.

.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Albumihulluutta


Tein itseni kanssa joulun alla hiljaisen sopimuksen, jonka mukaan selvittäisin puolentoista vuoden aikana kertyneen satojen teetettyjen valokuvien kasan loppiaiseen mennessä. No eihän siitä mitään tullut.

Sitten keksin, että ehkäpä kiristys toimisi itsellekin. Yhtään uutta valokuvaa en ottaisi käsittelyyn ennen kuin vanhat ovat järjestyksessä! Niin kamala uhkaus poiki heti epätavallisen tauon myös blogiin. Ja vihdoin eilen se poiki toivottua toimintaa.


Kiusaan itseäni ylläpitämällä perinteisiä albumeja. Isommille lapsille päivitän vuosittain synttäri- ja koulukuva-albumeja. Pienimmälle teen vielä vauvamuistoalbumia ja kahta kuva-albumia. Sitten on perhealbumit, joihin kokoan elämän parhaat palat. Ja niitähän riittää! 

Reissualbumiin talletan reissukuvat. Ja hääalbumiin tulee vuosittaiset hääpäivätunnelmat. On siinä rouvalla skräppäämistä.


Minä suoritan albumointia enkä osaa siitä luopua. Saan kummallista mielihyvää, kun elämä on vihdoin järjestyksessä kansien välissä. Joku psykologi voisi varmaan esittää tästä tavastani näppärän diagnoosin.

Albumeja myös selataan ja huomataan miten paljon on tapahtunut. Mitä kaikkea onkaan koettu yhdessä. Kuinka kauniita ja rohkeita oltiin vielä eilen. Kuinka suloinen on tuo lapsi, joka tänään vain kiukuttelee.

Ihminen, joka ei tahdo muistaa eilisen tapahtumia, tarvitsee albumeja.

 

Pinttyneestä albumoinnin tarpeesta on kuitenkin se haitta, että kaikenlainen puljaaminen kertyvien kuvamäärien kanssa on rasittavaa. Sitä lykkää yhtä lailla kuin kylpyhuoneen kaakeleiden porstaamista tai uunin pesemistä. Tekemätön työ jäytää ja vie energiaa.


Olen miettinyt, että ainakin seuraavasta reissusta kokeilen tehdä nykyaikaisen kuvakirjan. Jos edes vähän koittaisin albumivieroitusta. Ja onhan tämä blogikin, jonne aina jotain tallentuu. Voisiko se riittää, että valokuvat näkee koneelta?

Miten te muut toimitte kuvien kanssa? Onko kukaan muu enää albumihullu vai onko albumien värkkääminen jo ihan hullua?


Tämän postauksen kuvituksena on pääosin pullaa. Äitini oli meillä viikolla useamman päivän ja hemmotteli meitä leipomuksilla. Ei ole mummin pullan voittanutta. Kuvauksellisiakin ne ovat!

Terveisin Katja

Ps. Kiitos blogihaasteista, joita olen saanut kuluneella viikolla. Koitan talven mittaan ottaa niitäkin työn alle.

44 kommenttia:

  1. Minua odottaa samanmoinen valokuvaprojekti. Kuinka ihmeessä selviän siitä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, että tartut toimeen. Vapauttava fiilis ;).

      Poista
  2. Minä olen rakastanut albumien tekoa, mutta homma hyytyi lasten myötä :( Oikein harmittaa, että meillä ei ole albumeja eikä kuviakirjoja. Välillä ajattelen, että nyt ryhdistäydyn, mutta mitään ei ole tapahtunut. Voi, kuinka haluaisin, että meillä olisi albumeja tai edes niitä valokuvakirjoja! Meillä kaikki valokuvat viimeilseltä 10 vuodelta ovat vain tietokoneella :(

    Herkullisen näköisiä pullia - nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on albumeja mutta paljon myös tietokoneella kuvia. Juuri ajattelin että pitää yhtenä lomapäivänä tehdä kuvakirjojane kun on nykyään helppo tehdä. Ajattele jos tietokoneellenne tapahtuisi jotain.

      Poista
    2. Kiitos Rouva Kepponen. Nyt tunnen, että tuskailuni on vaivan väärtti. Kyllä minuakin harmittaisi, jos albumeja ei olisi.
      Sinulla varmasti on kuitenkin varmuuskopiot tietokoneen kuvista jossain pilvessä. Minullakin on paljon kuvia myös pelkästään koneella ja kopiot pilvessä ja tikuilla. Melkoinen järjestelmä :) .

      Poista
  3. Aioinaan minäkin laittelin albumiin, mutta välillä oli pitkä tauko, jolloin ei tullut juurikaan kuvailtua ja nykyisellään kuvia on niin paljon...tapa on siis jäänyt. Ihanaa on kuitenkin katsella vanhoja kuvia ihan paperiversioina ♥ Koneelle kuvat vähän unohtuvat eikä tule katseltua. Nyt tekee mieli laskiaispullaa , ulkonakin on sopiva keli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInä olen sentään onnistunut vähän karsimaan teetettävien kuvien määrää. Otan paperille vain parhaat yksilöt ja tärkeimmät muistot.
      Albumeja on kyllä mukava selata, lapsetkin tykkäävät. Ehkäpä minullakin tapa jää sitten, kun lapset varttuvat...

      Poista
  4. Albumit ovat ihania! Itse olen tehnyt useamman digitaalisen albumin, joissa on kansissa yksi vuosi. Ja sanon, että menee sata kertaa enemmän aikaa kun kuvien liimaamiseen. Voi loputtomiin tehdä taustoja, värejä, käännellä ja pyöritellä kuvia, laittaa niihin tekstejä tai tarroja jne. Tein 8h päivässä kaksi viikkoa yhtä albumia (olin viimeisilläni raskaana, mitäpä sitä muutakaan). Liikaa vaihtoehtoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi vuosi yhdessä paikassa olisikin järkevä arkistointitapa. Tietokoneen kanssa puljatessa tosiaan kuluu aikaa. Voikin olla, että tuollaisen kuvakirjan tilaaminenkin on lopulta vanhaa tapaa työläämpi operaatio. Täytyy testata ja päättää sitten :).

      Poista
  5. Just eilen katsoin, että mulla on pari tyhjää albumia ja niihin kuvien laittaminen on jäänyt ihan kesken. Illalla ajattelin, että asialle täytyy tehdä jotain! Samoja ajatuksia siis täällä :) Sinä reipas oot leiponut pullia :) Minä täällä käytin laskiaispulliin pirkan valmispullia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä sain sinut nyt ryhtymään kuvaurakkaan ;).
      Minä en ole leiponut. Äitini kävi huolehtimassa, että lapset saavat joskus ihan oikeaa pullaa :D.

      Poista
  6. Minä olen aina ollut albumien kannalla - jotenkin ne vain ovat ihan oma juttunsa. Meillä laitetaan kuvat albumeihin - toki paljon jää koneelle -kun kuvia nyt otetaan muutenkin niin paljon. Parhaat ja teemakuvat kyllä saavat paikkansa paperisina...tai sitten tehdään kirja koneella. En luopuis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on samoin paljon kuvia myös pelkästään koneella. Mutta olen kyllä tyytyväinen, että jaksan tätä albumitouhua vielä. Ovathan ne arvokkaita itselle. Toivottavasti en laiskistu liikaa ja albumeja vielä syntyy :)

      Poista
  7. Olen pikku hiljaa siirtymässä noihin valmiisiin kuvakirjoihin. Ja ihan vain siksi, että olen ylilaiska liimailemaan kuvia albumeihin. Edelleen on hääkuvia odottamassa liimaamistaan ja häistä on, ööh 7 vuotta....:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, 7 vuotta on aika pitkä aika ;). Minun puolentoista vuoden rästini ei ollutkaan niin kovin paha. Tsemppiä sinulle albumointiin, jos vaikka sitten 10 v hääpäiväksi albumi kuntoon :).

      Poista
  8. Meiltä löytyy valtava määrä albumeita ja yleensä sain aika nopsaa kuvat kuviksi ja siitä albumeihin. Koska albumit vie valtavasti tilaa päätin kerra kokeilla kuvakirjaa. Tosi kiva kun saa lisätä hauskoja kuvia sekaan ja tekstiä myös ja kuvat saa laitettua sivuille miten huvittaa. Kirja vie paljon vähemmän tilaa mutta yksi miinus puoli siinä hommassa on, kuvanlaatu kärsii kirjassa aikamoisesti. Se jos mikä harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tilaongelma minuakin mietityttää. Nyt on jo olohuoneen arkkupöytä täynnä kuva-albumeja, ja joudun miettiä minne jatkossa uudet albumit säilön. Kuvakirjoissa on varmaan laatueroja. Mitenkähän onnistun löytämään kokeilulleni hyvälaatuisen toimittajan... Ei tosiaan huvittaisi tilata sutta, kun kerran näkee tilaamisen vaivan.

      Poista
    2. Kokeilepa Ifin kuvakirjaa, minä olen sillä tehnyt itselleni varmaan kaksikymmentä ( ja muille ainakin saman), kokeilin välillä muitakin, mutta juurikin se kuvien taso ei ollut muilla lähelläkään samaa, pari jopa palautin tekijälle.
      Nyt on toki joku (uusi?) jota systeri on käyttänyt, ja on kuulemma tasokas, mutta enpä ole tullut kysyneeksi mikä :)

      Minä jopa skannasin vanhat valokuvat miltei kaikki ja tein kirjat niistäkin, irtokuvia ei roiku enää missään ainuttakaan!

      Poista
    3. Kiitos vinkistä Pepi! Täytyy testata Ifin kirja. Olisi kyllä tosi tylsää saada huonolaatuinen lopputulos, jos näkee ensin kirjantekovaivan. Sinä olet kyllä ollut erikoisen ahkera, kun olet vanhatkin kuvat skannannut. Mulla on siihen innostukseen vielä piiiitkä matka :D

      Poista
  9. Sama projekti ollut täälläkin.Ihana tunne,kun kun kuvat teetetty ja järjestyksessä albumeissaan.

    VastaaPoista
  10. Meillä on myös melkoinen kasa albumeita kaapissa, mutta viime vuosina kuvien teettäminen on jostain syystä jäänyt. Paperikuvia oli paljon helpompi näyttää vieraillekin. Nyt kuvat ovat jossain tietsikan syövereissä, eikä niitä tule samalla tavalla katsottua. Albumin kanssa on mukava istahtaa sohvalle pikkuväen kanssa katsomaan vuosien varrella sattuneita asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo on se syy, miksi yritän ylläpitää albumeja. Tietokoneelta ei kuvia tule katsottua. Kirjoja on niin paljon kivempi yhdessä selata :).

      Poista
  11. Albumit ovat ihania ja skräppäys hauskaa!!
    Mukava niitä on katsella vuosienkin päästä!
    Herkullisia pullia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On skräppäys kivaakin, jos se on "vapaaehtoista". Hauskuus hommasta menee siinä vaiheessa, kun hommaa on kerralle liikaa ;).

      Poista
  12. Voi, tunsin pistoksen omassatunnossani. Olen viime vuosina ollut niin laiska viemään kuvia albumeihin. En tiedä, tohdinko sanoakaan... minulla on kaksi isoa laatikkoa kuvia, jotka pitäisi skräpätä albumeihin, niinkuin kivasti sanoit. En lupaa mitään, enkä tee itselleni pakkoprojektia niistä. Ehkä joskus on niitten aika.
    Meillä katsotaan kuvia telkkarista - Apple TV:n kautta. Laiskan liimaajan hyvä apu.
    Herkullisia pullia! Hyvää helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia! Tuo telkkarimetodi voisikin toimia. Isolta ruudulta valokuvaihastelua koko perhe yhdessä :).
      Jos kuvasi ovat jo paperiversioina, voit kyllä puoliksi onnitella itseäsi. Olisi paljon työläämpää alkaa kaivaa vuosien kuvia ensin tiedostoista ;).

      Poista
  13. Minä jo ihmettelinkin, että onko kaikki kunnossa kun täällä oli niin hiljaista. Mutta hei - ISO peukku sinulle! meillä on molempien lasten kuvat albumissa 3-vuotiaaksi asti (tyttö pian 11 ja poika pian 8). Yhteiset kuvat ovat isossa arkussa. En kuvittelekaan, että kävisin kuvien kimppuun näin arjen keskellä. Ne odottavat kesälomaa, vuorotteluvapaata tai eläkettä...
    Kiitos vielä sydänhaasteesta - vastasin siihen äsken! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin saan jotain järjestykseen. Ihaillen kun olen seurannut sinun järjestelyprojektejasi ;). Kyllä se vaan vapauttaa, kun saa kuvat ja sälät ojennukseen.
      Tärkeintä on kyllä, että lapsille on varhaiset kuvamuistot tallessa. Minä olen kerännyt omat kuva-albumit kaikille 1,5 vuotiaaksi asti ja sitten vuotuiset synttärikuvat. Niistä näkee kasvun ja sen miten lasta on juhlittu :).

      Poista
  14. Minullakin sama homma odottaa - tosin toivoisin että minussakin olisi sellaista suorittajaa joka laittaisi täytäntöön useat albumit (kuten hää-albumin päivitys jne). Nyt kaikki tulee samoihin. Tytön kuvia hänestä ja kavereista annan hälle omaan albumiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hääalbumin päivittäminen vuosittain on kyllä ollut yksi kaikkien aikojen keksinnöistäni ;). Se on oikeasti tosi kiva. Voi helposti selaamalla todeta, että aika on tehnyt tehtävänsä sekä morsiamessa että sulhasessa!

      Poista
  15. Nostan hatttua sinulle albumien teosta! Niitä on NIIN ihana katsella, mutta NIIN kamala tehdä. Meillä on monen vuoden paperikuvat laatikoissa ja sinne ne varmaan jäävätkin..Mies on meillä ottanut urakakseen tehdä Ifolor-kirjan joka vuodesta ja se on minusta ihanaa. Minä hoidan pääsääntöisesti kuvaamisen, hän kansioiden järjestämisen j lopullisen kirjan kasaamisen. Niistä on tullut ihania muistoja ja niitä jaksaa katsella toisin kuin minun 10000 viimevuoden kuvaani..:) Mutta kyllä tuollaisessa perinteisessä albumissa on sitä jotain <3 Ihanaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on ihan loistavaa, että mies tekee vuosikirjat sinun kuvistasi. Miten sellaiseen tilanteeseen voisi päästä? Meillä mies ei harmi kyllä tuossa määrin sekaannu valokuvatouhuihini. Olen jotenkin onnistunut hankkimaan yksinoikeuden perhe-elämän arkistointiin :).

      Poista
  16. Ennen lapsia laitoin säntillisesti aina reissukuvat kansioihin pian matkojen jälkeen. Se oli samalla ihana tapa vähän kuin käydä uudelleen matkalla. Lapsia olen kuvannut etenkin vauva-aikoina paljon, mutta valitettavasti ne ovat jääneet tietokoneen uumeniin. Sain meidän häämatkakuvatkin kansioon vasta viime kesänä, kun häistä oli kulunut jo päälle 8 vuotta. Olen tehnyt yhden kuvakirjan lasten kanssa tehdystä reissusta ja se on ihan kiva, mutten ole varma onko se yhtä kiva kuin oikea valokuva-albumi. Olen jo monesti päättänyt ryhdistäytyä tämän valokuva-asian kanssa, mutten ole saanut aikaiseksi. Teen sentään vuosittain valokuvakalenterin isovanhemmille ja samalla meillekin yhden. Siinä saa kivasti yhden kuvan menneen vuoden joka kuukaudelta talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valokuvakalenterikin on parempi kuin ei mitään :). Olen oikeastaan aika yllättynyt, että kommenteissa kaihotaan yleisesti albumien perään. Luulin, että olen yksi harvoista vanhanaikaisista, jotka arvostavat albumeja. Nyt ei minun auta kuin jatkaa albumien ylläpitoa, vaikka se onkin aika rasittavaa touhua ;).

      Poista
  17. Wau hyvä sinä! Ja ai että mikä pullanälkä nyt alkoi hiipimään. Täällä loppui albumien täyttö vauva-albumeihin, surullista....

    Aurinkoista viikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Nyt olen saanut niin paljon kannustusta, että en ikinä pääse eroon tästä valokuvaruljanssista ;D.

      Poista
  18. Olet kyllä tosi reipas!
    Mä haluaisin laittaa kuvia albumeihin, mutta se usein jää...
    Ja blogissani on muuten käsityöarvonta käynnissä, jos haluat käydä kurkkaamassa, Jos siis et ole jo osallistunut ;) ♪♪

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä reipas, samaa mieltä. Reippautta tuo homma vaatii :). Kiitos vinkistä, tulen heti tsekkaamaan arvonnan! :)

      Poista
  19. Minä tykkäisin myös katsoa kuvia albuumeista ja olen niitä vuosien saatossa tehnytkin paljon. Nyt voin kyllä myöntää, että useamman vuoden kuvat on vain koneella :( Mietinkin, että miten jaksaisin vielä saada niitä albuumiin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä pidemmäksi arkistointitauko venyy, sitä suurempi kynnys on lähteä kuvia penkomaan. Minä olen ottanut itseäni niskasta kuvien kanssa yleensä kerran vuodessa ja se on ollut siedettävä urakka :/.

      Poista
  20. Olen tehnyt vähäisistä reissuista kuvakirjan, sellaisen nykyaikaisen :)
    On ne ihania ja helppo tehdä. Minä en ole teettänyt yhtään valokuvaa varmaan kymmeneen vuoteen, ihan kamalaa, en varmaan edes osaa enää. Albumit olis ihania mutta en vaan saa aikaiseksi.
    Ihan kamalia nuo pullakuvat!! Kiduttavia suorastaan. Siis yli ihania! Olen koko päivän himoinnut pullaa, laskiaisvsellaista, tai ruunebergintorttua, enkä ole saanut! Töissänpöytä notkui herkkuja, muttei mitään gluteenitonta! Syön siis omenan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen saanut tässä niin paljon kannustusta albumien tekemiseen, että taidan jatkaa tuota raskasta harrastustani vielä :).
      Minunkin on tyydyttävä enää katselemaan noita pullankuvia, kun äiti lähti kylästä, ja samalla lähti pullantekotaito tästä huushollista ;).

      Poista
  21. Minä myös laitan kaikki kuvat albumeihin, tosin kaikki vaan aikajärjestyksessä jatkumona, en aiheiden mukaan omiin albumeihinsa. Itse tykkään että kuvia on kiva katsoa myös kun ovat albumeissa, en usko että tulisi katseltua jos olisivat jonkun tekniikan takana tallessa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!