.

.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Suvi suloinen


Taas eilen sain viitteitä keski-ikäistymisestäni. Huomasin herkistyväni koulujen päättäjäistunnelmasta. Vai oliko se sittenkin kaihoa omien arkirutiinien perään?

Talo on seuraavat kuukaudet täynnä kesälomalaisia 24/7. Aamuiset kärrylenkit taaperon kanssa vaihtuvat vilkkaampaan menoon, josta vastaavat tuleva eka- ja kolmasluokkalainen. Ennustan vauhdikasta kesää ja lisähaasteita ruoka- ja pyykkihuoltoon.

Koti ja blogikin saattavat jäädä välillä vähän kesärempalleen. Mutta ei se haittaa. Näissä hommissa onneksi ymmärretään, että haasteiden kasvaessa resurssit ovat silti entiset. Ja silloinhan jostain pitää tinkiä, ettei laatu kärsi.



Juhlimme eilen yhtä ammattiin valmistunutta nuorta miestä. Hänen vanhempansa olivat tilanneet puutarhaan upean kesän. Aurinko paistoi kuumasti lähes pilvettömältä taivaalta. Viihdyimme juhlissa koko päivän, sillä lapsetkin iloitsivat serkkuseurasta trampoliinilla, eikä kukaan kinunut kotiin. Minä nautin yllättävän rennosta tunnelmasta ja ihailin kukkivia omena-, kirsikka- ja luumupuita.




Sain juhlapuutarhasta hyvän vinkin omenapuun muotoiluuun. Oksiin kannattaa kiinnittää narulla kivipainoja. Se on lempeä keino, jolla oksiston saa kauniisti kaartumaan alaspäin. Aiomme kokeilla tuota kivihoitoa pihamme liian ylväälle omenapuulle. Jospa se siitä nöyrtyisi ja samalla vähän kaunistuisi.


Juhlapuutarhassa oli kukkivien lisäksi kivoja yksityiskohtia. Keijuneiti nautti kesäpäivästä solisevan veden äärellä. Voisin hyvin vaihtaa yhdeksi päiväksi osia tuon neitosen kanssa. Makoilla vesirajassa kukka tukassa, henkiset siivet selässäni.

Jäin myös miettimään, juhlimmeko parhaillaan noiden sementillä täytettyjen taaperokenkien omistajaa. Aika söpö tapa säilöä lapsuusmuisto.


Minun pinkki kevätjuhlamekkoni on muutaman vuoden takainen hankinta Esprit Collection-mallistosta. Puuvillasatiini on miellyttävä kuumallakin säällä, sillä se ei yhtään hiosta. Mekko ei ole koskaan oikein hyvin istunut keskivartalosta, mutta solmittavalla vyöllä siitä tulee ihan kiva. Vyö myös kätevästi muistuttaa juhlaherkkupöydässä kohtuudesta. Se on tarpeellista viimeistään tässä iässä, jossa koulujen päättäjäiset nostavat tunteet pintaan.


Onnea kaikille koulunsa päättäneille, valmistuneille ja kesälomalaisille. Nautitaan suloisesta suvesta!

Terveisin Katja

Nainen Talossa on nyt myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Keltaisen toukokuun shoppailuja


Keltainen toukokuu alkaa olla jo loppusuoralla, kun minä vasta hurahdan keltaiseen. Rutistin viime viikolla harrastusopintojeni lopputentin kasaan ja päätin, että se olisi riittävä syy hankkia itselle jotain täysin tarpeetonta. Palasin Ideaparkista vähän yllättäen keltaisen saaliin kanssa.

Luhta Outletista löysin pilkkahinnalla Your Facen keltaisen pitsimekon, joka tuntuu ihanan pehmeältä ja joustavalta päällä. Maksoin satasen mekosta vaivaiset 18 euroa. Mustan nahkajakun ja mustien kenkien kanssa keltainen mekko saa sopivasti särmää. Aion kyllä pukea mekon kesällä ilman pelkoa liiallisesta tipuefektistä. Toivottavasti jonain päivänä tarkenisi ilman takkiakin.



Toinen keltainen löytöni Luhta Outletista olivat täysnahkaiset Your Facen kengät. Kenkien kohdalla alennus oli vielä huimempi, sillä satasen kenkien hinnaksi tuli nyt vain 16 euroa. Tämänkertainen värivillitykseni tulikin todella halvaksi. Lauantai oli alehaukan onnenpäivä!

Olin jo aiemmin hankkinut keltaisen topin, jonka pariksi uudet kengät sopii. Voisin pukea keltaiset kesällä farkkuhameen tai mustien shortsien kanssa.



"Aurinko paistaa - elämä sujuu kuin leikiten. Keltainen on valon väri, joka tuo ilon, huumorin  ja optimismin. Keltainen on hilpeä ajatusten ja älykkyyden symboli." (lähde)

En ole aiemmin juuri keltaiseen pukeutunut, mutta nyt tuo väri puhuttelee. Elämä keltaisissa kuulostaa suorastaan ihanalta. Kukapa ei haluaisi olla hilpeä ja älykäs! Värianalyysin mukaan kesäihmiselle keltaisen pitäisi sopiakin, kunhan sävy on viileä.

Ihailen rikkumatonta beige-musta-valkoista tyylikkyyttä, mutta itselleni haluan usein väriä. Kesää kohti aina vain enemmän.


Keltainen hehkuu nyt myös luonnossa. Kuvien kukkameri ei valitettavasti hehku omassa puutarhassa, mutta näköyhteys tuohon istutukseen meiltä on. On toisaalta ehdottoman kätevää, että kaupungin puutarhurit hoitavat kukkapenkin, ja itse voi keskittyä ihailemaan.



Onko sinulla kesävärivillitystä?

Terveisin Katja

Nainen Talossa on nyt myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kätevät kylvöt ja istutuslaatikkoidea


Kyllästyin odottamaan auringonlämpöä ja aloitin sunnuntaina kylmät kylvötyöt. Oloblogit-lehdessä oli juttua yhden bloggarin istutuslaatikosta, jossa kasvoivat rehevät salaattiviljelmät. Siitä se ajatus sitten lähti.

Minä, joka inhoan ajatustakin kasvimaalla kykkimisestä, voisin sittenkin harrastaa kylvötöitä. Istutuslaatikko seisomakorkeudella sopii mukavuudenhaluiselle hyötypuutarhurille. Noidannuolikin siitä tykkää.


Aloitin harrastuksen kylvämällä laatikoihin lehtisalaattia, tammenlehtisalaattia, hernettä ja tilliä. Muita yrttejä olen jo istuttanut ruukkuun.

Kätevänä emäntänä googletin kylvövälejä ja -syvyyksiä. Osuin google-hauissani riemullisille keskustelupalstoille, joilla muut yhtä kätevät ihmettelivät, pannaanko minisiemenet todella yksi kerrallaan vakoon ja voisiko apuna käyttää pinsettejä. Minä kylvin ihan ronskisti sormin. Saapa nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään.


Kätevät istutuslaatikot löytyivät pihavajan perältä. Ne ovat vanhat piironginlaatikot. Levitin laatikoiden pohjille jätesäkit ja siihen mullat päälle.


Ensin haaveilin, että mieheni nikkaroisi tuohon piharakennuksen päätyyn katseenkestävän tason, jolle laatikot olisi kiva laskea. Sitten palasin todellisuuteen ja totesin, että taso valmistuisi ehkä marraskuussa.

Sahapukit ja niiden päälle viritetty käytöstä poistettu piharakennuksen ovi toimii nyt tasona. Ovi on kivannäköinenkin, mutta jaloiksi tasolle voisi ehkä myöhemmin askarrella jotain kauniimpaa.


Sunnuntai kului pitkälle pihatöissä. Istutin myös pelargoniat. Olen joka vuosi ostanut pinkkejä ja valkoisia pelargonioita, mutta nyt poikkesin perinteestä. Pinkkien tilalta valitsin tuollaisia vaalean korallin sävyisiä kukkia. Valkoisia niiden kaveriksi jouduinkin metsästää useammasta kaupasta. Valkoisilla on suurin menekki, sillä valkoinen taitaa olla edelleen kaikkien tyylitietoisten lempiväri.


Laitanpa tähän loppuun vielä kuvan kauden ensimmäisestä kalansaaliista. Tuo vonkale tuli ongella. Nyt se on pakasteessa odottamassa pääsyä loppukesän rapusyötiksi.

Ja en malta olla julkaisematta vielä yhtä selfietä. Kameran asetukset on niin vaikea säätää kovin nopeasti liikkuvaan kohteeseen, joten näytän tuossa kuvassa valitettavan monipäiseltä.


Noiden arkisten sisätöiden lisäksi on kyllä kiva saada vaihtelua pihahommista. Eikä sitten varmasti tule ongelmaa joutenolosta kesälläkään.

Terveisin Katja

Nainen Talossa on nyt myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Ravintolapäivän kahvilaelämys


Kevät etenee ainakin kalenterissa. Pihalle puen silti välihousut. Sen verran vilu tuolla tulee. Olisi ollut viikolla syytä pukea villapaitakin, sillä olen tainnut saada kylmää. Taannoinen noidannuoli meinaa tehdä paluun, ja tuoksuni arkeen ja juhlaan on taas tiikeribalsami. Mies kommentoikin, että vaimon läsnäolo tuo hajumuiston jalkapallojoukkueen pukuhuoneesta. Miten viehättävää!


Tänään on kansainvälinen ravintolapäivä, jolloin kuka tahansa voi avata pop up -kuppilan tai -ruokapaikan yhdeksi päiväksi ihmisten iloksi. Tämä maailmanlaajuinen ruokakarnevaali on saanut viime vuosina suosiota, ja meidänkin nurkilla on tarjolla useampi mahdollisuus herkutella epätavallisessa ympäristössä.

Pääsin lääkitsemään kipeää oloani paistotuoreella sokerimunkilla hyvin viehättävässä pihakahvilassa. Pikkupojatkin oli helppo houkutella kahvilan suuntaan pyörälenkille munkkipalkalla.


Omakotitalon pihaan oli rakennettu kahvilatarkoitukseen hyvin sopiva paviljonki, jollaisen lisäsin heti omaan pihahaavelistaani. Esikoisen rippijuhliin mennessä tuollainen pitäisi saada. Enkös olekin aika armollinen vaimo, kun annan miehelle kuusi vuotta toteutusaikaa.


Pihakahvila oli niin suosittu, että osa herkuista oli loppuunmyyty jo iltapäivällä. Luin kahvilan vieraskirjasta, että tarjolla oli aikaisemmin ollut myös  salmiakkiraitainen seeprakakku, joka on tänä keväänä blogimaailman kuumin leivontauutuus.

Paistotuore munkki ei petä koskaan, mutta vähän jäi makuhermoja kutkuttamaan tuo läheltä piti -mahdollisuus saada maistaa seeprakakkua. Ehkä joudun kokeilla leipoa sellaisen ihan itse.



Iltaa kohden täällä alkaa aurinko paistaa, ja sen myötä kevät näkyy kalenterin lisäksi lämpömittarissakin hetken. Tulisipa pian yksi kokonainen lämmin päivä. Minulla on pelargoniatkin jo hankittuna. Haluaisin istuttaa ne auringon paistaessa, saada kesäfiiliksen ja vaihtaa tuoksun taas pukuhuoneesta Burberryyn.

Oletko sinä osallistunut ravintolapäivään?

Terveisin Katja

Nainen Talossa on nyt myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivänä


Heräsin auringonpaisteeseen ja kahvin tuoksuun. Sain valmiin omenaraasteen kaurapuuroni päälle. Pöydällä kaunis kimppu valkovuokkoja, itse kerättyjä. Mikä ihana aamu!



Poikaset olivat tohkeissaan tekeleistään. Jaoin ihastelevat kommenttini hymyssä suin. Äitienpäivä on vähintään yhtä paljon lasten kuin äitien juhla.

Värikäs puuhelmirannekoru on hieno. Ilahdutin nuorta suunnittelijaa pukemalla korun heti. Siinä se oli, päivälliseleganssini täydennys.


Äitienpäivälounas nautittiin tänä vuonna uudessa paikassa. Tuttu pitopalvelu tarjosi ihanaa ruokaa vanhassa kartanomiljöössä.

Lasten kanssa juhlaruokailutkin ovat vähän sellaista härdelliä. On kaulalappuja, nokkapulloja, ruokaleluja ja vuotavia neniä. Yksi tykkää kaikesta, toinen ei juuri mistään ja kolmas joka toisesta lusikallisesta.

Omalle lautaselle tulee lapattua heti alku- ja pääruoat, kaikki sekaisin. Melkein jälkkäritkin samaan syssyyn. Että varmasti saa ja ehtii. Mutta kyllä se silti aina kotiolot voittaa. Äitienpäivälounas sukuporukalla on juhlallinen perinne. Ensi vuonna uudestaan.



Kartanon barokkipuutarhan omenapuut olivat hennoilla silmuilla. Tänne pitää palata kameran kanssa, kun puut kukkivat. Sen täytyy olla upea näky!


Ruokailun jälkeen tarjolla oli taide-elämyksiä. Kuvataide- ja käsityökoululaisten näyttelyssä oli mm. äitienpäivän henkeen sopivaa sydämellistä katseltavaa.



Olen niin onnellinen, että elämäni on mennyt näin. Että äitiys on merkittävin roolini nyt. Onhan minusta moneen muuhunkin. Mutta ei minulla ole mikään kiire niitä muita rooleja hoitamaan.

Jos saan elää suomalaisen naisen keskimääräisen eliniän, minulla on vielä kosolti aikaa kulkea vaikka missä saappaissa. Kotiäidin tohveleissa on kuitenkin viimeinen käyttöpäivämäärä. Minulle se koittaa reilun vuoden kuluttua. Melkoiset tohvelit nuo ovat olleetkin. Oman elämäni Louboutinit, Manolot ja MinnaParikat.


Onnea kaikille äideille ja lämpimiä ajatuksia äidiksi haluaville!

Terveisin Katja

Nainen Talossa on nyt myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Mansikanmakuinen perjantai


Perjantai! Flunssa alkaa helpottaa. Samoin sen kylkiäisinä tullut noidannuoli. Nuoli tuli tiistai-iltana jonnekin yläselkään. Niska oli kuin tulessa, ja pää sen myötä kenossa. Olkapää korvassa ja toinen alas valahtaneena. Ihan kiero akka, ja sen näki jo kaukaa.

Tänä aamuna tunsin, että vaiva alkaa vihdoin helpottaa. Pystyin jo kyykistymään ja pyyhkimään aamupuurot lattialta syöttötuolin ympäriltä. Mikä ihana tunne. Arki sujuu taas!


Olin kauppareissulla syystäkin hyvällä tuulella. Perjantai, ja pää suorassa. Jotenkin sitä pitää juhlistaa. Ostin mansikoita. Espanjalaisia, mutta mansikoita kuitenkin. Kauppias vakuutti, että makeita ovat.


Koululainen on tuonut koulumatkaltaan äidille kukkia joka päivä tällä viikolla. Voikukkia ja sinivuokkoja. Halusin nyt vuorostani ilahduttaa poikaa ja katoin välipalaksi mansikoita ja suklaadippiä. 


"Äiti, tämä on hyvää! Ihan niin kuin ulkomailla! Miksi ostit mansikoita?"
"Koska olette rakkaita."



Edessä on ihana viikonloppu. Koko perhe kotona, miehellä vain yksi harrastusmeno. Haluan ulkoilla ja laittaa kotia kuntoon. Sunnuntaina sitten perinteinen äitienpäivälounas sukuporukalla. Valmis juhlaruoka hienossa miljöössä. Life is good! Välillä se maistuu ihan mansikalta.

Mukavaa äitienpäiväviikonloppua kaikille lukijoille!

Terveisin Katja

Nainen Talossa on nyt myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Äitienpäiväkortti, diy


Kuopuksen vappunuha levisi viikonloppuna muihinkin perheenjäseniin. Niinpä maanantaina myös koululainen oli kotona ja kaipasi viihdykettä. Päätin teettää lapsella äitienpäiväkortit mummuille.

Minä en ole varsinainen askartelijaäiti, eikä meiltä löydä kaapeista mitään erikoisen hienoja askartelutarvikkeita. Teippi on aina hukassa, ja jossain saattaa pyöriä kuivunut liimapuikko.

Alusvaatepakettien taustapahveja kuitenkin löytyy aina(!). Samoin sisustuslehtiä. Värikartonkivihon olin ostanut talvella tilapäisessä mielenhäiriössä. Lapsen koulureppuun oli jäänyt liimapuikko, mikä ratkaisi askarteluidean onnistumisen. Siispä tuumasta toimeen.

Jaan tämän kortti-idean, jos joku muukin haluaisi askarrella lasten kanssa äitienpäiväkortin helposti hetken mielijohteesta, ilman erityisiä materiaalihankintoja. Lapsen on helppo tehdä kortti ihan itsekin. Meillä apua tarvittiin lähinnä sommittelussa ja sydämen piirtämisessä.

Mummi saattaa korttinsa tästä nyt bongata, mutta värssyt sentään jäävät salaisuudeksi sunnuntaihin asti.



Piirrä sydänkuvio ohuelle kartongille ja leikkaa se irti. Leikkaa lehdistä kauniita kukkakuvia. Sommittele ja liimaa kukkakuvat päällekkäin ja limittäin sydämen päälle niin, että kartonki peittyy täysin kuvilla. Liimausvaiheessa kukkakuvat saavat mennä miten sattuu kartonkisydämen reunojen yli, sillä sydän leikataan muotoonsa uudelleen liiman kuivuttua.

Valmiin kukkasydämen voi liimata kortiksi taitetulle värikartogille.



Minä tykkään värikkäästä. Pojalla on sama maku, ja värikkäitähän korteista tuli. Kukkia sydämellä mummille ja mummulle.

Omaa äitienpäiväkukkaani odotellessa olen kerännyt mustikanvarpuja Arabian vanhaan perhoskannuun. Mustikanvarvut ovat joka keväinen villitys. Tiukasti nupullaan olevat lehdet avautuvat vuorokaudessa, kun kimpun tuo sisälle. Mustikanvarpukimppu on kestävä. Se piristää kotia vaikka viikkoja, jos niin haluaa. Vähän mehtäperäläistä vaihtelua eurooppalaisen Lidlin puketeille.



Terveisin Katja

Nainen Talossa on nyt myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.