.

.

torstai 30. tammikuuta 2014

Muistinmenetyksiä ja torstairuokaa


Onpa mukava huomata, että edellisessä postauksessa lanseeraamani arvonta on saanut innokkaan vastaanoton. Osallistua ehtii vielä 17.2. asti, mikäli 50 euron lahjakortti nettikauppaan kiinnostaa. Ja oikein lämpimästi tervetuloa myös uusille lukijoille. Toivottavasti viihdytte seurassa!

Sain tuon kuvassa olevan raikkaan kevätkimpun opiskelukaveriltani, joka kyläili perheensä kanssa alkuviikosta. Yliopistovuosista tulee tänä keväänä 11 vuotta, mutta mehän olemme tietenkin aivan ennallamme. Paitsi että jutellessa tunnustimme kumpikin kärsivämme muistinmenetyksestä. Minä siinä määrin, että erään aivan tutun opiskelukaverin nimeä en muistanut pinnistelyistä huolimatta. Olkoonkin, että olen törmäillyt kyseiseen henkilöön aivan säännöllisesti vuosien varrella.

Muistaminen on vähän niin ja näin muutenkin. Olen kuin tuo sarjakuvan Viivi. Sillä erotuksella, että kannan kahden sijasta ainakin neljää kauppakassia. Silti jotain on unohtunut.


Mistä muistamattomuus voi johtua? Onko niin, että ruuhkavuosia eläessä kovalevy käy liian kuumana? Fiksu elimistö sitten itse deletoi tai ainakin arkistoi vähemmän tärkeitä tietoja.

Osasyynsä voi tietenkin olla myös katkonaisilla yöunilla. Pikkuherra nukkuu aika hyvin, mutta on perheen tapojen mukaisesti kova syömään - myös yöllä.


Viiden kuukauden rajapyykin häämöttäessä myös liikettä on tullut vauvan kinttuihin sen verran, että sukat eivät enää pysy jaloissa. Tämä tietää tietenkin lisähommia äidille. Kovalevy joutuu koville.

 


Nyt kun olen tunnistanut muistiongelman, aion käydä sen kimppuun. Päätin aloittaa aivotoimintaa tehostavalla ruokavaliolla.

Mansikoissa on kuulemma flavonoidia nimeltä fisetiini, mikä voi parantaa muistia. Tuskin sillä on väliä, minkä kanssa muistimansikkansa nauttii. Tänään söin mansikat torstaille uskollisesti pannarilla ja hernesopalla.


Pannukakkureseptejä on varmaan niin monta kuin on tekijöitäkin. Itse teen näin:

Pannukakku

6 kananmunaa
1 litra kevytmaitoa
2,5 dl ohrajauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
50-100g sulatettua voita

Aloitan taikinan teon vatkaamalla munat rikki ja lisään sitten muut aineet. Valmis taikina saa mielellään turvota pitkään, jos olen huomannut tehdä taikinan ajoissa. Usein taikinan joutuu paistamaan turvottamatta, eikä sekään haittaa. Paistoaika leivinpaperin päällä uunipellillä on noin 40 min 225 asteessa.

Niin, ja hernesopan keitän kumoamalla säilyketölkin kattilaan ja lisäämällä perään vettä. Hyvää tulee :).
 
Iloista viikon jatkoa!

Terveisin Katja

26 kommenttia:

  1. Kiire, tuttu käsite. Ehkä liiankin tuttu. Pannari ja hernari ovat kyllä pakkaspäivän herkkua :)

    VastaaPoista
  2. Muistia koetellaan niin kovasti, että asiat kertakaikkiaan aina välillä unohtuvat! Jos on paljon asioita muistettavana, kaikki asiat eivät vain pysy päässä, saati jos nukkuu huonosti tai jos on stressiä tai paljon uusia asioita. Minä kirjoittelen tärkeitä muistettavia asioita lapuille, puhelimen muistikirjaan ja kalenteriin ja toisinaan laitan hälyytyksen muistuttamaan tapahtumasta.
    Eilen kuopukseni unohti mennä pianotunnille, joka on koulussa naapuriluokassa ja hän unohti soittaneensa vaarin autokuskikseen ja käveli säbäkerhosta kotiin. Muistamattomuutta voi siis olla jo 8-vuotiailla. :) Nam, pannaria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans muistilappuja jääkaapin ovessa ja muistikirja projekteja varten...ja kauppalappu tietysti. :) Meillä ekaluokkalainen on myös kovin muistamaton, mutta se taitaa kuulua tuohon huolettomaan ikään...

      Poista
  3. Minulla on tuon kaiken lisäksi vielä huono matikkapää. Ystävien kanssa mietimme, että se oli silloin 10 vuotta sitten, eikun 15, eikun 20..... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonosta matikkapäästä voi olla myös etua...ei tarvi muistella koskaan ihan liian vanhoja juttuja :).

      Poista
  4. Kiitos resepteistä , erityisesti tuo hernesopparesepti ilahdutti ;D Muistinmenetys on tuttua täälläkin , tosin tunnustan unohtavani joskus asioita kotona ihan tahallani :)

    VastaaPoista
  5. Kyllä pätkittäiset unet vaikuttavat muistiin. En kyllä muista kaikkia yksityiskohtia yhtä terävästi kuin ennen, ja nimet tuppaavat välillä unohtumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä muististakin tylsyy terä. Huomaan sen selvästi kun en pärjää 5veelle muistipelissä :).

      Poista
  6. Kyllä tälläkin eukolla muisti pätkii välillä pahastikin, mutta ei anneta sen häiritä touhujamme!
    Pitääkin kokeilla tuota pannukakkua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei anneta häiritä, kun ei muisteta :).

      Poista
  7. Yöunet, niin milloinkohan niitä saa taas alkaa nukkua..! :) pannariohjetta on kokeiltava.. teen joka kerta eri ohjeella, kun en ole täydellistä löytänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin. En uskalla edes haaveilla kokonaisesta yöstä ilman heräämistä, tulisi vain stressi. Ja kyllähän tässä ihan hyvin jaksaa, kun ei yritä turhia muistella :). Pannarin kanssa olen huomannut, että huoneenlämpöisistä raaka-aineista tulee paras.

      Poista
  8. Voi että mitkä suloiset pikkuvarpaat.

    Kuulostaa oikein hyvältä muistilääkkeeltä :D Täytynee kokeilla kun tuntuu myös että mikään ei tartu kovalevylle enää nykyään.

    Ensimmäistä kertaa löysin kivaan blogiisi ja jäänkin lukijaksi heti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninnu, kiva että löysit ja jäit :). Tulen vastavierailulle hetimiten :).

      Poista
  9. Täälläkin kiire on tuttu aihe, eikä bloggailu aina helpota sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan minä en halua puhua kiireestä, kun saan olla kotona lasten kanssa. Työelämässä ollessa oli välillä kiire ;). Mutta pätkäunisen kovalevy kuormittuu kaikenlaisella muistamisella. Ja onhan tässä kodin- ja lastenhoidossa tietenkin monta rautaa tulessa jatkuvasti. Bloggailu on sitten sitä omaa aikaa, vähän niin kuin latausta :).

      Poista
  10. Unettomuudella ja muistikatkoilla taitaa olla vankka yhteys. Pikkuherralla on mahtava ilme, en uskaltaisi sanoa vastaan hänen vaatimuksilleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Pikkuherran vaatimukset huomioidaan 100% ;)

      Poista
  11. Kuulostaa niin tutulle... just äitiporukassa joku kertoi lukeneensa, että yhden lapsen imetys vie aivokapasiteetista aina 5%. Eli mulla toi 20% kovalevykapasiteetin menetys tuntuu ihan oikeesti ja varsinkin, jos ei ole nukkunut vuosiin kunnolla yhtenäistä unta... mut onneks mies on vuosien aikana oppinut kerran viikossa hoitamaan kaupassakäynnin niin tehokkaasti, että parin maitopurkin täydennysostokset sujuu multa ihan mainiosti, eikä se edes mua sinne kunnon ruokakauppakierrokselle enää päästäiskään. Ei sen puoleen, mä oon oikein tyytyväinen tähän erikoistumiseen kodin eri töissä;) Ruuhkavuosissa sitä muistettavaa on vaan ihan älyttömästi, ettei se niin vakavaa jos jotain välillä unohtelee... Mukavaa uutta viikkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Voi sinua onnekasta, kun olet ulkoistanut sen isoimman kauppareissun herrashenkilölle. Mulla on välillä pokassa pitelemistä, kun lataan viikko-ostokseni marketin kassahihnalle. Toisaalta se taitaa olla myös oma valinta kun haluan itse "tehdä löytöjä" ruokakaupassa enkä kirjoita miehelle kauppalistaa ;).

      Poista
  12. Olipa mukava kirjoitus :) ja kiitos vielä sinulle mukavasta kyläilystämme. En muuten muista/löytänyt sen keltaisen talon kämppikseni sukunimeä :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos :). Muistia on mukava virkistellä välillä yhdessä! Mulle selvisi mysteerihenkilö - kiitos parempimuistisen mieheni ;).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!