.

.

torstai 30. tammikuuta 2014

Muistinmenetyksiä ja torstairuokaa


Onpa mukava huomata, että edellisessä postauksessa lanseeraamani arvonta on saanut innokkaan vastaanoton. Osallistua ehtii vielä 17.2. asti, mikäli 50 euron lahjakortti nettikauppaan kiinnostaa. Ja oikein lämpimästi tervetuloa myös uusille lukijoille. Toivottavasti viihdytte seurassa!

Sain tuon kuvassa olevan raikkaan kevätkimpun opiskelukaveriltani, joka kyläili perheensä kanssa alkuviikosta. Yliopistovuosista tulee tänä keväänä 11 vuotta, mutta mehän olemme tietenkin aivan ennallamme. Paitsi että jutellessa tunnustimme kumpikin kärsivämme muistinmenetyksestä. Minä siinä määrin, että erään aivan tutun opiskelukaverin nimeä en muistanut pinnistelyistä huolimatta. Olkoonkin, että olen törmäillyt kyseiseen henkilöön aivan säännöllisesti vuosien varrella.

Muistaminen on vähän niin ja näin muutenkin. Olen kuin tuo sarjakuvan Viivi. Sillä erotuksella, että kannan kahden sijasta ainakin neljää kauppakassia. Silti jotain on unohtunut.


Mistä muistamattomuus voi johtua? Onko niin, että ruuhkavuosia eläessä kovalevy käy liian kuumana? Fiksu elimistö sitten itse deletoi tai ainakin arkistoi vähemmän tärkeitä tietoja.

Osasyynsä voi tietenkin olla myös katkonaisilla yöunilla. Pikkuherra nukkuu aika hyvin, mutta on perheen tapojen mukaisesti kova syömään - myös yöllä.


Viiden kuukauden rajapyykin häämöttäessä myös liikettä on tullut vauvan kinttuihin sen verran, että sukat eivät enää pysy jaloissa. Tämä tietää tietenkin lisähommia äidille. Kovalevy joutuu koville.

 


Nyt kun olen tunnistanut muistiongelman, aion käydä sen kimppuun. Päätin aloittaa aivotoimintaa tehostavalla ruokavaliolla.

Mansikoissa on kuulemma flavonoidia nimeltä fisetiini, mikä voi parantaa muistia. Tuskin sillä on väliä, minkä kanssa muistimansikkansa nauttii. Tänään söin mansikat torstaille uskollisesti pannarilla ja hernesopalla.


Pannukakkureseptejä on varmaan niin monta kuin on tekijöitäkin. Itse teen näin:

Pannukakku

6 kananmunaa
1 litra kevytmaitoa
2,5 dl ohrajauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
50-100g sulatettua voita

Aloitan taikinan teon vatkaamalla munat rikki ja lisään sitten muut aineet. Valmis taikina saa mielellään turvota pitkään, jos olen huomannut tehdä taikinan ajoissa. Usein taikinan joutuu paistamaan turvottamatta, eikä sekään haittaa. Paistoaika leivinpaperin päällä uunipellillä on noin 40 min 225 asteessa.

Niin, ja hernesopan keitän kumoamalla säilyketölkin kattilaan ja lisäämällä perään vettä. Hyvää tulee :).
 
Iloista viikon jatkoa!

Terveisin Katja

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Upea lahjakorttiarvonta ja toppashoppailua


Shoppailu on kepeä sana. Siitä tulee mieleen kiva päivä ystävän kanssa kaupoissa kierrellen. Välillä hyvää ruokaa ravintolassa ja kuulumisten päivitystä. Shoppailuun ei liity "pakko löytää -hankintoja", vain iloisia ja hyviä heräteostoja.

Lapsiperhearjessa välttämättömien hankintojen tekeminen on kaukana  huvishoppailusta. Kun pikkupojan toppahousut menevät rikki polvesta, ei ole kovin kepeä keikka lähteä kauppakeskuksiin housujahtiin - varsinkaan housunkuluttajien itsensä seurassa.


Lumeton alkutalvi teki meillä selvää syksyllä hankituista talvihousuista. Yhdellä haalarilla ei aktiivinen poikalapsi pitkälle pötki, joten pakkasten tullen tuli kiire hankkia lisävermeitä.

Onneksi Lekmer.fi verkkokaupasta löytyy vielä talvivaatteita ja paljon muuta mukavilla aleprosenteilla. Nettishoppailu pelastaa taas minut ja pojat ostosreissupinteestä.


Lekmer myy myös Lego Wear -vaatteita, ja meidän kuvapaidoille perso 5vee ilmoitti haluavansa Lego Ninjago -paidan ja pitävänsä sitten vain sitä. Pitäisi varmaan tilata kaksi.



Arvonta

Olen bloggaillut jo kohta puolitoista vuotta ja saanut valtavasti iloa tästä harrastuksesta ja sen tuomista uusista tuttavuuksista. Onkin korkea aika muistaa teitä lukijoitani järjestämällä oikein rahanarvoinen arvonta.

Arvon yhteistyössä Lekmerin kanssa 50 euron lahjakortin Lekmer.fi -verkkokauppaan. Lekmerillä on kattava valikoima lapsiperheiden tarpeisiin, vaatteista sisustustuotteisiin ja lastenrattaisiin. Valikoimasta voit löytää myös sopivia lahjoja, ellei itselläsi ole lapsia.

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen ja ilmoittamalla samalla kuinka monella arvalla osallistut (1-3 arpaa). Arpoja saat seuraavasti:

Yksi arpa olemalla lukijani tai ryhtymällä lukijakseni jotain kautta (esim. bloglovin, blogilista, oman selaimen suosikit) ja kommentoimalla mitä kautta blogiani seuraat. Jätäthän tarvittaessa email-osoitteesi kommenttiin tai sähköpostiini.

Kaksi arpaa, kun olet oikeaan sivupalkkiin jäseneksi liittynyt lukija. Voit kaikin mokomin liittyä lukijaksi myös nyt!

Kolme arpaa saat, jos edellisen lisäksi mainitset arvonnastani linkin kanssa blogissasi. Voit kopioida linkin tästä
http://nainentalossa.blogspot.fi/2014/01/upea-lahjakorttiarvonta-ja.html

Suoritan arvonnan 17.2. ja otan yhteyttä voittajaan. Arpaonnea!

Meillä on nyt viikonloppuna ollut onneksi lauhempaa ja erinomainen sää ulkoleikeille. Mutta eilen jo kuulin ennustettavan uusia paukkupakkasia. Koitetaan tarjeta. Lapsilla se ei ole ainakaan vermeistä kiinni :).

Terveisin Katja

torstai 23. tammikuuta 2014

Pakkaspäivänä


20 asteen pakkanen on pitänyt sisätiloissa. Itse en pakkasta pelkäisi, mutta säälin vauvelin jo ennestään karheita poskia. Niinpä ollaan tyydytty ihailemaan lumimaisemaa kuurankukkaisen ikkunaruudun läpi.
 



Nuo syksyllä kastejuhlaan väkertämäni pom pomit roikkuvat edelleen keittiön katossa ja sopivat ikkunasta avautuvaan maisemaan nyt paremmin kuin koskaan. 


Pakkasta paossa kun ollaan, on tullut ajankuluksi myös surffailtua nettimaailmassa. Facebookissa oli jaossa yksi lempisitaattini.

Ole oma itsesi. Kaikki muut ovat jo varattuja. (Oscar Wilde)

Taannoin työelämässä yksi konsultti tykkäsi tuosta lauseesta myös niin paljon, että jakoi sen meille koulutettavilleen laminoituna huoneentauluna. Taulu ei käynyt meillä sisustukseen, mutta ajatus on viisas.


Sitaatti sopii hyvin myös blogin kirjoittamiseen. Jokainen tekee tyylillään eikä kopiointi kannata. Aina löytyy joku jolla on terävämpi kynä, kauniimpi sisustus, selkeämpi tyylitaju, mielenkiintoisempi projekti.

Jatketaan siis omannäköisiä juttujamme. Omaksi ja muiden iloksi. :)

Terveisin Katja

Ps. Suunnittelen kivan arvonnan järjestämistä lukijoilleni. Kannattaa pysyä kuulolla viikonloppuna!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Virkistystä


Takana virkistävä viikonloppu. Enkä nyt tarkoita pelkästään tuota kaiken raikastavaa pakkasta, vaan viikonlopun ohjelmaa.

Jätimme ensimmäistä kertaa 4 kuukauden ikäisen pienimmäisen hoitoon iltamenon takia. Osallistuimme ystävien kekkereille, ja se jos mikä oli vaihtelua. Vauvan kanssa tottuu pian tietynlaiseen elämään. Pukeutumaan gollegeen ja trikoisiin ja välttämään kynsilakkaa. On itsellekin armollisempaa unohtaa ulkomaailman kivat jutut, kun elämä pyörii väistämättä kotinurkissa.

Kolmannen lapsen kanssa myös ajankuluun suhtautuu rennon letkeästi. Puolen vuoden täyssymbioosi pienen ihmisen kanssa tuntuu nyt lyhyeltä ajalta. Esikoisen kanssa ajatukset saattoivat olla erilaisia.

Oli kuitenkin taas virkistävää huomata, että kotoa voi lähteä kaksin myös niin, että se toinen ei olekaan lapsi. Yhdellä pikaisella välihoitokäynnillä onnistuin viettämään täysipainoisen illan aikuisseurassa.

Ilahduttavaa oli myös, että sain ulkoiluttaa pitkästä aikaa lempimekkoani, ja vetoketjukin meni vaivatta kiinni ihan ylös asti! Joka toinen suupala suklaata ja joka toinen hedelmiä siis toimii. Suosittelen muillekin keventäjille.


Ihan koko viikonloppu ei tietenkään mennyt kekkeröidessä. Kyllä se tärkein ja pisimmälle kantava virkistys tulee edelleen tuolta lenkkipolulta. Kamera on taas laulanut pakkasessa, joten liitän tähän postaukseen talvisia maisemakuvia lenkkireittini varrelta. Tuo huikaiseva valo tekee hyvää!











Virkistävää viikkoa!

Terveisin Katja

maanantai 13. tammikuuta 2014

Talviulkoilua


Nyt se talvi tuli. Oli pitkään aikaan leppoisampi sunnuntai, kun lapset viihtyivät ulkona. Kyllä se vaan niin on, että leikki-ikäisille sisätilat käyvät liian pieneksi, oli talo miten iso tahansa.

 

Itsekin reippailin tutun reitin heti aamusta. Olen tapojeni orja ja kierrän samaa lenkuraa samaan suuntaan. Samat naamat siellä tulevat vastaan joka säällä. Jo kaukaa siluetista tunnistaa vakityypit pelkästä jalkaterän asennosta. Ne ovat niitä lenkkituttuja, joille ehkä hymyillään tai nyökätään kohdatessa, vaikka ei tunnetakaan. Sitä ollaan vähän niin kuin samaa harrastusporukkaa silti.


Tammikuu on tuonut poluille myös uusia tyyppejä. Usein uudet kulkevat kaverin kanssa ja juttelevat äänekkäästi. Mutta luulenpa, että helmikuussa on taas väljempää ja vastaantulevat tunnistaa ennemmin tyylistä kuin äänestä.



Itse olen yksinlenkkeilijä. Kuljen aina napit korvissa. Aiemmin kuuntelin ladattua musiikkia. Nykyään olen liian laiska päivittämään soitinta ja olenkin siirtynyt radion kuuntelijaksi. Voicelta tulee aika hyvää lenkkimusiikkia ja tykkään erityisesti iltapäiväohjelman Nooran ja Laurin höpöhöpö-jutuista. Noora vetoaa touhuissaan ja mielipiteissään usein pohojalaisuuteensa, ja tiedän mistä hän puhuu.



Nyt mittarissa on pakkasta melkein 15 astetta, enkä taida viedä vauvaa ulos. Vai onko se tekosyy? Ehkä ulkoilen sitten illalla kun pääsen taas ihan yksin.

Mukavaa talvista viikkoa lukijoille!

Terveisin Katja

tiistai 7. tammikuuta 2014

Alkuvuoden ajatuksia ja kevyttä tarjottavaa


Hyvää uutta vuotta! Voisin aloittaa blogivuoden postaamalla pimeydestä ja väsymyksestä, joka tuntuu vaivaavan muitakin. Mutta eihän se nyt sovi, sillä uuden vuoden alku on uudistumisen aikaa. Pitää taas ottaa uusi valoisa asenne ja kääntää elämä entistä paremmaksi, vaikka tähänastisessakaan ei ole mitään vikaa. Olen naistenlehteni lukenut!

Ei siis ryvetä lumettoman ja pimeän talven rasituksissa, vaikka rapasia aineksia siihen olisikin. Kun tarkemmin ajattelen, pimeään viikkoon on mahtunut useampikin todellinen uuden vuoden teko.

Olen onnistunut höllentämään suklaakoukusta sen verran, että tällä hetkellä joka toinen suklaanpala onkin viinirypäle. Tällä tahdilla joululta kaappiin jääneet herkut hupenevat kaksi kertaa hitaammin, mutta voin paremmin. Onnekseni vauveli pitää huolen, että suklaa ei liiemmin kerry äitiin, vaan siirtyy suoraan jälkikasvun poskiin. Ja sehän on pelkästään hyvä asia. Sain viimeksi tänään kiitosta neuvolassa.

Olen panostanut hyvinvointiini viettämällä taivaallisen tunnin kauneushoitolassa. Intialainen päänhieronta oli niin rentouttavaa, että kerrankin nautin olostani täysin sanattomana. Varasin myös kampaajan ensi viikolle.

Sain aikaseksi jopa tarttua englanninkieliseen romaaniin, ja kirja on jo puolivälissä. Tätä olen sentään suunnitellut viimeiset kymmenen vuotta. Millainen vuosi tästä vielä tuleekaan!


Olen syyspuolella tehnyt useamman postauksen melkoisista kaloripommeista, joista ei kukaan ole tammikuussa kovin kiinnostunut. Tammikuun keveämpään ruokavalioon sopiva tarjottava onkin tonnikalawrap. Nappasin alkuperäisen wrappi-idean joskus Onnentähdet blogista. Wrapit hupenevat tarjottimelta aina viimeistä myöten, joten laitan hyvän reseptin nyt kiertoon.

Tonnikalawrapit

1 pkt tortillalettuja
salaattia, esim. friseesalaattia
1 prk tonnikalaa
1 iso paprika 
1 punasipuli
1 rs ruohosipulituorejuustoa

Pilko paprika ja punasipuli hyvin pieniksi kuutioiksi. Yhdistä silppu ja valutettu tonnikala tuorejuustoon ja sekoita tahnaksi. Levitä tahna kahdeksalle tortillaletulle, lisää päälle salaatinlehtiä ja kääri tortillat rullalle. Leikkaa rullat vinottain kahtia.

Wrapit voi syödä heti tai tehdä esimerkiksi juhlia varten jo edellisenä päivänä. Säilytys jääkaapissa vain mehevöittää makua entisestään.


Eräs Facebook-ystäväni ilmoitti vuoden 2014 motokseen:"On omalla vastuulla tehdä elämä kiinnostavaksi." Se on hyvä oivallus, jota väitän osaavani toteuttaa. Muistutus ei silti ole pahaksi :).

Toiveikasta tammikuuta toivottelen!

Terveisin Katja