.

.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Vertaamatta parempi?


Ihmisiin on sisäänrakennettu taipumus pistää asiat järjestykseen. Ja nyt en tarkoita siivoamista.

Taipumuksenamme on tehdä ranking-listoja. Vertailemme kokemuksia, tapoja, elämäntyylejä, taitoja, tavaroita. Televisiossakin arvioidaan koteja, pihoja, kokkaustaitoja, lauluääntä, mitä vielä.


"Naapurin koti on tyylikkäämpi. Rouvakin on siellä sutjakkaampi ja auto uudempi."
"Loma jää aiempaa vaisummaksi. Parvekenäkymä ei olekaan merelle."
"Kyllä ehdottomasti koulun lihapullat päihittävät äidin lihapullat."
"Ja eihän ole epäselvää, mikä nukutustyyli lapselle on parasta. Pihallahan vauvan pitää nukkua. Niin kauan kuin vaunuun mahtuu."


Minua kyllästyttää jo vähän joka puolella vallitseva arvottaminen. Jos joku on parempi, se automaattisesti meinaa, että vertailukohde olisi jotenkin huonompi. Se taas helposti vesittää aidon mahdollisuuden arvostaa toisenlaista. Ei sellaiseen vertailuun kannattaisi keskittyä.


Paljon parempi onkin vain todeta, että kaikenlaista sitä on, ja useimmiten kaikki on vähän erilaista.

Sukupolvien väliset suhteet pysyvät kunnossa, kun ei väärällä tavalla vertailla erilaisia tapoja.
Kynnys uuden kokeilemiseen on myös matalampi, kun ei tarvitse pelätä huonoa lopputulosta. Kun ei ole pakko onnistua ihan ranking-ykköseksi.
Uusi leffa tai teatteriesitys voi olla näkemisen arvoinen pelkän kokemuksen vuoksi. Olkoonkin, että parempiakin on nähty.



Mitä mieltä olette? Onko tällainen ajattelu täyttä itsepetosta ja naiiviin tyytyväisyyden tilaan tuudittautumista?


Tyytyväisen on helpompi olla onnellinen. Vaarana tietysti on, että liika tyytyväisyys pysäyttää kehityksen. Sopivasti vertailua tarvitaan, että olisi pyrkimystä parempaan. Korkeampia toiveita ja tavoitteita.


Kuvissa on kevään merkkejä ja orvokkeja, joita ostin keväthuumassani eilen. Eilen oli parempi sää kuin tänään. Vai pitäisikö todeta vain, että tästä tulee erilainen päivä kuin eilen. Annetaan tällekin päivälle mahdollisuus. Tilaisuus olla kokemisen arvoinen.

Sunnuntai(syvällisin) terveisin Katja

Nainen Talossa löytyy nyt myös Facebookista. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

35 kommenttia:

  1. Näinhän se monesti on. Toisaalta toisen hyvästä suorituksesta tms voi saada parhaimmillaan inspiraatiota, ja antaa uskoa itselle, jos toinen onnistuu miksen minäkin. Juurikin armollisuus itseään kohtaan on tärkeää ja kaikessa ei tarvitse olla onneksi täydellinen tai paras. Huomaan naisilla joskus sellaisia tavan, että kerrotaan mitä kaikkea on ehtinyt tehdä jne, siis kuinka tehokas on, harvoin kerrotaan kuinka on rentoutunut ja laiskotellut esim koko viikonlopun.

    Äitiys on tietty asia erikseen, varmaan meillä jokaisella on määritelmä päässä millaisia äitejä meidän pitäsi olla ja pettymys tulee, jollei näitä ihanteita täytä. Totuushan on niissä lasten sanoissa ja haleissa, että juuri sopivia äitejä ollaan omille lapsille.

    Olipas hyvä postaus!
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna. Armollisuus on hyvä sana. Se sopii moneen. Ja on totta, että toisen onnistuminen voi olla itselle kannustin. Niin sen pitää ollakin.
      Äitiys se vasta vertailukenttä onkin. Ai niin, siitäkin lajista on olemassa tv-ohjelma ;).
      Mutta rentoillaan ja laiskotellaan me vaan. Ei viitsitä kilvoitella :).

      Poista
  2. Minulla on aina olllut mottona, että kaikkea kohtuudella. Kaipa se pätisi näihinkin juttuihin. Kaikkea ei voi saada ja turhaan on haihatella vihreämmän ruohon perään. Mutta voihan sitä ajatella myös, että se on ihailua vaikkapa sen merellisen parvekkeen perään. Eikä se tarkoita, että itse on pakko saada se. En koe näitä juttuja niinkään vertailuna ja kilpailua, koska sehän on asenne-kysymys ja olisiko se sitten kateutta, jos käy vertailemaan ja kokee huonommuutta. Äitiys on ainakin sellainen, että siinä kyllä saa mielensä harmaaksi, jos yrittää kymppiin saakka. Jos omat lapset pärjää maailmassa ollen onnellisia, olet onnistunut ja muiden vertailuista viis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Kohtuullisuus on hyvä motto. Minäkin uskon sellaiseen. On kivempi myös kiinnittää huomioita asioiden positiivisiin puoliin. Minulla taitaa olla vähän syntinäkin hehkuttaminen. Tykkään innostua pienistäkin isosti :). Haluan kuitenkin puhua kokemusten arvosta ennemmin kuin huippukokemuksista. :)

      Poista
  3. Ihanan syvällistä pohdintaa taas sinulta aiheesta, jota voisi paljon useamminkin käsitellä. On hyvä välillä pysähtyä ja miettiä mikä riittää itselle, välittämättä muista. Ruotsalaisille on tähän sanakin, lagom. Se kai tarkoittaa jotain riittävän hyvää tms. Tyytyväisyys nykyiseen tuo onnea. Kaikenlaisen uuden ja paremman haikailu tekee elämästä raskasta ja silloin helposti unohtuu se hetkessä eläminen, elämästä nauttiminen, nykyisyydestä nauttiminen. Monet ihmiset, jotka ovat käyneet elämässä läpi raskaita kokemuksia kuten esim. vakavan sairauden, ymmärtävät tämän paremmin. He usein muistuttavat elämästä nauttimisen tärkeydestä ja kiitollisuudesta ja siitä, miten tärkeä on tyytyä ja olla onnellinen siitä mitä on nyt. Ihana kirjoitus Katja, kiitos siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati <3. Jatkoit hienolla kommentillasi ajatuksiani. Tuo lagom on ihan mahtava termi. Pitäisikö muuttaa Ruotsiin, että pääsisi sitä oikein viljelemään :D.
      No, joka päivä ei ole yhtä helppoa olla tyytyväinen. Mutta jos onnistuu sellaiseen kohtuusajatteluun vaikka suurimman osan ajasta, niin sehän on ihan riittävän hyvää se :).

      Poista
  4. Enemmän, parempaa, nopeammin. Siinä on erinomainen tyytymättömyyden ja loppuunpalamisen resepti. Onneksi päivät, vuodet, ihmiset ja paikat ovat erilaisia. Muuten elämästä katoaisi mielenkiinto. Kaikkea ei pidä eikä voi arvottaa, kaikilla on omat hyvät ja huonot puolensa, omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Onneksi osaan nauttia puuhistani ajattelematta, että pitäisi olla paras. Teen virheitä, mutta myös onnistun ja tunnen tyytyväisyyttä. Kyvyttömyys kokea pettymyksiä saa paljon pahaa aikaan maailmassa. Jatkuva kilpailu ja vertailu tuntuu olevan pinnalla joka alueella. Minusta kouluissa pitäisi opettaa enemmän suvaitsevaisuutta ja myötäelämistä ja tähdätä kehittämään yksilöllisiä vahvuuksia kilpailu- ja saavuttamisasenteen sijaan. Sitten voitaisiin vertailla kuka on tyytyväisin elämäänsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivoisin kouluihin tuollaisia "oppiaineita". Lapset todistavat nyt aivan liikaa joka puolella kukoistavaa kilpailuasetelmaa. Meilläkin on jo lausuttu tyytymättömiä kommentteja, kun emme asu aivan "Kaisa ja luksuskodit" -tasoisessa lukaalissa. Lapset ovat katsoneet äitinsä kanssa kyseistä kisailua telkkarista ;). Toisaalta tuo talokisa antaa kyllä hyviä tilaisuuksia kasvattaa jälkikasvua kohtuullisempaan suuntaan.
      Elämänkokemus tuo useimmille eväitä tyytyväisyyteen ihan itsestään. Kokemus voittaa huippukokemukset. :)

      Poista
  5. Hyvä postaus, ihania pohdintoja.
    Tämä vertaaminen alkaa jo lapsena. Ainakin meillä noi vertailee itseään jatkuvasti johonkin kaveriin joka sai kokeesta paremman numeron tai on isompi koti tai ihan mitä tahansa.
    Itse huomaan sortuvani samaan. Onpas meillä tylsännäköistä ja muiden kodit ja vaatteet on vain niin paljon hienompia. Saati sitten minä itse.
    Joskus vain pitäisi mennä tässä hetkessä, nauttia siitä mitä on ja siitä mitä ei ole.
    Ihanaa aurinkoista viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni! Vertailun tie on kyllä loputon kulkea. Siltä kannattaa livetä, jos suinkin pystyy. Aina joku kauniimpi, rohkeampi ja taitavampi asuu jossain hienommin. Lapset oppivat vertailun viimeistään kouluiässä. Siihen asti on mahtava ihailla loputonta itseluottamusta :).
      Aurinko näyttäytyi puoli päivää. On ollut todella lämmintä ja söimmekin jo ulkona. Tästä tuli hyvä päivä. Nyt ei sade enää haittaa :).

      Poista
  6. Viisaita mietteitä! Tutkimuksissakin on todettu, että tyytyväiset ja kiitolliset ihmiset ovat niitä onnellisimpia. Ja varmasti onnellisuus on juuri se meidän kaikkien ykköstavoite. :)

    Tuo Cherin mainitsema suvaitsevaisuuden ja myötäelämisen oppiminen koulussa olisi tosi tärkeää. Jos jo koulussa saisi pohjan terveelle itsetunnolle, varmasti myös tyytyväisyys ja onnellisuus yleensäkin elämässä lisääntyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Kiitollisuus on ollut paljon esillä elämäntaitokeskusteluissa ja ihan aiheesta. Kyllähän se toimii, kun kiitos kohdistaa mietteet hyviin asioihin. :) Minä myös kannatan Cherin hienoa ajatusta. Koululta vaaditaan paljon!

      Poista
  7. Täällä alkoi sataa, on erilainen päivä. :) Hyviä mietteitä postauksessasi! Ja kiitos lehtikaalireseptistä! Tuota olenkin halunut kokeilla, nyt tiedän miten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuire. Sade ennätti tännekin. Mutta sitä ennen nautimme pihalla hillopannarista ja aurinko paistoi. :)
      Meillä oli tänäänkin lehtikaalilisäke. Se on nyt kuuminta hottia ;).

      Poista
  8. Voi että, kun osaisikin olla vertailematta! Itse sorrun ihan hirveästi ajatteluun "kaikki muut ovat parempia" ja se on kuluttavaa. Jopa näissä blogiasioissa, tuolla on enemmän lukijoita, tuolla kauniimmat kuvat jne. Hölmöä! Viisaita sanoja siis, jotka täytyisi itsekin sisäistää! Rentouttavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaima! Kukaan ei varmasti kokonaan ole vertailusta vapaa. Mutta sinun soisin olevan kyllä kertomaasi vapaampi. Sinähän olet hurmaava tyyppi ja uskomattoman rohkea. Blogisi on oikea väriläiskä.<3

      Poista
  9. Puhut asiaa, mutta kaipa se vertailu on meihin vain niin sisäänrakennettua. Voisiko olla järkevää vertailua ja kilvoittelua..? Sellaista, joka pitää terveellä tavalla draivia päällä. Ehkä ;). Mutta totta sekin, että useimmiten vertaamista harjoitetaan silloin, kun vertailukohdat eivät ole edes yhteismitalliset. Silloin se on ihan turhaa, ja varmasti sitä on paljon onnellisempi, jos osaa nähdä erilaisten asioiden arvon juuri siinä erilaisuudessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä lisäpointteja aiheeseen. Olet aivan oikeassa, että usein vertailukohteet ovat vielä aivan toisissa sfääreissä. Paras draivi kyllä minun kokemukseni mukaan tulee ihan sisäsyntyisesti. Mutta minä en olekaan kovin kilpailuhenkinen. Sen todistaa jo olematon urheilumenestys :D.

      Poista
  10. Kiitos kivasta postauksesta // Olen joskus itsekin pysähtynyt miettimään tätä jatkuvaa vertailua ja myönnän, että syyllistyn siihen itsekin. voikun joku päivä oppisi olemaan vertailematta toisiin :)

    Kivaa viikonalkua sinulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Elämässä on tilanteita ja asioita, joiden kanssa on epävarmempi. Silloin vertailu nostaa päätään helpommin. Omalla alueellaan on helpompi olla tyytyväinen ja vertailematta. Sellaisia me taidetaan kaikki olla :).

      Poista
  11. Olen samaa mieltä!
    Jokainen saa tehdä tyylillään ja turha arvostella naapurin tekemisiä!
    Niin suloiset orvokit tuovat kesämieltä jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos Susanna. Minun piti ensin hankkia uudet korit kukille. Mutta tänään päätin, että vanhat saavat kelvata. Piti päästä kiireesti istuttamaan. Nyt sainkin sitten hakea kukat jo pois pihasta sateen alta. :)

      Poista
  12. Juu, aivan asiaa!
    Blogissani sinua odottaa haaste, käy kurkkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marri. Minäpä tulen kurkkaamaan :).

      Poista
  13. Eksyin blogiisi ensimmäisen kerran, ja miten ihania pohdintoja täältä löytyikään.
    Itseäni on nuoruusvuosien jälkeen "rauhoittanut" ajatus siitä, että aina on joku ihminen, jolla on asiat huonommin, ja joku, jolla paremmin. Turha edes ajaa itseään mihinkään kilpailuun ja vertailuun. Sitä ei voi voittaa (eikä hävitä).
    Onnellisuuden ja tyytyväisyyden löytäminen omasta itsestään ja elämästään on se tärkein juttu ❤️
    Parasta alkavaa viikkoa juuri sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania kuvia muuten! Niin keväistä! :)

      Poista
    2. Kiitos kivasta kommentista, jossa jaat täysin omia ajatuksiani. Tuota viisautta minä tykkään hokea lapsillekin. Että aina löytyy joku parempi ja huonompi. :) Kiva kun löysit blogiini, kävinkin jo vastavierailulla :)

      Poista
  14. Hyvä kirjoitus ja olen samaa mieltä. Aina pidä olla kaikkea arvottamassa vaan kannattaa ottaa asiat sellaisina kuin ne vastaantulevat ja yrittää löytää niistä omat hyvät puolensa. Lasten osalta välillä harmittaa, kuinka ajoissa koulumaailmassa se arvottaminen alkaa. Jos kolmosluokkalaisilla voi olla leima otsassa, että kuka huono koulussa ja kuka liikunnassa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lapsille tulee koulussa hyvin nopeasti selville "arvojärjestys" kussakin lajissa. Olen toisaalta myös hämmästynyt siitä, miten hienosti pienet asiaan suhtautuvat. Asenne on kohdallaan, kun ajatellaan, että "Se nyt vain on sellaista, että joku on jossain parempi, toinen taas huonompi". Olisi kyllä hyvä, jos koulumaailma ei itsessään sorru vahvistamaan tuota lasten ranking-taipumusta.

      Poista
  15. Fiksuja ajatuksia! Minua riipii, kun jo lapset ovat jo koulussa niin kovia vertailemaan toisiaan. Mutta mun mies, joka tietää enemmän kasvatusasioista kuin minä, sanoo että se on lapselle luontainen tapa kehittää identiteettiään. Sama se meissä aikuisissa, kai, sisäänrakennettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juuri tuota samaa keskustelimme edellä Rouva Kepposen kanssa. Vertailu on päivittäistä koululaisten keskuudessa. Minäkin olen lukenut harrastusopintojeni yhteydessä, että vertailu on luontaista ja se kuuluu itsetuntemuksen ja itsetunnon kehittymiseen. Tärkeä olisikin antaa tuohon vertailuun oikeita eväitä. Juuri sitä erilaisuuden hyväksymistä ennemmin kuin keskittymistä ranking-listoihin :).

      Poista
  16. Ensinnäkin kauniita keväisiä kuvia ja toiseksi loistavaa pohdintaa. Tykkään tosi paljon lukea tämmöisiä syvällisiä kirjoituksia. :) En usko että vertailu loppuu koskaan ihan täysin, koska tavallaan me käytetään toisiamme peileinä.. silleen hassusti. Pitää pyrkiä opettamaan omalle lapselle enemmän sitä yksilöllisyyttä ja että jokainen ihminen on yhtä arvokas :) Välillä tuntuu, että ihmiset laittaa arvojärjestykseen kaiken ammattia myöten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Tania <3. Kaiken arvottamisen keskellä yksilöllisyyden arvostaminen olisi kyllä arvossaan. Mikään suoritus ei saisi olla ihmisarvon mitta.
      Välillä on kiva kirjoittaa pohdiskelevampiakin juttuja. Joskus joku ajatus jää jäytämään, ja täällähän se on oivallista purkaa. Mukavaa, että syntyy kommenteissa vielä keskustelua :).

      Poista
  17. Onpa hieno postaus! Samaa minäkin olen mietiskellyt, että naapurissa niin ja meillä näin. Siis ihan esimerkkinä. Olen koettanut päästä eroon arvottamisesta, vaikka se välillä pilkisteleekin esille. Mukavaa viikon jatkoa ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Taisin tässä onnistua ilmaisemaan jotain, jonka moni ymmärsi. Tällä hetkellä koitan olla vertailematta omaa pihaa Suomen kaunein piha -ohjelman upeisiin istutuskeitaisiin. Meillä on erilainen piha ;).

      Poista

Kiitos kommentistasi!