.

.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Salaisessa puutarhassa


Toiset haluavat lomalla löhötä kotona. Toisille loma on poissa kotoa. Minulle loma on sekä että. Virkistävintä on mahdollisuus olla rennosti kotona, mutta kokea myös uusia paikkoja ja tehdä epätavallisia asioita, rikkoa rutiineja. Aina ei tarvitse mennä kovin kauaksi kokeakseen jotain aivan uutta.

Viikonloppuna teimme löydön. Mikä upea paikka. Vain pari kilometriä kotiovelta vie kokonaan toiseen maailmaan. Vähän niin kuin salaiseen puutarhaan.



Naapuri vinkkasi läheisestä luontopolusta ja lintutornista. Sanoi, että "viekää pojat sinne". Oli tainnut seurata (kuulla) retkeilyämme moneen kertaan kolutuissa lähimetsissä.



Pakkasimme pullat ja kaakaon tietämättä miten kauniissa maisemissa välipala nautittaisiin. Saimme metsäpiknikin taustamusiikiksi moniäänisen lintukonserton, jota tahditti tikan kumea puunhakkaus jossain korkealla.

Paikalla oli myös äkäinen hyttysparvi ja sokerinhimoinen muurahaisarmeija. Mutta ei takerruta niihin, ettei postauksesta mene tunnelma. Pulla maistui, ja kaakao. Hyttysiä hätisteltiin taaperon varavaipalla. Sellainen on muuten aika toimiva viuhka. Vinkkejähän moni näistä blogijutuista hakee.



Minä olen metsäromantikko. Viihdyn luonnossa ja haluan opettaa jälkikasvuakin viihtymään. Samaan hengenvetoon kuitenkin myönnän, että metsä on jotenkin pelottava paikka. Siellähän voi tulla karhu vastaan, eikä nettikään aina toimi.

En kovin mielelläni lähtisi samoilemaan minnekään korpeen. Kävelymatkan päässä kotoa oleva pistäytymismetsä on minun metsäni. Onneksi sellaisia on, ja uusiakin näköjään löytyy.



Tämä luontopolkulöytö tulee meille varmasti nyt vakiokohteeksi. Tuo salainen puutarha pitää nähdä eri vuodenaikoina. Mielikuvittelin jo pitkospuut keltaisessa syyskoivikossa. Onpa edes yksi odotettava asia lehtien kellastuessa.



Lähimatkailu on meille tämän kesän juttu. Kotoa käsinkin voi kokea kaikenlaista ja samalla välttyy viheliäiseltä pikkulapsiperheen pakkausrupeamalta. Ei sitä tavarasouvia kovin monta kertaa kesässä jaksa.


Sunnuntaina päiväretkeilimme Hämeenlinnassa ja kiersimme must-kohteita. Voi olla, että blogiin päätyy vielä kuvamateriaalia ja pari lomailuvinkkiä siltäkin reissulta. Odottakaahan.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Terveisin Katja

Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

32 kommenttia:

  1. Aivan uskommattoman kaunis paikka. Ensin ajattelin, että ensimmäinen kuva on lempparini mutta kuvia selatessa tykästyin yhteen jos toiseenkin. Itsekin rakastamme koluta perheen kanssa luontoa ja nautiskennella eväitä tuollaisessa paikassa. Uusia tuulia pitäisi meidänkin löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vaan. Otin aika paljon kuvia, ja arvaa oliko vaikea valita "muutama" blogiin ;). Tuollaiset paikat villiinnyttävät valokuvaushalut!

      Poista
  2. Kaunis paikka - ja itse syksyn ihmisenä aloin heti kuvittelemaan tuota ruskan väreissä. Oi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla, että syksyllä näet täältä miltä se ruska tuolla näyttää. :)

      Poista
  3. Kaunista mutta totta, samalla vähän pelottavaa. Minäkin tarvoin saaressa eilen koiran kanssa ja kun lähdin keskeltä metsää muka kotiinpäin, päädyinkin toiseen päätyyn. Niin helposti sitä kadottaa suuntavaistonsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle nuo pitkospuut ja polku on kyllä ehdoton kulkureitti. Umpimetsään en uskaltaisi tällä suunnistustaidolla :).

      Poista
  4. Kaunis paikka, etenkin nuo pitkospuut korteitten seassa suorastaan kutsuvat kävelijää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kohta reittiä kirvoitti minultakin suurimmat ihastuksen henkäykset ;).

      Poista
  5. Kauniin paikan löysittekin, tuonne on kiva tehdä eväsmatkoja.
    Tuo metsän tunnelma on kyllä ihmeellinen, välillä jurikin vähän pelottava, mitä seuraavassa mutkassa onkaan. Siellä on oma metsän henki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntematonta helposti vähän pelkää. Kaupunkilaiselle metsä ei ole niin tuttu ;).

      Poista
  6. Ihanan näköinen metsä! ❤️
    Mekin ehdimme asua kodissamme metsän laidalla viisi vuotta ennen kuin kävimme metsässä ensimmäistä kertaa kunnolla. Hankimme koiran, ja sen jälkeen metsäpolut on tulleet tutuiksi. Mikä olisikaan parempi paikka katsella ja kuunnella vuoden kiertokulkua kuin metsä. Ja ihaninta taitaa olla juuri se, että sinne pääsee suoraan kotipihalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiva asua sen verran luontoa lähellä, että ei tarvitse nähdä vaivaa päästäkseen pois kaduilta. Niin metsäläinen olen, että en varmaan kestäisi asfalttiviidakossa. :)

      Poista
  7. Kaunis retkikohde! Minäkin rakastan luonnossa samoilua, mutta en lähde
    koskaan yksin metsälle. Ettei tule mörkö tai hirvi tai joku muu pelottava
    olio vaan vastaan...Lasten kanssa retkeily on kivaa puuhaa, on hauska päästä
    seuraamaan miten muksut ympärillä olevaa luontoa havannoivat. Samalla oppivat
    kunnioittamaan luontoa ja sen eläimiä, ja löytävät kenties vielä aikuisenakin metsästä
    paikan, jossa rentoutua.
    Ihanaa loman jatkoa teille ja mukavaa matkaa Hämeenlinnaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija. Lapset ovat ennakkoluulottomampia. Joudun välillä purra kieleeni, että en liikaa varoittele pelottomia kulkijoita kaikenmaailman ökkömonkijäisistä ;).

      Poista
  8. Onpa ihanan näköistä! Hyttyset ovat niin ärsyttäviä! Nautin suuresti kun vaelsimme 20km päivässä metsässä ja nukuimme teltassa, harmi ettei sellaista voi pienen lapsen kanssa toteuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No piankos teidän neiti kasvaa ja saavuttaa vaellusiän. Minäkin olen jo viritellyt suunnitelmia karhunkierroksesta koko perheen voimin. Kymmenen vuoden kuluttua ehkä... Tai sitten ei äiti ehkä enää jaksa :D.

      Poista
  9. Voi miten kaunis paikka ❤️ Me olemme kansallispuistoissa välillä käyneet kiertelemässä vaellusreittejä ja todellakin hyvä rentoutumismuoto ❤️

    VastaaPoista
  10. Oi mikä löytö! Meilläkin tässä aivan mahtavat metsät vieressä ja rakastan lenkkeillä koiran kanssa metsässä. Siellä sielu lepää, tulee ihmeellinen rauha harteille ja olo kevenee. Tosin en osaa suunnistaa, enkä tohtisi aivan teille tietämättömille eli vieraisiin metsiin samoilemaan lähteä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rentouttava ympäristö metsä tosiaan on...ainakin lähimetsä. Toista olisi vieraassa korvessa. Siellä voisi vähän stressaantua :D.

      Poista
  11. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs metsään. Lähellä voi olla ylläripaikkoja. Minulla on metsään sellainen love/hate -suhde. Pieninä annoksina jees. Pimeä ja synkkä metsä ei houkuttele. Eli sopivina annoksina ja hyvällä säällä. Olen tainnut saada tarpeekseni vanhempien marjaretkistä pienenä. Ne kestivät ikuisuuden, tai ainakin tuntui siltä :) Silti olen onnistunut tartuttamaan rakkauden luontoon näköjään myös jälkikasvuun. Sinne on hyvä mennä rauhoittumaan maailman melusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, toit juuri mieleeni ne marjaretket äidin kanssa. Muistan, että teininä saatoin odottaa autossa kirjan kanssa, kun äiti kykki puskissa :). Jotain siitäkin kokemuksesta taisi jäädä, kun nyt oma-aloitteisesti metsiydyn :).

      Poista
  12. Kaunis paikka!
    Luontopolut ovat korvaamattoman ihania paikkoja!

    VastaaPoista
  13. Hei pitkästä aikaa! Kiitos vinkistä. Täytyykin ostaa vaippapaketti kotiin, vaikka vaippa-ajat ovat meillä takanapäin :). Niitä kun tosiaan voin käyttää mitä moninaisimpiin tarkoituksiin kuten sukkahousuja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan Nina :). Joo, vaipat ovat monikäyttöisiä. Oletkos kuullut sitä niksiä, että kylmään veteen kastettu housuvaippa sopii vedettäväksi päähän kesähelteellä. Se viilentää :D.

      Poista
  14. :D Älä vaan sano, että olet oikeasti kokeillut tuota...!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en! Mutta mieli kyllä on tehnyt :D. Postaan niksin varmasti, jos kokeilen. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!