.

.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Pimeitä välähdyksiä


Kyllä on pimeää, niin pimeää se on. Kamera ei pimeässä jaksa, ja kuvaajassakin on vikaa. Näin kuuluu aloittaa blogiteksti lokakuun lopulla. Ja tottahan se on, että valoa ja fiilistä saa nyt hakea. Kuka mistäkin.


Meillä oli alkuviikosta tilaisuus nauttia valoshowsta pimeyden keskellä, kun kotipaikkakunta juhli syntymäpäiväänsä. Jokavuotista tapahtumaa oikein odotetaan, sillä talon parveke on onnekkaasti aivan aitiopaikka ilotulitukselle. 

Ammattilaisvetoisessa ilotulituksessa voi havaita kokonaisen draaman kaaren alkusysäyksestä häivytykseen. On se vaan upeaa katseltavaa vuosi toisensa jälkeen. 

Ilotulituskuvissa ei valon puute ole haitaksi. Siispä kuvitan höpinäni nyt tulituskuvin.



Tähän viikkoon on kuulunut myös toisenlaisia välähdyksiä. Olen metsästänyt älynvälähdyksiä tieteellisen tekstin tuottamisessa niin ahkerasti, että blogi on jäänyt aivan sivuraiteelle. 

Olen löytänyt opiskeluharrastuksen parista mukavia kohtalotovereita, joiden kanssa sopivien lähdeviittausten etsiminen on melkein iloista puuhaa. Opiskelu on osoittautunut juuri sellaiseksi henkireijäksi, mitä tähän hoitovapaa-arkeen kaipasin. Se on tuonut uutta ajateltavaa ja uusia ihmisiä. Blogi on tietysti toinen tärkeä henkireikä. Blogimaailmassa hengailu se vasta elämää valostuttaakin. Ihan vaikka kotisohvalta.
 


Minä en tänä vuonna järjestä pojille omia halloween-juhlia. Pian lapset oppivat liian hyvälle, sillä parina viime vuotena järjestämäni pirskeet saivat aikaan odotuksia, joiden mukaan halloween olisi ihan jouluun verrattava sääntö. Vetoan nyt kiireisiini ja kuittaan halloween-juhlat keraamisella kurpitsalla, jonka löysin kirpparilta sisäänkäyntiä koristamaan.

Onhan lapsilla ollut tänään pienet pukujuhlansa jo koulussa, ja harva se päivä täällä muuten joku kummittelee ja säikyttelee perheenjäseniä. Nyt ei vaan tältä naiselta irtoa yhtään hämähäkkimuffinssia. Löysin sentään portaikon lampusta ihan aidon hämähäkinseitin, joka saa toimia ajankohtaisena rekvisiittana.



Jotain kivaa pitää silti keksiä. Paikallisessa ravintolassa on meneillään hampurilaisviikot. Aiomme mennä koko sakilla sinne syömään. Olen tässä lasten kanssa jo kuolannut nettisivujen ruokalistaa. Ottaisinko Meksikon burgerin, Italian burgerin vai sittenkin Lohiburgerin ruiskuorella. Niin nälkä tulee tässä odotellessa, että mies tulisi töistä ja pääsisimme tekemään tilausta.


Rauhallista tai riehakasta pyhäinpäiväviikonloppua kaikille lukijoille! Kullekin tyylinsä mukaan.

Terveisin Katja
 

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Salud! Ihanaa ylensyöntiä.


Hyytävä lokakuinen lauantai sai hetkeksi lämpimiä espanjalaisia sävyjä. Teimme mieheni kanssa makumatkan Tampereen Espanjaan ja nautimme shoppailureissun lomassa päivällisen perinteikkäässä Saludissa.



Sain viime jouluna lahjaksi pihvilahjakortin, jolla kaksi söisi Saludissa vatsansa täyteen. Lahjakortti odotti oikeaa hetkeä aina eiliseen saakka. Sain vauhtia viime vuotisen joululahjan lunastamiseen, kun huomasin, että blogisiskot suunnittelevat jo kovaa vauhtia tulevaa joulua. Pitäisihän joululahja olla syötynä, jotta voisi haaveilla vastaavasta paketista uudestaan.


Otimme Saludissa alkuun Parés Baltàn Cavaa. Huhtikuisella Barcelonan reissulla pääsin käymään Parés Baltàn luomuviinitilalla. Tuo viinitilaretki oli elämys, jonka makumuistoihin palaan mielihyvin aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Juoma nousee aivan omaan luokkaansa, kun on nähnyt millaisessa paikassa ja miten sitä valmistetaan. Kun on itse hypistellyt rypäleitä. Tarinoilla on merkitystä.

Parés Baltà, Kuva Mikko Räsänen

Parés Baltà

Saludissa on runsas salaattipöytä, josta voi koota itselleen annoksen pahimman nälän taltuttajaksi. Minä en osaa täyttää tuollaisia pikkulautasia kohtuudella. Viiden tunnin shoppailun nostattamassa nälässä olisin tarvinnut alkusalaatille kunnon kaukalon.

Rakastan salaatteja ja mielelläni menenkin sellaiseen ravintolaan, jossa saa kauhoa itselleen alkupalat oman kehtaamisensa rajoissa.


Pääruoaksi tilasimme kumpikin Black Angus härän grillipihvin, jonka lisukkeina oli tuoreita paistettuja papuja, Mojo Verde -kastiketta ja maalaisranskalaisia. Pihvi oli juuri sopivan medium. Sisältä punainen, mutta ei verinen.

En muista milloin olisin laittanut kotona punaista kokolihaa, sillä lapset eivät siitä tykkää. Ravintolassa minuun iskeekin aina hirveä lihanhimo. Tämä annos täytti tarpeen.



Ylimitoitetun salaattiannoksen ja pihviaterian jälkeen vatsa oli aivan täynnä. Hedelmäpöydän raikas ananas houkutti loiventavaksi jälkiruoaksi.

Mutta siellähän oli tarjolla juustojakin hedelmien kaveriksi. Kuka voisi vastustaa espanjalaista Manchego-juustoa. Överiksi meni taas.


Saludissa tankattu shoppailuenergia pääsi vielä käyttöön Koskikeskuksessa. Ei siellä tarvinnut niin kauan kierrellä, kun oli jo pakko päästä jäätelölle.

Minetti-jäätelöbaarissa oli aivan liian laaja valikoima aitoja italialaisia jäätelöitä. Tein makuvalintani hirveässä paineessa, kun kanssa-asiakkaita tungeksi ympärilläni odottaen vaativana omaa vuoroaan.

Ensimmäinen jäätelömaku on minulle jäätelöbaarissa aina helppo valinta. Otan joka kerta pistaasijäätelöä, jos sitä vain on tarjolla. Toiseksi mauksi kokeilen yleensä jotain uutta. Tällä kertaa painetehtävä tuotti erinomaisen tuloksen. Pistaasin kaveriksi valitsemani mansikka-valkosuklaa oli ihana maku.


Ellet pääse makumatkalle lentokoneella, suosittelen Tampereen Saludia espanjalaisen ruoan ystäville ja Minetti-jäätelöä italialaisen jäätelön ystäville.

Suosittelen myös antamaan rakkaillenne joululahjaksi ravintolalahjakortteja. Se vain on niin paljon kivempi lahja kuin kolmas aluskerrastopaketti tai neljäs juustoveitsisetti.

Sunnuntaiterveisin Katja

perjantai 24. lokakuuta 2014

Sisustuksen sävyjä pastelleista ruskeaan


Blogit ovat olleet viime viikkoina yllättävän värikkäitä. Melkein jo voisi luulla, että blogikansa on mennyt syksyn väreistä sekaisin ja unohtanut mustavalkoisen tyylikkyyden. Värikkäille postauksille löytyy kuitenkin helpottava selitys värihaasteesta, jonka mukaan viitenä päivänä tulee kuvata viittä eri väriä, joita omasta kodista löytyy.

Villa Valkon Kati haastoi minutkin värileikkiin mukaan, ja sehän sopii. Värejä meiltä löytyy, vaikka aina välillä yritänkin olla entistä vaaleampi ja viileämpi.


Tuossa äitini maalaamassa taulussa kiteytyy talon sisustusta hallitseva värimaailma. On valoisaa valkoista ja rouheaa ruskeaa. Mausteena viileän raikkaita vaaleita pastellisävyjä: sinistä, turkoosia ja marjapuuronpunaista.

Aloitan värihaastekuvien sarjan keskittymällä rouheaan ruskeaan. Koska kuvaushetkellä jalassani roikkui eräs 13-kiloinen punnus, pitäydyn tässä kuvaamaan pelkästään keittiön ruskeita pikkujuttuja. Laajemmalle kuvauskierrokselle olisi ollut hankala raahata punnusta mukana.


Pidän siitä, miten tumma ruskea ryhdittää vaaleaa sisustusta. Mukana voi olla jotain vähän romanttisempaakin, jos se on rouhean ruskeaa.


Minulle rakkain sisustuksellinen yksityiskohta kodissamme ovat nuo keittiön katon alkuperäiset hirret, jotka otimme esille remonttia tehdessä. Hirret olivat sellaisenaan aika ronskin näköiset, ja päädyimmekin petsaamaan ne tummanruskealla. Lopputulos oli onnistunut, ja tummanruskea ajatus levisi hirsistä vähän sinne sun tänne talossamme.


Keittiössä on esillä talon alkuperäisiä esineitä. Tämä haaste oli hyvä juttu, sillä kaapiston päällä pölyttyneet tavarat ansaitsivat jo tulla pyyhityiksi.

Vanhat silitysraudat riittäisivät minun silitystarpeisiini tänä päivänäkin, sillä inhoan silittämistä ja olen onnistunut hyvin epämieluisaa puuhaa välttelemään.


Ostin tuon raskaan rautaisen "ruoanlämmittäjän" Pentikiltä 10 vuotta sitten. Ei se ole kovin montaa kertaa virkaansa hoitanut, mutta kauneusarvoa sillä on. Ja ehkä vielä jonain päivänä meilläkin on tarve pitää ruokaa lämpimänä. Nykyisellään kokkaukset katoavat parempiin suihin melkein ennen kuin ehtivät valmistumaan.


Lopuksi kokoelma Iittalaa, jota meiltä löytyy lähes joka värissä. Kauniita ajattomia lasiesineitä, joista tykkään. Värikoodiin sopivat suklaaterveiset sain  Ruusupitsiä -blogin Niinalta. Onnistuin voittamaan Niinan arvonnasta kivan paketin viime viikolla. Kiitos Niina <3.

Tarkkasilmäisimmät ovat jo huomanneet blogini uudet tuulet. Nainen Talossa liittyi Indiedaysin inspiroivaan blogiyhteisöön. Blogini Indiedays-kotisivun löydät täältä. Indiedays-sivuston kautta voit seurata kätevästi lifestyle-,  muoti- , kauneus-, sisustus- ja ruoka-aiheisia blogeja. On todella kivaa ja mielenkiintoista olla mukana.

Seuraavassa postauksessa on taas jotain muuta aihetta. Sisustusvärejä kuvailen lisää myöhemmin. Ajattelin värittää niillä blogisyksyä aina silloin tällöin. Ja värihaasteen voi tästä napata matkaansa kuka vain blogiystävistäni.

Virkistävää viikonloppua!

Terveisin Katja

tiistai 21. lokakuuta 2014

Sielunmaisema. Haaste sinulle.


Mummulan valmis aamupalapöytä on enää lämmin muisto. Omaan arkeen palaaminen on aina vähän tahkeaa, jos on päässyt olemaan edes pikkasen passattavana. Täällä kotona valmista ei ole kuin loputon työlista. Aina jossain on joku sotku valmiina siivottavaksi tai suu ruokittavaksi. Ihan valmista ei tule koskaan.

Palaan blogissa sen verran vielä mummulareissulle, että julkaisen lauantaiaamuna mummulan kotirannasta ottamiani kuvia.


Heräsin varhain aamulla huomaamaan ikkunasta upean kajon. Minulle tuli kauhea kiire. Pelkäsin, että tuo punainen liekki katoaisi ennen kuin ehdin rantaan. Kiskoin yöpaidan päälle osin mieheni vaatteita ja omiani. Kengännauhat olivat tietenkin umpisolmussa, kun yritin mahduttaa villasukkajalkojani siroihin kävelykenkiin.

Minusta olisi saanut aika underground-henkisen asukuvan sännätessäni aamunaamalla kameran kanssa rantaan. Mutta ei siinä ollut aikaa ottaa selfietä. Juoksin ikuistamaan rannassa liekehtivää sielunmaisemaani.



Sielunmaisema on maisema, jossa viihdymme ja jossa silmämme lepää. Mielimaisema elvyttää stressistä, lisää myönteisyyttä ja heikentää kielteisiä tunteita. Mielimaisema energisoi ja lisää toimintakykyä. (Lähde)

Minun sielunmaisemassani vesi on keskeinen elementti. Tuolta lapsuuden kotirannoilta se lähtee. Opiskeluaikana löysin sielunmaisemani merenrannalta. Nykyään saan katsella mielimaisemaa myös oman kodin ikkunoista.


Veden äärellä minun on helppo hengittää. Aina tuo maisema ei niin säkenöi kuin näissä kuvissa. Harmaanakin ja kolkkona, tuulen vihmoessa, sielunmaisema on minulle mieleinen. Tunnen ainakin eläväni, kun jäätävä järvituuli tekee kasvoille kivistävän kalvon. Viimeksi tänään aamuisella vaunulenkillä sain järvituulesta sellaisen hyvin eloisan olon koko vartaloon.



Onko sinulla sielunmaisemaa? Millainen se on ja mistä se kertoo?

Heitän haasteen blogiystävilleni. Laitetaanko kiertämään sielunmaisemakuvaus. Nappaa idea tästä mukaasi, jos aihe tuntuu mielekkäältä ja haasta blogiystäviäsi jatkamaan sielunmaisemakuvausta.

Minä toivoisin näkeväni sielunmaisemapostauksen ainakin näissä hyvin erityylisissä blogeissa:





Mutta kuten sanottu, jatkakaa tätä ideaa kuka vain, jos innostutte. Haasteessa voi hyvin käyttää vanhoja kuvia. Harvemminhan se mielimaisema on ihan juuri nyt nenän edessä.

Linkitäthän juttusi sitten minulle, jotta varmasti huomaan tutustua sielunmaisemaasi.


Jo mielimaiseman kuvien katselu energisoi ja lisää toimintakykyä. Minä olen ainakin nyt paljon valmiimpi käymään kotoiseen kaaostaistoon kirjoitettuani tämän blogijutun.

 Terveisin Katja

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Minilomalla mummulassa


Terveisiä mummulasta. Ei me sitten viitsittykään viettää koko syyslomaa kotioloissa. Matkakuume alkoi nousta viimeistään siinä vaiheessa, kun neljäntenä isompien poikien lomapäivänä hyppäsin nuolipyssyn nuolien perässä sekä katolla että puussa. Päätin, että porukka tarvitsee jotain muuta ohjelmaa ja pian.


Pojille mummulareissu on suurin piirtein samalla viivalla kuin lento Lontooseen tai risteily Tallinnaan. Aikuistuttuani olen itsekin löytänyt uudelleen lapsuuteni kotiseudun arvon.

Joskus tuppukylältä tuntunut kotipaikkakunta on nykyään silmissäni rauhan tyyssija ja parhaimmillaan elämyksellinen luontoretkikohde. Osansa viehätykseen on kieltämättä myös paikallisen Kämpin (mummulan) palveluilla. Valmiiksi katettu aamupalapöytä ja tarjolla oleva lähiruoka ovat aitoa luksusta, jotka ansaitsevat viisi tähteä mennen tullen.

Välillä arjessa tulee harmiteltua, kun toinen mummula on niin kaukana. Kuitenkin lomilla on mukavaa tehdä pidempi reissu viiden tähden kohteeseen, jossa on aina tarvittava määrä huoneita vapaana.


Kuvissa esiintyy nyt taas lintujen ruokintaa. Edellisessä postauksessa syötettiin sorsia. Nainen talossa ei silti ole muuttumassa luontoblogiksi. Joskus vaan käy niin, että vuoden kaksi lintujenruokkimiskertaa sattuvat samalle blogiviikolle.

Sain oikeastaan aivan pakkomielteen kuvata mummulan tarjoiluista nauttivaa valtavaa pikkulintuparvea. Halusin kokeilla käytännössä kamerakurssilla saamiani vinkkejä liikkuvien kohteiden kuvaukseen. Siivekkäät kuitenkin pelkäsivät minua, ja sain palelluttaa sormiani pihassa melko pitkään ennen kuin onnistuin nappaamaan nuo kaksi kelvollista lintukuvaa.


Lopuksi lähikuviin paikallisessa Kämpissä syötyä lähiruokaa. Lähijärven kuhaa keitossa, mummun porkkanasämpylää ja melkein takapihan mustikoista tehtyä rahkaa.

Ajatella, että olen syönyt saman tasoista ruokaa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ymmärtämättä ollenkaan miten mielettömiä herkkuja minulle tarjoiltiin. Ehkäpä tällä omakohtaisella kokemuksella jaksan itse odottaa kiitosta kokkailuistani seuraavat parikymmentä vuotta.



Miniloma jää tällä kertaa paripäiväiseksi, kun uusi viikko tuo arjen tullessaan. Edessä on tänään useamman tunnin automatka. Pitäkäähän peukkuja, että nuorimmainen nukkuu autossa pitkät unet.

Vuosien varrella on koettu sellaisiakin reissuja, kun pienimmän matkustajan viihdykkeeksi on tarjottu kaikkea auton irtaimistoa cd-levyistä jääskrapoihin, 2-3 ihmistä on esittänyt kukkuu-leikkiä ja laulanut vanhoja ja ennen kuulumattomia lastenlauluja. Kyllä 300 kilometrin matkalle aina parikymmentä stoppia mahtuu.

Sunnuntaiterveisin Katja

torstai 16. lokakuuta 2014

Pikkusuolaista ja ulkoruokintaa


Selvitetyn tentin jälkeen on paremmin taas aikaa keskittyä olennaiseen ja kirjoittaa blogia. Näitä viime viikonlopun synttäreillä tarjottuja voileipäkakkusia haluaa tehdä ainakin muutama lukija, joten resepti seuraa tässä. Sain inspiraation ihaniin kakkusiin Hennan Pakkomielteitä -blogista. Hennan alkuperäisen reseptiversion löydät täältä. Kiitos Henna, kun jaoit tämän yksinkertaisen herkullisen idean!

Voileipäkakkuset on helppo tehdä. Näissä ei vaan voi epäonnistua. Toisin kuin esimerkiksi mikropopcornin teossa. Se ei suju minulta koskaan ilman palaneen käryä. Synttärit alkavatkin meillä perinteisesti talon tuuletuksella.


Voileipäkakkuset (60 kpl)


2 pakettia Isopaahto-paahtoleipää (yht. 30 paahtoleipää)

Leikkaa paahtoleivistä kuivat reunat pois ja levitä puolet leipäpalasista (15 kpl) pöydälle yhtenäiseksi levyksi.

Täyte:
450 g  palvikalkkunaa
2 paprikaa
1 punasipuli
2 prk creme fraichea

Tee kalkkunasta, sipulista ja paprikasta pieniä kuutioita. Sekoita kuutiot creme fraichen kanssa tahnaksi. Levitä täyte leiville tasaisesti. Laita kunkin leipäpalan päälle toinen paahtoleipäpalanen kanneksi. Pakkaa täytetyt leivät tiiviisti ja anna leipien vetäytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään.

Päällyste:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g kevytmeetvurstia
persiljaruukku
juustoraastetta
kirsikkatomaatteja
viinirypäleitä

Pilko meetvursti ja osa persiljaruukusta hyvin pieneksi silpuksi. Sekoita silppu tuorejuustoon. Levitä tuorejuustoseos täytettyjen leipien päälle. Leivät kannattaa tässäkin vaiheessa latoa yhtenäiseksi levyksi. Näin saat levitettyä päällysteen nopeasti ja tasaisesti leiville.

Leikkaa päällystetyt leivät neljään osaan joko kolmioiksi tai neliöiksi. Koristele voileipäkakkuset juustoraasteella, persiljalla, kirsikkatomaateilla ja viinirypäleillä.


Tätä reseptiä voisi varioida mielensä mukaan. Seuraavaksi aion kokeilla päällysteessä meetvurstin tilalta aurinkokuivattua tomaattia. Tonnikala kävisi myös tuohon täytteeseen kalkkunan tai kinkun sijasta. Täyte kannattaa laittaa edellisenä päivänä ja päällyste tarjoilupäivänä. Näin kakkuset ovat meheviä ja freesin näköisiä.

Voileipäkakkusista jäi tähteeksi melkoinen kasa leivänreunoja. Meinasin ensin tehdä niistä krutonkeja ja syöttää ne miesväelle kasvissosekeiton kanssa. Mutta sitten iski laiskuus ja epäusko tuon ruoan vastaanoton suhteen, ja päätin ryhtyä sorsanystäväksi.


Sorsien syöttäminen olikin hyvä idea, jota ei tarvinnut paljon pojillekaan kaupata. Meillä oli aika mukava sorsansyöttöiltapäivä. Oikea win-win -tilanne sorsille ja meille.


Sorsareissulla valokuvasin vielä upeana hehkuvaa maisemaa. Lokakuun väriloisto ei himmene, vaikka päivä olisi muuten harmaa. Onneksi nuo lehdet ovat puiston puolella, ja joku saa palkkaa niiden siivoamisesta.



Meillä vietetään nyt syyslomaa. Pitää järjestää pientä kivaa ohjelmaa. Tiedossa on ainakin ulkona syömistä ja aiemmin näkemättä jäänyt Lentsikat 2 leffateatterissa. Siinähän sitä onkin jo erikoista yhdelle lomaselle kaiken tavallisen vilinän ohessa.

Terveisin Katja

tiistai 14. lokakuuta 2014

Sadantuhannen ruusut


On minulla vaan huomaavaisia miehiä tässä talossa. Halusivat onnitella sadastatuhannesta ja ojensivat ruusukimpun.

Niin, Nainen Talossa on saanut tänään sadannentuhannennen klikkauksen. Huimaa!


Mutta ei niin tärkeää sittenkään ole se määrä kuin laatu. Lukijani ovat ihan huippu jengiä. Täällä kuhisee sydämellisiä, kannustavia, ajattelevia ja aitoja ihmisiä. Teette harrastuksestani todellisen elämänilon. Teille kuuluu kaunis kiitokseni <3.


Sallittakoon minulle tämä pieni harhapolku blogin puolelle tällaisena merkkipäivänä. Huomenna on the tentti, ja olen budjetoinut niukan oman ajan käyttöni sille. On kuulkaa mukava huomata, että päähän tarttuu ihan triviaaliakin tietoa niin kuin lukiotyttösellä konsanaan. Ei peli ole vielä menetetty!

Kiitosterveisin Katja

Ps. Malttamattomille herkkusuille tiedoksi. En ole unohtanut lupaamaani voileipäleivosreseptiä. Se tulee kyllä. First things first :).