.

.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Raha-asiaa


Sain vaihteeksi taas vähän syvällisemmän haasteen. Fiksu ja viehättävä Katri Tohkeissaan -blogista haastoi minut kirjoittamaan kuluttamisesta. Pohtimaan millainen kuluttaja itse olen ja millaista esimerkkiä annan muille.

Blogien luomista kulutuspaineista olen kirjoittanut jo viime syksynä TÄÄLLÄ. En aio kerran sanottua enää toistaa, joten pyöritelläänpä aihetta hieman toiselta kantilta.

Mihin minä tuhlaan?


Perus pihinä suunnittelijaluonteena en saa hassattua rahaa materiaan kovin helposti. En ole sisustusintoilija, vaikka kotia laitankin ja kauniista kodista pidän. Minulle ei tule tarvetta hankkia uusimpia trendejä, vaan jaksan katsella kerran ajatuksella hankittua mattoa vuositolkulla. Indiedaysin blogiportaalissa Nainen Talossa luokitellaan myös sisustusblogiksi. Mutta eihän tämä nykyisellään sellainen taida olla kuin ihan vähän.

Hemmottelen itseäni välillä alennusmyyntilöydöillä ja ostan myös tarpeetonta. Niin kuin vaikka hopeakengät. Todellisessa tarpeessa maksan kyllä (melko) surutta normihinnan, jos löydän täydellisen tuotteen. Pakkohankintoja on lapsiperheessä aika paljon. Hätiköiden en silti osta mitään kallista.


Jonkun mielestä konserttiliput, teatterireissut, satunnaiset hotelliyöt ja matkat tai ravintolassa syöminen ovat tuhlausta. On kyllä totta, että rahaa tuollaiseen saisi palamaan helposti ihan tolkuttomasti. Yhtäkään sielunravintoon sijoittamaani euroa en ole kuitenkaan jäänyt katumaan. Ehkä sijoituksen määrä on sitten ollut sopiva, ja elämys arvokas kokemus.


Yhdessä asiassa tunnustaudun hirvittäväksi tuhlariksi. Tuhlaan aikaan!

Miten paljon enemmän olisinkaan tienannut ilman lyhennettyä työviikkoa ja näitä pitkiä hoitovapaavuosia. Miten paljon vapaani ovatkaan kuormittaneet yhteiskuntaa, kun en ole ollut tekemässä veroeuroja. Olen se pahamaineinen korkeakoulutettu nainen, joka lymyilee pirtissä lastensa kanssa. Ja jakaa blogissaan huonoa esimerkkiä vielä muillekin!

Tiedän olevani hyväosainen, kun minulla on mahdollisuus käyttää vapaita. On matkan varrella tehtyjä oikeita valintoja, vakituinen työpaikka, työssä käyvä puoliso, aiemmin kerättyjä säästöjä. Ja lapset, joita rakastaa niin paljon, että jaksaa kotiarkea vaikka ei aina niin jaksaisikaan.


Nyt kun kuulutetaan tarvetta yhteiskuntatalkoisiin, kotiäidin pisto sydämessä tuntuu pahemmin. Onhan tämä aika itsekästä panostusta oman perheen etuun. Mutta onko mitään parempaa tapaa olla itsekäs? Uskon, että aikapanostus maksaa itsensä takaisin hyvinvointina, joka tuottaa vielä tehokkaita veronmaksajia yhteiskunnankin hyväksi. Mukaan luen tässä myös itseni.

Nykyaikana yksilön vastuu itsestään korostuu. Vaikka kuinka pitäisimme kiinni hyvinvointivaltion ihanteista, tosielämä näyttää toisenlaiselta. Siksi haluan tässä mainita, että säästän joka kuukausi sellaista rahaa, jota ajattelen käyttäväni vasta eläkkeellä. Uskon, että tulevaankin aikaan kannattaa säästämällä tuhlata. Erityisesti, jos työvuosiesi varrella vietät vapaita.


Ystäväni odottaa meille ihania yhteisiä eläkevuosia sitten 30 vuoden kuluttua. Hän lähettelee minulle tulevaisuuttamme kuvaavia postikortteja. Tuollainen elämä voi tulla vielä kalliiksi! Parempi pistää sukanvarteen nyt.

Herättikö teksti ajatuksia? Jatkohaastan aiheen pohdintaan kaikki kiinnostuneet, kommenttikentässä tai omassa blogissa.

Terveisin Katja

Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 

Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

26 kommenttia:

  1. Hyviä pohdintoja ja niin hauskat nuo korttien kuvat!
    Aikaa voi tuhlata, mutta se ei mene koskaan hukkaan jos kyseessä on perhe tai sinä itse!
    Silloin se on laatu-aikaa ja hyvin käytetty!

    Syyskuun kauniita päiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna :).
      Viime vuosina minulle on kirkastunut, että aika on perheelliselle kaikkein suurinta luksusta.
      Nuo kortit ovat hyväntuulisia ja lempeitä kuvauksia siitä elämänvaiheesta, jolloin aikaa pitäisi taas olla :).

      Poista
  2. Hieno ja hyvinkin ajankohtainen aihe. Hyvät "tuhlaamiseen" kohteet olet löytänyt, en koe mitään huonoa sijoittaa rahaa itseeni ja olemiseen. Päinvastoin uskon sen olevan sijoitus jaksamiseen ja hyvään oloon. Tottakai toisinaan kiristetään ja säästetään sukan varteen, näinhän se menee! Aurinkoa syksyysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaima :).
      Hyvä olo on rahan arvoinen tavoite. Kyllä siitä vähän maksaakin!

      Poista
  3. Wau mitä syvällisiä!! Olitpa nopea,ihanaa että vastasit ja toit niin hyviä ja rohkeita näkökulmia esiin! Aika on kyllä todellista luksusta.. Sitä minäkin olen alkanut ostaa ihan pieninäkin asioina - kaupan keräyspalvelu tai valmisruokaa silloin tällöin.. Elämä on liian lyhyt keittiössä kökkimiseen. Niin mukavaa kuin se onkin niin tässä elämäntilanteessa mut asiat ratkaisee.. Tuo hoitovapaa asia on kyllä kinkkinen.. Sitä itsekin mietin niin kovin silloin.. Mutta määräaikaisena ja lähes vastavalmistuneena pelkäsin liikaa mitä käy jos en nyt menekään töihin.. Ne ovat isoja kysymyksiä,nyt täytyy vain elää tehtyjen ratkaisujen kanssa! Sinä kuulostat kyllä niin järkevältä ja sydämelliseltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri <3. Tämä oli hyvä haaste. On mukava kirjoitella joskus vähän enemmän asiaa. Tekstissä on tietysti helpompi olla järkevä kuin aina tosi elämässä. Mutta kirjoittaessahan ne ajatukset selkiintyy ;).
      Minäkin olen todennut, että keittiössä elämä valuu hukkaan. Silti kökin siellä aivan liikaa. Ei tätä miessakkia saa ruokittua kuin kökkimällä. Se on kohtaloni! Ostan kyllä valmisjuttujakin, mutta ne pakkauskoot eivät täällä oikein riitä :D.
      Hoitovapaalla on ehdottomasti helpompi olla silloin, kun "selusta on turvattu". Ymmärrän täysin ratkaisuasi. Itse tein samoin edellisellä kierroksella :).

      Poista
  4. Juurikin näi :)
    Ihania nuo Inge Löökin kortit - tuollaista vanhuutta odotellessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jospa saisi olla terve ja onnellinen silloinkin. Melko muhkeita mummujahan noissa kuvissa on. Eivät paljon näytä stressaavan :D

      Poista
  5. Olen aika samanlainen "kuluttaja" :) Olen jo parikymppisestä asti eläkesäästänyt, se vähän rauhoittaa mieltä kun "lorvii" kotona lasten kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän "lorvimisen" ohella todella tarvitseekin säästää. Eläkevaroja ei kerry sen vertaa kuin töissä käydessä. Minullekin se tuo mielenrauhaa.

      Poista
  6. Itse tuhlailen nykyään aivan liikaa. Se ärsyttää jopa jo itseänikin. Syyksi tähän olen päätellyt erittäin tiuka lapsuuden jolloin rahaa oli aina niukalti ja välillä ei lainkaan. Ruokaa sai aina mutta välillä se oli tosi ykspuolista, äiti ompeli toppavaatteista lähtien kaiken. Olen saanut elää onnellisen lapsuuden vaikka raha olikin aina tiukilla. Tämä on varmaan osasyy siihen että nykyään haassaan rahani liiankin helpolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet ainakin rehellinen itsellesi, kun tunnistat tilanteen. Tuhlailusta tulee kyllä helposti morkkis. Minä en ole koskaan käyttänyt kaikkia rahojani, mutta parikymppisenä taisi olla sellainen ostosvaihekin jossain kohti. Oli niin ihanaa tehdä hankintoja, joita ei aiemmin voinut. :)
      Muistan lapsuuteni ja nuoruuteni aikana, jolloin ostaminen ei ollut niin tärkeää kenellekään. Pukeutuminenkin oli vähän sitä sun tätä. Kyllä me tytöt vaatteista tykättiin, mutta ei niitä vielä lukiolaisenakaan hankittu oikein kuin tarpeeseen. Maailma on siitä muuttunut aivan hurjan paljon.

      Poista
  7. Eläkesäästäjä en ole, mutta muuten kyllä tunnistin itseäni ajatustavastasi. Ja nuo kortit - juuri tuollaisen vanhuuden minäkin tahtoisin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin säästän niin, että saan säästöt tarvittaessa aiemmin käyttöön. Mutta eläkettä ajattelen. Että olisi sitten varaa tuollaiseen vanhuuteen kuin korteissa :).

      Poista
  8. Ajattelen myös, että aika on yksi sellaisista aarteista, johon haluan panostaa. Lapsien kanssa erityisesti aika menee niin nopeasti. On kiva, kun voi olla arjessa ja kehityksessä mukana. Nuorena sitä oli jotenkin kiire töihin ja hankkimaan kaikenlaista tavaraa. Nyt haluan tavarasta eroon, enemmän elämyksiä ja juuri sitä aikaa. Alan heti kantamaan huolta valtion verokassasta, kun näen että suuryritysten johtajatkin alkavat tehdä niin esimerkillään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin siis samat luksushankinnat; aikaa ja elämyksiä :).
      Aika naseva tuo viimeinen lauseesi. Voi tosiaan olla, että jonkun toisen hyvällä esimerkillä valtion kassaan kilahtaisi vähän enemmän!

      Poista
  9. Minä olen samaan aikaan säästäväinen ja tuhlari. En ole shoppailuihmisiä ja kärsin edelleen tavaraähkyä, joten harkitsen ostokseni aika tarkkaan. "Hankintamenoni" pysyvät hyvin kurissa. Shoppailuhaluttomuuden lisäksi hyödynnän alennukset ja tarjoukset.

    Tuhlauspuolelle kuuluu se, että ostan palveluita, kuten ikkunanpesua, lastenhoitoa ja siivousta. Käytän rahaa aivan samoihin kohteisiin kuin sinä: kulttuuriin, matkoihin ja ravintolassa syömiseen. Viime aikoina kukkaron nyörit ovat olleet noiden suhteen sen verran löysällä, että aion pienentää kuluttamaani summaa. Tosin tuo kulutushan on siinä mielessä ihan parasta, että matkailua lukuunottamatta raha menee kotimaisiin palveluihin, mikä ylläpitää työpaikkoja.

    Minä aloitin pari vuotta sitten eläkesäästämisen ja olen usein mietiskellyt, että mikä olisi paras tapa minulle säästää. Tällä hetkellä olen valinnut sen helpoimman, mikä ei välttämättä ole paras. Tätä ennen ajattelin, että eläkesäästämiseni on tämä koti ja joskus voimme myydä sen ja siirtyä pienempään ja toivottavasti halvempaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä toinen tarjoushaukka :D. Minäkin aina ajattelen, että palveluiden kuluttaminen on oman hyödyn lisäksi jotenkin hyveellistä; ekologista ja ekonomista isommassa mittakaavassa. Sillä voi hyvin perustella kivan illan kulttuuririennoissa ja herkkupöydissä ;).
      Perinteisestihän suomalaisten säästöt ovatkin olleet kiinni seinissä. Epäilen vaan, että tulevaisuudessa seinät ei ihan riitä eläkevaroiksi. Ainakaan kasvukeskusten ulkopuolella :/.

      Poista
  10. Täällä toinen pahamaineinen, korkeakoulutettu nainen, joka on vieläpä lähtenyt miehensä matkassa ulkomaille kotiäidiksi. Kun olen tätä elämääni miettinyt, koen sittenkin, että se on mennyt niin kuin sen pitää.. Lapsuuskotini ainaisten rahavaikeuksien jälkeen olen edelleen tarkka rahankäytöstäni, joten oman palkan puuttuminen ei ole minulle ongelma. Toki eläkeaika mietityttää, mutta olen siihen pienin valinnoin varautumassa. Mieheni reissaa työnsä puolesta ympäri maailmaa ja on poissa kolmekin viikkoa yhtäpäätä. Jos minä olisin ollut täällä töissä, olisi suurin osa palkastani mennyt lastenhoitokuluihin. Olen omalla valinnallani halunnut mahdollistaa sen, että lapsillamme on ainakin toinen vanhemmista läsnä. Tämä on ollut hyvä ratkaisu myös lasten suomen kielen säilymisen kannalta. Kun äidinkieli on hallussa, on vieraalla kielellä oppiminen koulussa helpompaa. Toivotan niin sinulle ja perheellesi kuin muillekin lukijoille kaunista syksyä, kuka mitkäkin valinnat elämässä tehneenä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja mielenkiintoisesta tarinastasi, rikostoveri ;)! Sinun kertomasi on hyvä esimerkki siitä kuinka elämä voi viedä vaikka minne. Ratkaisut täytyy arvioida aina sen mukaan, mitkä puitteet milloinkin ovat. Perheellisen pitää ajatella valintojaan aina koko perheen näkökulmasta. On hienoa, että tunnet olevasi oikeassa paikassa ja perheesi hyötyy valinnastasi :). Pirteää syksyä sinullekin sinne jonnekin <3

      Poista
  11. Lomalla tulee törsättyä ihan liikaa ja ajattelematta oikeastaan juurikaan kuinka tarpeellista ostokset tai tekemiset ovatkaan...muuten olen aika tarkka rahasta esim ruoka kaupassa koitan käydä listan kanssa jotta vältyn heräteostoksilta ja vaateostoksia jne tehdään sitten perheen kanssa kun tarvitsemme jotakin yleensä vuoden aikojen mukaan...Eläminen on jotenkin aina vaan kalliimpaa ja meilllä ainakin yleensä aika huonoa säkää että jos olemme laittaneet rahaa säästöön esim jotakin matkaa varten niin varmasti tulee ylläri laskuja tai esim auto hajoaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auto on kyllä kauhea rahareikä. Meilläkin alkaa olla autossa sen verran kilometrejä, että jos jonkinlaista pikku yllätystä on tullut. Uutta ei silti tee mieli ostaa, sillä se vasta kalliiksi tulee!
      Minä en tässä jutussani puhunut mitään ruuasta, mutta siihen meillä taidetaan tuhlata. Tämä sakki syö niin paljon, että en uskalla ottaa selvää kuukauden markettilaskusta. Kallista on - eläminen :D.

      Poista
  12. Kyllä allekirjoitan kaiken kirjoittamasi ja lasten hyvinvointiin panostaminen on "kuin rahaa laittaisi pankkiin". Jostain syystä kaikki ajatukseni tällä hetkellä menevät kovin poliittiseksi, kaiketi tämä tietotulva mitä saa lukea aktiivisesti joka paikassa. Joten jätän ajatukseni tähän, mutta mielestäni ajatuksesi ovat hyviä ja oman arvomaailmani mukaisia.

    Ihanaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Huomaan tuon saman itsessäni. Uutistulva vaikuttaa ja blogiinkin voisi helposti tulla kannanottoja. Seuraavaksi postaan kyllä taas jotain höttösempää ;).

      Poista
  13. Aikaan minäkin olen tuhlannut. Lyhennettyä työaikaa on tullut tehtyä 3.5 vuotta. Hyviä pohdintoja.

    VastaaPoista
  14. Minä tuhlaan hyvin paljon itseeni. Pidän itseäni hyvänä sijoituskohteena ja siksi on tärkeää sijoittaa itseensä ja hyvinvointiin. Tosin mä tuhlaan välistä vähän mieheenkin ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!