.

.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Talo


Ihan blogini alkuaikoina tein pienen jutun talosta, jossa asumme. Tuo juttu on ollut yksi blogini katsotuimmista sivuista siitä lähtien. Nyt viimeistään on korkea aika päivittää talopostaus. Pihapiiri on parissa vuodessa muuttunut, ja aiemman jutun pokkarikamerakuvat eivät olleet kovin kummoisia. Rakas koti ansaitsee parempaa. 

Tein pari viikkoa sitten pihaan karkean lelu- ja urheiluvälinesiivouksen, ajoin auton piiloon ja annoin kameran laulaa syysauringossa.


Talomme historia lähtee jostain 1910-luvun tietämiltä. Talolla on mieheni sukujuuret, sillä poikiemme isoisoisoisä perheensä kanssa rakensi talon alunperin, ja siitä lähtien talossa on asunut samaa sukua. 

Poikia tuohon talomme noin sata vuotta sitten rakentaneeseen perheeseen oli siunaantunut peräti seitsemän, joten silloinkin tässä talossa oli miesvalta. Olisipa mahtavaa päästä nyt lukemaan millaista blogia sen ajan nainen talossa olisi pitänyt.

Tässä alla olevassa 1920-luvun kuvassa talomme näkyy laivan keulan yläpuolella. Silloin alkujaan talo oli puolet nykyistä kapeampi ja yksikerroksinen.
 

1920-luvulla isoisoisoisän 9-lapsinen perhe tarvitsi enemmän tilaa ja taloa laajennettiin. Jossain vaiheessa tehtiin myös yläkerta, ja talo sai omaleimaisen mansardikattonsa. Vielä 1990-luvun alussa talo oli maalaamaton ja vaikea tunnistaa nykyiseksi.


Meistä tuli talon omistajia vajaa kahdeksan vuotta sitten. Remontin tarve oli silloin melkoinen sekä talossa että pihassa, jotta paikasta tuli omiin vaatimuksiin sopiva koti. 

Rakensimme melkein kaikki sisätilat uudestaan ja teimme yläkerran lämpimäksi. Ulkokuori vaati myös oman pintaremonttinsa, ja saimme lisäksi luvan rakentaa taloon haaveidemme parvekkeen. Parveke onkin ollut kovassa käytössä. Se on ruokailu- ja olohuoneemme koko kesäajan.


En muista tuosta remonttiajasta kovin paljon muuta kuin, että mies oli aina raksalla ja rahaa meni ovista ja ikkunoista. Itse opettelin äitiyttä ensimmäisen lapsen kanssa. Kauhistelin kotiin tulevia rakennuslaskuja ja aina välillä ruokapöydässä pyörähtävää laihtunutta ja rakennuspölyistä miestäni. Omaa kotia siinä hankittiin, ja aika kultaa muistot. Uutta taloa olisi tehnyt halvemmalla ja vähemmällä stressillä. Nyt kuitenkin sanon, että projekti todella kannatti.


Myöhemmin mieheni innostui kunnostamaan myös alkuperäistä piharakennusta saunoineen ja varastoineen. Se onkin ollut useamman kesäloman projekti. Lienee turha sanoa, että projekti on vieläkin vähän kesken. Niin kuin on kesken kaikenlaista myös talossa. Kellarissa on tälläkin hetkellä pieni puuhamaa, jonka valmistuminen on vedonlyönnin kohteena.

Lisäksi naisella talossa on kaikenlaisia haaveita ja suunnitelmia. Ja viimeistään kolme pikkupoikaa pitävät huolen, että remontin tarve on ehtymätön myös sisätiloissa. 


Tänä syksynä tälle asuinalueelle on valmistumassa suojelukaava, jonka myötä kaikenlaiset talon ulko- ja pitkälle myös sisätiloihin tehtävät muutokset kielletään. Me olemme onneksi jo ehtineet kunnostaa taloa tarpeemme mukaan. Jatkossa pienetkin muutokset todennäköisesti olisivat mahdottomia. Minusta on hienoa, että alkuperäistä halutaan suojella. Asukkaana toivon, että suojelutoimissa säilyisi kuitenkin harkinnanvarainen jousto. Että järjen käyttö olisi sallittua.


Talo on perheellemme kovin rakas koti. Arvostamme sitä sukupolvien ketjua, jonka osana saamme asuttaa tätä pihapiiriä. Lastemme juuret konkretisoituvat moniin asioihin. Kuten niihin alkuperäisiin isoisoisoisän työkaluihin, joita vieläkin käytetään monissa talon töissä. 

Ja täytyy sanoa, että ikkunoista avautuva maisema on aika ihana. Veden äärellä on aina helppo hengittää.

Terveisin Katja

55 kommenttia:

  1. Voi miten kaunis talo ja pihapiiri teillä on <3 Kyllä kannatti remontoida.

    Aurinkoista alkuviikkoa !

    VastaaPoista
  2. Ihana tarina, varsinkin kun pystyn samaistumaan moneen asiaan :). En tiennytkään tuosta suojelukaavasta. Kiinnostavaa seurata, mitä kohteita kaupungissa tahdotaan suojella, mitä taasen purkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nina. Teilläkin taitaa olla kodin seinissä sukuhistorian havinaa. Nämä suojelu- ja purkuaiheet kirvoittavat mielipiteitä. Kerrankin ollaan oikein tapahtumien keskipisteessä ;).

      Poista
  3. Aivan ihastuttava kokonaisuus! Ja mitkä näköalat :-)
    Kyllä tuolla varmasti viihtyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä viihtyy. Ja jos joskus arki kyllästyttää, ei ainakaan voi maisemia syyttää :).

      Poista
  4. Upea talo, ennen ja nyt! Olette tehneet todella suuren työn... ja nuo maisemat, aivan mahtavat! Muistoja unohtamatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru. Työtä on tehty, eikä se tekemällä lopukaan. Taitaa olla tuo totuus aika monessa omakotitalossa. :)

      Poista
  5. Teidän talo on kyllä kaunis! Mahtavaa kun on oman suvun historia takana, ha olette kuin maalla ihan keskellä kaupunkia, kauppojen ja harrastusten vieressä! Niin kaipaan välillä sitä, ettei jokainen kauppaan tms lähtö vaatisi autoa tai olisi lähes tunnin reissu.. No valintoja, valintoja... Saisitteko muuten tehdä kaavamuutoksen jälkeen khh:tta? Kirjoittelitko joskus että siitä haaveilet?? Vai ehdittekö sen jo toteuttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna G. Tämä sijainti on kyllä ihan mahtava. Sitä kiittelen varsinkin tässä elämäntilanteessa. Kaikenlaisia hetken mielijohdehankintoja voi tehdä pitkin päivää. Suklaapatukankin saa ihan tuossa tuokiossa ;).
      Meille ei erillistä khh:ta tänne oikein mahdu ilman liian suuria muutoksia. Aikomuksena on remontoida jossain vaiheessa tuo kylpyhuone sellaiseksi, että siellä olisi paremmin khh-toiminnot käytössä. Se onnistuu kaavasta huolimatta. Khh:n suhteen olen joutunut toteamaan, että valintoja, valintoja ;).

      Poista
  6. Kaunis, huoliteltu ja seesteinen. Ne tulevat ensimmäisenä mieleen, kun taloanne katselee. Upea, vaalimisen arvoinen historia ja varmasti paljon elettyä elämää. Kerrassaan viehättävä pihapiiri ja ihastuttava maisema. Voisin jatkaa näitä ylistäviä adjektiiveja loputtomiin! Olette onnekkaita, kun teillä on talonne ja toisenne! Ja hatunnosto isolle urakallenne muutenkin raskaassa elämänvaiheessa. P.S. Parveke on piste i:n päälle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi kauniista sanoistasi. Huoliteltu ja seesteinen kuullostaa niin hyvältä. Varsinkin kun tässä poikaporukassa nuo sanat eivät ihan ensimmäisenä tule itselle mieleen ;).
      Historiaa haluamme vaalia ja tuoda esille myös sisällä valokuvatauluissa ja esineissä. Talo on kaunis ja rakas, mutta kyllähän se niin on, että perhe kodin tekee <3.

      Poista
  7. Kyllä tuo talonne on ihana ❤️ kaunis ! Paljon olette hommia saaneet tehdä sen eteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne. Kyllä täällä hommaa riittää...niin ettei ihan heti palkkatöihin ehdikään :).

      Poista
  8. Todella kaunista ♡ puhumattakaan talon kauniista historiasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tarina on tärkeä. Se on talon sielu :).

      Poista
  9. Yhdyn täysin edellisiin kommentteihin: kaunis talo, ihana pihapiiri ja aivan upea maisema! On huikeaa kun talolla on historia, vieläpä oman suvun ja teidän talonne seinillä olisi varmasti monta, monta mielenkiintoista tarinaa kerrottavana. Voin kun seinät osaisivatkin puhua! Remonttiaika on raskasta, mutta toisaalta talosta tulee entistä rakkaampi kun sitä on itse saanut laittaa kuntoon omalle perheelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu T. Niinhän se on, että vaivannäkö nostaa lopputuloksen tunnearvoa roimasti. Se pätee moneen asiaan :).

      Poista
  10. No, kyllä kannatti! Upea talo upeassa paikassa ja suvun historia vielä lisäviehätyksenä. Mielenkiintoista nähdä nuo vanhat kuvat ja vertailla niitä nykyaikaan. Lienee kaikkien etu, että alue saa suojelukaavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Historiasta olisi kiva tietää enemmänkin. Onneksi on edes jokunen kuva. Nykypäivänä on suojelu kyllä tarpeen. Niin paljon tehdään ja uudistetaan. Suojeluasiaan on kuitenkin monta näkökulmaa. Toivottavasti emme törmää asian kanssa tulevaisuudessa ihan "hulluuksiin".

      Poista
  11. Kyllä tuollaisen aarteen remontointi kannatti. Se on kulttuuriteko! Sinä asut minun unelmieni talossa; jo pienenä tyttönä mansardikattoinen talo oli kaunein talo minkä tiesin - tätini asui sellaisessa ja niistä ajoista lähtien katseeni kääntyy aina mansardikaton kohdalla;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady. Jaat siis unelmani. Vaikka minä kyllä olen nähnyt itseni matkan varrella jos jonkinlaisessa talossa. Mansardikatto sitten lopulta voitti, ja hyvä niin :).

      Poista
  12. Voi mitä kaikkea osais talo kertoa , kuiskia salaisuuksi , iloa ja surua.
    Onneksi se on teidän kotina, olette hellineet vanhaa taloa, antaneet sille uuden elämän ja niin kauniisti on kaikki tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Seinillä sanotaan olevan korvat. Vaan kuinka itse kuulisi seinien säilömät jutut :).

      Poista
  13. Voi miten kaunis talo teillä, ihan unelmien talo. Kaiken lisäksi vielä noin upealla paikalla! <3

    VastaaPoista
  14. Upea talo! Kuulosti aika tutulta nuo rempan fiilikset, mehän pääsimme kesällä muuttamaan takaisin kotiin. Itse olen vähän neuroottinen talopostausten kanssa, pihalla en ota kuvia ja muutenkin rajailen aika tarkkaan. Pelkkään että stalkkerit kurkkivat muuten ikkunoista. Mutta ei sinulla ole ollut negatiivisia kokemuksia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nostat esille tärkeän aiheen. Kyllähän sitä miettii mitä tänne postailee, sillä uteliaita on paljon. Talo on oikeastaan koko blogiharrastukseni lähtökohta. "Siitä se idea sitten lähti... :)". Kaikessa julkisessa toiminnassa on lieveilmiöiden vaara. Ajattelen sen olevan vähän niin kuin jäätelön kanssa. Ei kukaan suosittele päivittäistä kermajäätelökaukaloa ruokavalioon. Silti jäätelöä tulee ahmittua, ja samalla hyväksyy mahdolliset seuraukset. Jokin positiivinen menee negatiivisen uhan edelle. :)

      Poista
    2. Heh, hauskasti verrattu. :D

      Poista
  15. Upea talo ja mitkä maisemat ympärillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ikkunoista avautuu kyllä ihania vaihtuvia maisematauluja. Varsinkin näin syksyllä muutos on päivittäistä ja aurinkoisella säällä luonto kauneimmillaan :).

      Poista
  16. Olipas kiva postaus! Upea rakennus, ja voi vain kuvitella miten paljon työtä siinä on ollut. Aivan erityistä, että talolla on tarinoita monen sukupolven ajalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne N. Vihdoin sain tämän postin aikaseksi. Mielessä se on ollut jo pitkään. :)

      Poista
  17. Monikaan ei välttämättä tiedä oman vanhan talonsa tarinaa. Mahtavaa, että se on pysynyt samassa suvussa noin kauan. Ja on ihmisillä, jotka todella jaksavat pitää siitä huolen. Hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidänkin tarinassa on aukkoja. Kaikenlaisia mielipiteitä laajennusvuosista jne. Mutta tiedetään sentään kuka täällä on asustanut ja suurin piirtein missä vaiheessa :).

      Poista
  18. Ihana talo teillä ja tuo että on säilynyt suvussa ja varmasti tulee säilymään jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin, ehkäpä joku noista kolmesta haluaa tässä olla vielä aikuisena. Nyt vielä väittävätkin, että eivät halua muuttaa koskaan pois äidin ja isin luota ;).

      Poista
  19. Olette tehneet valtavan työn remontin kanssa, mutta on varmasti kannattanut. Ihana talo teillä <3

    VastaaPoista
  20. Teillä on todella kaunis ja arvokas talo. Ihanaa, että olette jaksaneet entisöidä sen noin upeaksi. Nyt siitä on ihana nauttia todella pitkään ja kenties joku lapsistanne asustaa siinä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Onnea ihanaan kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati. Olisihan se hieno ajatus, että talo kelpaisi vielä vuosikymmenten jälkeen tämän suvun lapsiperheelle :).

      Poista
    2. Onpa ihanaa että kirjoitit tämän!! Pihapiirinne on niin upea, veden äärellä.. Ja vielä sukutalo! Aivan ihanaa! Olette onnenpekkoja ja olette kyllä nähneet ihan hirveästi vaivaakin.. Upeaa!!

      Poista
    3. Kiitos Katri. Tuntuu niin mukavalta, että blogikaverit näkevät paikan tunnearvon ja luonnonkauneuden. Itsellehän käy helposti niin, että tottumuksen myötä tulee jonkinasteinen unohdus/turtumus. Täytyy välillä oikein ravistella itseään näkemään miten hienosti kaikki onkaan :).

      Poista
  21. Siis wau, upeat kuvat ja upea teksti :)

    VastaaPoista
  22. Voi miten upea ja kaunis talo teillä on ja sen historia, ihanaa että olette saaneet talosta oman näköisen.

    VastaaPoista
  23. Upea tarina teidän talolla, tykkään niin talotarinoista :). Mäkin pienenä haaveilin mansardikatosta plus tietty tornista. Torni on nyt takapihalla ja mansardikattoon ei kaava-alue vääntynyt. Sinänsä se oli harmi, kun meidänkin kadun vanhassa talokannassa on kuitenkin yksi mansardikattoinen vanha kaunotar, joten mansardit ja harjakatot olisivat voineet olla ihan sulassa sovussa keskenään. Teidän talo on kyllä kaiken lisäksi mielettömän kauniilla paikalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Teidän upea Villanne on niin ihana ilman mansardikattoakin. Mutta olisihan tuo kattomalli toki tehnyt Vaahtokarkista vieläkin herkumman. Kaavamääräykset ovat armottomia. Joskus on tosiaan vaikea ymmärtää miksi jokin asia ei kaavaan sovi. Meillä on ollut omat kommervenkkimme rakennustapaohjeiden kanssa siksi, että halusimme muuttaa vanhaa. Onneksi tosiaan ehdimme rakentaa ennen tuota odotettavissa olevaa suojelukaavaa.

      Poista
  24. Ihana talo! Voitaisko mekin muuttaa teille? :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!