.

.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Rahasta tai sen vierestä


Nanni kirjoitti eilen mielenkiintoisesti perheen raha-asioista. Minua tuo aihe muistutti mukavasti työelämästä ja se jäikin päähän kummittelemaan. Pistän lusikkani rahasoppaan nyt vähän eri näkökulmasta. Minua kiinnostaa se, miten blogit luovat meille kulutustarpeita ja kuinka niihin suhtaudumme.

Raha ja sen käyttö on vaarallinen aihe, ja minua vähän pelottaa. Tarkoitukseni ei olekaan kritisoida kenenkään kulutustottumuksia tai hankintoja, korkeintaan nauraa vähän itselleni.


Tämä blogimaailma on todella tehokas luomaan ihmisille tarpeita, joita he eivät tienneet olevankaan. Trendit leviävät nopeasti. Joku keksii kivan jutun, ja pian lähes kaikki bloggaavat sivuten samaa tuotetta tai asiaa. Tämän ovat keksineet myös mainostajat, mikä on ilahduttava asia meille bloggareille.

Minä en muutama vuosi sitten noteerannut millään tavalla ihmisten laukkuja. En olisi tunnistanut aitoa Louis Vuittonia tai osannut sitä pitää mitenkään arvossaan. Blogimaailmassa ei kuitenkaan kauan tarvitse käyskennellä, kun jo luulee Vuiskan kuuluvan hyvän elämän edellytyksiin. 

Niinpä minäkin (järkevä ihminen) asetin vuosi sitten viisivuotissuunnitelman, jonka huipennuksena toivon 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi merkkilaukkua. Tai edes huivia. Tai no, sukatkin kelpaisivat. 

Minua huvittaa tämä suunnitelma, mutta samalla koen saaneeni jotain ihanaa haaveiltavaa. Kyllähän merkkiasuste markettimekkoakin koristaisi. Toisaalta olen kyllä niin pihi, että näinköhän suunnitelmani toteutuu koskaan. Käsken kuitenkin mieheni sijoittaa lahjarahat yhteisiin eläkevuosiin.


Paremmin kukkarolle sopiva villitys on sitten ne pallovalot, joita on jokaisella. Huomaan olevani joka toinen päivä vihdoin hankkimassa meillekin pallovalot. Ihastelen pallovalovirityksiä muiden blogeissa. Kaupassa kuitenkin aina ihmettelen, että mitä luulen valoilla tekeväni. Eivät ne meille sopisi sittenkään.

Olen aika tiedostava kuluttaja. Laihialaiset sukujuuret, koulutustausta ja realistinen luonne lienevät syynä siihen, että osaan arvioida kulutustarpeitani hyvinkin kriittisesti. On helppo hairahtua eri medioiden luomissa paineissa tavoittelemaan sellaista, mikä ei ehkä olekaan oman halun, tyylin ja tarpeen mukaista. 

Kuluttaminen, shoppailut ja ostoshaaveet voivat olla kivoja, elämää suorastaan sulostuttavia asioita. Mutta en soisi kenenkään tuntevan itseään onnettomaksi tai mitättömäksi ilman jotain tavaraa. 

Ostaminen on helposti kierre. Koskaan ei ole tarpeeksi. Aina tulee jokin uusi juttu, mikä vielä pitäisi saada. Muistetaan siis erottaa ihailu ja oma tarve, kun surffaillaan toistemme shoppailuja ihmettelemässä.


Nämä postauksen kuvat liittyvät aiheeseen siten, että nuo ruusut olen käyttänyt ilokseni tarkkaan. Leikkasin nuupahtaneet lasipurkkiin, jossa ne ilahduttivat minua vielä viikon. Ruusukimpusta tuli aika edullinen, kun laskee kukkailolle päivähinnan.  Ja nuo kuuratut varvut edustavat sitä ilmaista iloa, jota on tarjolla jokaiselle, joka vain osaa ympärilleen oikealla tavalla katsoa.

Olisipa mukava saada tähän kommentteja. Herättääkö kulutusaihe mielipiteitä?

Terveisin Katja

46 kommenttia:

  1. Se on ihan totta, blogeista löytyy paljon haluja joita ei tiennyt olevankaan, toisaalta ne omalla kohdallani onneksi myös hyvin usein vain hetkellisiä. hei, tommoinen olisi kiva meilläkin ja menee sitten ohi ilman sen kummempia pakko saada ajatuksia. Toisaalta välillä saa taas aivan loistavia ideoita miten ratkaista jokin kodissa ollut puute tai ongelmallinen paikka jollain järkevällä idealla. Silti eniten tykkään niistä oivalluksista kuinka jo olemassa olevia tavaroita voi muokata mieleisekseen.
    Itsekin pidän kyllä itseäni aika tarkkana kuluttajana, käytän kyllä rahaa liikaa joihinkin asioihin kun taas joissain olen hyvinkin pihi ja pitkään harkitseva.
    Tietysti näin jo vuosia kotiäitinä olleena on pakkokin hiukan enemmän miettiä sitä rahankäyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin se on, että mahtavia ideoita täältä saa. Kaikki eivät edes maksa mitään. Minua kyllä kiinnostavat toisten ostoksetkin, sillä monesti olen löytänyt jotain todella kivaa ja tarpeellista juuri blogin kautta. Eri asia onkin erottaa oikeat tarpeet ;).
      Nykyarki kotiäitinä tosiaan tekee vielä tarkemmaksi. Ihan jokaiseen villitykseen ei voi mennä mukaan.

      Poista
  2. Blogit ovat kyllä hauskoja, itsellenikin on tullut ihmeellisiä "haluan tuon"-juttuja eteen, mutta näin kotiäitinä on jäänyt suurin osa hankkimatta. Merkkilaukkujakaan ei ole, saas nähdä tuleeko koskaan, koska en osaa varjella laukkua niin hyvin kuin pitäisi, vaan ne ovat käyttökamaa. Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että aina tulee seuraava "tarve", toisaalta nykyään some-aikana saa hyvin tavaraa kiertoon mm. fb:n ja tori.fin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kierrätyshomma on blogeissakin kyllä mukavasti esillä. Monella suositulla bloggaajallakin on omat kirppissivustonsa aina välillä. Minullekin voisi käydä merkkilaukun kanssa köpelösti. Vähintäänkin sinne joku suklaa sulaisi :D.

      Poista
  3. Viisasta tekstiä ! Itseäni ei edes kovin nämä mainostavat blogit kiinnosta...toisaalta sitten olen kyllä saanut täältä tosi kivoja vinkkejä.. Sinun tekstiin ei juuri ole mitään lisättävää - kunnon peukutus pohdinnoillesi ja viisaille lauseille. Mielestäni vähemmän on enemmän. Ei se aina toimi itsellänikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne :). Siihen minäkin aina pyrin, että vähemmän on enemmän. Mieluummin hankkii kerralla yhden hyvän kuin monta huonoa. Ja ostoksia tehdessä mietin jo tarkkaan mihin ostos sitten oikeassa elämässä päätyy. Eipä nuo korulauseet silti aina ihan toimi ;).

      Poista
  4. Kirjoitat asiaa...ja tätä aihetta on itsekin aika ajoin hyvä jäädä pohtimaan. Blogit todella luovat ihania ja elämää sulostuttavia mielikuvia ja haaveita - kaikkea samaa ei kuitenkaan tarvitse itselleen hankkia vaikka kuinka mieli tekisi. Onneksi joukossa on myös paljon hyviä ideoita siitä miten samantyyppisiä juttuja pystyy tekemään myös itse kun viitsii nähdä hiukan vaivaa. Kaikkea ei tarvitse saada valmiina ja tällöin pystyy myös säästämään omaa kukkaroaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavia ideoita täällä kyllä vilisee. Blogikansa on todella kekseliästä. Paljon on tarjolla ilmaisiakin vinkkejä, mistä inspiroitua ja ottaa mallia omaan elämäänsä :).

      Poista
  5. Hyvin kirjoitettu teksti! Pakon edestä joutunut itsekkin pohtimaan lähiaikoina rahan käyttöä ja sitä mihin sitä kuluu. Minä innokkaana sisustajana olen vähän väliä haluamassa ja hankkimassa jotain, mitä en pakosti tarvitse. Se vain on hieno ja sopisi meille ja etc. Nyt kuitenkin yritän tällä hetkellä päästä vanhasta tavarasta eroon ja hillitsen sisustusintoani niiin, että en osta uutta vaan teen ja käyn läpi kaappeja josko sieltä löytyisi jotain unohduksissa ollutta. Minä olen aina ollut kirppiksien ja tori.fi:n suurkuluttaja ja suurin osa huonekaluistamme onkin käytettynä ostettu. Olen aina miettinyt kuinka hienoa olisi jos voisi ostaa tavarat uutena murehtimatta rahasta. Minun intohimonani on myös laukut ja asusteet... LV:n huivin ostin itselleni kerättyäni rahat ensin myymällä vanhoja vaatteitani pois. Huivin saadessani sen arvo oli silmissäni paljon enemmän kun olin tehnyt "töitä" sen rahan eteen millä sen ostin. En tiedä mistä tuulee, mutta olen jo pitemmän aikaa raivannut kaappeja ja laatikoita heittäen vanhaa roskiin tai UFF:in tai kirppikselle. Tällä hetkellä haluan kaikesta ylimääräisestä eroon ja olen laittanut itseni ostokieltoon kaiken turhan kanssa. Haaveissa siintää pitkö viikonloppu jossain ulkomailla miehen kanssa ensi keväänä. Katsotaan onnsituuko rahan säästäminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tuo omien kaappien penkominen on hyvä tapa tehdä löytöjä. Meilläkin se onnistuu turhankin hyvin. Sen verran on tullut kaikenlaista vuosien varrella kaappeihin lykättyä. Olen jonkin verran minäkin tuuletellut tavaraa kiertoon. Enemmän pitäisi, mutta hyvä on syyttää aikapulaa siinäkin asiassa. Joku kivempi puuha menee helposti tavaranhävitysprojektin edelle. Ostamattomuus toimii mulla kyllä aika hyvin. Eipä sitten roju ainakaan lisäänny.
      Matkahaaveet ovat aina kannatettavia. Tsemppiä siis säästötalkoisiin :).

      Poista
  6. Aihe on aina ajankohtainen. Ajattelin tätä asiaa juuri,kun ensimmäiset joulumainokset tulivat luukusta. Parasta blogimaailmassa on juuri persoonallisuus ja myös erilaisuus. On kiva lähteä seikkailuun katsomaan mitä on tarjolla. Samalla myös oma maku muovautuu ja elää. Blogeista olen saanut inspiraatiota, vinkkejä ja ahaa-elämyksiä. Luulen, että yleisestikin on liikkeellä ajatus, että tavaran kartuttaminen sinänsä ei lisää onnellisuutta. Omassa kodissa on luuta lakaissut koko syksyn. Heräteostokset ovat jääneet vähemmälle, ja tilalle on tullut muutamia harkittuja unelmia ja elämyksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaat juuri oikeilla sanoilla blogimaailman parasta antia. Voi todella lähteä seikkailuun ihmettelemään erilaisia tyylejä ja tapoja. Samalla sitten tulee poimineeksi jotain itselle. Ja vaikka ei itselle poimisikaan, ymmärrys erilaisia elämäntyylejä kohtaan kasvaa.

      Poista
  7. Todella hyvää pohdintaa tärkeästä aiheesta! Itsekin huomaan tämän tästä haluavani kaikenlaista blogeissa nähtyä. Ja toden totta olen luullut merkkilaukkujen keikkuvan kaikkien olalla! Kaikesta haluamisesta huolimatta olen onneksi tarkka rahankäyttäjiä. Ostan paljon vaatteita käytettynä. En siksi, ettei välttämättä olisi rahaa ostaa, mutta jos kirppikseltä löytyy jotain tarvittavaa edullisesti voi loput säästyneet rahat käyttää johonkin tärkeään. Ja mitä tulee siihen merkkilaukkuun, niin hyvinhän tämä elo sujuu ilman LV:tä 😃😃😃 huolettomammin ainakin 😉😉😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina :). Ehkä me siis pärjätään vielä ilman merkkiveskaa :D. Minäkin käyn kirppiksillä ja ostelen sieltä vaatteitakin, jos löydän jotain kaunista ja laadukasta. Eikä se tosiaan liity rahapulaan, vaan siihen, että kirppislöytöjen tekeminen on huoletonta ja kivaa.

      Poista
  8. Mää niin repesin nauraan tälle kirjoitukselle. En siksi että se ois huono tai olisin erimieltä vaan päinvastoin. Juuri samaa asiaa vasta pohdimme Pakkomielteitä Hennan kanssa. Olen miettinyt että on bloggaaminen muuttanut minua, mieheni mielestä on. Jos edes sukat oli paras kommentti ikinä. Ennen blogia en suurin piirtein tiennyt luikkarista. Tai luulin että vain sinkkuelämää Carriella on sellaiseen varaa. Että tällaista. Blogi on todellakin melkoinen mainostajan paratiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Nanni. Kiitos :D. Täytyy sanoa, että kyllä minuakin vähän nauratti, kun kirjoitin haluavani edes ne sukat. Onkohan sellaisia LV- tai Burberry-sukkia edes olemassa? Ainakaan kukaan ei ole tainnut sellaisista vielä blogata. Jos sitten 40-v lahjaksi saankin sukat, niin heti niistä bloggaan kyllä :D.

      Poista
  9. Jos oisin keksinyt kirjoitta aiheesta, niin se olisi lähes samoin sanoin kirjoitettu! Laukut, kengät, vaatteet... niissä olen aina ollut omantien kulkija, joten ne eivät ole aiheuttaneet "ongelmia" :))
    - Koti, se on aina ollut mulle rakas... mutta blogimaailman kautta huomasin, että koti voisi olla valkoinen... valkoinen, siis valkoinen... pienillä piristyksillä!

    Neljä vuotta kulunut, eikä kotimme ole vieläkään valkoinen... mutta edelleen se on rakas!!! Kotimme on mun näköinen tai siis sen näköinen, mihin mun varat tällä hetkellä riittää. Kait tämä joskus tyyliään muuttaa, mutta tämä elämäntilanne ei sitä salli... joten hymyillen katselen vuosia vanhoja tapetteja ja jatkan haaveilujani.
    - Haaveitahan pitää aina olla, ei niitä saa jättää... mutta tällä hetkellä olen myös rehellinen itselleni, elämäni on hyvä näinkin :)

    Seurailen mielelläni edullisia, jopa ilmaisia tuunailuideoita ja niitä onkin todella mukava toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jaat ajatukseni. Kiitos :). Valkoinen, valkoinen, siis valkoinen koti juuri niillä pienillä piristyksillä hivelee myös minun silmääni. ...Ei pyrkimyksistä huolimatta kuitenkaan omassa kotona :D.

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus aiheesta.
    Pidän itseäni aika valistuneena kuluttajana, vaikka aina saankin kaikki rahani kulutettua :) Peruselämisestä jääneet roposen kuluvat johonkin *ei-niin-tarpeelliseen*.

    Konsepti "maksa tavarasta maltaita, koska se on kallilla brändätty" on minulle vaikea. En haluaisi tukea sellaista liikemallia. En halua tukea liikemallia, jossa tuotteen lisäksi myydään ostotapahtumaa. Olen sitä mieltä, että osaltaan tuo ostotapahtumakin pelkästään aiheuttaa ostoskierrettä. Välillä koko brändin luominen ja ylläpitäminen tympii "Nostamme hintoja, koska liian monella on varaa tuotteisiimme". Haluanko tukea tuollaista yritystä? Minusta se on niin ylimielistä, että en halua.

    Toisaalta olen kyllä havainnut tosi käytännöllisen puolen brändikamassa vaatetuksessa: niitä voi käyttää todella pitkään. Minulla on vanhin merkkilaukku vuodelta 2000 ja vieläkin käytössä. Mitään muuta laukkua ei siltä vuodelta enää olekaan. Eikä taida olla edes yhtään vaatetta. Huivi minulla on 90-luvun puolelta :) Olen tosi laiska shoppailemaan, joten tuollaiset ikuisuuskamat sopivat minulle hyvin. Noilla asusteilla saa myös edullisesta perusasustakin paremman. Sitten hyvä kysymys onkin, että miksi brändikamaa voi käyttää vuosien takaa, mutta tavalliset tuotteet menettävät hohtonsa?

    Minulla on siis kahtiajakoinen suhde: en halua tukea luksusbrändejä, mutta aina välillä kuitenkin sorrun ostamaan jotain sillä mentaliteetillä, että tuote on käytössä vuosia.

    Itse olen huolissani tästä luksusbrändien voimakkaasta tulemisesta ja sen vaikutuksesta nuorisoon. Aika monen teinitytön vanhemman olen kuullut tuskailevan vaateita: Vuittonin laukku, minimissään satasen farkut ja uusin iPhone kouluun. Poikien suhteen olen ymmärtänyt, että jos jotain säästäisi vaatteissa, niin sen menettää tuplana mopoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mahtavaa pohdintaa. Tunnistan samoja juttuja. Vastustan, mutta saatan silti kannattaa jne. :) Merkkilaukku voisi tosiaan olla "ikuinen". Se on kannatettavaa tässä kertakäyttökulttuurissa. Eikä siinä mitään, jos aikuinen ihminen omilla rahoillaan ostaa itselleen luksusbrändin tuotteita. Minäkin voisin sen vielä tehdä, jos pääsen tästä piheydestäni eroon ;). En tosiaan kuitenkaan soisi ostamisen johtuvan "vääristä syistä". Kenenkään ei pitäisi joutua ostamaan mitään "kuuluakseen porukkaan". Teinit vasta ongelmissa ovatkin näiden Cheekkien ja muiden luksusmerkkimannekiinien vanavedessä. Ei nuorisolla ole kykyä erottaa mikä on realistista ja tärkeää, jos ei ole aina koulutetuilla keski-ikää lähestyvillä naisillakaan :D.

      Poista
  11. Hyvä kirjoitus asiantuntijalta ;) itsekään en juuri merkkituotteista tiennyt ennen blogimaailmaan tutustumistani enkä kyllä voi väittää erottavani feikkiä laukkua aidosta ;)
    Eikä taida lähiaikoina tulla edes niitä sukkia kaappiini, siitäkin huolimatta , että jaksan kuolata yhden 3.1 Philip Lim - laukun perään ❤️ Edelleen kulutan rahani mieluummin reissuihin ja yhden tietyn teinin opiskeluun menee tietysti useammankin merkkilaukun verran tulevina vuosina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Täytyyhän tässä jotain alaa liippaavaakin saada aikaseksi ;). Matkustukseen liittyen minunkin tarkka rahapolitiikkani unohtuu. Sellaiseen voin surutta tuhlata. Ja sitten tosiaan on tuo jälkikasvu, joka vasta kalliiksi tuleekin. Ja miten hirvittävän suurta tuhlausta tämä hoitovapaalla oleminen on. Kallista lystiä :D. Taidan unohtaa minäkin myös ne sukat!

      Poista
  12. Loistava kirjoitus, peukutan joka lauseelle! Olen itse pyörinyt täällä blogistaniasa jo yli 5 vuotta ja täytyy kyllä myöntää, että alkuun blogit vaikuttivat kuluttamiseeni (erityisesti niiden lastenvaatteiden..) todella paljon. Nykyään olen oppinut enemmänkin lukemaan blogeja ideakirjanani ja täyty kyllä myöntää, että parhaat jutut yleensä juontavat juurensa tänne blogien maailmaan, vaikka harvoin ostan nykyään mitään suoraan jonkun blogin innoittamana.
    Joku tuossa kommenteissa manitsikin, että tämä blogistania on siitä ihmeellinen, että välillä sokaistuu sille, miten paljon tämä eroaa ihan normaalista maailmasta, täällä kaikilla kiikkuu vuikkarit olalla ja kaikkien lapsilla on ne Molon haalarit. Sitten kun menee tänne kotikaupungin Stockalle, huomaa, että ei se ihan niin menekään.
    Minua välillä huolestuttaa myös tuo Rva Kepposen mainitsema asia, miten tämä voi oikeasti sokaista nuoret kuvittelemaan, että kaikilla kuuluu olla sitä ja tätä ja tuota. Toivottavasti eivät ainakaan velaksi kaikkea luksusta ja ihanuutta osta!
    Ja hei, minulta löytyy burberryn sukat;) Pitäisikö kaivella ne jostain esille ja tehdä postaus;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka :). Blogistania ei tosiaankaan ole Suomi pienoiskoossa. Kun astuu ulos ovesta, on ympärillä ihan eri meininki. Omat blogiharrastuksen ulkopuoliset ystävänikään eivät juuri ole kiinnostuneita blogien must-jutuista. On hyvä muistaa, että bloggarina seikkailee vähän niin kuin kahdessa eri maailmassa :).
      Ja miten ilahduttavaa on kuulla, että sinulla onnekkaalla on Burberryn sukat. Sellaista ei pidä pimittää, vaan pistät nyt hetimiten postauksen vireille the sukista :D.

      Poista
  13. Hyvä kirjoitus - ja sanoitit kyllä meidän monen mietteitä. Olen itsekin joutunut asian kanssa puntaroimaan, kun huomasin, että surffailin merkkilaukkumarkkinoilla. Jos olen tähän ikään saakka pärjännyt ilman merkkivaatteita niin enköhän vastedeskin. Samoin blogimatot, valot ja lyhdyt. Tupa on täynnä tavaraa, toinen tupa farmilla samoin. Mutta silti - siellä laukkusivustoilla vain vierailen. Vaikka tällä hetkellä pistän sen yhden laukun hinnan kuukaudessa menemään yhdellä napinpainalluksella - päätimme säästää eläkepäivien varoiksi ja sekä pojan että tyttären yksiöt Turussa tulevat viemään merkkilaukkurahat tehokkaasti muutaman vuoden ajan;)
    En ole huolissani meistä aikuisista kuluttajista - useimmat meistä kyllä ymmärtävät, etteivät tuollaiset tuotteet tule kuin manulle illallinen, mutta minua surettavat ne nuoremmat blogien lukijat, jotka käyttävät kaikki rahansa ja ottavat vielä pikavippejä näiden tuotteiden saamiseksi. Se on melkein loppuelämän velkavankeus! On meillä bloggaajillakin oma vastuumme tässä - ainakin se, että kertoisimme, että olemme joutuneet säästämään tai luopumaan jostain muusta hankinnasta saadaksemme luksusta.
    Kiitos kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady :). Kiva kuulla, että sinäkin olet surffaillut "sellaisilla sivuilla" ja silti vielä pärjännyt ilman luksustavaroita.
      Osut juurikin asian ytimeen, kun olet huolissasi merkkitavarabuumin vaikutuksesta nuorempiin. Mitä sillä on väliä, jos vastuullinen aikuinen käyttää rahansa omaksi aidoksi ilokseen, vaikka sitten Vuittonilla. Mutta jos tosiaan laukusta tulee pakkomielle, johon ei ole ollenkaan varaa, ollaan vaarallisilla vesillä. Ja hyvä on pitää mielessä myös se, että vaikka varaa olisikin, ei silti tarvitse ostaa siksi että muutkin ostavat :).

      Poista
  14. Hyvä kirjoitus. Kyllä helposti itselleen keksii niitä Ns. Pakollisia hankintoja blogien pohjalta. Itse muutoinkin olen aikamoinen shoppailuholisti, jota välillä toisen pitää ravistaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna :). Naisten shoppailuhalukkuus on vähän sellainen tosi klisee. Kyllä minäkin tykkään kaupoissa välillä ravata. Onhan se mukavaa ja piristävää, jos hankkii vaikka jonkun uuden vaatteen. Olen vain siinä mielessä vähän tylsä, että tuppaan ajattelemaan hankintojani järjellä, ja välillä jaan sitä "ilosanomaa" muillekin ;).

      Poista
  15. Hyvin sanottu, oikein hyvä kirjoitus. Voi kuinka monta kertaa olen miettinyt LV:n hankkimista, kunnes muistan, että itseasiassa en kestä sitä kuosia enkä edes oikeasti tykkää niistä laukuista edes mallinsa puolesta. Pysyn rakkaimmissa laukuissani, joita minulla oli ennen blogeja ja varmaan tulee olemaankin.Ja huiveissani, jotka eivät ole LV:tä vaan kotimaista Marja Kurkea, muutamalla Mulberrylla varustettuna. Joista niistäkin ensimmäinen tuli jo aikaa sitten.

    En huolisi itsestäni tai itseäni vanhemmista vaan niistä nuorista, joille kulutusluotot ovat oikotie onneen. Rahoitusalan ihmisen sydäntä särkee lukea niitä maksuvaikeus tarinoita. Olen työssä jossa ne näkee vähän turhankin läheltä. Siksi ainakin itse koetan kertoa paljonko laukku maksaa ja että olen säästänyt. Jos olen, 50€ Huutonetin laukku ei välttämättä vaadi säästöä, mutta kerron hinnan edes.

    Kiitos kirjoituksesta, sai ajattelemaan vielä enemmän. Ja lisäsinpähän päivän kirjoitukseeni tuotteen hinnan, aion tehdä jatkossakin niin. Antaa jotain realiteettia toivottavasti sekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu :). On niin mukava huomata miten ajatukseni saavat vastakaikua. Vaikka onko tuo nyt ihme, sillä täällä blogistaniassa vilisee todella fiksua porukkaa :).
      Seurailen useita muotiblogeja, joiden kirjoittajat ovat aidosti hurahtaneita luksusmerkkeihin. He ovat olleet sitä ennen blogia ja olisivat varmasti myös ilman blogia. Toinen juttu ovatkin lukijat, jotka muuttavat omaa tyyliään ja arvostuksiaan vain seuratakseen esimerkkiä. Ja nuoret velkakierteiset ovat tosiaan huolestuttava ryhmä, jolle soisi enemmän ymmärrystä kuluttamisen realiteeteista.

      Poista
  16. Salainen paheeni on lukea blogeja, joissa noita luksustuotteita esitellaan. Valilla mietin, mista ihmisilla on varaa koko ajan ostaa uusia vaatteita/laukkuja/valkoisia sisustustavaroita jne. Ja olen onnellinen, etta olen elanyt eri ajassa. Ei tulisi mieleenkaan ostaa laukkua, joka on saman arvoinen kuin kuukauden vastike tai vuokra. Miksi sitten luen niita - ovat visuaalisesti kauniita blogeja ja ehka haen jotain ideaa, jota voisi soveltaa itselle.
    Olen myos sita mielta, "koyhan ei kannata ostaa halpaa" - ja itsella on muutama vaate - jotka tiedan sailyvan ikuisesti. Mutta se, etta ostaisin muuta kuin tarpeeseen tuntuu kovin vieraalta. Kiitos hyvasta postauksesta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena :). Blogit ovat hyvää viihdettä. Mahdollisuus kurkistaa erilaisiin elämäntyyleihin ja ehkä ammentaa sieltä jotain itsellekin. On ihanaa, että ihmiset tekevät blogeja omalla persoonallisella tyylillään. Sen soisi säilyvän.
      Laatua minäkin arvostan. Mutta se saattaa monesti olla ihan eri asia kuin tuotemerkki tai hinta. :)

      Poista
  17. Hienoa, että pistit lusikkasi tähän rahasoppaan. Teit mielenkiintoisen postauksen. Olen täällä blogimaailmassa pyörinyt nyt runsaan vuoden verran ja olen huomannut, että täällä trendit leviävät nopeasti. Teit mainion huomion noista Louis Vuittonin laukuista, täällä niitä blogeissa vilisee ja tuntuu kuin ne tosiaan kuuluisivat jokaisen trendikkään elämään. Onneksi minä en LV:sta välitä, kuosi ei vain puhuttele. Hulluilta päiviltä olen tosin vuosia sitten hankkinut Longchampin laukun. No, se taitaa kuulua ihan eri hintaluokkaan LV:n kanssa.
    Mutta niinkuin moni muukin niin minäkin olen huolissani nuoremmasta väestä. Suurimmalla osalla heistä pitäisi rahojen riittää muuhunkin kuin vaatteisiin ja muotilaukkuihin. Ja kun ei riitä, otetaan pikavippejä. Se on kallis ja arveluttava tie tulevaisuuteen.

    Jään vielä mutustelemaan tätä kirjoitustasi, kiitos! Ja lukijaksesi ryhdyn. Terveisiä Tuulialta Turusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia kommentista ja tervetuloa lukijaksi :). Näinhän se ihan oikeasti on, että nuo LV-laukut täällä vilisevät. Joskus ennen vanhaan oli vähän noloa matkia kaveria, mutta tässä trendissä yllättävän moni haluaa olla "samanlainen", maksoi mitä maksoi.
      On hyvä vähän ravistella itseään välillä huomaamaan, että blogistanian ulkopuolella oikea katukuva näyttää aika erilaiselta :).

      Poista
  18. Minä olen blogimaailmassa pyörinyt n. 8 vuotta ja onhan se selvää, että blogien lukeminen on vaikuttanut myös omiin tekemisiin. Siihen mitä tekee mieli syödä, mitä tuntuu että on pakko ostaa, minne olisi kiva mennä jne. Monesti oikeasti tosi hyviä vinkkejä, mutta myös paljon sitä ihan turhaa, johon tarve syntyy vain ja ainoastaan näkemän perusteella, ei mihinkään todelliseen tarpeeseen. Joskus viimeisen vuoden aikana koin todellisen tavaraähkyn ja jätin tietoisesti blogit lukematta. Kummasti siinä "pakolliset" ostoksetkin vähenivät samalla... Mitään kallista en ole ostanut näiden mielihalujen perusteella, mutta toivomuslistalta löytyy yhtä jos toista. Voi tosin olla ihan kuin sullakin, että ne jäävät pihiltä toteuttamatta - ja hyvä niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Pihi pärjää varmasti paremmin näissä piireissä ;). Minä myös olen saanut blogeista paljon vinkkejä, joita olen toteuttanut. Ihan parhaita ovat olleet mm. erilaiset lomavinkit ja ravintolaideat, joita ollaan kesälomilla testailtu. Enenevässä määrin on blogimaailmassa puhuttu myös tuosta tavaraähkystä, jonka myös itsessäni tunnistan. Vähemmän on enemmän tuntuu niin hyvältä ajatukselta ja välillähän se toimii ihan käytännössäkin :).

      Poista
  19. Hieno teksti! Tosi hyvä syväanalyysi! Kiva kun vinkkasit tästä, olen viime aikoina lueskellut tosi vähän blogeja.. Hyvä viisivuotissuunnitelma! :) minulle varmaan kävisi juuri noin, että viime metreillä haluaisin sijoittaa säästetyt rahat yhteiseen etelänmatkaan.. Lahjalaukkuni maksoi "vain" reilu parisataa, ja uskonkin että kalliimman unelmalaukun hankintaa vatvon ja harkitsen vuosikausia, lopulta sitä tuskin kuitenkaan ostan.. Mä myös pidän itseäni tosi tarkkana rahan suhteen, ja varsinkin kulutuksen suhteen.. Minua kiinnostaa kovasti, miksi ihmiset kuluttavat tiettyihin asioihin ja miksi lasten kautta brassailu on jotenkin hyväksyttävämpää kuin se että ostaisi itselleen laukun?! Tekisi mieli lukea nämä kaikki saamasi kommentitkin, tosi hyvä aihe nimittäin! Sisustukseen liittyen olen miettinyt ihan samaa, että miten helposti sitä ihastelee muiden koteja ja luulee, että samanlainen design-klassikko näyttäisi hyvältä omassakin olkkarissa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri. Tästä kommenttiryöpystä huomaa, että moni pohdiskelee mielessään samoja asioita. Tällaiset kotkotukset saattavat vain olla hankalia myöntää edes itselle. Edelleen minullekin kelpaisi merkkiveska. Mutta jotenkin kepulikonstilla sellainen pitäisi saada. Jos vaikka voittaisi arvonnasta :D.

      Poista
  20. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, Katja! Olen usein pohtinut samoja asioita ja pitänyt itseäni jonkinmoisena poikkeuksena naisten joukossa, koska ns. merkkituotteet eivät ole minua oikein innostaneet. Eipä silti, useimmat tuttavani näyttävät kyllä ajattelevan ihan samoin. Olen myös huomannut, että hinta ja laatu eivät todellakaan kulje rinta rinnan. Ennemminkin tuotteiden kestävyyteen näyttävät vaikuttavan käyttötottumukset.

    Olen kai sitten luonteeltani pihi, mutta esim. ruokaa meillä ei heitetä pois oikestaan lainkaan. Vaatteitakin huomaan kierrättäväni ihan vain talon sisällä -varastoon ja varastosta pois. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän arvostan aivan muita kuin materiaalisia arvoja, ja se ei minusta ole ollenkaan paha juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi. Kiva että löysit tänne :). Minunkin pihi luonteeni näkyy myös ruokahävikin määrässä. Sitä ei oikeastaan ole. Ja samalla tavalla meillä kiertää vaatteet. Helppoa tietysti on talon sisällä kierrättää, kun on kolme syyspuolella syntynyttä poikaa käyttämässä kaiken loppuun. Omassakin vaatekaapissa roikkuu paljon 10 vuoden takaista varsin käyttökelpoista "ei minkään merkkistä" materiaalia ;). Meitä on moneen junaan. Hyvä niin :).

      Poista
  21. Hyvä kirjoitus, vastaa omaa ajatusmaailmaa. Jokainen kuluttaa niin kuin haluaa. :)
    Hauska on seurata miten blogeissa tietyt asiat menee aaltoina, alkaa vähän hiljakseen, nousee tosi korkealle ja sitten hiipuu "so last season"-asiaksi. Koskee kenkiä, laukkuja, syömisiä, hajuvesiä, sistustuotteita...
    Olenpa itsekin sortunut ostamaan sekä laukun että huivin surffailun tuloksena..inhimmillistä.(heh) Eikä se Mulberryn huivi nyt niin paljoa poikkea Sandin, Morrisin tai Lindexin huivista. Oikeasti :)
    Onneksi tässä tarvitsee vain omia ostoksia ja mielitekoja vahtailla. Kaikki lapset kun asuu jo pois kotoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annu. Blogiharrastus kyllä pitää kiinni ajassa. Ja kivahan noita trendejä on seurata, kun ei ihan joka kotkotusta itselleen poimi :D. Huomaan, että minulle tulee helposti vastareaktio massatrendeihin. Alkaa kyllästyttää, jos liikaa näkee ja sitten pitääkin keksiä itselle jotain aivan erilaista ;).

      Poista
  22. Minulla on vähän vaikeuksia kulutuksen kanssa, pitäisi kuluttaa enemmän, kuulemma. Pallovaloja on kahdetkin, mutta pidän järjettömyyden huippuna sijoittaa tuhat euroa käsilaukkuun, semminkin kun suurin osa hinnasta muodostuu merkistä. Kauppiasystäväni kertoi, että monet tilaavat sisustustavaraa netistä, kuvaavat ne blogiinsa ja käyttävät sitten palautusoikeuttaan. Mutta myös sen, että kun tietyissä blogeissa esiintyy jokin tuote voi olla varma menekistä. Ei ihme, että firmoja kiinnostaa blogimaailma, se on halpa ja tehokas mainosväline.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Cheri. Minua mietityttää tuo talouskasvun vaade. Monet ihmiset ovat jo aika kyllästyneitä ja kyllästettyjä kulutukseen. Pitäisi keksiä jotain muuta, että tämä yhteiskunta pyörisi tyydyttävästi.
      Tuo on kyllä ihmeellistä, että joku viitsii tilata vain blogia varten tavaraa ja sitten palauttaa. Itse en useinkaan viitsi tilata edes itseäni varten. On maailma mallillaan :D.

      Poista
  23. Hyvä kun taas viimein tänne kerkesin juttujasi lukemaan, sillä just tätä samaa teemaa oon pari viime viikkoa miettinyt. Jotkut tuntuu olevan kulutustottumuksissaan blogimaailman vietävissä, mutta mä oon huomannu olevani tässä kulutuksen "ekosysteemissä" enemmän siellä tuottajatyypin tai oman tien kulkija puolella, joten ehkä siksi poden herkemmin myös materia-ahdistusta kaikesta ostetusta irtotavarasta ja maltan olla siten ostamasta muuhun kuin tarpeeseen. Toisaalta on hyvä, että on niitä kuluttajatyyppejä, jotta talous pyörii, mutta on tietty surkeaa jos kuluttaa yli varojensa. Blogeissa on niin helppo luoda vaikutelmia, joista lukija saattaa tehdä vääriä tulkintoja esimerkiksi kirjoittajan ekonomisesta tilasta (parempi, ettei tulkitse yhtään mitään). Ja tietty tuntuu olevan jotenkin hienompaa antaa itsestään jotenkin rikkaampi vaikutelma. Siksi en ehkä itse ole lähtenyt esittelemään niitä "merkkiherkkuja", joita tavalliseen tapaani bongaan ehkä -70% alesta, koska realiteetti kuitenkin on, että monta vuotta suurperheen kotiäitinä olleena on pakko olla tosi järkevä kulutuksessa eikä sitä ylimääräistä rahaa liiemmin ole. Eihän sitä olisi ollut mitään mahdollisuuksia kolmen kympin korvilla esim. rakentaa tänne suunnalle, jossa asutaan, jos olisi nuoruudessaan opiskeluaikoina törsännyt rahansa johonkin LV-laukkuihin tai muuhun selkeästi varakkaille suunnattuihin tuotteisiin. (En kyllä edelleenkään suostu maksamaan muovikanvaksesta sellaisia hintoja!) Kyllä silloin mentiin ihan perus pihillä köyhän meiningillä ja laatutuotteet ostettiin alesta tai second handina. Joitakin ajattomia hankintoja roikkuu edelleen kaapissa yli kymmenenkin vuoden jälkeen, tai itseasiassa yks pippuritweed-jakku on jo 15 v. :) Ehkä pitäis tehdä sellainen muistutuspostaus taloudenhoidon realiteeteista eri elämänvaiheissa tälle nuoremmalle sukupolvelle, joka tuntuu olevan kovin altis vaikutteiden palvonnalle ;). Kiitos tästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Isossa perheessä asuntovelkaisena ainut luksustuote, mihin ilolla tuhlaan on kyllä aika. Ja sehän se vasta kallista onkin. Hoitovapaalla tulee törsättyä aikaan melkoisia summia. Onneksi ollaan muuten sen verran pihejä, että voidaan tässä suhteessa elää leveämmin. Valintojahan nämä ovat.
      Noista alelöydöistä ollaan sinun kanssasi taidettu ennenkin vaihtaa ajatuksia. Minullekin kelpaa aina kovin hyvin tuo -70% ja silloin saattaa olla kyseessä myös merkkituote, joka tulee roikkumaan kaapissa vuosikymmenet :). Jos innostut postailemaan oikein kunnon kukkahattutätipostauksen taloudenhoidosta, niin ilman muuta ilmestyn peukuttamaan kirjoitustasi! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!