.

.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Aivoituksia ja mozzarellasalaattia


Tammikuu on aina samanlainen vähän mitäänsanomaton kuukausi. Minä en saa tammikuussa mitään suurta herätystä uuteen elämäntapaan tai muuhunkaan villitykseen. Ennemmin olen vähän niin kuin talviunilla ja odottelen kevätauringon herättävää vaikutusta.

Viime viikon tenttirutistuksen jälkeen olen palkinnut itseäni päiväunilla, hömppälukemisella ja ihan vaan lojumisella. Miten nautinnollista onkaan olla välillä kuin Ellun kana. Tai ainakin niin Ellun kana kuin kolmen lapsen huushollissa on mahdollista.


Opiskelu on vähän työlästä, mutta samalla todella virkistävää aivojumppaa hoitovapaalla. Toistuvien kotirutiinien kiireessä aivotoiminta muuttuu helposti aika tahmeaksi.

Luin juuri lehdestä, kuinka joku hoitovapaakollega kuvasi väsynyttä ajatuksenjuoksuaan sillä, että ei löydä sanoja tuikitavallisille asioille. Esimerkiksi juustohöylä on "se millä juustosta saa paloja", kun itse juustohöylä-sana ei vaan millään tule mieleen.

Itse juuri tänä aamuna kehotin poikaa pukemaan "sen mikä päähän pannaan". Google-hausta sitten selvisi, että pipohan se on!


Kun välillä saa pyöritellä mielessään jotain vaikeaa ja tieteellistä, tuntee itsensä taas ihan fiksuksi ihmiseksi. Olkoonkin, että pian taas hakee sanaa sille, millä saa perunasta pinnan pois ja sille, millä voi vaihtaa telkkarin kanavaa.



Meillä kodin kunto ei kestä montaa "laiska äiti -päivää". Ihan realistisesti ajateltuna täällä ei voisi olla laiskana tuntiakaan. Kutsuin ystävän kylään, että sain ravisteltua itseni takaisin todellisuuteen ja mopin varteen. Laiskottelu on mahtavaa, mutta niin on sekin, että sukka ei jää kiinni lattiaan ihan joka askeleella.






Kuvissa on tomaatti-mozzarellasalaatti, jota söimme Lidlin paistopisteen ciabatta-leivän kanssa. Ladoin kotimaiset tomaatit ja mozzarellaviipaleet rucolapedille ja maustoin kuivatulla basilikalla ja mustapippurilla. Päälle pirskottelin hyvää oliiviöljyä. Yksinkertaisen hyvä salaatti, joka iskee kevätkaipausmielialaan.

Tämä salaatti kannattaa pitää jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua. Maut ovat silloin vielä paremmin kohdallaan.

Jälkkäriksi kaivoin pakastimesta suklaaherkkuja. Täällä ei kevennetä enää. Vai pitäisikö sanoa vieläkään. Kuten jo sanottu, kevättä odotellessa.


Terveisin Katja

46 kommenttia:

  1. Voi että, tuo sun kirjoitustyyli on hauska! Piristävä luettavaa joka kerta:) Itsekin hoitovapaalaisena haen ihan yksinkertaisten tavaroiden nimeä. Vanhin muksuista hoksaa nopeiten, että mitä se äiti yrittää sanoa. Olo on tyhmä, mutta ei auta kuin lyödä vitsiksi sekin hölmöys;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta palautteesta <3. Vaikka ruokavaliossa kevennys ei onnistu, sentään sanoilla välillä onnistun keventämään :D.

      Poista
  2. Olipa hauska - se mikä kirjoitetaan blogiin - postaus! Ja väsymys myös teettää noita sanojen katoamisia, tuttu tunne! Pikkukutsut ovat usein paikallaan, ne saavat sen sisäisen siivojankin tulemaan esiin. Ja erinomaiset tarjoilut olit tehnyt - mozzarella salaatti on niin hyvää! Ja nuo suklaaherkut päälle!
    Kevättä odotellessa, kivaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia. Kivaa, että upposi sinullekin tämä postaus. Aina voi hymyillä, vaikka ei mitään muistaisikaan :). Tomaatti ja suklaa sisältävät jotain ihmeaineita, jotka parantavat muistia. Ehkä tämä tästä...

      Poista
  3. Sanat hukassa! Mutta kyllä noilla herkuilla pitäisi jo opiskelun sujua!
    Lähetän tuulen mukana hitusen mantelinkukkien tuoksua sinnekin piristämään päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna. Aivan kuin jotain olisi tullut nenääni asti :D.

      Poista
  4. Mozzarella-salaatti on ihanaa! Äitiys on kyllä opettanut miten tehdään sataa asiaa yhtä aikaa ja unohdetaan puolet niistä mitä on tehty ja piti tehdä jaja... Aurinkoista keskiviikkoa kaimalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaima. Toinen multitalentti kyllä tuntee toisen haasteet :).

      Poista
  5. Opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen on hieno juttu. Varsinkin tenttiin valmistautuessa muistan, että päässä pyöri tiedeasiat ja arjen jutut iloisessa sekamelskassa. Välillä saattoi ajaa autoakin monta kilometriä niin, että ei ole mitään muistikuvaa. Moni asia menee automaatille. Onneksi kohta pääsemme tästä tammikuusta lähemmäksi kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivoton autolla ajaminen on minun perisyntini. Päässä rullailee silloin kaikki muu kuin liikenne ;). Onneksi suhailen nykyarjessa vain varmoja tuttuja reittejä ;).

      Poista
  6. Samat sanat! Selkeästi myös kaipaisin ulkomaanmatkaa. Aurinkoa, lämpöä ja jotain raikasta drinksua :D
    Ehkä joku päivä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu on kyllä loistolääke. Sitä odotellessa voi vaikka ottaa yhden drinksun kotona ;).

      Poista
  7. Ihanan herkullinen salaatti!
    Kannataa pyytää kavereita kylään, se onkin ainoa asia nykyään, mikä saa meikäläisen innostumaan siivouksesta!
    Huomaan, että myös flunssa ja varsinkin nuha ja yskä saavat ne viimeisetkin aivoherneet katoamaan, ainakin minulla. Nuhaisena ja köhäisenä äo laskee pakkasen puolelle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on talvisin nykyään aina pieni nuha. Voisinkin syyttää jatkossa nuhaa kaikesta muistamattomuudesta.
      Kerran viikossa kannattaa olla joku sosiaalinen kontakti kotioloissa niin ei pääse villakoirat hyppimään seinille asti :).

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos kivasta haasteesta. Tuon voisin pian toteuttaa. Siinähän saa sitten hehkuttaa ihan luvalla ;).

      Poista
  9. Ihanan näköinen salaatti - nyt tiedän mitä teen illalla :)))

    VastaaPoista
  10. Vitsi miten herkullisen näköinen salaatti. Nälkähän tässä tulee katsellessa :)

    VastaaPoista
  11. Voi miten kiva postaus - sinä osaat käyttää sanaa!
    Lapsiperheen arki - ja opiskelu siinä ohessa; täältä tulee syvä kunnioituksen kumarrus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady, ihana palaute <3. Minussa on jossain syvällä suorittaja, joka saa kiksejä hankalista yhtälöistä ;).

      Poista
  12. Hyvä postaus ja ihana kesäinen salaatti. Muisti kyllä pätkii varsinkin kun on huonosti nukuttuja öitä takana. Itse hämmennyn välillä"kun yritän tehdä sata asiaa yhtä aikaa" niin aloitan astianpesukoneen tyhjennyksellä ja huomaan sukan unohtuneen pyykistä ja kipaisen yläkertaan ja laitan sen pyykkilaatikkoon ja ai niin piti viikata ne pyykit ja sitten muistan, että se yksi lasku piti maksaa ja...lopulta tulen alakertaan ja huomaan, että hei kuinka tuo astianpesukone on auki!! Ehkei kannattaisi olla niin tehokas, meikäläisen ainakaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttua arjen kuvausta pistelet. Minä olen aivan samanlainen monisuorittaja. Tuntuu, että en keskity koskaan vain yhteen asiaan. Aina on monta rautaa tulessa tai vähintään tuleen tulossa. :)

      Poista
  13. Ihania kuvia! Tuota salaattia pitää kyllä kokeilla :) Lidlin leivät ovat kyllä käteviä! Mukavaa ja leppoisaa keskiviikkoa :) Kyllä se kevät sieltä tulee...

    VastaaPoista
  14. Nam Nam! Pakko tehdä itsekin pitkästä aikaa :) Mä tein tänään banaanilettuja. ;)

    VastaaPoista
  15. Osaatpa kirjoittaa arjesta hauskasti, vaikka se sitä tavallista puurtamista onkin :)). Tuolla asenteella siitä selviääkin parhaiten. Ai että, niin tunnistan tuon sanojen hakemisen. Lapsilla on ainakin hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ;). Asenne ratkaisee monessa. Edellisen kerran kotiäitinä ehdin jo tympääntyä. Tällä kierroksella olen aseistautunut arjen haasteita vastaan asenteella ja opiskelulla. Melkein kaikelle voi nauraa ja itselle ihan erityisesti.

      Poista
  16. Oi mikä ihana postaus. herttainen ja hauska.
    Täällä myös yksi jolla pölypallerot juoksee nopeampaa kuin minä. Sohvalla on vain ihana olla.
    EI ne kotihommat tunnu katoavan vaikken niitä jaksa tehdäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni. Olen ajatellut, että ainakin tänään voin olla rento ja boheemi, ja huomenna on aina aikaa ryhdistäytyä :). Saatan ajatella samoin vielä huomenna...

      Poista
  17. Todellakin sana sinulla hallussa! Omat postaukset kun tuppaa olemaan enemmän niitä kuvapainotteisia...aina vaan ei tahdo tuo juttu luistaa, mutta näitä sinun postauksiasi on niin kiva lukea!
    Ja ihana tuo salaatti...niin tarttis meikäläisenkin alkaa salaattilinjalle, kun tuntuu tuo joulun jälkeinen mässäily vaan jatkuvan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteesta, hymyilyttää :)! Jokaisella on oma tyylinsä, ja sinulla hyvin kaunis tyylitaju!
      Tämä mozzarella-salaatti on kyllä sellainen keventäjän itsepetos. Juustohan on melkoisen rasvaista. Mutta kuka nyt pelkkää tomaattia rucolalla viitsisi syödä!

      Poista
  18. Että miten ihania kuvia ja tuon salaatin myötä tuli jopa kesäinen fiilis tähän villasukkaelämään. <3

    VastaaPoista
  19. Kiitos hauskasta ja realistisesta blogistasi! Pystyn niin samaistumaan nokkeliin kirjoituksiisi :) En ole tainnut aiemmin kommentoidakaan, löysin blogisi vasta hiljan. Meillä myös kolme poikaa talossa: tokaluokkalainen, eskarilainen ja pian parivuotias. Itse olen jo palannut töihin, mutta aivot taitavat olla yhä hoitovapaa- moodissa: omien poikien nimiä on niin tavattoman vaikea yhdistää omille omistajilleen. Yleensä luettelen varmuuden vuoksi kaikki, joskus miehenkin nimen vielä perään:D Ihanaa kevään odotusta sinulle ja perheellesi! T. Kolmen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kivasta kommentista! Ilahdun aina erityisesti, jos joku uudempi lukija ilmoittaa itsestään kommentilla :). Eipä ihme, jos kirjoittelen sinulle tutuista aiheista. Meillähän on aivan samanikäiset pojat. Tässä talossa pienin vain on vielä vähän pienempi.
      Meillä on ratkaistu lasten nimien muistaminen sillä, että kutsumme heitä kaikkia kirjainsarjalla, jossa on jokaisen pojan nimen alkukirjain. Kyllä tässä oppii oikomaan, elämä opettaa :D.

      Poista
  20. Se on muuten ihan kamala tunne kun yrittää kiireessä (yleensä aina just kiireessä) sanoa jotain tärkeää ja sana ei tuu millään mieleen, ei vaan tuu. Kamalaa!
    Voi äiti, sanoo lapset!
    Ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! Kiire tosiaankin nostaa muistiongelmat vielä toiseen potenssiin. Ja sitten, jos on vielä jostain syystä suutuksissa ja nalkutustuulella, oikeat sanat eivät tule millään päähän. Se vasta harmittaa, kun on vaikea olla uskottava hassuilla lauseilla ;).

      Poista
  21. Kuinka mukavaa on lukea sinun kirjotustasi, niin leppoisaa kerrontaa ja asiasta! Meillä ei enää ole pieniä lapsia kotona, vain yksi murkku ;) Mutta tuo sanojen hakeminen on niin tuttua ja kun sesana ei löydy alkaa Alias-tyylinen selittäminen :) Minun pitää varmaan laittaa se jo vaihdevuosien piikkiin ;)

    Tomaatti-mozzarella salaatti on ihan lemppari, joskus vaihdan juustoksi vuohenjuustoa, siitä vaan ei perhe tykkää... 'joudun' syömään koko salaatin ihan yksin!!!
    Ja suklaahan on todettu hyväksi aivoille ja esim. ennen liikunta suoritusta on hyvä syödä hieman tummaa suklaata, auttaa jaksamaan ja tehostaa suoritusta!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuitiina. Muisti pätkittelee syystä jos toisesta. Voihan se olla, että tämä minun ongelmani onkin vain loppumattoman hakemisen alku :D. Vuohenjuusto maistuu myös minulle. Se olisikin vielä astetta syntisempi valinta tähän salaattiin. :)

      Poista
  22. Hih! Postauksesi sai minut hymyilemään. Muistan vielä kun omatkin lapseni olivat pieniä
    ja vietin paljon aikaa heidän kanssa kotosalla. Seinäthän siinä ruopesi melko pian päälle
    kaatumaan ja piti keksiä jotain kivaa päivien piristykseksi. Onnekseni tutustuin joukkoon
    ihania kotiäitejä, jotka olivat mammalomalla samaan aikaan. Joka viikkoiset yhteiset kahvituokiot
    olivat viikon kohokohtia.

    Nostan hattua niille äideille, jotka jaksavat kasvattaa lapsia kotosalla. Minusta ei olisi ollut siihen.
    Kaipasin niin aikuisten seuraan ja työelämän haasteita, että molemmat muksut laitoin hoitoon vuoden
    vanhoina. Uskon, että olin parempi äiti ja jaksoin paremmin, kun kävin työssä kodin ulkopuolella.

    Tsemppiä opiskeluihin, voin vain kuvitella kuinka raskasta on pyörittää huushollia ja opiskella
    samanaikaisesti.

    Aurinkoa viikonloppuusi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Minä vähän kypsähdin kotiäiteilyyn edellisellä kierroksella. Silloin rutiinit ja liian alaikäinen päivittäinen seura alkoi väsyttää. Kävin kyllä kaikenlaisissa kerhoissa aika ahkerasti, mutta muistan kuinka vietimme monia iltapäiviä makoillen olkkarin lattialla sellaisessa äiti-lapsi-pinossa. Katselin kelloa ja odotin iltaa :D.
      Tämä toinen kotiäitijakso onkin sujunut vielä ilon puolella. Ehkäpä olen osannut ennakoida sudenkuopat, mikä edesauttaa jaksamista. Kotityötäkin on niin paljon, että ei oikein ehdi kelloa vilkuilla :).

      Poista

Kiitos kommentistasi!