.

.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Ilotulitus


Olen tänään pessyt ikkunoita, sillä eilen illalla ikkunaruutuun painui useampi pieni ja vähän suurempikin käsi ja nenä. Ikkunasta avautui odotettu ilotulitus valaisemaan sysimustaa taivasta. 

2vee kummityttö ilmaisi ihastuksensa huudahtamalla jo ensimmäisen raketin kohdalla: "Upeaa, lisää!" Ja minä olin aivan samaa mieltä. Illan pimeyteen avautuvat valokukkaset näyttivät upeilta myös kameran linssin läpi.

Ammattimaisesti järjestetty ilotulitus on hienoa katseltavaa. Aivan jotain muuta kuin ne kohmeisin sormin ammutut rääpäleraketit, joista taitaa olla kokemusta aika monella.








Lokakuun loppuun ajoittuva ilotulitus on täällä jokavuotinen riemu. Viime vuonna ilotulituksen näyttämö oli vähän eri näköinen, sillä silloin oli jo lumi maassa. Viimevuotisia ilotulitustunnelmia pääset katsomaan täältä.

Maanantaiaamu avautuikin sitten vähän vähemmän räiskyvissä tunnelmissa. Oli syytä kaivaa esiin kumisaappaita ja kuravaatteita. Oikeiden asusteiden löytyminen aamuhämärissä vaatii melkoisen operaation. Eteisen kaapit ovat meillä kuin ilotulituksen jäljiltä. Siellä ovat vieläkin hellehatut, kurakamppeet ja uusimmat talvivermeet suloisessa sekamelskassa. Olisikohan kaappien siivoamisessa sopivasti tavoitetta tälle viikolle...

Terveisin Katja

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Syyssiivoja


Veikkaanpa, että aika monen talon pihassa on tänä sunnuntaina tehty syyssiivoja. Heilutettu haravaa, vaihdettu kesäkukkien raatoja kanerviin ja tyhjätty pihamaata leluista. Näin myös meillä.


Kuuraiset lehdet, paljaat puut ja ensilumi ovat merkkejä, joiden mukaan ulkosiivoja ei kannattaisi enää siirtää. Niinpä minäkin alistuin tarttumaan haravaan, jota mieluummin välttelen. Porukalla inhokkipuuhakin sujuu mukavammin. Meillä kukin osallistui pihasiivoihin tavallaan.

Itse valikoin sen elämää nähneen harvapiikkisen haravan, jonka kanssa ei voi toimia tehokkaasti. Suhteellisen edun periaatteen mukaisesti Fiskarsin uusi harava kuului ehdottomasti mieheni käyttöön. Näin piha tosiaan siivoutui.

Pojat osallistuivat lehtien kuljetustöihin, ja pikkunalle hoiti hommansa esimerkillisesti nukkumalla rauhallisesti koko siivousoperaation ajan.




Meillä olisi pelargoniat olleet vielä paikoin kukassa. Päätin kuitenkin, että nyt saa kesäkukkakausi riittää ja vaihdoin tilalle kanervat. Aiempien vuosien vahingoista viisastuneena asettelin kanervat nyt enimmäkseen katosten alle. Syyssateiden piiskaamina nuo eivät olisi kovin pitkäaikainen kaunistus.


Ulkotouhujen jälkeen maistui mannapuuro. Yllättäen koko porukalle kaneli oli mansikkakiisseliä mieluisampi mauste puuroon. Nyt melkein tekisi mieli sanoa, että puurossa oli joulun maku. Vaan maltetaanko vielä ainakin kuukausi ennen joulufiilistelyä tässä blogissa ;).


Pirteää uutta viikkoa kaikille lukijoille. Ja oikein lämpimästi tervetuloa uudet lukijat, joita taas on ilahduttavasti tänne blogiin jokunen ilmaantunut.


Terveisin Katja

tiistai 15. lokakuuta 2013

Kuulaan kaunista


Maanantaina oli epätodellisen kaunis aamupäivä. Kuulaan kirpeä ja aurinkoinen syyssää väritti luonnon upeaan hehkuun. Nautin vaunulenkistä keltaisten lehtien leijaillessa maahan ja auringon häikäistessä tyynestä vedenpinnasta. Maassa oli pakkasyön jäljiltä kuuraa, joka kimmelsi toistaen keltaisten lehtien hehkua. 

Luonnon kauneudessa voi tavoittaa tunteen täydestä onnesta. Kun juuri siinä hetkessä ei kaipaa mitään muuta. Vetää keuhkot täyteen raikasta ulkoilmaa, katselee kauneutta ympärillään ja tuntee syvää kiitollisuutta siitä mitä on. Näihin kuviin säilöin palan tuota tunnetta.








Pian nämä maisemat ovat mennyttä. Loppuviikolle on luvassa lunta, joka sulaessaan liiskaa lehdet ruskeaksi matoksi maata vasten. Ohikiitäviä ovat nämä kuulaan kauniit päivät.

Terveisin Katja

maanantai 14. lokakuuta 2013

5v synttäreiden viihdyttävä kattaus


Jokainen pikkupoikien lastenjuhlia järjestänyt varmasti tunnistaa sen härdellin, minkä pieni juhlakansa saa aikaan talossa. Vipinäkinttuiset lapset eivät usein malttaisi viihtyä pöydässä kovin pitkään, vaikka tarjolla olisi mitä herkkuja. Toisaalta juhlien järjestäjälle juuri se hetki, minkä lapset viettävät herkkupöydässä on kaikkein helpoin. Siispä juhlapöytään tarvitaan viihdykettä.

Viikonloppuna juhlimme 5-vuotiasta. Juhlijat saivat etsiä oman nimikoidun paikkansa pöydästä. Askartelin nimikyltit hammastikkuihin, jotka pystytin marmeladikuuliin. Tämä oli poikien mieleen.

Kattaukseen oli jokaiselle kaverille varattu oma legoritari hevosineen, lippuineen ja aseineen. Legohahmoja vertaillessa ja niillä leikkiessä aika pöydässä kului ihan huomaamatta, ja siinä ohessa maistui myös tarjolla olevat herkut. Arvelisin, että leikin varjolla syötävän menekki tuplaantui :).



Legoritareiden ohella poikamaiseen leikkiin päätyivät myös pikkumiekat, joilla nakit ja rypäleet oli keihästetty.


 

Karjalanpiirakkakin maistuu paremmin, kun se on tarpeeksi kauhea. Ottaisiko piirakan hämähäkiltä, haamulta vai lepakolta?

Lapsille oli järjestetty myös kisailuohjelmaa synttäreille ja aamupäivän puolitoistatuntinen sujui mukavasti ilman suurempia kommelluksia, joita niitäkin on tämän talon synttärikekkereillä poikaporukoissa jo koettu ;).


Tähän postiin kauniiksi lopuksi kuvia kakuista, joita olen sankarille väsännyt pitkin viikkoja. Nämä synttärit nimittäin juhlittiin monessa erässä erilaisilla juhlakokoonpanoilla. 

Olen hyvin hämmästynyt löytäessäni itsestäni täysin uusia piirteitä. Olen aiemmin kammonnut kakkujen tekemistä ja pitänyt puuhaa tarpeettoman kovatöisenä. Nyt jostain syystä nautin siitä. Vauveli on niin helppoa seuraa, että isompien lasten ollessa omissa touhuissaan ihan kaipaan tekemistä. Leipomuksia syntyy varmasti enemmän myös jatkossa, sillä innokkaan harrastelijaleipuri-äitini verenperintö alkaa viimein näkyä myös tyttäressä.



 


Olisi kiva saada tähän kommentteja teidän lukijoiden ideoista liittyen lastenjuhiin. Näitä kun tulee vielä monet lisää ja vinkkejä tarvitaan!

Maanantai-aamu aloittaa uuden viikon pirteällä pakkasella. Kuulas ulkoilma ihan kutsuu vaunulenkille kakkukaloreita polttamaan. Mukavaa uutta viikkoa kaikille lukijoille.


Terveisin Katja

lauantai 5. lokakuuta 2013

Ruusun aika - mietteitä iästä


Mikä on hyvä ikä? Olen ollut joka iässä sitä mieltä, että paras ikä on juuri sen hetkinen ikä. Nyt kyllä tuntuu, että aiemmin en ole vain tiennyt paremmasta. Tämä on sittenkin paras ikä! 

En missään nimessä haluaisi takaisin parikymppiseksi. Kaikki se epävarmuus ja kokemattomuus - ei kiitos. Vaikka eihän sitä silloin onnekseen tajunnut, vaan luuli tietävänsä kaikenlaista.


Äitiyskin on niin paljon helpompaa nyt. Väitän, että pinnani on äitiysvuosina pidentynyt ainakin kaksinkertaiseksi. Lehmän hermoja tuskin saavutan koskaan, mutta tälläkin vieterillä jo pärjää aika hyvin - ainakin paremmin kuin ennen.

 
Mitä tulevaisuus tuo, sitähän ei voi tietää. Ehkä tästä voi vielä viisastua. Mutta kammoan sitä päivää, kun toinen kakkupala jääkin vyötärölle. (Olen kuullut että niin tulee käymään.) Vielä tänään otan toisen palan. Ja illalla juoksen vähän itseltänikin salaa pidemmän lenkin.


Terveisin Katja
 

torstai 3. lokakuuta 2013

Lokakuun värejä ja keittiöpuuhia


Lokakuu näyttäytyi tänään upeana. Tätä kauneutta ja lämpöäkin on luvattu lisää nyt muutamaksi päiväksi. Sääherra viimein taas hellii kotiäitejä. Voi kun olisikin edessä pitkä ja lämmin syksy.

Iltapäivä kului ulkona ja kävimme myös liikennepuistossa, joka on poikien suosikki. Minä kuvailin syksyn värejä ja pojat polkivat pipot märkinä "pahisten" perässä.





Sisätiloissa olen tehnyt pientä inventaaria pakastimeen. Tunnustaudun hamsteriksi, joka varaa ruokatarpeita kaappeihin ilman selvää käyttötarkoitusta. Meillä pakastimeen unohtuu kaikenlaista ja välillä onkin paikallaan pakottaa itsensä käyttämään ruokajemmat.

Nyt käyttöön päätyi viime joululta jäänyt paketti torttutaikinaa. Taiteilimme ekaluokkalaisen kanssa taikinasta muna-riisipasteijoita. Riisi oli jäänyt tähteiksi edellispäivän lounaalta, joten tunsin itseni hyvin käteväksi emännäksi hyödyntäessäni melkein roskiin päätyvät raaka-aineet.



Huomenna onkin jo perjantai. Viikot kuluvat vauhdilla. Äitiyslomalaiselle viikonlopun tekee se, että mies on kotona ja näin saa jakaa kotihommat ja lasten vahtimisen. Voi mennä itsekseen markettiin (jee) ja käydä lenkillä vaikka aamupäivällä. Näin tosiaan olisi ellei juuri nyt edessä oleva viikonloppu olisi miehellä työvoittoinen... No, viikon päästä sitten koittaa viikonloppu myös minulle :).

Nauttikaahan tekin kauniista säistä ja menkää ulos!

Ja lopuksi vielä tervetuloa oikein paljon uusille lukijoille, joita on taas kirjautunut mukaan muutama. Toivottavasti viihdytte seurassa.

Terveisin Katja