.

.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Punaisia paljastuksia

Ensinnäkin iloisesti tervetuloa uusille lukijoille! Ja kiitos paljon kommenteista edelliseen postaukseen. Aihe osui aika monen ajatuksiin, ja olikin mielenkiintoista jatkaa keskustelua vielä kommenttiboxissa. Pystypäin voin minäkin kulkea vielä markettisukissa ilman pallovaloja, blogiharrastuksesta huolimatta.

Nyt ajattelin jatkaa värihaastetta. (Tee viisi sisustuspostausta ja esittele viisi kodistasi löytyvää väriä.) Poimin käsittelyyn punaisen enkä tässä viittaa erityisemmin jouluun.

Punaisen sävyt vallitsivat meillä sisustusta valkoisen ja ruskean ohella vielä pari vuotta takaperin. Sitten huomasin, että tämä miesten valtaama talo oli sisustukseltaan vähän turhan naisellinen. Kyllästyin ja käänsin katseeni siniseen. Asemani talossa ei ole väristä kiinni.

Punaisia muistoja on silti jäänyt sinne tänne. Punaisten peltikylttien sanoma on niin osuva, että mikään sisustusidea ei saa minua niistä luopumaan.

Tuo valinnanmahdollisuus ruokapöydässä on kyllä vähän huikentelevainen. Harvemmin annan mahdollisuutta ihan kokonaan jättää.


Punaista väriä keittiöön tuovat myös lempimausteet. Punasipuli sopii mielestäni ihan kaikkeen. Tai ei ehkä suklaakakkuun, mutta ainakin siihen mitä syödään ennen suklaakakkua.

Punaisena hehkuva chilirouhe pelastaa pöytämausteena arkisen nakkikeitonkin. Pyydän chilirouhetta tuliaisiksi, jos kuulen jonkun matkustavan Turkkiin. Sieltä tuota saa. Varmaan saisi Suomestakin, mutta en ole vielä keksinyt että mistä. Jos joku tätä lukeva tietää missä myydään kunnollista rouhittua chiliä, niin vinkki kommenttiboxiin on enemmän kuin tervetullut.


Sitten pääsevät kuviin pakolliset Iittalat, joita tosiaan löytyy melkein joka värissä myös meiltä. Värillinen lasi on kaunista. Punaiset Kastehelmi-tuikut ovat oikeastaan joulukoriste, mutta kaivoin ne nyt kaapista tätä väripostausta varten.

Astiakaapista löytyy lisäksi Pentikin punertavat lasit, joita käytän vähän paremmissa kattauksissa.


Aina välillä punaista hehkuu myös kaunis kimppu. Tämän sain kälyltäni. Kimpussa ruusun virkaa toimittaa upea punaisella värjätty kaali.



Otsikossa lupasin vielä paljastuksia. Tässä niitä tulee.

Punainen keinutuoli on meille tärkeä. Se seisoo parhaalla paikalla takan edessä ja sen näkee ihan joka puolelta. Se ei sovi sisustukseen yhtään. Roudaan keinutuolin aina syrjään, kun otan kuvia blogiin. Blogissahan pitää antaa illuusio täydellisestä harmoniasta. Punainen kukallinen mummutuoli ei siihen sovi.

Tuoli on perintö poikien isomummulta ja siinä on tosi kiva keinutella. Saisihan siihen uudet päälliset, jos vain järjestäisi. Vaaleiden päällisten hankinta on ollut to do -listalla jo niin kauan, että projekti taitaa jäädä listalle ikuisesti.


Vauhtiin päästyäni vilautan vielä toiselta isomummulta saadun arkun, joka on tyylillisesti yhtä kaukana vaaleasta linjakkuudesta kuin tuo keinutuoli. Arkku säilöö makuuhuoneessa huivikokoelmaani. Joku näppärämpi olisi arkun jo sutinut valkoiseksi. Minä olen sellaiseen aivan liian laiska.


Meillä on nyt ulkona aivan valkoista. Lumi tuli ja toi syyn sättiä itseäni varautumattomuudesta. En jostain syystä ole tänä vuonna hankkinut lapsille toppavaatetusta valmiiksi. En ymmärrä miksi en ollut asialla kevään ja kesän alennusmyynneissä niin kuin aina aikaisemmin.

Nyt meidän pojat tunnistaa keliin sopimattomasta pukeutumisesta siihen asti, kunnes saamme konkkaronkan kuljetettua rentouttavalle toppaostosreissulle johonkin hikiseen ja täyteen ahdettuun kauppakeskukseen.

Iloista viikonloppua kaikille kivoille uusille ja vanhoille lukijoille!

Terveisin Katja

Ps. Värihaasteen aiempi postaus, jossa juttelen ruskean sävyistä löytyy täältä.

22 kommenttia:

  1. En ole itse juuri yhtään punaisen ystävä, mutta kyllä näyttää teillä niin kauniilta nuo pienet väriläiskät. Silloin tällöin kun intoudun ostamaan kukkia, ovat ne kyllä aika usein punaisia, ja erottuvat sitten sisustuksessa hyvin :)

    Edellinen postauksesi oli tosi hyvä, kiitos! En ehtinyt sinne kommentoimaan, mutta luin läpi kiinnostuksella kaikkine kommentteineen. Itselläni on suhtautuminen ostamiseen muuttunut iän myötä paljonkin. Taidan olla aikamoinen supernihilisti nykyisin - melkein mitään en enää pysty ostamaan kuin tarpeeseen, kun niin pihistelen :). Uuden saamisen nautinto on minulla siis kadonnut täysin ostamisesta ilman sen kummempaa työstämistä tai pakottamista. Ihmettelen itsekin, miksi näin on käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi. Punainen on niin vahva väri, että siihen helposti kyllästyy. Olen oikeasti hyvin huojentunut, kun sitä on meillä nykyään niin vähän :).
      Tuo edellisen postauksen aihe tosiaan on kirvoittanut keskustelua. Minäkin voisin tunnustautua nihilistiksi, ainakin vähän. Tai sanotaanko, että lähipiiristä tulee joskus sen suuntaista vihjettä :D. Oikeasti elämä on vaan niin paljon yksinkertaisempaa ilman turhaa sälää ja ilman jatkuvia hankintalistoja. Ehkä vielä joskus muutun, kun lapset ovat isoja ja minulla kaikki maailman aika itselleni ja omiin tarpeisiini. Tai sitten tämä orastava pihiys oikein pahenee ;D.

      Poista
  2. Suvussa kulkevat aarteet ovat ihania tunnearvon vuoksi. Meillä on varastossa vanha keinutuoli, jonka entisöinti on jäänyt toistaiseksi tekemättä. Tavoitteena olisi hiominen ja maalia pintaan jossain vaiheessa. Punainen on voimaväri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne. Kyllähän noita tyylirikkoja katselee ihan eri tavalla, kun takana on tarina ja lämmin muisto ihmisestä <3.

      Poista
  3. Ihanan värikäs postaus!
    Vanhat huonekalut ovat aarteita varsinkin kun ne on kulkeneet suvussa. Minullakin isoisomummuni keinutuoli olkkarissa ja äidilleni olen vannonut, että se säilyy suvussa ja en aijo sitä koskaan esim. myydä!!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei perinteitä voisi ikinä myydä. Kyllä ne pitää itse käyttää ja säilyttää. :)

      Poista
  4. Tosi kiva postaus väristä, jota ei todellakaan paljon näy blogeissa jos ei oteta joulua nyt huomioon
    tässä kohdassa!

    Tämä on kiva tämä värihaaste ja ajattelin, että nappaan sen tästä sinun blogistasi. Minulle nämä sisustusaiheet ovat oudompi aihe ja siksi tämä kiehtoo minua!

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Nappaa ihmeessä tämä kiva haaste matkaasi. En edes muistanut tässä kohti ketään erityisesti haastaa. Värihaasteesta saa helposti mielekkään sisustusjutun ja saa katsella kotiaan vähän uusin silmin :).

      Poista
  5. Kivoja punaisia juttuja - vaikka en itse olekaan sinut punaisen värin kanssa :)

    VastaaPoista
  6. Minusta sekä keinutuoli, että arkku ovat kauniita. Arkkuhan on kuin karamelli, kannattaa olla laiska ja jättää se maalaamtta. Minulla on vähän samantapainen, äidin peruja. Siinä säilytetään villasukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkin oikeasti tykkään tuosta arkusta. Ja keinutuolistakin, kun en ota huomioon muuta sisustusta. Ihan tuollaiseksi punaisen kukikkaaksi en koko kotiani kyllä laittaisi :D.

      Poista
  7. Ihana haaste, tämä olisi kivaa tehdä itsekin! Ja noi Pipin astiat! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tee ihmeessä värihaastepostaukset. Olen ollut laiska haastamaan ketään ja nyt minulla on oiva tilaisuus haastaa sinut :). Pipin lintumukit ovat aarteeni.

      Poista
  8. Ihania paljastuksia!! :) ironista mutta kyllä, täytyyhän sitä välillä siirrellä niitä rumiluksia piiloon kotikuvksta.. Siis mulla kävi myös tänä vuonna talvivaatteiden kanssa just noin.. Nyt kahden lapsen kanssa ei vaan ollut jaksamista, aikaa eikä viitsimistä kierrellä keväällä alennusmyyntejä, joista normaalisti yritän ostaa kaikki lasten kengät ja ulkovaatteet.. Nyt sitten eräänä päivänä oli vaan pakko marssia kauppaan ja ostaa ekasta kaupasta se haalari. Hitto että oli kallista, mutta ei vaan ole enää aikaa kierrellä kauppoja, vertailla hintoja, kytätä alennuksia ja vielä parhaassa tapauksessa tilata jostain verkkokaupasta kaikkein edullisimmin. On sillä helppoudella ja ajan säästölläkin joku hinta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa ajan hinnoittelusta. Olen alkanut todella miettiä mihin aikaani käytän. Kyllä hintakyttäyksellekin voi tulla kalliit taksat, jos ajankäyttö siihen on jostain tärkeämmästä pois. Ja tässä tilanteessa täytyy tosiaan vain hankkia jostain ne vermeet. Onneksi tänään kokeiltiin vanhoja vaatteita, joista osa käy vielä alkuun auttavasti ;).

      Poista
  9. Todella kauniit nuo kyltit! Ja punasipulit...niin kauniit!

    VastaaPoista
  10. Tuollaiset perintöaarteet ovat aivan ihania! Sellaisten tuunaaminen on pitkän miettimisen tulos. Tuntuu, että osa niiden tarinoista häviää, jos aarteet maalaisi moderneiksi. Juuri omanlaisina, sellaisina kuin ne ovat aina olleet, ne ovat ihania muistoja rakkaista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu. Jotenkin noin minäkin sen ajattelen. Näiden ei edes tarvi mätsätä ;).

      Poista
  11. Oi että mitä ihania. Noi kyltit on kivat, itseasiassa klikkailin juuri ostoskoriin tuolla alimmalla tekstillä varustetun kyltin Elloksella shoppaillessani, mutta klikkailin sen myös pihiyden puuskassani sieltä poiskin.
    Mutta siis toi keinutuoli ja arkku, ihanat ja täydelliset juuri noin, varsinkaan arkulle älä vaan innostukaan sutia näyttämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina. Olet ihan oikeassa, että ei kaiken tarvitse olla pliisua vaaleaa ja sävyisää. Ja jonkinlainen särö tuo muutenkin mielenkiintoisuutta sisustukseen. Nämä eivät ainakaan huku silmältä :).

      Poista

Kiitos kommentistasi!