.

.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Farkkutakissa pihamaalla


Aika kiva ilma on ollut. Yritän iloita säästä ja ulkoilusta. Muuten on ollut vähän tahkeaa. Nuhaa, vatsatautia, valvottuja öitä, mies töissä viikonlopun, liian kiire, kakku meni pilalle, äidin tekemä ruoka on pahaa. Mitä näitä nyt on, lapsiperheen vitsauksia. Elokuu meni ohi vähän varkain.



Ilahdutin itseäni kaivamalla kaapista vanhan farkkutakin. Se on nyt oikein ajankohtainen. Henkii vielä vähän kesää. Vaihdan syysnahkaan sitten myöhemmin. Tai ehkä vielä vaihdan nuo valkoiset asusteet tummanpuhuviin ennen sitä syysnahkaa.

Onneksi en ole heittänyt vuosien takaista Espritin takkia menemään. Klassikoista ei kannata luopua koskaan. Näin olen oppinut fiksuilta blogisiskoilta.


Syyspihamme ylpeydellä kelloköynnöksellä on kaikki hyvin. Se rehottaa. Kesäkukatkin ovat saaneet paikoin uutta virtaa.



Meillä kaadettiin pihasta yksi iso pihlaja. Nyt se olisi ollut kaunis. Puu kuitenkin varjosti liikaa, joten se sai mennä. Nyt ihailemme pihlajanmarjoja viereisessä puistossa.


Puistossa on myös omenasato vähän erilainen kuin omassa puussa, joka tarjoilee meille vain toistakymmentä rupiomppua. Lapsille nuo rupisetkin näyttävät silti kelpaavan, kun ovat ihan omia.


Tänä vuonna ostin ensimmäistä kertaa pihaan keltaiset krysanteemit. Onkohan värillä väliä, sillä keltainen on pysynyt paljon paremman näköisenä kuin aiempina vuosina suosimani punertavat ja valkoiset krysanteemit.


Minulla olisi aika monta kohtaa jääkaapin oven to do -listassa tekemättä. Olen listaihminen. Sillä tavalla saan asioita paremmin eteenpäin ja tunnen olevani ruodussa.  Heti tämän blogivitkuttelun jälkeen tartun johonkin kohtaan. Ehkä tänään siirrän kesävaatteita varastoon ja etsin lapsille hanskat ja pipot.  Farkkutakin jätän kyllä vielä naulakkoon.

Leppoisaa sunnuntaita lukijoille! Ja lämpimästi tervetuloa sinulle, uusi lukijaystäväni.

Terveisin Katja
 

torstai 28. elokuuta 2014

Asusteita ja pihakyykkyjä


Bloggerin tilastot kertovat, että Ranskasta ja Italiasta on ollut ruuhkaisaa liikennettä blogissani viime päivinä. Mikä lie kansainvälisen luokan nettihyökkäys meneillään täällä blogimaailmassa taas. En usko, että kukaan ranskatar tai italiatar oikeasti hakisi muotivinkkejä blogistani.

Vaikka nyt minulla on kyllä tyylikästä esiteltävää. Viimein sain hankittua konjakinruskeat ballerinat, jollaisia olen havitellut jo pitkään.

Minun on nykyään helppo tehdä kenkäostoksia. Ostan vain Vagabondin kenkiä aina kun sellaiset miellyttävät silmää. Tiedän merkin kenkien sopivan jalkaani, eikä kaupoissa kiertelyyn ole aihetta tai aikaakaan.


Tein aikaa säästävän täsmähankinnan myös vauvalle me&i-kutsuilla. Tuo nallelakki vain oli niin suloinen, että se oli pakko saada. Ja tulihan meille jo lakkikelitkin. Ballerinat sen sijaan olen joutunut pitämään kaapissa.


Nallelakki pääsi testiin, kun kävimme aamupäiväulkoilulla katselemassa sorsia ja laivoja.


Kyllä elokuinen maisema on kaunis. Kunhan ei vain sataisi. Ja laivoissa on oma viehätyksensä. Reissuromantiikkaa ehkä.



Nallehatusta tuli heti asustesuosikkini.


Mutta siinä ei ole koko totuus. Vauvaa ei hattu voisi vähempää kiinnostaa.


En viitsinyt laskea montako kertaa poimin korvahatun maasta. Ihmettelin vain miten pitkälle kantavia hattuheittoja noin pieni mies saa aikaan.


Myös lapaset saivat kyytiä. Ja äiti kyykkyjumppaa.


Pienimmäinen kaipaa selvästi kesän takaisin. On inhottavaa pukea ulos. Protestiksi asusteet lentävät. Säämies lupasikin meille pian uusia lämpökelejä. Odotan, että ballerinat pääsisivät vielä pihalle. Hatunpitoharjoituksia ehdimme jatkaa syksymmälläkin.

Terveisin Katja

lauantai 23. elokuuta 2014

Vinkkejä ruokapöytään - ei syötäviä


Lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille!

Kerroin kevättalvella uudesta haaveitteni ruokailuryhmästä. Voit lukea jutun täältä. Hankimme silloin valkoisen kalusteryhmän keittiöön välittämättä väistämättä eteen tulevista vaikeuksista yhdistää kaunis pöytä, syömään opetteleva vauva ja pari muuta rähmäkäpälää.

Kyllä tuota pöytää on pyyhittykin. Ja lapsille sepitetty hurjia seuraamuksia, jos tuoleilla kiikataan ja pöytää kohdellaan kaltoin. Välillä kynä on silti livennyt ja läksyjen tekeminen jättänyt jälkensä. Vauvan syömäharjoittelusta puhumattakaan.

Ikean reissulla sain sitten ahaa-elämyksen, joka tulee mullistamaan tulevaisuuteni pöydän vaalimisessa. Keksin ostaa ruokapöydälle isoja läpinäkyviä kirjoituspöydän muovialustoja.


Kirkas alusta on sopivasti huomaamaton ja materiaalinsa ansiosta painautuu tiiviisti pöytään kiinni. Inhoan paikaltaan liukuvia tavallisia pöytätabletteja, joita on hankala puhdistaa.

Kirjoitusalusta toimii ruokapöydässä niin hyvin, että hain niitä Ikeasta vielä isommillekin pojille omansa. Oikeastaan olisi pitänyt ostaa alustat myös vanhemmille.


Enää ei hyydy äidin hymy, kun tahmatassu aterioi. Sormiruoan voi surutta tarjoilla suoraan pöydältä. Lentävät lautaset ovat tämän innovaation myötä historiaa.


Blogeissa on näkynyt kauniita liljakimppuja. Minäkin hain omani Lidlistä. 2,90 euroa maksanut kimppu on ollut pöydässä jo viikon. Liljat ovat uljaita ja uskomattoman kestäviä. Olen aivan ihastunut tuohon kimppuun.



Viikonloppuun kuuluu tällä kertaa juhlahulinaa. Käydään mm. serkkulasta hakemassa inspiraatiota parin viikon kuluttua juhlittaviin omiin 1vee synttäreihin.

Lisäksi olisi tiedossa kodinlaittoa. Ikeasta tuli hankittua tavaraa isompien poikien uusiin omiin huoneisiin. Palaan poikien huoneisiin tulevaisuuden postauksissa, kunhan projekti vielä hieman etenee. Sisustusinnostus on selvästi palaamassa kesälomalta, kun sisätiloissa vietettävä aika kasvaa.

Mukavaa viikonlopun jatkoa lukijoille!

Terveisin Katja

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Lempivaatekuvausta ja lelushoppailua


Tässä blogissa on ollut säästeliäästi asukuvia, vaikka shoppailu ja kauniit vaatteet kuuluvatkin blogini aihepiiriin eli elämäniloihin. Hoitovapaa-arjen asut eivät usein inspiroi bloggaamaan, ja itsensä kuvaaminen on teknisesti hankalaa.

Joskus kuitenkin tekee sellaisen löydön, että uusi lempivaate on syntynyt, ja siitä tekee mieli kertoa muillekin. Heinäkuisella alekierroksella ostin Koskikeskuksen Modasta s.t.i:n lyhythihaisen neuletunikan, josta tiesin heti tulevan elokuun lempivaate. 

Ihana väriläiskä farkkujen ja valkoisten tennareiden kaveriksi. Vielä ei tee mieli pukea syksyn tummia ja harmaita.


Tiedän monien blogisiskojen käyttävän asukuviin kameran itselaukaisinta. Minä en oikein ole sen kanssa vielä kaveri. Niinpä värväsin lähivaihtoehdoista innokkaimman eli eskarilaisen kameramieheksi. Siinä oli riskinsä. Jouduin taistella saadakseni järkkärin takaisin.


"Anna nyt se kamera takaisin!" Uhkailu, kiristys ja.... Lopulta lupasin kamerasta jätskin.


Eskarilaisen toimiessa kameramiehenä, meillä oli tokaluokkalaisen kanssa suunnitteilla yhteinen shoppailureissu. Se on harvinaista, sillä pojat eivät yleensä välitä kauppareissuista.

Nyt olikin tiedossa erityislaatuinen shoppailumatka, sillä korvamerkitty seteli piti kuluttaa lelukauppaan.


Suuntasimme Lempäälään. Pidin esikoiselle äitimäisen kulutuskäyttäytymisen oppitunnin kiertelemällä viidessä liikkeessä vertailemassa tarjontaa ja hintoja ennen ostopäätöstä.


Neuvoa antavan Subway-aterian jälkeen päätös oli sinetöity, ja uusi patterirohmu meni hankintaan.



Nikko Vaporizr kulkee maalla, vedessä ja lumessa. Ihan mahtava kapine. Arvostan todella noita ulkoilmakäyttöominaisuuksia, kelistä riippumatta.


Rentoa sunnuntain jatkoa teille kaikille. Ja tervetuloa sinulle, uusi kirjautunut lukijani :).

Terveisin Katja
 

tiistai 12. elokuuta 2014

Marjaisa halloumisalaatti


Eilen alkanut kouluarki vei yhden talosta tokaluokalle ja toisen eskariin. Jäimme aamupäiviksi kaksin vauvelin kanssa. Omituista! Rauhallinen aamupäivä on nyt äidin näkökulmasta tavallaan helpompi, tavallaan ei. Pikkaliini kaipaa viihdytystä.

Eilen huomasin, että pitempi vaunulenkki ei tule aamuisin kysymykseen. Vauva mokoma nukahtaa vaunuun, eikä siitä seuraa kuin vääränlainen päivärytmi. Poikaa voi yrittää pitää väkisin hereillä kommentoimalla jokaisen auton merkkiä ja väriä. Hyvällä onnella vastaan voi tulla myös kiinnostavampi hälytysajoneuvo. Jatkamme siis lyhyempiä lenkkejä, ja äidin suu käy.

Tiistaiseen tapaan poikkesin aamupäivällä torilla. Koska isot pojat eivät olleet torireissulla nyt mukana, sain kerrankin marjaostokset kotiin asti. Marjoista syntyi superherkullinen lounassalaatti.


Marjaisa halloumisalaatti


salaattisekoitusta (jääsalaatti, friseesalaatti, viinisuolaheinä, rucola)
halloumijuustoa
mansikoita
pensasmustikoita
sitruunamehua
vinaigrette-salaatinkastiketta

Laita salaatti vadille. Paista juustoon kaunis pinta pannulla. Asettele juustopalat salaattipedille ja ripottele sitten marjat päälle. Purista sitruunanpuolikkaasta reilusti mehua salaatille. Kastikkeeksi sopii hyvin vaalea viinietikkakastike. Oma helppo suosikkini on Lidlin Deluxe-sarjan Dijon Vinaigrette -kastike. Sitä on meillä aina jääkaapissa.

Marjoja pitää nyt syödä tuoreina niin kauan kun niitä saa. Tänä vuonna saatiin kourallinen satoa myös omista karviaismarjapuskista. Jospa ensi vuonna tulisi marjoja toiseenkin kouraan. Tai ehkäpä noita puskia olisi sittenkin pitänyt istuttaa useampia.

Terveisin Katja

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Rapujuttuja


 

Nyt on taas se aika, kun ravut ovat päällimmäisenä mielessä. Ainakin osalla perheenjäsenistä.

Aamu alkaa mertojen tarkastamisella. Päivällä ongitaan mertoihin syöttejä ja huolehditaan sumppuihin säilötyistä yksilöistä. Ennen nukkumaanmenoa vielä tarkistetaan päivän saalis. Kaikki tämä täytyy tehdä vähän salassa, sillä ravustus kiinnostaa myös hämärämiehiä. Sumpuissa on vieraillut joskus varkaita.

On käynyt niinkin, että pieni ravustaja on laittanut puhelimen herättämään aamuviideltä mertoja varten. Toivoisin kyllä, että siihen aikaan ravustajat pysyisivät vielä koloissaan.



Ravut ovat meillä vahvasti isän ja poikien yhteinen juttu. Allekirjoittanut viihtyy sivusta seuraajana siihen asti, kun ravut on keitetty kauniin punaisiksi, ja on aika järjestää pidot. Sitten oikein innostun. 

Rapujuhlat ovat hauskoja. Ohjelmaksi riittää syötävän etsiminen kovan kuoren alta. Välillä tietenkin nostetaan maljaa ravuille ja ravustajille ja ties mille.



Tänä vuonna rapuja on tullut melkein liikaa. Onneksi niitä voi keitettynä pakastaa ja jatkaa rapujuhlakautta vielä talvella.


Rapuleipä on vallannut myös iltapala-aseman ruokasalaateilta. Minä laitan ravuille vähän sitruunaa. Tilliä pitää tietenkin olla ja mielellään uutta sipulia.


Elokuinen lämmin ilta parvekkeella on aika ihana vielä myöhäänkin. Rapujen seuraksi otetaan mielellään lasi valkkaria. Suosittelenkin tässä oivaa rapuviiniä. Tuo Yalumba Pinot Grigio on meidän suosikki. Valkkarin ystävän kannattaa kokeilla sitä ravuilla tai ilman.

Terveisin Katja
 

maanantai 4. elokuuta 2014

Vanhan piharakennuksen uusi terassi


Miehelläni on kesäharrastuksena ikivanhan piharakennuksemme kunnostus. Joka kesä rakennus pykääntyy jostain suunnasta, ja aina olen yhtä yllättynyt lopputuloksesta.


Aiempina kesinä rakennus on saanut uuden katon ja ulkovuorauksen. Sisälle rakennukseen on remontoitu vanha sauna uuteen uskoon, rakennettu pukuhuoneeksi kiva kesäkamari ja varastotilaa.

Eräänä heinäkuisena aamuna ihmettelin, kun rakennuksen edustalle oli ilmestynyt monttu ja pihaan oli raahattu vanhoja hirsiä. Mietin, mitä mies nyt oli keksinyt saadakseen omaa aikaa. Työn alla oli kuulemma pienet terassit saunan ja pukuhuoneen edustalle.


Ensin harmittelin yllättäin alkanutta projektia ja tapani mukaan mietin kuinka paljon aikaa tuo saattaisi viedä.

Terassin valmistuttua nopeasti olin tyytyväinen. En ollut edes tajunnut tarvinneeni kipeästi juuri tuollaista terassia saunan edustalle. Mieheni tietää tarpeeni minua paremmin.


Miten mukava onkaan, että tuossa voi nyt istuskella saunomisen lomassa tai ihan muuten vaan katselemassa ohi kulkevia veneitä ja paistattelemassa päivää.

Kauniskin terassista tuli. Minun mielestäni valkoisine kaiteineen aika karkki. Terassin perustushirret maalattiin punamullalla, mikä yhdistää uuden terassin luontevasti vanhaan rakennukseen.



Naapurilta löytyi mukavalla vaihtokaupalla vielä sopiva penkki uudelle terassille. Naapuri oli aivan kuin meitä varten unohtanut penkin patinoitumaan vuosiksi pihaansa. Kielsin miestäni tekemästä penkille kunnostustöitä. Tykkään siitä juuri noin.


Meillä on ollut Jyskistä alle kympillä hankittu asemankello pihakäytössä hyvällä menestyksellä. Kello on kätevä, sillä onkijatkin voivat siitä tarkistaa milloin pitää tulla iltapuuhiin. Eikä mieskään voi täysin syyttömänä väittää menettäneensä ajantajun, jos unohtuu mieluisiin pihatöihin koko päiväksi.


Meillä on siis mies ahkeroinut. Itse olen lähinnä laiskotellut. Tai siltä minusta nyt tuntuu, kun elokuun arki vyöryy päälle ja kaikki mahdolliset sisähommat repsottavat. Koko perheen vatsatautiviikko ei juuri auttanut asiaa.

Mutta jospa tästä asia kerrallaan saisi hommat hoitumaan. Helle onneksi vielä kannustaa viettämään aikaa enemmän ulkona.

Terveisin Katja