ja suloinen on myös pienin pojista. Huomenna hänelle tulee ikää kolme viikkoa. Voi miten nautinkaan tästä seurasta <3.


Terveisin Katja

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kakkukekkereitä, paluu pihalle ja kaunis tunnustus


Talon ovi on käynyt tiuhaan, kun uutta vauvaa on käyty ihmettelemässä. Kyläilijät ovat olleet syy leipoa ja olenkin käyttänyt tilaisuuden tekemällä koekakkuja ristiäisiä ajatellen. Suunnittelen tuleviin juhliin ruokatarjoilua ja jälkiruoaksi kakkupöytää.

Rilla kertoi blogissaan Ulla Svenskin mustikka-valkosuklaajuustokakun reseptin ja innostuin 5veen suosiollisella avustuksella leipomaan samanlaisen. Kakku onnistui hyvin ja osoittautui vain paranevan vanhetessaan jääkaapissa pari päivää. Yksi kakku ristiäisiin on siis valittu ja leivontakokeilut jatkuvat.







Leipomusten vastapainoksi on ulkoilutettu vauvan uusia vaunuja ahkerasti. Pelkkä kahvipöydässä istuminen tuskin auttaa pääsemään raskautta edeltävään kuosiin, joten iltapäiväohjelmaan on ekaluokkalaisen seurassa otettu taas ulkona syöminen. Ja samalla olen kuvaillut syksyistä luontoa. Kyllä tämä on yksi lempivuodenajoistani, ehdottomasti kesän ja kevään ohella. Niin, ja on talvessakin puolensa. Ainakin jouluna... :).


 



  


Totta puhuen nuo ulkona syömisetkään eivät enää riitä liikunnan tarpeeseen. Kyllä mieli kaipaa jo kovasti oikealle juoksulenkille. Toistaiseksi olen ravannut iltaisin pikakävelykierroksia siltamaisemissa ja nauttinut olostani ilman kymmenen kilon lisäpunnusta. Kirjastosta tarttui mukaan kannustavaa kirjallisuutta. Vielä pitäisi tunnistaa kadonneet vatsalihakset, jotta voisi aloittaa harjoitukset ;).


Lopuksi palaan jo jokin aika sitten saamaani tunnustukseen. Mari Alppihovista ilahdutti minua kauniilla tunnustuksella. Kiitos vielä Mari <3.


Haluan jakaa tunnustuksen eteenpäin seuraaviin seuraamiini blogeihin:


Käykääpä lukijani joukolla klikkailemassa näitä kauniita sivuja :).

Iloa tulevaan viikkoosi!

Terveisin Katja

lauantai 14. syyskuuta 2013

Ihan uutta ihanuutta ihmetellessä...


Naisella talossa on nyt seuranaan mies ja kolme poikaa. Vauveli on reilun viikon ikäinen ja osoittautunut toistaiseksi varsin hyvätapaiseksi. En muistanutkaan miten helppoa voi olla vastasyntyneen kanssa. Vai olikohan se sittenkään aiemmin ihan näin helppoa ;). Nyt täytyy koputtaa puuta, ettei tilanne muuttuisi tulevaisuudessa kovin paljon. Tulokas on tietenkin meidän kaikkien mielestä ihana, ja erityisesti keskimmäinen pojista on nyt todella ylpeä uudesta roolistaan isoveljenä.


Radiossa soi tiuhaan Egotrippin Mestaripiirros. Minulle tuo kappale kertoo hänestä, meidän ihan uudesta ihanuudesta. Äidille oma vauva on Mestaripiirros <3.

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

 
Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut

   
Se kuva oli kaunis
Oi, ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait

   
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan

 


Taloon on sadellut toinen toistaan upeampia kukkakimppuja uuden perheenjäsenen kunniaksi. Harvemmin tällaista kukkaloistoa saa kotonaan ihastella ja olenkin kuvannut kimppuja muistoksi. Seuraavassa teidänkin iloksenne kuvakavalkadia kukkamerestä.








Näistä onnenhuuruisista tunnelmista toivottelen mukavaa viikonlopun jatkoa! Kunhan taas pääsen postailemaan, palaan täällä blogissa keittiön sinerryssuunnitelmaani. Tilaamani verhokappa on nimittäin valmis ja näyttää tosi hyvältä keittiön ikkunassa. Ulkona on myös aivan upeita näkymiä, joita haluaisin päästä pian kuvaamaan. Kunhan saan vaunulenkit kunnolla käyntiin niin kamera räpsyy varmasti värikylläisessä syksyssä.

Terveisin Katja

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kelloköynnös


Pistänpä tänne blogiin nyt pari kuvaa tämänvuotisesta kelloköynnöksestä. Viime syksynä kerroin köynnöksen päätymisestä pihaamme tarkemmin täällä.

Tänä kesänä köynnös on kasvanut upean reheväksi ja kiipii runsaana puusaavistaan heinäseipäitä pitkin. Köynnös tekee kuitenkin kerrallaan harmillisen vähän kukkia. Näin asuntomessuilla upeasti kukkivan yksilön, johon omaa köynnöstä tulee nyt verrattua. Olisi pitänyt lannoittaa kasvia enemmän. Olen kuitenkin ollut laiska kastelukannun kanssa kulkija, ja pihakasvit ovat olleet ihan liikaa sääherran hallussa. Huolettomaan hoitoon nähden köynnös onkin varsin kiitollinen :).





Vauvamasun kanssa h-hetki alkaa olla käsillä. On pakko todeta kliseisesti, että odottavan aika on todella pitkä, kun päivät käyvät vähiin. Olen kuullut sellaisistakin odottajista, jotka yhtenä yönä vain heräävät ensimmäiseen supistukseen ja lähtevät synnärille. Itse pysyttelen hereillä viikkokaudet jatkuvasti kiristyvien olotilojen kanssa arvaillen minä yönä tukaluus olisi tarkoituksenmukaisessa huipussaan. Tässä ei auta muu kuin viljellä huumorinkukkia, että hermo kestää.


Terveisin Katja