.

.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Teneriffa ja voimapihtiepisodi


Paluu Teneriffalle. Edellinen pikkupostaukseni herätti kysymyksiä. Lupaan, että nyt tulee vastauksia. Myös siihen voimapihtiepisodiin.

Mutta ensin vähän fiilistellään. Tästä taitaa tulla aika pitkä juttu.



Vietimme perheen kanssa viikon Los Gigantesissa täällä. Valitsimme kohteen tuttavan kokemusten perusteella, ja paikka osoittautui loistavaksi tarpeisiimme. Haluamme matkustaa lasten kanssa mahdollisimman helposti All Inclusive -kohteeseen, jossa on hyvää ruokaa ja paljon tekemistä aktiivisille pojille.

Hotellialue vastasi odotuksia. Hotellin läheisyydessä oli lisäksi upea ranta, viehättäviä maisemia ja sopivasti haastavia lenkkimaastoja. Sää oli aika vaihtelevaa, mutta jokainen päivä tarjosi myös hyvin lämpöisiä aurinkoisia tunteja. Vaikka itselle olisikin sopinut mainiosti ihan jatkuva paahde, lasten kanssa sään vaihtelevuus oli pelkästään hyvä asia.




Rantaleikit olivat matkan top3-puuhaa (1.sija pallopelit, 2.sija uima-allaspulikointi).

Korkeat aallot estivät meressä uimisen, mutta pojista oli riemullista juosta merestä hyökkääviä aaltoja pakoon ja kaivaa hiekkaan tunneleita. Tumma laavakivihiekka, sinivalkoinen meri ja taivas, mustat kalliot ja rannan punaiset liput ja muut yksityiskohdat olivat silmiä hivelevää katseltavaa. Visuaalinen puoleni nautti näistä kontrasteista.




Hotellilla oli monipuolista iltaohjelmaa: akrobatiaa, eläimiä, taikuri, musiikkia jne. Iltaohjelma tässä Blue Star -hotellissa oli laadukkaampaa kuin aiemmilla Blue Village -matkoillamme, joissa esiintyi joka ilta sama pohjoismainen viihderyhmä Abba-imitaatioineen. Täällä oli sen sijaan aito meininki.

Parina iltana tilanne oli otollinen jopa skumppalasillisille merinäkymällä. Ei ihan perussettiä kuitenkaan tällä sakilla.





Niin kiva perhereissu. Paljon yhteistä tekemistä ja uusia kokemuksia kaikille. Ja sitten ne tunnit siellä sairaalassa voimapihtikäsittelyssä.

Ensimmäisenä lomapäivänä nautin poikien kanssa ahneesti allaselämästä. Siinä vesileikeissä taisin jotenkin hiertää sormussormeni. Altaan suolavesi ei tehnyt sille hyvää. Seuraavana päivänä sormi turposi oikein kunnolla ja muuttui sinipunaiseksi. Sormukset upposivat sormeen eivätkä hievahtaneetkaan.

Kuljin kylmä vesipullo kädessä ja toivoin äkkiparantumista. Mutta eihän se niin mennyt. Kolmantena päivänä alistuin lääkäritädin juttusille limppumaisen sinipunaisen nimettömäni kanssa.



Lääkärinainen kauhistui sormeani ja usutti minut kiireesti sairaalaan. Niin kiire ei kuitenkaan ollut, etteikö nainen olisi ehtinyt alkaa tinkaamaan minulle puhelimitse mahdollisimman halpoja taksoja taksimatkaan ja sairaalaoperaatioon. Olen tyypillisesti tarkka rahoistani, mutta siinä vaiheessa minua ei enää kiinnostanut säästää senttiäkään. Halusin kiireesti eroon pelottavan kivistävästä ongelmasta, että saisin jatkaa lomailua.

Niin sitten matkustimme koko perhe tunnin taksimatkan valmiiksi tingattuun sairaalaoperaatioon. Hirveältä näyttävää sormea tykytti. Olin onnellinen, että minulla oli tukenani kaikki neljä turvamiestäni. 

Sairaalassa pelottavan rento hoitajamies otti työkalupakista ne puolimetriset voimapihdit ja alkoi kaivaa sormuksia sormestani. Silloin harmitti, että oli tullut 14 ja 11 vuotta sitten investoitua oikein laatusormuksiin. Kulta ei meinannut antaa periksi millään. Operoijakin oli mitä oli. Veri tirskui ja kyyneleet valuivat. Sattui.

Lopulta sain noukkia timanttini ja kultarenkaiden kappaleet hoitohuoneen lattialta. Mieshoitaja hyvästeli minut virnistämällä:"Now you´re free!" Se vapaus ei tuntunut kovin hyvältä.


Sain sormen onneksi nopeasti kuntoon hyvällä lääkevoiteella, kun kiristävät sormukset olivat poissa. Lomailu saattoi jatkua.

Seuraava ikävämpi juttu tapahtuikin vasta loman päättyessä. 2/3 pojista alkoivat oksentaa kotimatkaa edeltävänä yönä. Valvoimme mieheni kanssa potilaita hoidellen ja sotkuja siivoillen. Huoneistomme jäi aika kyseenalaiseen kuntoon siivoojaparoille. (Se sama perhe, joka sotki aina niin kauheasti ruokapöydässä.)

Varustauduimme kymmenellä pussilla bussimatkaan, lentokenttäodotukseen ja lentoon. Vaan kassithan loppuivat yökkivien päiden alta jo kentällä. Lentokoneessa saimme kanssamatkustajilta pussiapuja. Mutta kyllähän te tiedätte miten suuri osa siitä tavarasta lopulta niihin pusseihin päätyy. Olimme sitten aika törkeitä koko sakki.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ennen koko reissua jännitimme kuinka lento sujuu vilkkaan taaperon kanssa. Menomatkahan olikin lasten leikkiä. Kaikki pojat viihtyivät loistavasti. Ei mitään ongelmaa.

Lopulta tämä oksennuksen värittämä paluumatkakin sujui ihan hyvin. Potilaat nukkuivat suuren osan matkasta, eikä kenelläkään ollut viihtymisongelmia. Sotkujen siivoaminen tarjosi pikku puuhastelua meille aikuisille. Takanamme sen sijaan istui väsynyttä sakkia, kun toisen perheen uupuneet vanhemmat yrittivät pitää aisoissa kolmea ylienergistä pikkupoikaa. Vähän hymyilytti.


Reissusta jäi hyvä mieli ja mukavat muistot. Pyykkivuori on jo pesty, ja vakuutusyhtiö saa pian kirjelmän. Mielelläni tingin jostain muusta, jos sillä tavalla on mahdollista panostaa yhteiseen lomaan. Meillä on tässä aika hyvä reissuseura nyt kasassa. Milloinkahan päästään uudelleen.

Terveisin Katja


keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Lomaterveiset


Tämä nainen on ollut niin lomalla! Reiluun viikkoon ei mitään tietoa normiarjesta. Täydellinen "radiohiljaisuus". Ei nettiä, chättiä, veisbuukkia tai blogia. Pariin tekstiviestiin sorruin, ei muuta. Kyllä teki hyvää. Ihana loma!


Päivääkään en reissusta vaihtaisi, mutta muutamat tunnit ehkä sittenkin. Ihan kaikki ei mennyt niin kuin paratiisisaarella.

Kerron myöhemmin lisää siitä, kuinka minulle tehtiin teneriffalaisessa sairaalassa verinen operaatio puolimetrisillä voimapihdeillä. Pihdit taisivat olla suoraan sairaalan huoltomiehen työkalupakista.

Paluumatkalla tapahtui myös se, mitä lapsikatraan kanssa matkustavat usein pelkäävät. Palaan aiheeseen, kun pyykit on pesty ja 600 lomavalokuvaa läpikäyty.


Sattumuksista huolimatta tämä reissu yltää perhelomiemme kärkeen. Niin kivaa oli. Saatan siis myös hieman hehkuttaa seuraavassa postauksessa.


Kotona vessan valkoisia kaakeleita vasten huomaan auringon tarttuneen. Nyt äkkiä hamekelit tännekin, että ei mene hyvä sääriväritys ihan hukkaan.


Adiós!

Terveisin Katja

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Parasta just nyt!


Tässä vaiheessa vuotta paraskin talvipomppa alkaa tuntua tunkkaiselta. Karvakaulukset, turkisvuoret ja untuvapalttoot haluaa vain unohtaa ja heivata varastokomeron perimmäiseen nurkkaan.

Miten kevyeltä tuntuukaan heittää ylle kevättakki. Aivan kuin olisi taakka pudonnut harteilta. Ja niinhän se onkin!


Vihreän villakangastakin hankin jokunen vuosi sitten Sokokselta. Se oli täydellinen heräteostos. En minä todellakaan aikonut ostaa takkia. Tai ainakaan vihreää takkia. Mutta niin vain takin nähdessäni koin ihmeellistä vetovoimaa, joka vei minut väkisin kassalle.

Salamarakkauskin voi osoittautua kestäväksi, sillä joka kevät ihastun tuohon takkiin uudelleen. Vaikka onhan sitä tietysti kummempaakin nähty. Niin kuin vaikka ensitreffit alttarilla.


Tänä keväänä vihreää takkia asustaa uusi laukku ja KappAhlista ostamani pitsihuivi. Ril´sin nahkalaukku oli tammikuun paras alelöytöni. Sain puoleen hintaan juuri sellaisen veskan, jonka tarvitsin. Tuo konjakinsävy tuntuu tällä hetkellä omimmalta kengissä ja laukuissa, ja uusi laukku mätsääkin hyvin vanhoihin saapikkaisiini.


Nuo kuvien nahkasaappaat ovat hyvä todiste tavastani jemmata lempivaatteita vuodesta toiseen. Ostin saappaat jo ensimmäisellä äitiyslomallani kahdeksan vuotta sitten. Paljon nähneet kengät saivat jatkoaikaa viime keväänä taitavan suutarin käsissä. Onneksi en vielä joutunut luopumaan niistä, sillä minusta saapikkaita on todella hankala ostaa. Kalliitakin ne ovat.


Parasta just nyt on vaihtaa kotiäitiuniformu (ulkoilupuku) tähän astetta siistimpään kevättyyliin. Pääsin viikon sisään jo toista kertaa vähän tuulettumaan kotiympyröistä.

Shoppailukierroksella kohtasin uuden hyvin yllättävän viekotuksen, keltaisen. En antanut sille vielä pikkusormea, mutta tunne heräsi. Eikös nykyaikaisen naisen kaapissa voi olla useampiakin vaihtoehtoja?

Terveisin Katja

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kevätlintuja


Foreca lupaa ihan mahtavia lämpöasteita tälle viikolle. Maaliskuu on uusi huhtikuu. Ihan selvästi! Samat merkit olivat ilmassa jo viime vuonna. Suomi eurooppalaistuu myös sään suhteen, ja se niin kovin hyvin sopii minulle.

Iltapäivätee on nautittava auringossa pihaterassilla. Kirjoitin jo jokin postaus sitten, että "kukka kaipaa valoa" ja nyt se sitä saa.


Kevätlintuja on meillä bongailtu nyt muutenkin kuin teekupista. Esikoinen sai joululahjaksi upean lintukirjan, joka on ollut kovassa käytössä kevään sirkutusten alettua. Tuossa kirjassa esitellään 150 kotoista lintulajia, ja jokaisen linnun aidon lauluäänen voi kuunnella kirjaan integroidusta äänitteestä.


Kirjan parissa aika kuluu kuin siivillä. Pihalla korvat herkistyvät arvailemaan mikä laululintusista milloinkin on solistivuorossa. En minä väitä vielä mitään tunnistavani. Mutta poika väitti kuulleensa peipposen.

Miten se nyt menikään:"kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta...". Juu, aika eurooppalaista kyllä, jos tuo paikkansa pitää!


Ihan parasta kevään tulossa ovat päivä päivältä helpottuvat ulkoilumahdollisuudet. Joka säällä on ulkoiltu, mutta huomattavasti kivempaa on tehdä vaunulenkkiä taaperon kanssa ilman jäätä ja loskapaskaa.

Vielä kun hoksaisi pukea lapsensa oikein tuonne muuttuviin olosuhteisiin. Voin sanoa, että huopatossut olivat aivan väärä valinta tänä aamuna. Jos joku minua näppärämpi martta lukee tätä, niin nyt hyötyisin oikein kunnon niksistä huopikkaiden pesuun.

Vai oliko se niin, että villa puhdistaa itse itsensä? Se vasta olisikin jotain.




Kyllä tämä kevät sellaista pesänrakennusaikaa on. Kotia tekee mieli kohentaa. Vaihdoin suunnitellut naistenpäivähumputuksetkin kaappien kevätsiivoukseen. Hämmennyin kyllä itsekin moisesta reippaudesta.

Nyt kuitenkin on poikasten vaatesäilytys taas ojennuksessa, ja paremmat pieneksi jääneet kierrätetty esikoiselta keskimmäisen kaappiin, ja keskimmäiseltä kokolaatikoihin odottamaan kuopusta. Kyllä kolme siivottua kaapistoa aina yhden hemmottelupäivän, shoppailuelämyksen ja herkkuaterian voittaa. "Aikainen lintu madon nappaa" ja "Vain paha lintu pesänsä likaa"!


Kevätterveisin Katja
 

torstai 5. maaliskuuta 2015

Pikkuinen sisustusaalto


Viime postauksessa sorruin vähän ruikuttamaan arkisesta kaaoksesta, joka (poika)lapsiperheessä estää äitiä nauttimasta sisustuksesta. Samaan hengenvetoon totesin, että minun on syytä siedättää itseäni sietämään kodin normaalitilaa. Aamen!

Taisi olla ihan hyvä juttu katsoa totuutta suoraan silmiin, sillä pitkästä aikaa tällä viikolla on ollut taas kiva siirrellä kippoja paikasta toiseen. Sisustusaalto taisi vähän iskeä.


Kevät innostaa hempeilemään väreillä. Nuo vaaleansiniset Aalto-maljat ovat raikas kevätjuttu, johon palaan joka vuosi.

Sain rähjääntyneestä tulppaanikimpusta vielä iloa, kun katkaisin pari auennutta kukkanuppua maljaan. PartyLiten ruusutuikut tuovat tuoksua, vaikka niitä ei polttaisikaan.


Toivoisin kovasti palaavani myös sellaiseen kevätjuttuun, kuin juoksuharrastus. On ollut niin mukavaa, kun tähän asti on voinut syyttää liukkaita kelejä ja tyytyä köpöttelemään kävelysauvojen kanssa. Paljastuva asfaltti ei kyllä kauan suo tilaa selityksille. 

Juokseminen antaa alkukankeuden jälkeen niin paljon energiaa, että soisin ottavani itseäni niskasta kiinni senkin suhteen. Jos vaikka tulisi sellainen juoksuaalto...



Kalenterista huomasin, että sunnuntaina on Naistenpäivä. Haluaisin tehdä silloin jotain kivaa. Mitähän se olisi? Onko sinulla suunnitelmia?

Kevätfiiliksin viikonloppua kohti :)

Terveisin Katja
 

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hyvinvointia ja kaaoksen hallintaa


Nyt olen kuulkaa tehnyt merkittävän panostuksen hyvinvointiini. Eikä se vaatinut edes suklaasta luopumista.

Hankin geelisukat!


Minulla on koppuraisen kuivat ja helposti halkeilevat jalkapohjat. Jalkapohjien rasvaaminen on mielestäni viheliäistä puuhaa, ja kaivankin rasvapurkin esiin vasta siinä vaiheessa, kun päkiähalkeamat uhkaavat estää lenkkeilyn.

Geelisukat kosteuttavat ja pehmentävät jalat ilman rasvausta.  20 minuutin päivittäinen käyttö riittää. Miten helppoa ja mukavaa. Sukat ovat paras ostokseni aikoihin.


Tämä ei ole maksettu mainos, vaan yhden koppurajalkaisen rouvan innostus jakaa ilosanomaa muille laiskoille kuivakintuille. Sukat ostin Life-myymälästä ja hintaa oli 15,90 e.


Sukkien lisäksi olen parantanut hyvinvointiani siivoamalla. Joulun jälkeen minulla ei ole ollut minkäänlaista inspiraatiota kodin laittamiseen, saati sisustamiseen.


Tuntuu, että tässä talossa normaalin siivon ylläpitäminen alkaa olla voimanponnistus. Onko tuo nyt ihme, kun kolme pikkupoikaa toteuttaa täällä itseään. Sotkua tulee myös siitä, että ruokaa laitetaan melkein koko sakille neljää kertaa päivässä plus välipalat.


Aikomuksenani onkin opetella sietämään epätäydellisyyttä entistä paremmin. Toinen vaihtoehto olisi heilua siivousvälineiden kanssa aamusta iltaan ja tulla marmattavaksi marttyyriksi. Kamala ajatus!


Olen päättänyt nauttia nyt olohuoneen siisteydestä ja unohtaa lastenhuoneiden kaaoksen, kylppärin karvapallot ja sekatavarakokoelman pesutornin päällä. Pyyhin mielestäni eteisen tursuavat naulakot ja eriparihanskakokoelmat.

Keittiössäkin on taas joku käynyt tekemässä välipalaa. Voiveitsi on tippunut pienestä kädestä lattialle. Vessasta en tässä viitsi edes mainita mitään. Pikkupoikien vanhemmat kyllä tietävät mitä siellä ehkä on.


Olohuone pysyy meillä aika mukavasti kuosissa, sillä lapsilla on oma telkkarihuoneensa toisaalla. Oli todella hyvä päätös hankkia pari vuotta sitten niin kova sohva, että siinä ei tee mieli nujuta. Meillä ei todellakaan kukaan löhöä sohvalla.

Pitää keskittyä positiivisiin asioihin. Kyllä ne laifkoutsit ja self help-oppaat tietävät. Olohuone on nyt minulle se hyvinvointijuttu, ja muissa huoneissa siedätän itseäni. Kaaoksen hallintaa riittää, ja minä panostan hyvinvointiini sietämällä sitä.

Mitä sinä olet tehnyt hyvinvointisi eteen viime aikoina?

Terveisin Katja