.

.

torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappufiiliksissä


Vappu on kepeä juhla. Vappuun ei liity pakkoa, vaan pelkkää vapautta. Voi juhlia tai olla juhlimatta. Oman fiiliksen mukaan. Ja kun ei ole pakkoa, niin silloin sitä vasta innostuukin. Vapaus on paras kannustin. Se on huomattu monessa ja monta kertaa.


Kaapit ovat pullollaan keväistä juhlaruokaa. En oikein osannut päättää mitä laittaisin, joten ostin vähän kaikenlaista. On monenlaista grillattavaa, salaattivärkkejä, uuniperunoita, juustoja, ainekset muurikkalettuihin ja suolaisiin piiraisiin, simat, munkit, jätskit ja karkit.  Myönnetään; menin kauppaan nälkäisenä ja vapun jälkeen minun on syytä nähdä nälkää jonkun aikaa. Mutta ei mietitä sitä nyt.


Hain Alkosta australialaista kuohuvaa roséviiniä. Pink on makuuni sopivan kuiva ja raikas juhlajuoma, ja pullohan on aivan vappuasussa. Kihlauduimme vappuna 14 vuotta sitten, joten vaaleanpunainen vappujuoma puoltaa paikkaansa siksikin.


Minä en jaksa puhaltaa ilmapalloja, joten nuo kohta jo pari vuotta keittiön katossa kiikkuneet pompomit saavat hoitaa pallokoristeiden virkaa. Pompomit ovat olleet paras koristusväkerrykseni ikinä. En oikein keksi juhlaa, johon ne eivät sopisi.

Illalla saamme ehkä käyttöön kaasupullon ilmapalloja varten, joten lapsille tulee vielä iso kasa palloja, joiden kanssa riehua.


Isommilla lapsilla on ollut tänään koulussa ja eskarissa vappunaamiaiset. Koululainen vappuili jääkiekon MM-kisatunnelmissa. Lidlistä maanantaina ostamani fanipaita ja siirtotatuoinnit tekivät pojalle mieluisan vapputyylin. Asusteet tulevat tietenkin käyttöön myös kotikatsomossa tulevina viikkoina.


Minä toivon huomiseksi auringonpaistetta. Näille rannoille kerääntyy paljon väkeä vapunpäivänä ja kaunis sää tietenkin nostaisi juhlamieltä. Kaivoin jo varastosta esille farkkutakin. Olisiko niin lämmin, että tarkenisi farkkurotsissa? Vappukukankin siihen jo kiinnitin.

Toisaalta monivuotinen perinne on ollut palelluttaa itsensä vappuna oikein kunnolla, joten ehkä puen rotsin joka tapauksessa.



Millaisia vappusuunnitelmia sinulla on? Juhlitko vai käytätkö vapauttasi olla juhlimatta?

Terveisin Katja

Nainen Talossa on nyt myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.  

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Terveiset bloggaajatapahtumasta!


Aurinko paistoi eilen jo aikaisin aamulla, kun lähdimme Tsinnian kanssa bussilla kohti Helsinkiä ja Indiedaysin bloggaajatapahtumaa. Bloggers Inspiration -päivää oli odotettu. Olihan tiedossa kaksi ja puolivuotisen blogitaipaleeni ensimmäinen tapahtuma, jossa olisi mahdollisuus tavata livenä monia blogiystäviä.

Ja ainahan se Helsinkikin on mukava nähdä. Vaihtelua kodin, marketin ja lenkkipolun arkiseen kolmioon. Mikä hieno mahdollisuus pukea nahkatakki tuulitakin sijaan ja käsilaukku kauppakassin tilalta. Hoitovapaaelämään on aika helppo järjestää hohtoa.


Ravintola Maxinessa oli esillä monia yrityksiä tuotteineen. Bloggareita valistettiin kaikenlaisista hienouksista aina kameramaailman uutuuksista karvanpoistolaitteisiin.

Minä, kuinka ollakaan, keskityin kuvaamaan ruokia ja juomia. Kukin kiinnostuksensa mukaan, eikö niin.




Viihdyin tapahtumassa vaivatta reilut kolme tuntia. Tapasin monta blogiystävää ja taisin myös saada muutaman uuden sellaisen. Puheenaiheita ei ollut tuntemattomienkaan kanssa vaikea keksiä. Jokaisella kun oli kamera, ja haussa sopiva kuvakulma.

Suosikkipuheenaiheeksi muodostui myös bloggaajan vaikeus saada omaa puolisoa innostumaan kuvausassistentin tehtävästä. Sellaista tässä harrastuksessa aina välillä tarvitsisi. Yhteiset murheet yhdistävät.


Tuossa yllä olevassa kuvassa kanssani hymyilevät Lady of The Mess ja kaimani Optimismia ja energiaa -blogista. Kuvan otti Misorella.

Oli mukava tavata pikaisesti myös Villa Valko -blogin sydämellinen Kati, joka kirjoitti eilen lukijoilleen ilahduttavan esittelyn blogistani. Sain pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia Mun korkeissa koroissa -blogin Hannan kanssa, joka on tuttuni jo blogimaailman ulkopuolelta. Olen seurannut vuosia Kuulasta ja kepeää -blogia, joten oli erityisen mukava törmätä tilaisuudessa myös Tuireen. Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiia ja Kristallikimaran Mysterious M yllättivät minut kirjaimellisesti puskista hamutessani syötävää. Hauskassa seurassa olisin viihtynyt pidempäänkin.

Tilaisuudessa vilisi muitakin tutunnäköisiä kasvoja. Kaikkien kanssa en ehtinyt juttusille. Päivästä jäi niin mukava fiilis, että syksyllä otan kyllä saman uusiksi. Indiedays järjestää vastaavan tilaisuuden puolivuosittain.

Sunnuntai tarkoittaa minulle paluuta kotiarkeen. Pojat ottavat äidistään takaisin sen, mikä eilen jäi saamatta. Pitäisi kuulemma pelata jalkapalloa yhdessä. Ja merirosvolippu viritetään tänään leikkimökkiin. Toin sellaisen tuliaisiksi Helsingin reissulta.

Kiitos vielä mukavasta tapahtumasta kaikille kivoille eilen tavatuille!

Terveisin Katja

Nainen Talossa löytyy nyt myös Facebookista. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Keskeltä viikkoa viikonloppuun


Keskiviikkona ajatus voi jo vähän karata kohti viikonloppua. Ainakin tällaisena keskiviikkona, jolloin olen pessyt yhdet uudenkarheat Niket ja farkut suoliejusta.

Lapsi oli koulun metsäretkellä innostunut testaamaan karpaasien treenimetodina tunnettua suojuoksua. Yllätin itseni vastaanottamalla polviin asti uitetun suojuoksijan hyvin Sinkkosmaisella asenteella (ks. edellinen postaus). En siis kilahtanut, vaan ymmärsin suojuoksun olleen retken parasta antia. Siis "ihan tosi siistii". Niket sen sijaan eivät enää niin siistit.


Mutta siihen viikonlopun odotukseen. Odotan lauantaita nyt erityisellä mielenkiinnolla. Osallistun ensimmäistä kertaa blogitapahtumaan, jossa on mahdollista tavata useita blogiystäviä. Miten jännittävää!

Helsingissä järjestetään Indiedaysin Bloggers Inspiration Day, joka on Suomen suurin bloggaajatapahtuma. Pyysin tapahtumaan seurakseni Tsinnian Perhosia ja Piikkilankaa -blogista. On mahtavaa saada jakaa blogiharrastus ihanien ihmisten kanssa. Meille tulee varmasti kiva reissu Helsinkiin, ja bussimatkalla on jo paljon juteltavaa.

Hei tulettehan kaikki blogiystävät juttusille, jos bongaatte meidät tapahtuman tungoksesta. Olisi niin mukava tavata mahdollisimman monia!


Helsingissä olisi tarjolla iltakemutkin. Ensin vähän harmittelin, kun yöpyminen Helsingissä ei nyt onnistu, ja siksi illan juhla jää minulta väliin. Nyt olen kuitenkin hyvilläni. Olisinhan varmasti kamalan asukriisin partaalla, jos tiedossa olisi Blog Awards -ilta. Ehkäpä asukriisi mahdollistuu sitten syksyllä, kun tilaisuus järjestetään seuraavan kerran.


 

Keskiviikkona edellisen viikonlopun tulppaanit ovat jo kannussaan aivan villiintyneet. En raaski niitä silti poiskaan heittää. Jotain hauskaa niissä vielä on. Kevät kukkii ulkona ja sisällä. Orvokit ovat olleet pari viikkoa pihassa ja viihtyneet viimasta huolimatta.

Pojat kiikuttavat maljoihin sinivuokkokimppuja. Niitä tulee aika taajaan tahtiin. Niin miesmäistä käytöstä, vai pitäisikö sanoa huomaavaista. Lepyttelevät kukkasilla aina kun on ollut sanomista. Kimppu tuli tänään myös suojuoksijalta.


Viikonloppu jo mielessäni toivottelen mukavaa loppuviikkoa lukijoille!

Terveisin Katja

Nainen Talossa löytyy nyt myös Facebookista. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ. 

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Sinkkosen sivistämänä


Sain alkuviikosta tilaisuuden kuunnella kasvatusguru Jari Sinkkosen luentoa. Liikuntahallista näki, että kasvatustiedolle on kysyntää. Varmasti yksikään urheilutapahtuma ei vedä hallia niin täyteen kuin Sinkkosen teesit.

Sinkkonen puhui järkeviä ja väritti viestinsä hyvällä huumorilla. Nauroimme ystävän kanssa vedet silmissä. Miten teräviä havaintoja ja selkeitä mielipiteitä. Juuri noinhan asiat ovat! Minusta tuli heti parempi äiti ja vaimo Sinkkosen luennon jälkeen. Ja tämä tilanne on tietenkin pysyvä.


Mitä Sinkkosen oppeja vein käytäntöön?

No olenhan minä sen tiennyt, että lapsi on luonnostaan höperö. Ei lapsi ole järkevä ollenkaan. Mutta kun guru sen kertoo, se on taas jotenkin piirun verran helpompi muistaa ja hyväksyä.


Kasvattajan tulee leikkiä mentalistia ja yrittää mennä lapsen pään sisään. "Mitähän tuo höperö vesseli nyt oikein ajattelee, kun heittelee kauppakassista kananmunia pitkin lattioita?" Ei vesseli halua äidille harmia, vesseli tahtoo leikkiä kivoilla palloilla.

Tuohtumus ja turhautuminen on helpompi selättää, kun etsii lapsellisia syitä käytökselle.


Olen saanut jälkikasvulta lisänimen "komentaja". Tuo on ollut kyllä yliampuvaa, sillä titteli ei ole aina tuonut arvovaltaa käytäntöön.

Sinkkonen antoi ohjeeksi, että komento pitää antaa ilman minkäänlaista epäröintiä siitä, tottelevatko komennon kohteet. Komento annetaan tiukan selkeästi, ilman tunnetta. Komentajan aivoihin ei tule mahtua pienintäkään ajatuksen ripettä siitä, että komento ei johtaisi toivottuun tulokseen.


Tuossahan se vika on usein piillyt. Olen komentoja viskoessani ollut liian usein jo puhisevassa tilassa, ennakkoasennoituneena valtataisteluun. Tunteella annettuihin käskyihin vastataan myös tunteella, eikä se ole aina kovin lämmin.

Uusi komento-oppi on todettu käytännössä toimivaksi. Ulos on menty ja pleikat pysyneet kaapissa paremmin kuin aikoihin. Yksinkertaista ja niin totta!


Sinkkonen puhui myös paljon siitä, että lapsen kanssa pitää viettää aikaa. Vanhempien tulee olla lapsestaan kiinnostuneita ja välillä suorastaan tohkeissaan. Siinä suhteessa en koe korjattavaa. Tässähän me palloillaan, ihan tohkeissaan samassa ympyrässä melkein 24/7.


Yhden asian Sinkkonen nosti vahvasti esiin. Pelimaailma ja some ovat erityisen koukuttavia lapsen kehittymättömille aivoille. Aikuisten tehtävänä on suojella lasta tuolta koukulta ja rajoittaa tarpeeksi pelaamista ja netin käyttöä.

Sinkkonen oli tyrmistynyt siitä, että pikkulapset pelaavat K18-merkittyjä GTA-pelejä. Valitettava totuus on, että pikkulasten puheissa tuo peli vilisee, ja moni sellaista saa kotonaan pelata. On oikeastaan käsittämätöntä, että tällaista asiaa tarvitsee edes pohtia.


Olen aina uskonut lasten kasvatuksessa rakkauteen ja maalaisjärkeen. Nyky-ympäristömme monimuotoisuudessa maalaisjärjen ääni alkaa kuitenkin välillä pihistä. Eteemme tulee tilanteita, joissa on vaikea pitää yhtä mielipidettä ja selkeää linjaa. Varsinkin, kun muilla elämän osa-alueilla on tottunut kriittiseen tarkasteluun ja ymmärtämään asioiden monia puolia.

Onkin vahvistavaa palata välillä juurille ja saada rautalankaesimerkkejä. Komentajakin löytää taas arvovaltansa. Sinkkoselta sain sisua jatkaa valitsemallani tiellä.


Mitä sinä ajattelet kasvatuksesta? Ovatko Jari Sinkkosen ajatukset sinulle tuttuja?

Terveisin Katja

Nainen Talossa löytyy nyt myös Facebookista. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Arkiruokasuosikki


Niinä päivinä, kun voimavarat eivät riitä keskusteluun siitä, voiko kaalilaatikkoa todella syödä, on parempi ottaa varman päälle. Silloin kokkaan tonnikalamakaronilaatikkoa. Se maistuu 5/5:lle porukasta 100% varmuudella.

Huono puoli tässä ruoassa on se, että seuraavana päivänä on ihan pakko kokata jotain uutta. Vuoka kun ei huomista näe.

Haluan jakaa arkiruokasuosikkireseptin, sillä uskon muillakin perheillä olevan vaikeuksia kaalilaatikon menekin kanssa.


Sain innoituksen tonnikalavuoan kehittämiseen Tohkeissaan -blogin Katrilta, joka on ihailtavan rento ja kekseliäs kokki. Katrin herkulliset ruokakuvat ja niissä usein esiintyvät runsaat salaatit saavat minut aina nälkäiseksi. Katri julkaisi joskus taannoin oman versionsa maistuvasta laatikosta.


Paras arkiruoka on hyvää, halpaa ja helppotekoista.

 

Tonnikalamakaronilaatikko

1 pss (400g) tummaa makaronia
2 tlk tonnikalaa öljyssä
2 prk (4dl) Emmental-ruokakermaa 15%
1 pss (200g) pakastesipulisilppua
mustapippuria myllystä
500 g tomaattimurskaa tai valmista tomaattikastiketta
Jos käytät maustamatonta tomaattimurskaa, mausta se itse esim. suolalla, sokerilla, basilikalla, pippurilla, öljyllä. Minulla on yleensä kaapissa joku lasipurkki valmista tomaattikastiketta, joka sopii tähän laatikkoon oikein hyvin.
150 g juustoraastetta kuorrutukseen
tomaatteja ja basilikaa koristeluun, jos otat vuoasta kuvia blogiin ;)

Yhdistä tonnikala, sipuli, tomaattikastike, juustokerma (ja mausteet) kattilaan ja hauduta kastikkeeksi. Keitä makaronit suolatussa vedessä kypsäksi.
Sekoita makaronit ja tonnikala-tomaattikastike uunivuokaan. Levitä päälle juustoraaste ja koristele halutessasi tomaatilla.

Paista vuokaa uunissa 225 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes juustokuorrute on sopivasti ruskettunut.



Laatikon kanssa kannattaa tarjota raikasta salaattia. Koska ruokahuoltoa ja kyökkipuuhaa tässä talossa riittää, olen tyytyväinen voidessani välttyä sotkuiselta salaatin pesu- ja repimisoperaatiolta. Ostankin nykyään usein valmiita salaattisekoituspusseja, joista salaatin voi kaataa suoraan tarjolle. Valmiiseen salaattisekoitukseen lisään kirsikkatomaatteja tai muita kasviksia.

Valmiit salaattisekoitukset ovat usein aika kalliita, mutta Lidlistä sellaisen saa edullisesti. Ainakin meilläpäin hinta on noin 40% halvempi kuin Cittarin vastaavissa. (Tämä ei ole maksettu mainos.)



Uudenlaiset konstailemattomat ja hyvänmakuiset arkiruokavinkit ovat aarteita. Ainakin meillä arkiruokavastaavan aivot lyövät liian usein tyhjää, ja löydämme itsemme lusikoimasta kalasoppaa ja jauhelihakastiketta melkein joka viikko. Mikä on sinun arkiruokasuosikkisi?

Terveisin Katja

Nainen Talossa löytyy nyt myös Facebookista. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä  blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ. 

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Vertaamatta parempi?


Ihmisiin on sisäänrakennettu taipumus pistää asiat järjestykseen. Ja nyt en tarkoita siivoamista.

Taipumuksenamme on tehdä ranking-listoja. Vertailemme kokemuksia, tapoja, elämäntyylejä, taitoja, tavaroita. Televisiossakin arvioidaan koteja, pihoja, kokkaustaitoja, lauluääntä, mitä vielä.


"Naapurin koti on tyylikkäämpi. Rouvakin on siellä sutjakkaampi ja auto uudempi."
"Loma jää aiempaa vaisummaksi. Parvekenäkymä ei olekaan merelle."
"Kyllä ehdottomasti koulun lihapullat päihittävät äidin lihapullat."
"Ja eihän ole epäselvää, mikä nukutustyyli lapselle on parasta. Pihallahan vauvan pitää nukkua. Niin kauan kuin vaunuun mahtuu."


Minua kyllästyttää jo vähän joka puolella vallitseva arvottaminen. Jos joku on parempi, se automaattisesti meinaa, että vertailukohde olisi jotenkin huonompi. Se taas helposti vesittää aidon mahdollisuuden arvostaa toisenlaista. Ei sellaiseen vertailuun kannattaisi keskittyä.


Paljon parempi onkin vain todeta, että kaikenlaista sitä on, ja useimmiten kaikki on vähän erilaista.

Sukupolvien väliset suhteet pysyvät kunnossa, kun ei väärällä tavalla vertailla erilaisia tapoja.
Kynnys uuden kokeilemiseen on myös matalampi, kun ei tarvitse pelätä huonoa lopputulosta. Kun ei ole pakko onnistua ihan ranking-ykköseksi.
Uusi leffa tai teatteriesitys voi olla näkemisen arvoinen pelkän kokemuksen vuoksi. Olkoonkin, että parempiakin on nähty.



Mitä mieltä olette? Onko tällainen ajattelu täyttä itsepetosta ja naiiviin tyytyväisyyden tilaan tuudittautumista?


Tyytyväisen on helpompi olla onnellinen. Vaarana tietysti on, että liika tyytyväisyys pysäyttää kehityksen. Sopivasti vertailua tarvitaan, että olisi pyrkimystä parempaan. Korkeampia toiveita ja tavoitteita.


Kuvissa on kevään merkkejä ja orvokkeja, joita ostin keväthuumassani eilen. Eilen oli parempi sää kuin tänään. Vai pitäisikö todeta vain, että tästä tulee erilainen päivä kuin eilen. Annetaan tällekin päivälle mahdollisuus. Tilaisuus olla kokemisen arvoinen.

Sunnuntai(syvällisin) terveisin Katja

Nainen Talossa löytyy nyt myös Facebookista. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Sijaistoimintoja: FB-sivut ja lehtikaali


Mikä on varmin kannustin saada aikaansaamattomuuksia aikaseksi? Kyllä lopputentin lähestyminen on yksi parhaista.

Virkistävä hoitovapaaharrastukseni, kasvatustieteiden opiskelu, on saavuttamassa huippunsa. Appro on lopputentin päässä. Niin kivaa kuin sosiaalinen opiskelu onkin, tenteistä en välitä.

Niinpä tämä viheliäinen lukupaine on saanut minut jopa perustamaan blogille omat Facebook-sivut. Ne syntyivät sukkelasti eilen, kun olisi pitänyt tarttua historiasävytteiseen tenttikirjaan. Mukavasti se lukuaika siinä vierähti kaiken maailman javaskriptskdhtmlbody?? - koodeja ihmetellessä.

Nyt Nainen Talossa on seurattavissa myös Facebookin kautta. Tuossa blogin oikeassa sivupalkissa on kuvake, josta pääsee (pääseekö?) tykkäämään blogin FB-sivusta. Tykkäämällä pitäisi saada blogin päivityksiä omalle FB-aikajanalle. Blogin FB-sivuille pääset myös TÄSTÄ.


Luku-urakan uhatessa tulosta syntyy toisaalla. Sijaistoiminnoksi kelpaa vaikka mikä. Kiikutin jo yhdet vuoden hoitoon pääsyä odotelleet kengät suutarille, sain tilatuksi kampaaja-ajan, ja kyllä juuri nyt pitää ratkaista alle 98-senttisten vaatteiden kohtalo.


Äidyin jopa kokeilevaan kokkaukseen. Paistoin nyt niin trendikästä ja superterveellistä lehtikaalia. Sitä suosittelenkin sijaistoiminnoksi teille lukijoille mihin tahansa tilanteeseen. Lopputulos oli mainio. Eipä heti uskoisi. Mutta kaikkeen sitä ryhtyy, kun tilanne niin vaatii.


Paistettu lehtikaali

200 g lehtikaalia (pussillinen)
2 rkl voita
1 rkl rypsiöljyä
mustapippuria (ja suolaa)

Huuhtele ja kuivaa lehtikaali. Poista kova lehtiruoti ja revi kaali sopiviksi paloiksi. Kuumenna rasvat pannussa ja paista kaalia niin kauan, että siitä tulee rapeaa. Mausta pippurilla. Itse en lisännyt suolaa, sillä voin maku riitti meille suolaksi.


Lehtikaalista tuli maukas lisäke pastan ja kanafileen seuraksi. Mieskin tykkäsi niin, että toivoi kaalin arkilistalle.

Ehkä seuraavaksi kokeilen paistaa uunissa lehtikaalisipsejä. Niiden valmistus vie vissiin sopivasti vielä vähän enemmän aikaa.

Muistakaahan ne FB-sivut. Sinne tosiaan pääsee TÄÄLTÄ.

Terveisin Katja

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäisestä päästiin


Kokkotulet on taas nähty. Kymmenet tutut ja tuntemattomat virvottu tuoreiksi ja terveiksi. Maisteltu kakkua, pullaa, muffinssia, suklaamunia, lakupötköjä, raekarkkeja, pikkuveljen parhaita toffeita. Palan painikkeeksi lammasta, lohta, pippuripaistia, kanapataa, valkosipuliperunoita ja hedelmärahkaa.

Mummulassa ei päässyt taaskaan nälkä yllättämään. Ainakin parin Michelin-tähden paikka se on. Onneksi vatsalaukut olivat jo valmiiksi venytetyt Teneriffan ylenpalttisen All Inclusiven jäljiltä. Överiruokailuun tottuneilla on viimeistään nyt edessä pahat kituviikot.



Pääsiäisen jäljiltä täytyy perhe saada muutenkin äkkiä arkiruotuun. Tuo trullikaksikko ainakin on kärsinyt virpomistouhujen jäljiltä niin pahasta sokerihumalasta, että ehdin jo hetken epäillä kasvatustaitojani. Että onko niitä.

Onneksi viisas ja ihana Anu Perillä -blogista oli taas kirjoituksellaan niin perillä minunkin tunnoistani, että usko oikeaan vanhemmuuteeni palasi. Anulla on terävä kynä ja taito sanoittaa ajatuksia, joita ei aina itse tahdo edes tunnistaa. Suosittelen tutustumaan Anun blogiin, erityisesti jos olet joskus yrittänyt jotakuta kasvattaa.


Pääsiäisenä tuli myös tuuletettua sokerihumalaista sakkia ja omaakin päätä kauniissa ulkoilmassa. Pohjanmaalla oli vielä lunta, ja lapset ihmettelivät kuinka joku uskaltautuu järven jäälle. Meikäläisittäin nuo pilkkijät antoivatkin huonoa esimerkkiä. Ei kotimaisemissa ole jäille mitään asiaa.

Tässä on nyt ollut reissua reissun perään, ja tylsän arjen puuttuessa ovat tylsät hommat jääneet kotona aivan rempalleen. Piha kaipaa kevätsiivoja. Talossahan se tilanne on aina.

No, tänään jo keräsimme talteen kuusi rikkinäistä pulkkaa ja kasan risoja lapioita ja ämpäreitä. Eivät nuo välineet nykyään toista kautta näe. Mistä lie johtuu, että pojat ovat perineet isältään monet lelut, mutta pienin pojista perii isommilta tuskin mitään. Niin on huonolaatuista tavaraa tai ehkä sittenkin erityisen väkevät käyttäjät.



Pyhien jälkeen on taas mahdollisuus uudistua. Aloittaa parempi elämä, paremmat tavat, remontoida ruokavalio ja juosta itsensä vetreäksi ja notkeaksi. Tänään puen juoksulenkkarit ja käytän niitä siihen oikeaan tarkoitukseen. Kun sen kirjoittaa blogiin, se on pakko myös toteuttaa. Sillä täällä ei sovi valehdella. Vähän voi joskus silotella, mutta juosta pitää, jos sellaisesta kirjoittaa.

Energiaa arkeen!

Terveisin Katja