.

.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Ryppyjä ja sydänasioita


Joulun jälkeen puntari on näyttänyt itsepintaisesti kaksi kiloa ns. normaalia enemmän. Ajattelin, että nämä ovat nyt sitten niitä paljon puhuttuja joulukiloja. Helmikuu kuitenkin lähestyy uhkaavasti, ja joulusesonki oli ja meni. Ovatkohan nuo kaksi kiloa tulleet sittenkin jäädäkseen, sesongista riippumatta?

Samaan aikaan olen huomannut silmäryppyjen syventyneen. Ja mitä ovat nuo juonteet leukaperissä! Jospa onkin niin, että ryppyinen iho painaa enemmän kuin sileä. Siinä olisi looginen selitys vaakanäkymälle.

Omakuvat kannattaa kyllä ottaa vaakatasossa, jotta painovoiman alaspäin vetävä vaikutus olisi edullisempi. 


Miten sattuikaan, että marketissa oli tarjouksessa Lumenen voiteita. Ostin elämäni ensimmäisen aikaa jäädyttävän tuotteen. Nyt sitä pitäisi vaan muistaa laittaa kasvoihin joka ilta.

Eikös se ole niin, että mitkään lyhyet kuurit eivät auta. Keventämisestä pitäisi tulla elämäntapa. Nyt päätöksen tehtyäni olen ryppyvoiteen orja lopun elämäni. Ajatus ei ole kovin keveä. Se on haikea.


Pirteä bloggaajakaimani Katja Optimismia ja energiaa -blogista haastoi minut listaamaan viikon sydämiä (iloisia ja ihania asioita). Tartun ilolla haasteeseen. Kerrankin saa ihan häpeilemättä hehkuttaa, kun joku toinen pyytää.


♥ Kyllä lapset ansaitsevat sydämeni joka viikko, monta kertaa ja jatkuvasti. He koettelevat sydäntäni ja ovat sydämessäni. Saavat minut välillä myös sydämistymään. Kuvassa on kuopus. Isompien sydämellisiä irvistyksiä en enää ilkeä blogissa julkaista. ♥


♥ Toinen sydänasia on tuleva lomamatka. Sitä suunnitellaan jo kovasti. Toivottavasti matkalle päästään, eikä kukaan meistä saa oksennustautia juuri ennen reissua. Reissussa yleensä sitten joku oksentaakin. Mutta sittenhän ollaan jo siellä! Kuva on otettu ensimmäiseltä lapsiperhematkalta, jonne uskaltauduimme silloin 3- ja 5-vuotiaiden poikien kanssa. ♥


♥ Kolmas sydän menee alelöydöille. Ostin Cubuksesta ihanat keveät aidot villahuivit aivan törkeän halvalla. Liikkeessä oli unohtunut iso kasa huiveja varaston perukoille, ja nyt poistavat ne melkein ilmaiseksi. Koska harrastan nykyään järkevyyttä hankinnoissani, ostin vain kaksi huivia - en kymmentä. ♥


♥ Neljäs sydän on "hyvä ruoka, parempi mieli". Mies oli perjantaina työreissulla eikä lounastanutkaan kotona. Siinäpä oivallinen syy tehdä ihana salaatti vain itselle. ♥

♥ Sydän kuuluu myös teille lukijat. Muutama uusikin lukija on kirjautunut joukkoon tällä viikolla, tervetuloa! Sydämiä jaan erityisesti kivoista kommenteista. On mukava kuulla, jos joku juttuni joskus liikauttaa sydäntä, puoleen tai toiseen. ♥

Haastan myös seuraavat bloggaajat listaamaan sydänasioitaan ihan vapaamuotoisesti, kuvilla tai ilman:



 Terveisin Katja

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Aivoituksia ja mozzarellasalaattia


Tammikuu on aina samanlainen vähän mitäänsanomaton kuukausi. Minä en saa tammikuussa mitään suurta herätystä uuteen elämäntapaan tai muuhunkaan villitykseen. Ennemmin olen vähän niin kuin talviunilla ja odottelen kevätauringon herättävää vaikutusta.

Viime viikon tenttirutistuksen jälkeen olen palkinnut itseäni päiväunilla, hömppälukemisella ja ihan vaan lojumisella. Miten nautinnollista onkaan olla välillä kuin Ellun kana. Tai ainakin niin Ellun kana kuin kolmen lapsen huushollissa on mahdollista.


Opiskelu on vähän työlästä, mutta samalla todella virkistävää aivojumppaa hoitovapaalla. Toistuvien kotirutiinien kiireessä aivotoiminta muuttuu helposti aika tahmeaksi.

Luin juuri lehdestä, kuinka joku hoitovapaakollega kuvasi väsynyttä ajatuksenjuoksuaan sillä, että ei löydä sanoja tuikitavallisille asioille. Esimerkiksi juustohöylä on "se millä juustosta saa paloja", kun itse juustohöylä-sana ei vaan millään tule mieleen.

Itse juuri tänä aamuna kehotin poikaa pukemaan "sen mikä päähän pannaan". Google-hausta sitten selvisi, että pipohan se on!


Kun välillä saa pyöritellä mielessään jotain vaikeaa ja tieteellistä, tuntee itsensä taas ihan fiksuksi ihmiseksi. Olkoonkin, että pian taas hakee sanaa sille, millä saa perunasta pinnan pois ja sille, millä voi vaihtaa telkkarin kanavaa.



Meillä kodin kunto ei kestä montaa "laiska äiti -päivää". Ihan realistisesti ajateltuna täällä ei voisi olla laiskana tuntiakaan. Kutsuin ystävän kylään, että sain ravisteltua itseni takaisin todellisuuteen ja mopin varteen. Laiskottelu on mahtavaa, mutta niin on sekin, että sukka ei jää kiinni lattiaan ihan joka askeleella.






Kuvissa on tomaatti-mozzarellasalaatti, jota söimme Lidlin paistopisteen ciabatta-leivän kanssa. Ladoin kotimaiset tomaatit ja mozzarellaviipaleet rucolapedille ja maustoin kuivatulla basilikalla ja mustapippurilla. Päälle pirskottelin hyvää oliiviöljyä. Yksinkertaisen hyvä salaatti, joka iskee kevätkaipausmielialaan.

Tämä salaatti kannattaa pitää jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua. Maut ovat silloin vielä paremmin kohdallaan.

Jälkkäriksi kaivoin pakastimesta suklaaherkkuja. Täällä ei kevennetä enää. Vai pitäisikö sanoa vieläkään. Kuten jo sanottu, kevättä odotellessa.


Terveisin Katja

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Treffeillä Tampereella


Taisin kirjoittaa vuodenvaihteessa, että toivon tältäkin vuodelta paljon kivoja arkea piristäviä hetkiä. Minulle riitti yksi vajaa arkiviikko, kun jo kelpasi piristys. Sanoisin, että aika vauhdikas alku vuodelle.

Treffit Tampereella on helppo järjestää, jos lasten mummulla on lapsenvahtikalenterissa tilaa. Buukkaus kyllä yleensä onnistuu, ja pääsimmekin eilen aloittamaan treffi-illan uuden Solo Sokos Hotel Tornin kattobaarista.


Minä jänishousu jännitin hissimatkaa 25. kerrokseen enkä uskaltanut kurkkia hissin ikkunoista ulos. Hissimatkassa yhdistyy kaksi kammotustani; ahdas ja korkea paikka. Palkinto perillä oli kyllä tuon hetken ahdistuksen arvoinen, sillä baari oli hieno!

Baarissa oli viihtyisää. Ihailin erityisesti valaistusta ja rennon tyylikästä kalustusta. Lintuperspektiivistä junat ja Stockmannin kokoiset minirakennukset näyttivät aivan leluilta.

Tuntui aika ylevältä nautiskella viinilasillista ikkunaseinien äärellä korkeuksissa, takapuoli tukevasti kiinni design-penkissä. Vähän niin kuin suuressa maailmassa. Tai ei ainakaan kotikeittiössä.


Täytyy myöntää, että ennakkoon vähän dissasin tuota Tampereen pilvenpiirtäjää. Ajattelin, että mokoma ruma rakennus. Vaan olinpa väärässä. Uusi tornirakennus yhdistyy läheltä katsottuna tyylikkäästi vanhaan rautatieaseman rakennushistoriaan. Alakerran ravintolassa on myös aika huikea lattiaidea. Siellä vanhat raiteet on valaistu lasilattian alle.

Torni-hotelli ja sen kattobaari terasseineen ovat kyllä must-kohde Tampereella. Menkää ihmeessä muutkin käymään siellä, kun kuljette Mansessa.


Treffi-iltamme jatkui Tornista Pancho Villaan. Siellä on Fajitas Combito -ateria, joka on meidän vakimättö. Kanaa ja medium härkää, sipuli-paprikapaistosta, salsaa, guacamolea jne.



Ravintolasta päädyin irtokarkkihyllylle. Tämänvuotinen karkkilakkoni kesti siis 10 päivää. Mutta eihän leffassa voi istua ilman karkkipussia.

Katsoimme Plevnassa Foxcatcher -leffan, jota oli kovasti kehuttu lehdissä. Ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen mennä katsomaan mitään painiaiheista draamaa, mutta tässä leffassa oli mielenkiintoinen psykologinen ulottuvuus.

Ihan kelpo kuva. Vaikka silmänruokaa painileffassa ei kyllä ollut, ellei sellaiseksi laske välillä kuvissa vilahtaneita hevosia. Puutkin olivat ihan hienoja. Niin ja ruoho.


Sunnuntai on talossa nyt rauhallinen. Eilinen treffiseurani lähti isompien poikiemme kanssa esikoisen jalkapalloturnaukseen. Minä jäin minimiehen kanssa kotiin, jotta voisin lukea ensi viikon tenttiin. Tässä sitä sitten luetaan, Bloggerissa. Hyvin tiiviisti ja keskittyneesti :).

Sunnuntaiterveisin Katja

tiistai 6. tammikuuta 2015

Fresh start


Niin se meni loppiaiseen ennen kuin ehdin korkkaamaan uuden blogivuoden. Koko perheen kotilomailu vesitti kaikki tehokkaan arjen rutiinit ja samalla allekirjoittaneen nettitavat.


Joulu toi talon jälkikasvulle oman tablettitietokoneen ja nettikännykät. Nyt meillä vanhemmilla on aivan eri tavalla paineita antaa hyvää esimerkkiä tietokoneen kanssa asumisesta. On vaikea rajoittaa uskottavasti lasten ruutuaikaa, jos itsellä on nenä kiinni netissä vähän väliä.

 
Tässä saattaa pian käydä niin kuin karkkipussin kanssa, että äidillä on kohta vessassa paitsi piilopussi, myös piilotabletti. Ihan lastenkasvatuksellisista syistä.

Täytynee jatkossa panostaa erityisesti pikkulan sisustukseen viihtyisemmäksi. Vaikka taitaa olla oikeasti toiveajattelua löytää ihan omaa rauhaa myöskään sen oven takaa...


Pikakierros blogeissa kertoo, että uusi vuosi on houkutellut väkeä uudistumaan monella rintamalla, niin kuin asiaan kuuluu. Sama innostus on minullakin.


Otin asiakseni raikastaa oloa ja vähentää roinaa taas oikein kunnolla. Päätin laittaa jonkin tavaran hävitykseen aina jokaisesta uudesta laatikosta ja kaapista mihin kosken.

Ja on sitä tavaraa löytynytkin. Mm. neljä parkettisuulaketta edesmenneisiin imureihin. Nyt hennoin niistä luopua. Vaikka vähän kyllä mietitytti, josko joskus vielä ostettaisiin suulakkeisiin yhteensopiva imuri. Onhan se mahdollista!


Saapa nähdä kauanko voin vielä vähentää ennen kuin ollaan pulassa. Roskakatos on jo pulassa. Lasken päiviä jäteauton seuraavaan kierrokseen.


Nämä hyisen kauniit kuvat otin ulkoillessani tänään aamupäivällä parinkymmenen asteen pakkasessa. Pakkanen ja aurinko ovat aika lyömätön piriste. Oikealla varustuksella pakkanen ei tunnu yhtään pahalta.

Hankin alennusmyynneistä aika toimivan tsempin pakkasulkoiluun. Uusi parkatakki on ihana. Se ansaitsisi ihan oman postauksen. Mutta ilman selfie-keppiä en varmasti saa takista kokokuvaa näillä pakkasilla. Olisiko sellainen sittenkin pitänyt pyytää pukilta ihan pokalla.


Pirteää pakkasviikkoa ja kaiken uuden alkua lukijoille!

Terveisin Katja