.

.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Äkkilähtö Italiaan


Voi mikä ihana matka Italiaan osuikaan kohdalleni eilen illalla. Otimme ystävän kanssa äkkilähdön italialaisiin tunnelmiin Tampereelle.

Nautimme Italian makuja Trattoriassa. Pääruoaksi valitsemamme yön yli kypsennetty vasikka lisukkeineen oli herkullista. Totaalista vaihtelua arkisille pikakeitoksille. Normaaliarjessa meillä ei yön yli kypsy kuin suunnitelmat seuraavan päivän lounaasta.


Jälkiruoaksi houkutteli tarjoilijan suosittelema crème brulée, mutta pitäydyimme alkuperäissuunnitelmassa mennä jätskille Gelateria Italianaan. Se olikin fiksu veto, sillä jogurtti-pistaasitötterö oli valtava, ja vohveli juuri niin herkullinen kuin vastapaistettu vain olla voi.


Matkalla kuuluu ruokaelämysten lisäksi nauttia paikalliskulttuurista ja kauniista maisemista. Henkeä salpaavat Italian maisemat löytyivätkin Plevnan elokuvateatterista, missä oli ensi-illassa musikaalielokuva Walking on Sunshine.

Romanttinen hyvän mielen kesäleffa iski kasarihiteillään ja kauniilla auringonlaskumaisemillaan. Juonikuviot eivät juuri tarjonneet pureskeltavaa, mutta sehän sopi äkkilähtömme henkeen paremmin kuin hyvin. Sitä paitsi elokuvan miespääosan esittäjältä en olisi kaivannut vuorosanoja ollenkaan. Näky oli sen verran vakuuttava ;).

Walking on Sunshine- leffa muistuttaa hyvin paljon muutaman vuoden takaista Mamma Mia -elokuvaa. Jos pidit siitä, kannattaa kopioida naisteniltamme ohjelma ja ottaa vastaava äkkilähtö.


Kesälomalla mahdollistuvat tällaiset pienet irtiotot. Ystäviä on kiva tavata välillä muissa merkeissä kuin pikaisilla yhteisillä lenkkireissuilla lasten treenien aikana. Italiakin on lähempänä kuin luulinkaan.


Leffan kuvamaailmasta haltioituneena kaivoin tänään esille häämatka-albumin. Kymmenen vuoden takainen Sorrento on muistoissani pelkkää auringonpaistetta.



Tuonne vielä joskus palajan. Mutta sitä ennen taitaa tulla vielä useampi äkkilähtö Tampereen Italiaan.

Lomaterveisin Katja

torstai 26. kesäkuuta 2014

Viileetä lomailua ja kuuma huvipuistovinkki


Olen lomaillut niin ahkerasti, että blogi on ollut aivan heitteillä. Mikäs tässä onkaan lomaillessa, epätavallisen raikkaassa kesäsäässä. Olen jo ehtinyt karaista itseäni kolmen kesäteatterin katsomossa ja luulenkin selviäväni loppukesästä kylmettymättä.

Juhannuksena saatiin rakeita. Onneksi keskikesän juhla jäi kuitenkin niin vähälumiseksi, että lumipalloja löytyi lopulta vain pensaasta.


Vietimme juhannusta perinteisesti Pohjanmaalla, missä kylmäkin on kaunista. Sininen taivas oli hetkittäin hyvinkin kesäinen, kun sitä katseli verhoutuneena pitkiin kalsareihin ja villahuiviin.

Huomasin, että lomakin on asennekysymys. Parasta lomailussa on mahdollisuus tehdä kivoja asioita koko perhe yhdessä. Jos ei pääse rannalle, niin tehdään sitten jotain muuta.


Juhannusreissulla vietimme upean päivän Härmän Powerparkissa. Suosittelen huvipuistoa lämpimästi kaikille lapsiperheille. Mikä mahtava paikka.



Härmän huvipuisto erottuu edukseen siisteydellään ja lupsakalla henkilökunnallaan. Eikä huvilaitevalikoima tietenkään kalpene etelän puistoille. Ollaanhan Pohjanmaalla, missä on komiat puitteet, eikä sitä kainostella.


Meidän 5- ja 7-vuotiaat viihtyivät kieputtimissa kahdeksan tuntia yhdellä jätski- ja ruokatauolla. Pitkästä päivästä huolimatta vieläkin jäi osa puistosta näkemättä.

Juhannuksen jälkeinen sunnuntai oli Powerparkissa onnekkaasti myös vähäväkinen, eikä laitteisiin tarvinnut jonotella. Pää sai siis olla mukavasti pyörällä ihan koko päivän. Lasten iloa katsellessa itselle tuli kestovirneestä poskikramppi. Mies valitti illalla ihan samaa.


Meidän lomailu jatkuu nyt kotioloissa. Kellarissa tehdään pientä remonttia. Tarkoituksena on, että jatkossa rouvakin uskaltaisi hakea kellarista perunat aivan itse.

Nälkä tosin kasvaa syödessä, ja kaikenlaisia visioita on kellarin suhteen esitetty. Tilaa siellä olisi vaikka saunaosastolle, viinikellarille, kuntosalille, askarteluhuoneelle tai vaatevarastolle. Mutta jos ensin alkuun saisi ne perunat hygieenisesti ja mukavasti käden ulottuville.

Terveisin Katja

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ahkera loman aloitus


Kyllä kesälomalle jääneen miehen vaimon on helppo hymyillä. Miehen lomahan tarkoittaa lokoisempia arkioloja itsellekin. Ehtii paremmin nauttia elämästä, huomioida luonnon ihmeitä ja seurustella omien poikien lisäksi vaikka sorsanpoikien kanssa. Ja monet talon projektitkin saattavat loman myötä taas nytkähtää eteenpäin.



Olemme loman energisoimina jo tarttuneet toimeen oikein urakalla. Ulkovarastot ovat saaneet kyytiä, kun sinne kertynyttä rompetta on pantu kiertoon. Paljon on löytynyt myös sellaista, mitä on voinut kuvata myyntiin nettikirppikselle.

Myyntikuvaustouhuni herätti lapsissa vähän huolestunuttakin huomiota. 5vee kysyi aionko myydä hänetkin, kun otin lapsista kuvia perhealbumiin. Ehkä käytän valokuvauspelotetta vielä jatkossa kasvatuskeinona.

Paitsi siivoja, on meillä ehditty tehdä vähän taidettakin. Mies taiteili isompien poikien kanssa pistosahalla tuon ylimmän kuvan hienon hauen ulkosaunan seinälle. Vanhasta laudasta kyhätty ja saunasuojalla käsitelty iso haukitaulu sopii hienosti entisöidyn saunan tunnelmaan.


Grilli ja muurikka ovat olleet kuumina, kun olemme laittaneet lomanaloitusherkkuja. Naapurivaltion uudet perunat maistuivat lähiruoan puutteessa, ja lohihan on grillattuna aivan taivaallista.

Saatiin uudella muurikalla nyt ensimmäiset letutkin paistettua. Ei ole muurikkalettujen voittanutta. Kokeilin laittaa taikinaan sitä paljon puhuttua vichyä. Ja kyllä se toimii. 1,2 litran taikina oli melkein liian pieni neljälle. Pikkupoikien masut vetävät muurikkalettuja aivan eri tahtiin kuin jotain peruspöperöä.


Iloista juhannusviikkoa lukijoille!

Terveisin Katja

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Sognoa, sambaa ja sielunhoitoa


Vietimme eilen leidien lauantaita. Matkustin bussilla Helsinkiin tapaamaan ystävääni, jonka kanssa meillä on ilahduttava tapa muutaman kerran vuodessa ajatella päivän ajan enimmäkseen itseämme.

Tapaamistemme luonne on pysynyt vuosikaudet kutakuinkin samana. Kaupungit vaihtuvat, mutta shoppailu, käppäily, köppäily, kuulumisten päivitys, (oman) maailman parannus ja hyvä ruoka kuuluvat naistenpäivän rituaaleihin.

Rehellisyyden nimissä on kyllä todettava, että myöhemmällä iällä tuon ruokapuolen merkitys on näissä tapaamisissa korostunut.


Ystäväni oli saanut suosituksen töölöläisravintola Sognosta, jonka päätimmekin katsastaa. Sognossa oli sattumalta menossa lauantain brunssi, joka osoittautui erinomaiseksi. Listalta sai valita 7 ruokalajia 19 euron hintaan. Ruoka tarjoiltiin annoskupposissa pöytään. Italialaiseen henkeen erilaisten makujen kyytipojaksi sopi ihanasti kuohuva prosecco.

Harmi, että hyvän ruoan ravintolassa palvelu oli todella hidasta. Saimme odottaa tilauksen jälkeen ruokia melkein tunnin. Emmekä heti edes saaneet oikeaa tilausta. Brunssiin kuulunut leipäkin piti erikseen pyytää.

Toisaalta hitaanlainen ravintolareissu ei meitä tällä kertaa haitannut, sillä siinähän saimme vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa miellyttävässä ympäristössä.


Sognosta suuntasimme Esplanadille, missä oli hirveä määrä ihmisiä odottamassa jotain. Liityimme odottajien joukkoon, sillä päättelimme tuhansien ihmisten tuskin turhaan Espan liepeillä seisoskelevan. Odotuksen syyksi paljastui värikäs sambakulkue, jossa kantava teema näytti olevan futiksen MM-kisat. Päätin ottaa omille futareille vähän tuliaiskuvia.



Espalla on vieläkin nuoruusvuosilta tuttu jäätelökioski, joka ei pettänyt taaskaan. Iso pehmistötterö suklaa-vanilja -sekoitusta oli kesän ensimmäinen.



Onneksi kioskin tytöt kehottivat varomaan lokkeja. Sain todistaa yhtä lokin tekemää röyhkeää jäätelövarkautta. Miten sellaisen kestäisi, jos se sattuisi omalle kohdalle!


Sain kotimatkalle mukaan vielä sambamakuja Taffelin näytepussissa. Olivat aika hyviä, joten en ikinä ostaisi kotiin isoa pussia.

Luin matkalla Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelman Takana puhumisen taito. Se ei oikeastaan sopinut ollenkaan bussimatkalle, sillä minua hävetti naureskella ääneen Härkösen teräville huomioille ihmiselämästä. Ei sellainen ääneen naureskelu oikein sovi suomalaiseen linja-autoon. Varsinkaan kun ollaan matkalla Hämeeseen.

Tämä sunnuntai palautti minut arkeen. Tänään ei olekaan enää sijaa oman itsen ajattelulle. Mies pyöräilee tänään ylipitkän matkan, ja sillä aikaa lapset aikovat ottaa takaisin eilen menettämänsä osan äidistään.

Kivaa sunnuntaita kaikille!

Terveisin Katja

torstai 5. kesäkuuta 2014

Aamulla


Kun herää aamuneljältä. Pyörii nihkeissä lakanoissa ja miettii talvella nähtyjen tv-sarjojen juonikuvioita. Silloin on ehkä viisaampaa vain luovuttaa ja nousta ylös. Ja mennä kello kuuden kävelylle.

Näin tein tänä aamuna. Harmittaa vain se, että en lähtenyt ulos jo viideltä. Liian kauan pohdin Koston käänteitä ja Emily Thornen tulevia edesottamuksia.


Kuuden aikaan järvi oli vielä aivan peilityyni. Ilmassa oli ihana usva, joka ennusti päivästä tulevan kuuma.


Linnuilla oli menossa kovaääninen konsertti. Solisteja monta ja täydelliset sävelet juuri tuohon hetkeen.



Aamukasteen kaunistama luonto tarjosi kuvauskohteita. Kielotkin ovat nyt parhaimmillaan. Kesäkuussa kesä on vielä nuori ja raikas. Edullisia kuvakulmia ei tarvitse hakea, vaan kesä tarjoilee niitä auliisti. Maltankohan nukkua pidempään huomennakaan.


Nautinnollisen aamulenkin päätteeksi sain aamupalaksi mieheni keittämää kaurapuuroa. Päälle banaania, päärynää ja kanelia.


Tästä päivästä tuli syystäkin hyvä.

Terveisin Katja

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Muurikkaritarit


Nyt oli talossa sen sorttinen iltapala, että se ansaitsee hetimiten raportoinnin blogissa.

Hankimme kesäkeittiöön ison Muurikan, joka tuli postimyynnistä kätevästi kotiovelle jo viikolla. Vihdoin tänään Muurikka ehti tositoimiin, kun laitoimme nälkäisille jalkapallon pelaajille ravitsevan iltapalan vanhasta pullapitkosta.


Köyhät ritarit eivät tarkempia esittelyjä kaipaa. Pullaviipaleet kastetaan vaniljasokerilla maustettuun munamaitoon ja paistetaan pannulla pinnalta rapeiksi. Kylkeen hilloa ja jätskiä. Niin herkullista!


Kyllä pelikentän laidalla kannustusjoukoissakin energiaa kuluu. Näin vakuuttelin itselleni napatessani kolmannen ritarin lautaselle.


Täytyy sitten myöhemmin kokata Muurikalla terveellisiä vihanneksia ja muita wokkeja, joiden takia pannun halusin ensisijaisesti hankkia. Ritarit olivat silti oikein oivallinen tulikaste uudelle pannulle.


Tervetuloa muutamalle uudelle lukijalle. Iloitsen teistä jokaisesta! Palaan Naantalin reissun kommentteihin vielä myöhemmin. Aurinkoa tulevaan viikkoon kaikille!
 
Terveisin Katja