.

.

lauantai 22. elokuuta 2015

Intro-extrovertin mökkiterveiset, pohdintaa persoonallisuudesta


Mökkeily on sitten mukavaa touhua. Ainakin päivä tai ilta kerrallaan. Täydellinen irtiotto kotiympyröistä. Rikkumaton hiljaisuus (oman sakin ääniä ei lasketa) ja luonnon lempeä syli.


Lasten toinen mummula siirtyy kesäaikaan mökille sopivan ajomatkan päähän. Siellä on mukava piipahtaa mustikassa, saunassa ja uimassa.

Minä en ole sillä tavalla mökki-ihminen, että viihtyisin metsän takana kovin pitkää aikaa kerrallaan. Pari päivää taitaa olla sopiva maksimi, usein yksi ilta riittää. Sitten kaipaan jo näkemään jotain muuta. Lenkille ainakin pitää päästä jonnekin muualle kuin hyttysmetsään.

Mutta sen piipahduksen verran nautin mökkimaisemista ja mökkielämään kuuluvasta pysähtyneisyyden tilasta joka solullani. Olen siis mökki-ihminen, vaikka en olekaan.



Tämän "kyllä ja ei -mökki-ihmisyyteni" voisi helposti rinnastaa pohdintaan persoonallisuudesta.

Mediassa törmää säännöllisesti artikkeleihin intro- ja extroverteistä persoonallisuustyypeistä. Introverttejä kuvataan rauhaa rakastaviksi ihmisiksi, jotka uupuvat helposti sosiaalisissa tilanteissa. Extroverttejä taas luonnehditaan aktiivisiksi sosiaalisiksi taitureiksi, joilla on monia ylivertaisia kykyjä nykytyöelämän vaatimuksiin.

Yksi tuollainen introvertti-extrovertti -kuvaus löytyy esimerkiksi Ylen Akuutin artikkelista TÄÄLTÄ.


Minusta nuo kuvaukset ja pohdinnat ihmistyypeistä ovat mielenkiintoisia. Meitä on moneen junaan. Erilaisten tyyppien tiedostaminen lisää ymmärrystä toisia kohtaan. On helpompi olla tekemisissä, kun tuntee toisen tyypin. Silloin ei tarvitse hakea syitä toisen erilaiselle suhtautumiselle tai käytökselle. Voi vain todeta, että tyyppikysymys.


Hämmennyn kuitenkin pohtiessani millainen vertti minä sitten olen. Taidan olla aika jakautunut persoonallisuus, sillä löydän itsestäni hyvin monia sekä intro- että extrovertin piirteitä.

Pidän rauhallisuudesta ja rentoudesta. Olen itsenäinen ja viihdyn hyvin yksin. Olen hyvin perhekeskeinen ja usein vähän laiska pitämään yhteyttä ystäviini. Haluaisin olla ystävieni suhteen aktiivisempi, mutta aika usein koen päiväni vilinäkiintiön täyttyvän lapsiperheen arkisesta härdellistä.

Samaan hengenvetoon olen myös sosiaalinen ja nautin kovasti ihmisten seurasta ja asioiden jakamisesta. Minun on aika helppo tutustua uusiin ihmisiin. Olenhan sillä tavalla avoin tyyppi, että kirjoitan tätä blogiakin kenen tahansa luettavaksi. Olen myös vaihtelunhaluinen ja välillä aika nopea liikkeissäni. En siis ainakaan mikään perus introvertti.

Eipäs-juupas -mökki-ihminen on siis aivan selvä "sekä että -vertti". Ota tästä nyt sitten selvää. Jostain luin myös kuvauksen sosiaalisesta erakosta. Olenkohan sitten sellainen? Ihan tyytyväinen omissa oloissani, mutta sittenkin mieluummin ainakin somen päässä muista.


Millainen vertti sinä olet? Voitko selvästi todeta itsesi intro- tai extrovertiksi, vai oletko kenties kohtalotoverini, aivan määrittelemätön tyyppi?

Terveisin Katja

Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.
 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

34 kommenttia:

  1. Taidan olla sekavertti minäkin ;) viihdyn hyvin omissa oloissani ja nautin siitä , mutta tykkään olla myös ihmisten parissa ja nautin siitäkin . Kumpaakin sopivissa määrin on paras! Niin kauniita kesäkuvia ja vielä jatkuu aurinkoilmat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne. Nyt voi nauttia lämmöstä <3
      Sekavertille löytyi hienompikin nimitys, ambivertti. Kauppalehden artikkelissa kerrotaan, että meidänlainen ambivertti on omiaan myyntihenkisessä työssä. ;)
      http://www.kauppalehti.fi/uutiset/ekstrovertti--introvertti-vai-ambivertti---miten-persoonallisuus-nakyy-toissa/kuSdtG4u

      Poista
  2. Hei täälä myös sekalainen :D
    Nää kaikki persoonallisuusjutskat on kyllä tosi mielenkiitoisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samiksia löytyy lisää, kiva ;). Ihminen on mielenkiintoinen otus ja itsetuntemuksesta on paljon hyötyä.

      Poista
  3. Harva kai on täysin introvertti tai ekstrovertti, varmaan kaikista meistä löytyy molempia piirteitä. Itseeni kolahti joskus lukemani ajatus siitä, että nämä kaksi erottaa toisistaan siten, että ekstrovertti kaipaa rentoutuakseen toisten ihmisten seuraa, introvertti taas omaa rauhaa. Tämä ainakin erottaa minut ja mieheni toisistamme, ja molempien on välillä vaikea ymmärtää toisen tapaa rentoutua. Itse nautin rauhallisista koti-illoista vaikka ihan yksikseni, mies taas kaipaa selkeästi enemmän kavereiden seuraa. Se on hyvä, kun tämän tiedostaa, niin osaa antaa sitten toisellekin mahdollisuuden rentoutua omalla tavallaan. Usein kai vastakohdat viehättävät, ja pariskunnissa toinen on ulospäinsuuntautuneempi ja toinen hieman introvertimpi tapaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oivaltavasta kommentista. Tuohan selventääkin vähän jaottelua. Tuon ajatuksen mukaan olen ehkä sitten introvertimpi. Minä ehdottomasti rentoudun parhaiten päivittäin lenkkeillessäni yksin. Ja välillä parasta latautumista on ohjelmaton viikonloppu perheen parissa. Sehän ei poista sitä totuutta, että kaipaan myös äksöniä... Sosiaalista vaihdantaa ja vilkkaita tapahtumia tarvitaan, jotta olisi jotain mistä palautua :D.

      Poista
  4. Taidan myös olla sosiaalinen erakko :) Tykkään olla yksin, mutta välillä taas koen tarvetta sosiaalisuuteen. Kivaa pohdintaa sulla :) Mukavaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Meillä kummallakin taitaa olla sen verran sosiaalista kotiympyröissä, että erakkomaiset haaveet välillä ihan korostuvat :D.

      Poista
  5. Täällä yksi välivertti myös :) Joissakin testeissä olen intro, joissakin extro eli jossain siellä välillä. Tarvitsen yksinoloa voidakseni taas nauttia sosiaalisuudesta. Toisaalta taas joskus oikeanlainen action on tosi virkistävää. Mutta mökkeily luonnon keskellä - tykkään! Kivaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvin kiteytetty :). Jotenkin tässä alkaa tuntua, että väliverttiydelle pitäisi saada enemmän palstatilaa.

      Poista
  6. Jos eläisimme mustavalkoisessa maaimassa persoonallisuuserot olisi helppo havaita, mutta luulenpa, että meissä kaikissa on molempia, niin että toisesta on usein vaikea sanoa kumpaa lajia hän edustaa. Taannoin pohdimme tätä suuressa ryhmässä ja lajittelimme toisiamme. Kaikki veikkasivat, että minä olen ekstrovertti, paitsi ne jotka oikeasti tuntevat minut. Olen puhdastyylinen introvertti, mutta muiden kanssa seurustellessani hyvin ekstrovertti. Pystyn rajallisesti tuomaan ekstrovertin puolleni esiin, mutta en jaksaisi koko aikaa siinä tyylilajissa. Eläköön erilaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuot esille hyvän pointin. Ihminen voi todella olla millainen vain jonkin aikaa. Eihän meistä kukaan ole joka tilanteessa ihan samanlainen tyyppi. Vaikuttaahan seura ja tilanteen ja roolin odotuksetkin jo siihen kuinka fiksu ihminen käyttäytymisensä säätää. Aiemmassa kommentissa esiin tullut energianlähdeajatus taitaakin ennemmin paljastaa sen sisimmän tyypin.

      Poista
  7. Kivaa pohdintaa :)

    minulle on itse asiassa tehty tuo testi viime talvena Yliopistolla // ja olen extroventti mutta tiedätkö kuinka me lataamme akkuja? Se tapahtuu hiljaisuudessa ihan yksistään eli sitten taas olemme virtaa täynnä kohtaamaan sosiaalisen maailman.

    Nämä persoonallisuuten liittyvät jutut ovat aina mielenkiintoisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja taas tuli aiheeseen uutta tietoa. Että "diagnosoitu" extroverttikin tarvitsisi yksinäisyyttä latautumiseen?! Sehän tekee asian vielä monimutkaisemmaksi. Taidan luovuttaa oman tyypitykseni ja jäädä välitilaan ;).
      Ihan oikeasti olisi kyllä mielenkiintoista tehdä ammattitaitoinen testi aiheesta jossain. :)

      Poista
  8. Minä olen aina luokitellut itseni sosiaaliseksi erakoksi- tulisin ihan hulluksi jos en saisi omaa aikaa ja rauhaa - ja silti rakastan ihmisiä ja säpinää. Sopivassa suhteessa. Ujo en ole, mutta erakko olen. Miten ihmeessä sitten olen täällä somessa - ehkä siksi, että tätä saa itse hallita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinäkin ymmärsit sosiaalisen erakon luonteen ja tunnustaudut sellaiseksi. Ihan samaa olen ajatellut somesta. Tämän some-sosialiseeraamisen ehdoton valtti on hallittavuus. Seuraa saa helposti hetken mielijohteesta avaamalla läppärin. Mutta yhtä helposti seurasta myös pääsee ;). Sopii minulle tähän elämäntilanteeseen vallan hyvin.

      Poista
  9. Löysin ekaa kertaa blogiisi kiinnostavan otsikon takia. Olen "diagnosoinut" itseni introvertiksi. Pystyn olemaan aktiivinen sosiaalisissa tilanteissa ja kaipaan seuraa tietyssä määrin. Sosiaalisuus ja small talk ei ole kuitenkaan luontevaa minulle, ja siksi väsyn tällaisissa tilanteissa helposti. Oma havaintoni on auttanut ymmärtämään, miksi olen yleensä työpäivän jälkeen aivan poikki. Introverttius ja opettajuus ovat joskus hankala yhdistelmä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että löysit tänne. Kiitos kommentista :).
      Olen nyt hoitovapaalla ja järjestän itselleni enemmän sosiaalista säpinää kuin silloin, kun olin työelämässä. Työpäivät ihmisten parissa kyllä vievät helposti halun nähdä uusia ihmisiä vielä illalla. Luulen, että se on aika yleinen käyttäytymismalli sosiaalisessa työelämässä. Asia erikseen on sitten ne superaktiiviset ihmiset, jotka heiluvat illat vielä erilaisissa yhdistysriennoissa ja muissa harrastuksissa. He taitavat olla puhdasverisiä extroverttejä. Sellainen tuntuu kyllä itselle vieraalta :).

      Poista
  10. Sekä että kun puhutaan verttiydestä. Tosin kaipaan lepoa sosiaalisen tapahtuman jälkeen, koska nautin meiningistä ja käyn iloisilla kierroksilla. Herkkä hommeli josta kirjoitin omassa blogissa menee kuitenkin ehkä hieman vierestä/ohi verttiydestä vaikka tavallaan samoja asioita ovatkin.

    Ihania kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3 Sinun taannoisesta hienosta ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta sainkin lisäpontta miettiä tätä jo pitkään itseäni mietityttänyttä vertti-aihetta. Vaikka erityisherkkyys tosiaan onkin vielä asia erikseen. Sellaisenaan erityisherkkyys ei itselleni kolahda, mutta sieltäkin tuttuja piirteitä löydän. Että sekä että siinäkin suhteessa. Varsinainen määrittelemätön tapaus :D.

      Poista
  11. Perehdyin joskus kasvatuspsykologian opinnoissa näihin persoonallisuusasioihin, ja muistan, että silloin melkein 10 vuotta sitten yritin huijaamalla tehdä itsestäni ekstrovertin. Halusin olla ekstrovertti, koska tuntui että he menestyvät. No nyt tehtyäni persoonallisuustestin uudelleen ja rehellisemmin totean olevani introvertti.. Mutta yhden tunnetuimman persoonallisuusteorian mukaan persoonallisuutta ajatellaan viitenä ulottuvuutena. Googlaa "Big Five" -teoria,sillä tulee testejäkin. Tästä teoriasta ja testistä on suomenkielinenkim versio/teoria. Se auttoi minua ymmärtämään toimintatapojani tosi paljon, kun näitä viittä ulottuvuutta ja persoonallisuudenpiirteideni sijoittumista niille tarkasteli yhteydessä toisiinsa. Kannattaa yrittää etsiä se käsiinsä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan itsekin yliopisto-opintojen alkuajoilta vuonna miekka ja kirves jonkinlaisen persoonallisuustestin, jossa esitin ihanneminää ;). Se oli sitä aikaa. Enää ei tarvi esittää. :D
      Kiitos vinkistä. Löysinkin googlen avulla tietoa tuosta teoriasta ja aion kokeilla testiä :).

      Poista
  12. Taidan olla sekoitus molempia. Sosiaalinen ja puhelias minä vaatii ehdottomasti vastapainon, hiljaisine hetkineen ja omine aikoineen. Ilman niitä en jaksaisi kovinkaan pitkään.

    VastaaPoista
  13. Mä olen selkeesti omaa rauhaa kaipaava ekstrovertti ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkeesti juuri noin. Voisin samaistua tuohonkin lausahdukseen. :D

      Poista
  14. Oi vitsi miten ihana postaus ihanine kuvineen.
    Itse olen juuri se vertti joka saa voimaa sosiaalisista tilanteista. Toki rakastan hiljaisia hetkiä mutta ihmishälinä on ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni! Sinä sitten taidat olla se aidosti sosiaalinen ilman erakkopiirteitä :).

      Poista
  15. Täällä on kanssa jonkun sortin Vertti, sillä ihan joskus haluan olla rauhassa ja yksin, mutta usein illalla ennen nukumaan menoa riittää lukuhetki kirjan kanssa, ennenkuin mies kömpii viereen. Tai hetki (joskus luvattoman pitkä) netissä bloggailemassa tai muuten surffailemassa. Muutoin rakastan olla ihmisten parissa, en nyt kuitenkaan hullujen päivien menossa, siellä harmistun ja lähden pois mieluiten kuin ostan jonkun turhakkeen. Minä olen sosiaalinen höpöttäjä ja tulen juttuun ihmisten kanssa ja pidän juhlista ja nautin näistä blogitapahtumista. Tulisin hulluksi, jos pitäisi mennä viikonloppu viettämään yksin jossain mökissä. Meillä ei ole mökkiä, joten ei hätää, sitä ei taida olla ohjelmistossa:) Olen suurperheessä kasvanut ja kaikki meidän perheessä on ollut sosiaalisia, joten kaipa tämä juontaa sieltä.
    Tämä näyttää olevan nyt vähän muotijuttu, että mihin kategoriaan kuuluu ja samaan hengenvetoon ihmiset haluavat ettei heitä lokeroida, mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muotiahan tämä on - selvästi :). Niin paljon vertti-juttuja ja muita kategorioita on tarjolla joka puolella. Jokainenhan on kuitenkin ainutkertainen yksilö, eikä ole halua tulla leimatuksi tietynlaiseksi. Ja parempi onkin olla lokeroimatta. Onhan ihanaa säilyttää vapaus muuttaa tyyliään. Ihminen on onneksi kehittyvä olento ja matkan varrella eri piirteet painottuvat erilailla.
      Näissä lokeroissa on kyllä se hyvä puoli, että niihin voi itseään peilata ja ymmärtää ehkä jotain uutta itsestään. :)

      Poista
  16. Molempien sekoitus taitaa täälläkin olla. Ja oikeastaan se vähän vaihtelee elämäntilanteenkin mukaan. Joskus on menottanut ihan hirveästi. Toisaalta työn kautta on tullut niin paljon sosiaalisen olemisen tarvetta, että sitten mielellään vetäytyy omaan rauhaankin. Mutta. Eniten harmittaa silloin, jos pitää toisille selitellä, että nyt pitää saada olla vähän omissa oloissa. Jotkut eivät sitä ymmärrä, vaan heti alkaa kysymyskierros, että onko sattunut jotain. Hyvässä seurassa ei tarvitse viihdyttää ketään, vaan jokainen voi olla levollisesti oma itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäntilanne vaikuttaa sosiaaliseen aktiivisuuteen paljon. Vuorokaudessa on pysyvästi ne 24 tuntia, joista sitten jakaa eri tarpeisiin.:)
      Seuralla on kyllä merkitystä. Itse olen helposti aktiivinen sellaisessa seurassa, jossa annetaan tilaa keskustelulle. Mutta kilpakerrontaan en lähde ikinä. Kovin puheliaassa seurassa tyydyn helposti kuuntelemaan ;).

      Poista
  17. Mielenkiintoinen postaus, tällaiset ovat aina mukavia pohdintoja. Olen luokitellut itseni aina introvertiksi ja mieluummin seurailijaksi ja sivustakatsojaksi suuremmassa joukossa. Sitten kuitenkin huomaan useimmiten olevani puhelias ja nauttivani ihmisten seurasta, kun siihen tilanteeseen joudun. Eli nähtävästi kuulun tähän suureen sekaverttien joukkoon. Jos vapaasti saan valita, pysyttelen mieluummin omissa oloissani kuin lähden itse kontaktoimaan ihmisiä - paitsi niitä tuttuja ja turvallisia. Taidan siis päätyä samaan tulokseen kuin sinäkin - sosiaalinen erakko. Puhuuhan tuo asuinpaikankin valinta sen puolesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan hyvä asia, että on valmiuksia kumpaankin tyyliin. Itse sitten persoonallisuutensa mukaan valitsee kumpaa tyyliä harjoittaa enemmän. Asuinpaikka sinulla on kyllä kuvaamasi luonteen mukainen, ihanteelliset puitteet sopivasti erakkoelämälle :).

      Poista

Kiitos kommentistasi!