.

.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Minitorttuja keventäjille ja muillekin


On niin helppoa olla lasten kanssa leipova äiti, kun muistaa ostaa joka kauppareissulla uuden torttutaikinapaketin. Myllyn Parasta tietenkin. Taikinapyörällä on hauska askarrella, ja torttujen taittelu onnistuu tumpelommaltakin. Meillä tästä puuhasta tykkäävät ihan kaikki.

Joulutortut ovat adventtiajan herkkuja. Kun torttukausi aloitetaan marraskuussa, jouluna tortuista on jo mennyt maku. Paistellaan siis nyt vaikka joka ilta, kun viehätys on tuore. Jouluna voi sitten keskittyä kinkkuun.

Voitaikina ei ole niin kovin vartaloystävällistä. Enkä minä ole vielä oppinut, että yksi riittää. Minulla onkin tapana tehdä osa tortuista minikoossa. Minitorttuja voi huolettomammin vedellä ne perinteiset viisi. Minitortut ovat myös hurjan söpöjä.


Olen postannut minitortuista aiemminkin, mutta tämä on niin kiva ja helppo idea, että toisto tuskin haittaa.

Minitortut syntyvät samoin kuin perinteiset joulutortut. Leikkaat vain taikinalevystä kahden sijaan kahdeksan torttua. Hillo kannattaa näissäkin laittaa taitosten päälle, niin taitokset eivät aukea, ja torttu kypsyy kauniiksi. Minitortut paistuvat nopeammin kuin tavalliset isot joulutortut.

Ihania pieniä suupaloja, jotka käyvät paremmin paitsi ahneelle, myös keventäjälle ja pieneen käteen.



Kävin lasten kanssa lauantaina ihmettelemässä joulunavausta kahdessa kauppakeskuksessa. Näytti siltä, että kansa tuki maamme taloutta ahkerasti. Niin paljon oli ihmisillä joulupaketteja jo kasseissa ja kärryissä. Olen niin auttamattomasti myöhässä tuosta touhusta tänä vuonna. Täytyy pian pistää tuulemaan pakettirintamalla. Kaikkea ennakoivalle luonteelleni ei oikein sovi vitkastelu.

Mutta ennen kuin voin ryhdistäytyä lahja-asiassa, täytyy miehen palata työreissusta. Meillä on ollut kolme poikaa ja yksi äiti 24/4, nyt ihan tarpeeksi monta päivää jo. Tuntuu ihan hauskalta syödä jokailtainen jäätelökaukalo (pistaasia) yksin yhtenä iltana. Mutta nyt olisin oikein valmis jakamaan taas senkin. Kyllä mies talossa tarvitaan!

Valoisaa ensimmäistä adventtia kaikille. Ja oikein ilolla toivotan tervetulleeksi teidät lukuisat uudet lukijat :).

Terveisin Katja

perjantai 28. marraskuuta 2014

Arvontamuistutus ja marrasmietteitä


Oletko jo osallistunut arvontaan? Sunnuntaihin 30.11. saakka voit jättää arpakommenttisi täällä.

1. Palkinto: Upea valikoima Liptonin syötävän hyvää teetä ja hieno Philips HD 4685 vedenkeitin, jolla saat vettä juuri haluamassasi lämpötilassa. (Keittimen arvo noin 79 e.)

2. ja 3. palkinto: Upea valikoima Liptonin syötävän hyvää teetä.

Ilmoitan voittajat blogissani joulukuun ensimmäisellä viikolla.

(Arvonnan yhteistyökumppanina Lipton.)


Olen ihmetellyt, miksi tänä vuonna minuun on iskenyt tavanomaista isompi marrasväsymys. Päiväunet ovat olleet suurin (toteutumaton) haaveeni monena päivänä. En muista kokeneeni tällaisia kaamosoireita aiemmin. Pikemminkin energiatasoni on ollut hyvä, ja minulle tyypillinen syysahkeruus on kantanut hyvin vielä marraskuussa.

Kaivoin esiin valokuvia viime vuoden marraskuulta ja huomasin, että silloin paistoi aurinko. Tosiaankin. Nyt on ollut todella harmaa marraskuu verrattuna viime vuoteen. Kyllähän tuollaisesta auringon välkkeestä jääkuuran pinnalla saisi energiaa vaikka kuinka.


Hieman valoa tunnelin päähän jo sain, kun suurensin d-vitamiiniannostustani. Aiemman lasten purkista nappaamani 10 mikrog. tabletin sijaan olen nyt viikon verran ottanut 50 mikrog. annoksen, ja kyllä se jossain tuntuu.

Liekö vaikutus sitten totta vai kuvitelmaa, mutta ensimmäistä kertaa alkaa joulun tulokin vähän kiinnostaa. Vielä pari viikkoa sitten suorastaan hekumoin ajatuksella laiskasta pyjamajoulusta ja Saarioisten äitien jouluruuista. Nyt huomaan itseni jo varovaisesti suunnittelevan uusia jouluherkkukokeiluja ja lahjahankintoja. Ehkä se tästä vielä valoksi ja jouluksi muuttuu.


Millaisia marrasmietteitä sinulla on? Väsyttääkö vai oletko jo joulun innostama?

Terveisin Katja

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Paremmat päivät Helsingissä


Konserttiviikonloppu Helsingissä oli virkistävä ja elämyksellinen. Juha Tapion jäähallikeikka vastasi odotuksia ja tarjosi musiikin iloa ja muita suuria tunteita melkein kolmeksi tunniksi. Se oli minulle ja miehelleni ehkä 17. JT:n keikka vuosien varrella.

Helsinki on ympäristönä jo niin erilainen kotimaisemiin verrattuna, että viikonloppu pääkaupungissa menee melkein pienestä ulkomaanreissusta. Ainakin paremman puutteessa.

Nautin Helsinki-tunnelmaa mieluiten juuri tällä tavalla pienin annoksin. Pääkaupungissa aikanaan asuneena tiedän, että minun ei kannata pilata mahdollisuuttani viihtyä Helsingissä muuttamalla sinne.


Yövyimme Radisson Blu Royal -hotellissa Runeberginkadulla. Huone oli tilava ja mukava. Ikkunasta saattoi ihmetellä katuvilinää ja kaupungin valoja (ylin kuva).

Minua harmittaa, kun tajusin hotellin laajan tyynymenun vasta aamulla herättyäni vääränlaisen tyynyn aiheuttamaan päänsärkyyn. Kyllä, syytän tyynyä!

Tyynymenusta olisi voinut valita vaikka astronauttien pukukankaasta valmistetun viilentävän tyynyn, ja minä hölmö kallistin pääni siihen ensimmäiseen tarjolla olleeseen myttyräiseen vaihtoehtoon.


Hotellin aamupala ansaitsee erityismaininnan. Tarjolla oli vaikka mitä. Leikkeleitäkin ainakin kuutta erilaista, kaloja, juustoja, hedelmiä ja moussekakkua. Mainitsinko jo moussekakun!?

Lämpiminä tarjoiltiin perinteisten kananmuna-, pekoni- ja makkararuokien lisäksi ihania tomaatteja ja herkkusieniä. Mutta ihan ykkösjuttu oli mahdollisuus ottaa oma ISO kahvikannu pöytään. Inhoan hotelliaamiaisilla liian pieniä kahvimukeja ja pitkää santsimatkaa.


Lauantai-illan konserttiin valmistauduin ajan kanssa. Olipa ihana sutia ja sukia kerrankin ilman häiriötekijöitä. Kotioloissa juhliin ja illanviettoihin saa lähteä tukka putkella suoraan kauhan varresta. Onhan se jotain ihan muuta, kun saa laittautua rauhassa ja fiilistellä jo vähän etukäteen.



Tämähän ei ole mikään kauneusblogi, joten ei kai se niin haittaa, että huolella sudittu silmämeikki ei juuri kuvassa näy.


Pukeuduin konserttiin mukavasti lempparihousuihini. Vero Modan super stretch -housut ovat täydellisen istuvat, supertiukat ja superjoustavat. Niillä voisi vaikka joogata ilman että housuja tarvitsee kertaakaan kiskoa. Se on paljon sanottu.

Vilan nahkajakku on niin ikään lempparini. Esprit Collectionin toppi on niin monen vuoden takaa, että en kehtaa sitä tänne kirjoittaa. Kengätkin minulla oli, mutta asukuvaajani ei nähnyt tarpeelliseksi ikuistaa saappaita. Tämähän ei ole myöskään mikään muotiblogi.


Kuten jo tuolla yllä kehuin, Juha Tapio lunasti odotukset. Konsertissa vierailevina tähtinä esiintyivät Anna Puu, Jukka Poika ja upea Vesa-Matti Loiri. JT:n tekemä kappale "Tuomittuna kulkemaan" soi Loirin kanssa tunteikkaana duettona. Osui ja upposi!


Kävelimme myöhään illalla jäähallilta hotellille. Illan pimeydessä Kampin ostoskeskuksen jouluvalaistus oli häikäisevä. Koko ostari oli paketoitu punaisin rusetein.


Kävimme sunnuntaina pienellä kierroksella myös Kampin keskuksen sisätiloissa, ja sielläkin jouluvalaistus oli huikea.

 

En yhtään pidä punaisista valoista, mutta Kampissa joulupallot ja kaikki se punainen välke oli jotenkin herkullista. Minulle melkein tuli joulufiilis kauppakeskuksessa. En ymmärrä. Minähän hiljaa mielessäni vastustan joulun ylenpalttista kaupallista hapatusta. 

Hui kauhea! Pari päivää Helsingissä, ja jo arvomaailma menee uusiksi :D.

 


Kotona oli pärjätty äidin ja isin karkumatkan ajan oikein hyvin. Edellisessä postauksessa ennustin, että viikonloppureissun jälkeen perhe-elämä maistuisi taas makeammalta kaikille osapuolille.

Näinhän se toki on. Kyllä kaksi päivää helppoa elämää riittää. Sitten pitää jo saada tuttu rakas punnus takaisin jalkaan <3.

Terveisin Katja

torstai 20. marraskuuta 2014

Hetkittäin sinisenturkoosia


Onpa ollut kiva seurata miten innokkaasti olette lähteneet mukaan arvontaan. Osallistua voi 30.11. asti, joten klikkaapa tuonne edelliseen postaukseen, jos uusi vedenkeitin tai valikoima syötävän hyvää Liptonin teetä kiinnostaa. Kiitos myös mukavista arvontapostauksen kommenteista. En lähde niihin erikseen vastaamaan, etten sekoita kommenteillani arvontasysteemiä.

Tänään jatkan värihaastetta. (Tee viisi sisustuspostausta ja esittele viisi kodistasi löytyvää väriä.) Esittelen sinisenturkoosin, joka on meillä nykyään "se virallinen" sisustuksen piristeväri. Sinisenturkoosi rauhoittaa ajatukseni ja vie mielikuvitukseni jonnekin, missä on vaaleaa hiekkaa, hehkuva aurinko, valkoiset tyrskyt ja sinisenturkoosi meri.


Lasiesineissä vaalea sininen ja turkoosi ovat mielestäni erityisen kauniita värejä. Tuossa ihan ensimmäisessä kuvassa on reilun kymmenen vuoden takainen hääkimppuni sinertävässä Aalto-vaasissa. Aalto-vaasi on minulle mieleinen suomalainen klassikko. Saan näistä vaaseistani netin "kuinka aikuinen olet? -testeissä" tosi monta pistettä.


Turkoosit jäätelömaljat ovat häälahja anopilta, joka oli pistänyt merkille miniän poikkeuksellisen jäätelönhimon. Sanoin nuorena tyttönä aina innokkaasti "kyllä" jälkiruokajäätelölle. Nykyäänhän jäätelöä syödään tässä talossa ihan yhtä innokkaasti, mutta vasta iltamyöhällä lapsilta salaa.

Pidän siitä, kuinka tuollaisesta syvästä maljasta voi pitkällä lusikalla kaivaa jätskin ja kastikkeen muodostamaa ihanaa lillua.


Sinisenturkoosit sävyt löytyvät myös verhoista. Olohuoneessa kukallisesta valelaskosverhosta ja keittiössä raidallisesta. Verhokankaat ovat Ashley Wilden mallistoa, joka on Kodin1:n tilausvalikoimissa.


1vee on aika usein myös sävy sävyyn sisustuksen kanssa.  Myönnän lavastaneeni kuvaustilannetta sen verran, että vaihdoin majaleikissä olleen oranssin ketun vaaleansinisiin kavereihin.


Viime viikon kuumetauti jäi jo taakse. Poika on kuitenkin ollut niin kärttyinen, että päätimme tarkistuttaa korvien tilanteen. Tuin paikallista lääkäriasemaa kolmasosalla hoitovapaan kuukausituloistani, ja saimme kallisarvoisen varmistuksen, että korvat ovat terveet. Hyvähän se on, tietenkin.

Tein oman diagnoosin, että pieni on vain kyllästynyt. Mälsä marraskuu ja saman naisen seura joka päivä. Pöperötkin aina niitä samoja. Vähemmästäkin alkaa ketuttaa. 

Lääkkeeksi ketutukseen on nyt rakennettu majoja ja purettu välillä myös kiellettyjen laatikoiden sisältöjä. Pääsipä poika heittelemään myös raakoja kananmunia. Se olikin sitten luvaton juttu. Mutta voitte uskoa, että silloin lapsi vasta viihtyikin!


Värijuttu on hyvä päättää siniseen hämärään. En lisännyt yhtään kirkkautta tähän viimeiseen otokseen, joka on kuvattu eilen puolenpäivän aikaan. Valoa tosiaan voisi olla vähän enemmän.

Meillä on edessä aikuisten viikonloppu. Myönnän, että se tulee aika hyvään saumaan. 1vee ja isoveljet saavat kunnolla vaihtelua, kun äiti ja isi karkaavat kotoa pariksi päiväksi. Voi olla, että ensi viikolla taas seura kelpaa. Puolin ja toisin.

Leppoisaa loppuviikkoa kaikille ihanille vanhoille ja ilahduttaville uusille lukijoille!

Terveisin Katja 

Ps. Värihaasteen aiemmat postaukset: Ruskea ja Punainen. Klik!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Herkullinen arvonta ja ilmainen vinkki


On kahvi-ihmisiä ja teeihmisiä. Ja sitten on meitä sekakäyttäjiä. Minulle kahvi kuuluu aamurutiineihin. Tee taas liittyy nautiskeluun; rauhalliseen omaan aikaan, ystävyyteen, iltapäivähetkeen koulusta palanneen esikoisen kanssa.

Viime aikoina minusta on tullut entistä ahkerampi nautiskelija. Jäin kerralla koukkuun Liptonin syötävän hyviin teemakuihin, kun ystäväni tarjosi minulle ensimmäisen kupillisen Lemon Macaroon -pyramiditeetä.

Sen jälkeen halusin kokeilla niitä kaikkia. Strawberry Cupcake, Pear Chocolate, Blueberry Muffin. Oijoijoi mitä makuja. Totuuden nimissä tässä iässä ei enää joka kupposella voi haukata edellä mainittuja herkkuja. Kiitos Liptonille, että voin kuitenkin juoda ne hyvällä omallatunnolla.


Olen jakanut teenautintoa myös eteenpäin. Tuollainen syötävän hyvä kokoelma on mukava pieni vieminen, kun menee ystävän luokse nauttimaan teetä ja sympatiaa. Saattaa olla, että lasten opettajatkin saavat meiltä jouluna teetä.


Teeinnostuksessani huomasin vedenkeittimen menneen ikävän tummaksi pohjastaan. Keitin pitäisikin puhdistaa säännöllisesti, mutta minä olen vähän laiska emäntä sellaiseen. Sain onneksi aivan lyömättömän vinkin vedenkeittimen puhdistukseen sitruunan avulla. Tehkääpä tämä perässä, niin voitte peilata vedenkeittimen pohjasta.

Osta sitruuna. Pese se ja pilko kuorineen lohkoiksi. Laita vedenkeittimeen sitruunalohkot ja vettä melkein täyteen. Kiehauta vesi ja sitruunat ja jätä vesi sitruunoineen keittimeen tunniksi tai pariksi. Kaada sitten sitruunavesi pois ja keitä vielä puhdas vesi keittimessä. Todella helppoa ja tehokasta. Keitin on kuin uusi.

Tämä ja monta muuta hyödyllistä keittiötouhuihin liittyvää vinkkiä ja reseptiä löytyy Ideakeittiöstä, joka on kiva sosiaalinen ruokayhteisö.


Pian jollakulla teistä voi olla aivan uusi vedenkeitin. Tarkoituksenani on arpoa kolme upeaa palkintoa teille rakkaat lukijani.


Arvonta

1. Palkinto: Upea valikoima Liptonin syötävän hyvää teetä ja hieno Philips HD 4685 vedenkeitin, jolla saat vettä juuri haluamassasi lämpötilassa. (Keittimen arvo noin 79 e.)

2. ja 3. palkinto: Upea valikoima Liptonin syötävän hyvää teetä.

Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kaikki lukijani, myös anonyymit voivat osallistua. Haluan kuitenkin suosia blogin oikeaan sivupalkkiin lukijaksi kirjautuneita, jotka saavat tuplasti arpoja. Voit kaikin mokomin kirjautua lukijaksi nyt.

1 arpa: Jätä kommentti tähän postaukseen ja kerro mitä kautta seuraat blogiani. Anonyymit lukijat voivat lähettää sähköpostiosoitteensa mahdollista voittoa varten, naisenatalossa@gmail.com.

2 arpaa: Jos olet kirjautunut lukija tai kirjaudut nyt, jätä kommentti tähän postaukseen ja kerro, että sinulla on kaksi arpaa.

3 arpaa: Jos olet kirjautunut lukija ja jaat linkin arvontaani blogissasi. Voit käyttää linkityksessä tuota yllä olevaa kuvaa, jossa on vedenkeitin ja teevalikoima. Muistathan mainita kommentissasi, että saat kolme arpaa.

Arvontaan voi osallistua 30.11.2014 asti. Ilmoitan voittajat blogissani joulukuun ensimmäisellä viikolla.

Onnea arvontaan!


Marraskuu tarjoilee meille pimeyttä ja koleita kelejä. Nyt jos koskaan pitää panostaa elämän pieniin nautintoihin. Tee itsellesi nautinnollinen hetki joka päivä!

Terveisin Katja

Arvonnan yhteistyökumppanina Lipton.
 

perjantai 14. marraskuuta 2014

Sen piti olla hiuspostaus


Äkkiseltään näyttäisi taas niin ruusuiselta tämän bloggarin elo. Vaan kyllä se on enemmän ollut nyt muruja lattialla. Jaloissa on myös roikkunut tiiviisti pehmoinen, lämmin ja kovaääninen punnus. Punnuksella on ollut kuumetta, joten olemme raahanneet toisiamme neljän seinän sisällä tällä viikolla.


Tämä aamu tuntuikin tylsän viikon jälkeen aivan erityisen ihanalta, kun minulla oli varattuna kampaaja. Käyn kampaajalla vain kerran tai pari vuodessa. Pitkä hiusmalli ei tarvitse leikkausta usein, enkä vielä ole alistunut värjäämään harmaita piiloon.

Minua aina kiinnostaa, kun blogeissa on ennen ja jälkeen kuvia uusista hiusmalleista. Olinkin ajatellut, että tekisin nyt sellaisen postauksen myös itse. Hiuksista lähti melkein 15 senttiä, ja tulin kotiin kivojen kiharoiden kanssa.

Vaan ei se mennyt niin kuin muiden blogeissa. "Ennen" kuva jäi ottamatta. Ryntäsin kampaajalle keskeltä pissavahinkosiivousta. Ei siinä oikein ollut mahdollisuutta valokuvata. Ainakaan hiuksia.

Kampaajan jälkeen vastassa oli äitiään ikävöinyt punnus, joka halusi olla vain sylissä. Otimme siis momfien. Punnuksen innokkaalla avustuksella hiuskuvaan päätyi kuitenkin televisio. Tukkaa tästä "jälkeen" kuvasta saa hakea.


Lienee sanomattakin selvää, että nyt nuo aamuiset kiharat ovat enää muisto. Yritän hiuspostausta uudelleen puolen vuoden päästä, kun ehkä pääsen taas kampaajalle.

Meillä on tiedossa vauhdikas viikonloppu. Järjestämme pian 8 vuotta täyttävälle esikoiselle kaverisynttärit, joissa on liikunnallinen peliteema. Synttärijuhlat aloitetaan liikuntahallilla, missä pojat haluavat pelata ainakin sählyä, futsalia ja koripalloa. Koripallomatsissa 11 pikkupoikaa saavat vastaansa minut ja mieheni. Ihan jännittää miten pahasti meidät rökitetään. Pelien jälkeen pojille on tarjolla herkkuja kotonamme. Saapa nähdä miten tällainen synttärikonsepti toimii.


Ja sitten vielä etukäteisvihje arvonnasta. Suunnittelen kivaa arvontaa blogini lukijoille. Kannattaa olla kuulolla lähiaikoina. Palkinto sulostuttaa arkisenkin päivän. Se on syötävän hyvä, näppärä, tyylikäs, tehokas ja käytännöllinen.

Iloista viikonloppua!

Terveisin Katja

tiistai 11. marraskuuta 2014

Supersuklaiset Pätkis-muffinssit


Nämä isänpäivän kunniaksi leipomani muffinssit ovat omiaan sulostuttamaan ihmiselämää pimeillä leveysasteillamme marraskuussa. Sain jo esikoiselta uusintatilauksen näistä synttäreilleen.

Pätkis-sydän tekee muffinsseista erikoisen meheviä. Maistuvat myös myöhemmin suoraan jääkaapista, jos sinne asti sattuvat päätymään.

Reseptin idea on Aamulehdestä. Jouduin kuitenkin muokkaamaan alkuperäistä, sillä Aamulehden ohjeessa oli jotain outoa, josta en päässyt jyvälle. Tästä versiosta menen takuuseen.

Pätkis-muffinssit (n. 13 kpl)

150 g voita
1,5 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
puoli levyä Fazerin sinistä rouheeksi raastettuna
Mini Pätkis -pussi

Kreemi: 
100 g maustamatonta tuorejuustoa
80 g voita
1 dl tomusokeria

Koristeeksi esim. nonparelleja, karkkeja, suklaata...

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää huoneenlämpöiset munat taikinaan yksitellen sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Sekoita taikinaan lopuksi suklaarouhe.

Annostele taikinaa vuokaan ruokalusikallinen. Laita taikinan päälle yksi Mini Pätkis -palanen ja peitä suklaa taikinalla. Tällä tyylillä minä sain 13 muffinssia yhdestä annoksesta taikinaa.

Paista muffinssit 200 asteessa 15-20 min.

Kreemi tehdään sekoittamalla tuorejuusto, voi ja tomusokeri keskenään. Tarpeen mukaan kreemin voi käyttää jääkaapissa ennen pursottamista. Huomaathan pursottaa kreemin vasta jäähtyneiden muffinssien päälle.


Paitsi että lopputulos on herkullinen, tämän reseptin ehdoton ansio on myös ylijäämäsuklaa. Pätkispussista jää monta palaa syötäväksi. Lisäksi saa hoidella puoli levyä Fazerin sinistä. 

Pätkikset söin heti leipoessa ja suklaalevyn puolikas katosi, kun tyhjäsin seuraavana päivänä tiskikoneen. Ei siinä kauan nokka tuhise, kun kerrankin pääsee levyn kimppuun. Kyllä se niin on, että minulle ainut tapa välttyä syömästä suklaata kuin näkkileipää, on olla ostamatta sitä kotiin.


Nyt minun pitäisi keksiä jokin vartaloystävällisempi tapa sulostuttaa pimeitä marraspäiviä. Ihan joka päivä ei voi vetää suklaaövereitä. Nyt on selvästi meneillään se aika vuodesta, kun täytyy oikein pinnistellä pysyäkseen reippaana. 
Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.

Terveisin Katja


Ps. Jostain syystä tämän postauksen fonttikoko vaihtelee eri selaimissa. En osaa korjata kummallisuutta. Firefoxilla juttu pysyy kuosissaan. Tekniikan ihmeellinen maailma, jota en taas ymmärrä.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Illallinen isille


Hyvää isänpäivää kaikille, ketkä sitä saavat viettää. Ja lämpimät terveiseni tätäkin kautta omalle rakkaalle isälleni. Tämä taitaa ollakin ainut blogi, mitä hän seuraa. Isä on erityisesti blogien suhteen hyvin valikoiva.

Meillä oli oman perheen kesken jo melkoiset isänpäiväjuhlallisuudet eilen illalla. Laitoimme pöydän koreaksi. Menu suunniteltiin isin makuun.


Menu isille

Aluksi ruokahalun herättävä vaunulenkki lumisohjossa
Pääruokana härän sisäfilepihvi, lohkoperunat ja vihersalaatti, viini: Casillero del Diablo Reserva Shiraz 2013 (ainut, jonka vaimo tietää varmaksi vaikka unissaan)
Jälkiruokana supersuklainen Pätkismuffinssi ja kahvi


Kerrankin pihvin paisto onnistui ihan nappiin. Medium sen olla pitää. Sisältä punainen, mutta ei verinen. Oijoi miten hyvää!

Luulen, että tässä oli nyt jujuna se, että pihviliha ehti olla pari tuntia huoneenlämmössä. Voita ja oliiviöljyä kuumalle pannulle, ja paistoaika vain muutama minuutti. Helppoa, mutta silti niin vaikeaa, että aina se ei onnistu ihan näin hyvin.

Lohkoperunat tein Rosamundasta ja maustoin ne rypsiöljyllä, hyvällä grillimausteella, pippurilla ja suolalla. Lohkoperunoiden kanssa ei voi mennä pieleen.



Jälkiruoaksi kokeilin tehdä supersuklaisia Pätkismuffinsseja ihan omalla reseptillä, jonka muokkasin Aamulehdessä taannoin olleesta ideasta. Muffinssit olivat todella hyviä. Sanoisin, että tämä on tähän asti paras suklaamuffinssiresepti, mitä olen kokeillut. Laitan reseptistä oman postauksen vielä ensi viikolla. Helppo ja hyvä pitää laittaa kiertoon.

Isi sai jälkiruokakahvinsa perintömukista. Arabian vanha Isän kuppi on ainut oikea isänpäiväkahvimuki tässä talossa. Tuosta mukista on hörppinyt sumppinsa talossa asuneet isät ties kuinka monessa sukupolvessa.


Tänään jatkamme isänpäivän viettoa hyvin perinteisesti. Isi saa kasan rakkaudella tehtyjä kortteja ja lahjoja. Hän saa juoda astetta paremmat aamukahvit ja lukea lehden rauhassa. Niin, ja lähteä harrastamaan ilman mussutusta. Jossain vaiheessa käymme isänpäiväkäynnillä toisessa mummulassa. Siellä taitaa myös olla tarjolla jotain hyvää.

Kyllä isi on päivänsä ansainnut!

Terveisin Katja

perjantai 7. marraskuuta 2014

Punaisia paljastuksia

Ensinnäkin iloisesti tervetuloa uusille lukijoille! Ja kiitos paljon kommenteista edelliseen postaukseen. Aihe osui aika monen ajatuksiin, ja olikin mielenkiintoista jatkaa keskustelua vielä kommenttiboxissa. Pystypäin voin minäkin kulkea vielä markettisukissa ilman pallovaloja, blogiharrastuksesta huolimatta.

Nyt ajattelin jatkaa värihaastetta. (Tee viisi sisustuspostausta ja esittele viisi kodistasi löytyvää väriä.) Poimin käsittelyyn punaisen enkä tässä viittaa erityisemmin jouluun.

Punaisen sävyt vallitsivat meillä sisustusta valkoisen ja ruskean ohella vielä pari vuotta takaperin. Sitten huomasin, että tämä miesten valtaama talo oli sisustukseltaan vähän turhan naisellinen. Kyllästyin ja käänsin katseeni siniseen. Asemani talossa ei ole väristä kiinni.

Punaisia muistoja on silti jäänyt sinne tänne. Punaisten peltikylttien sanoma on niin osuva, että mikään sisustusidea ei saa minua niistä luopumaan.

Tuo valinnanmahdollisuus ruokapöydässä on kyllä vähän huikentelevainen. Harvemmin annan mahdollisuutta ihan kokonaan jättää.


Punaista väriä keittiöön tuovat myös lempimausteet. Punasipuli sopii mielestäni ihan kaikkeen. Tai ei ehkä suklaakakkuun, mutta ainakin siihen mitä syödään ennen suklaakakkua.

Punaisena hehkuva chilirouhe pelastaa pöytämausteena arkisen nakkikeitonkin. Pyydän chilirouhetta tuliaisiksi, jos kuulen jonkun matkustavan Turkkiin. Sieltä tuota saa. Varmaan saisi Suomestakin, mutta en ole vielä keksinyt että mistä. Jos joku tätä lukeva tietää missä myydään kunnollista rouhittua chiliä, niin vinkki kommenttiboxiin on enemmän kuin tervetullut.


Sitten pääsevät kuviin pakolliset Iittalat, joita tosiaan löytyy melkein joka värissä myös meiltä. Värillinen lasi on kaunista. Punaiset Kastehelmi-tuikut ovat oikeastaan joulukoriste, mutta kaivoin ne nyt kaapista tätä väripostausta varten.

Astiakaapista löytyy lisäksi Pentikin punertavat lasit, joita käytän vähän paremmissa kattauksissa.


Aina välillä punaista hehkuu myös kaunis kimppu. Tämän sain kälyltäni. Kimpussa ruusun virkaa toimittaa upea punaisella värjätty kaali.



Otsikossa lupasin vielä paljastuksia. Tässä niitä tulee.

Punainen keinutuoli on meille tärkeä. Se seisoo parhaalla paikalla takan edessä ja sen näkee ihan joka puolelta. Se ei sovi sisustukseen yhtään. Roudaan keinutuolin aina syrjään, kun otan kuvia blogiin. Blogissahan pitää antaa illuusio täydellisestä harmoniasta. Punainen kukallinen mummutuoli ei siihen sovi.

Tuoli on perintö poikien isomummulta ja siinä on tosi kiva keinutella. Saisihan siihen uudet päälliset, jos vain järjestäisi. Vaaleiden päällisten hankinta on ollut to do -listalla jo niin kauan, että projekti taitaa jäädä listalle ikuisesti.


Vauhtiin päästyäni vilautan vielä toiselta isomummulta saadun arkun, joka on tyylillisesti yhtä kaukana vaaleasta linjakkuudesta kuin tuo keinutuoli. Arkku säilöö makuuhuoneessa huivikokoelmaani. Joku näppärämpi olisi arkun jo sutinut valkoiseksi. Minä olen sellaiseen aivan liian laiska.


Meillä on nyt ulkona aivan valkoista. Lumi tuli ja toi syyn sättiä itseäni varautumattomuudesta. En jostain syystä ole tänä vuonna hankkinut lapsille toppavaatetusta valmiiksi. En ymmärrä miksi en ollut asialla kevään ja kesän alennusmyynneissä niin kuin aina aikaisemmin.

Nyt meidän pojat tunnistaa keliin sopimattomasta pukeutumisesta siihen asti, kunnes saamme konkkaronkan kuljetettua rentouttavalle toppaostosreissulle johonkin hikiseen ja täyteen ahdettuun kauppakeskukseen.

Iloista viikonloppua kaikille kivoille uusille ja vanhoille lukijoille!

Terveisin Katja

Ps. Värihaasteen aiempi postaus, jossa juttelen ruskean sävyistä löytyy täältä.