.

.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Salaisessa puutarhassa


Toiset haluavat lomalla löhötä kotona. Toisille loma on poissa kotoa. Minulle loma on sekä että. Virkistävintä on mahdollisuus olla rennosti kotona, mutta kokea myös uusia paikkoja ja tehdä epätavallisia asioita, rikkoa rutiineja. Aina ei tarvitse mennä kovin kauaksi kokeakseen jotain aivan uutta.

Viikonloppuna teimme löydön. Mikä upea paikka. Vain pari kilometriä kotiovelta vie kokonaan toiseen maailmaan. Vähän niin kuin salaiseen puutarhaan.



Naapuri vinkkasi läheisestä luontopolusta ja lintutornista. Sanoi, että "viekää pojat sinne". Oli tainnut seurata (kuulla) retkeilyämme moneen kertaan kolutuissa lähimetsissä.



Pakkasimme pullat ja kaakaon tietämättä miten kauniissa maisemissa välipala nautittaisiin. Saimme metsäpiknikin taustamusiikiksi moniäänisen lintukonserton, jota tahditti tikan kumea puunhakkaus jossain korkealla.

Paikalla oli myös äkäinen hyttysparvi ja sokerinhimoinen muurahaisarmeija. Mutta ei takerruta niihin, ettei postauksesta mene tunnelma. Pulla maistui, ja kaakao. Hyttysiä hätisteltiin taaperon varavaipalla. Sellainen on muuten aika toimiva viuhka. Vinkkejähän moni näistä blogijutuista hakee.



Minä olen metsäromantikko. Viihdyn luonnossa ja haluan opettaa jälkikasvuakin viihtymään. Samaan hengenvetoon kuitenkin myönnän, että metsä on jotenkin pelottava paikka. Siellähän voi tulla karhu vastaan, eikä nettikään aina toimi.

En kovin mielelläni lähtisi samoilemaan minnekään korpeen. Kävelymatkan päässä kotoa oleva pistäytymismetsä on minun metsäni. Onneksi sellaisia on, ja uusiakin näköjään löytyy.



Tämä luontopolkulöytö tulee meille varmasti nyt vakiokohteeksi. Tuo salainen puutarha pitää nähdä eri vuodenaikoina. Mielikuvittelin jo pitkospuut keltaisessa syyskoivikossa. Onpa edes yksi odotettava asia lehtien kellastuessa.



Lähimatkailu on meille tämän kesän juttu. Kotoa käsinkin voi kokea kaikenlaista ja samalla välttyy viheliäiseltä pikkulapsiperheen pakkausrupeamalta. Ei sitä tavarasouvia kovin monta kertaa kesässä jaksa.


Sunnuntaina päiväretkeilimme Hämeenlinnassa ja kiersimme must-kohteita. Voi olla, että blogiin päätyy vielä kuvamateriaalia ja pari lomailuvinkkiä siltäkin reissulta. Odottakaahan.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Terveisin Katja

Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Parasta aikaa Pohjanmaalla


Maisemanvaihdos tekee hyvää. Rento verkkarijuhannus Pohjanmaalla tuli sopivaan saumaan. Juuri kun kotona kelit alkoivat todella ketuttaa, Pohjanmaalla sai vaihtaa verkkarit välillä shortseihin. Juhannuslauantaina tuli ihan kuuma, ja 3/5 perhekunnasta jopa kastoi talviturkkinsa.



Alkuperäissuunnitelmissa oli perjantain vietto Kauhavalla Lentäjien Juhannuksessa. Robin ja lentonäytökset jäivät kuitenkin hopealle, kun pojat halusivat viettää aikaa mummulassa.

Veneretki papan uudella moottoriveneellä oli isommille pojille sellainen kipinän hetki, että Robinia ei enää kukaan halunnut muistaakaan. Miksi katsella lentokoneita, kun voi viilettää vesillä?



Kaunis on juhannus ja kaunis on mummulan kukkapenkki. Kaunis on keskikesä, ja elämä on ihmisen parasta aikaa. Vai oliko se loma?

No, loma ainakin on parasta aikaa. Blogistakin huomaa, että allekirjoittanut on kesävaihteella. Päivittyy, jos päivittyy ja rennosti sittenkin.

Nykyihmisen on hyvä muistaa, että paljon voi kokea ilman somepäivityksiäkin. Että kokemus ei aina vaadi päivitystä. Elämää on, vaikka Facebook ei piippaakaan. Se on lomaa se. Nyt koen näin. Toisella kertaa ehkä taas toisin. Vapaus on tärkeää!



Mummulassa ruokailu on aina melkein pääasia. Melkoisia herkkuja tulikin syötyä. Ilmeisesti riittävästi, sillä vaaka kannusti lenkille heti eilen reissulta kotiuduttua.

Nyt mietimme, pitäisikö hankkia itsellekin sellainen savustushärveli. Niin hyvää oli mummulan savulohi.




Sunnuntaina teimme edellisvuoden tapaan reissun Powerparkiin. Huvipuisto lunasti odotukset jälleen. Niin kivan siistiä ja hyvä palvelu. Sopivia kieputtimia ja juhannuksen jälkeen ruuhkatonta ja väljää.

Vietimme kivan päivän ihan koko rahan edestä, sillä olimme puistossa klo:11.05 ja poistuimme kahdeksan tunnin kuluttua porttien sulkeuduttua. Vieläkin jäi yhdelle porukasta hampaankoloon toteutumattomia kieputuskertoja. Minulle riitti huvipuistojätski ja safariajelu, jolle sain pari innokasta opasta.

Ja tulihan se Robinkin lopulta nähtyä vilahdukselta. Tähti tuli meitä vastaan huvipuiston portilla! Mutta niin ohimenevä oli se hetki, että tällainenkaan kamerahai ei ehtinyt idolia ikuistaa.





Meillä ei ole juhannusreissun jälkeen suurempia lomasuunnitelmia. Varmasti mökille mennään. Parit festarit on kalenteroitu myös. Ja kiva yllätyskutsu tuli juuri tänään. Se tietää aikuisten viikonloppua Helsingissä. Samalla tavataan ystäviä vuosien takaa. Aika kiva juttu!


Nautitaan kaikki elämästä ja lomasta ja kesästä - ihmisen parhaasta ajasta ja sen kauneudesta! Ja sometetaan sen verran kuin siltä tuntuu.

Terveisin Katja

Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kesäkuplaviikko - teatteria ja terassia


Kesä kävi jo täällä. Muutenkin viikko on ollut aika epätavallinen - elämää ajoittaisessa kesäkuplassa. Olin kolmena iltana hyppyyllä kaukana iltapuuro- ja nukutusrituaaleista.

Eilen istuin ravintolan terassilla iltamyöhään yhteentoista. Tänään tunsin nahoissani, että eilisen hampurilaisen välissä oli pekonisiivu, ja normaali unirytmi heitti tunnilla. Kyllä on kellontarkkaa hyvinvointi näin 35+. Taitaa mennä pari päivää nyt itseäni keräillessä.


Juhlistimme eilen opiskelukavereiden kanssa appro-saavutustamme ja vannoimme, että ihan hetkeen kukaan ei opiskele yhtään mitään. Se siitä virkistyksestä. Rajansa kaikella, ja nyt on jo jonkun muun harrastuksen aika.

Olisipa mahtavaa hurahtaa seuraavaksi vaikka fitnessbuumiin. Siinähän järjestyisi taas mukavasti omaa aikaa ja kylkiäisenä ehkä myös joitain näkyviä seurauksia. Todennäköisempää taitaa kuitenkin olla, että ilmoittaudun syksyllä suklaaleivontakurssille tai liityn ruokaharrastajien klubiin.


Viihdyin viikolla kahden kesäteatterin katsomossa. Viltti oli tarpeellinen osa teatterityyliä. Mukana oli myös kevyttoppatakki, jonka vedin nahkarotsin päälle katsomossa. Ei se ollut mitenkään liikaa.


Kesäteatterissa minua ilahduttaa hyvä huumori ja musiikki. Jos esitys vielä jossain kohti onnistuu liikuttamaan, ollaan jo todella hienon kulttuurielämyksen äärellä.

Mutta sellainen kukkahattutäti minusta on kehkeytynyt, että en haluaisi nähdä teatterin lavalla kauniita naisia liian piukoissa minimittaisissa mekoissa kovin stereotyyppisissä rooleissa. Ainakaan kaljamahaisten ja vähän epäsiistien örveltäjämiesten sydänystävinä.

Kyllä välillä soisi lavalla olevan naiskatsojillekin parempaa silmänruokaa. Vatsalihaksia ja hauiksia, ja mitä näitä nyt on.


Postauksen lopuksi vielä pari poimintoa lempiaiheestani - syötävästä ja juotavasta. Kesäilta maistuu parhaimmillaan mansikalta eli Fresitalta.

Napolista Tampereelta saa kiistatta parhaat pizzat, jotka jaetaan aina puolison kanssa kahtia. Kaksi makua yhdellä iskulla.


Ja paras raparperipiirakkaresepti löytyy viimevuotisesta postauksestani täältä. Kyllä siinä on aito kesän maku. Sopivasti makea, mutta vähän kirpakka. Niin, että jää myös jälkimaku.


Siinähän sitä olikin. Yhteen postaukseen aika paljon asiaa viikon varrelta. Juhannusta kohti mennään. To do -listalla on tekemättömiä töitä, mutta myös sopivia piipahduksia kesäkuplaan.

Terveisin Katja

Nainen Talossa on nyt myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Arkiruokasuosikki vol. 2


Julkaisin huhtikuussa jutun yhdestä perheemme arkiruokasuosikista. Tuo tonnikalamakaronilaatikko nousi nopeasti blogini pitkään aikaan suosituimmaksi postaukseksi. Löydät jutun täältä.

Koska hyvä, halpa ja helppo arkiruoka kiinnostaa käytännön pakosta hyvin laajaa lukijakuntaa, jatkan aihetta uudella uuniherkulla. Jos tonnikalamakaronilaatikko oli hyvää, Koskenlaskija-kala onkin aivan "tykkihyvää", kuten pojat asian ilmaisevat. Alkuperäisidea tähän helppoon uuniruokaan on K-kaupan lehdestä muutaman vuoden takaa.


Koskenlaskija-kalaa uunissa

Ohje riittää meidän 5-henkiselle perheelle pariin ruokailuun. Voit toki puolittaa määrät, jos et tarvitse jättiannosta.

2-3 pakettia pakastettua seitifilettä (à 400g)
n. 1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Kastikkeeseen
n. 50g  voita
vehnäjauhoja (ehkä n. 5 rkl)
n. 1 litra laktoositonta kevytmaitojuomaa
1 prk/250g Valio Koskenlaskija Ruoka tai perinteinen Koskenlaskija juustopaketti
tillinippu
n. 1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Sulata seiti hyvin ja valuta sulamisvesi pois. Paloittele kala kuutioiksi. Itse otan kalapaketit yöksi jääkaappiin, jolloin kohmeinen kala on helppo seuraavana päivänä leikata kuutioiksi. Kuutiot sitten sulatan mikrossa helposti ja nopeasti.

Laita seitikuutiot voideltuun tarpeeksi isoon uunivuokaan ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kastike
Sulata voi teflonkasarissa ja lisää joukkoon jauhoja. Sekoita ja anna rasva-jauhoseoksen kiehahtaa. Vispaa joukkoon maito ja kuumenna kiehuvaksi jatkuvasti sekoittaen. Lisää Koskenlaskija kastikkeeseen. Juuston ruokaversio on valmiiksi notkeaa ja sekoittuu helposti. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja tillisilpulla.

Kaada kastike uunivuokaan kalapalojen päälle. Paista vuokaa 30-40 min 175 asteessa, kunnes ruuan pinta on vähän ruskettunut.


Kalavuoan kanssa sopii hyvin perunamuusi tai pasta. Oikea superherkku siitä tulee uusien perunoiden kanssa. Tuskin maltan odottaa! Salaattia ja punajuurta lisukkeeksi.

Ja taas tulee hyvä äiti -fiilis, kun onnistuu kokkaamaan lapsille kalaa. Ruotojakaan ei tarvitse nyppiä.



Meillä on vietetty koleaa alkukesää lasten ehdoilla. Minua on viety pelikentältä toiselle, puistoon, trampalle ja metsäänkin. Poikaset ovat energisiä ja innokkaita kuin sonnit päästyään kesälaitumille.

Monena päivänä olen ottanut suloiset päiväunet sohvalla. Muuten ei äidin virta riitä touhukkaassa seurassa. Unet järjestyy, kun pienin nukkuu ja isot saavat pelata sen aikaa pleikalla. Thank God, we have Playstation!

Ensi viikolla mieskin jo aloittaa kesäloman ja pääsemme jakamaan kesähuvitoimikunnan vetovastuuta. Sitä odotellessa olen jo käynyt kirjastossa haalimassa kesälukemista. Jos vaikka saisi jonkun kirjan luettua aurinkotuolissa.

Eiköhän seitsemässä viikossa yhden kirjan ehdi ja ehkä vielä jotain muutakin. Kalenteroituna on jo pari ikiomaa karkauspäivää. Aloitan tällä viikolla karkaamalla kaksi kertaa kesäteatteriin. Kyllä tästä hyvä kesä tulee!

Terveisin Katja

Nainen Talossa on nyt myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Iltapalaa kesäparvekkeella -> DONE!


Kesään liittyy kaikenlaisia odotuksia. Odotan lekottelua aurinkotuolissa, mustamakkaralounasta torilla, perhereissuja, pyöräretkiä, naku-uintia mökkisaunasta, hellepäivän aikaista aamulenkkiä, livemusaa kesäyössä, teatteria illassa...
Ja sitten odotan iltapaloja kesäparvekkeella.

Ilta-auringon lempeydessä on rento istua, vapautua päivän haasteista, jutella puolison kanssa ilman kolmatta (neljättä, viidettä) pyörää, nauttia jotain hyvää syötävää, katsella rantojen elämää ja tirkistellä vesillä liikkujia.

Viime lauantaina korkkasimme kesäparvekekauden saaristolaisleivillä ja valkkarilla. Nuoriso juhli rannoilla koulun loppumista, ja parvekkeelta käsin tällainen täti-ihminenkin oli vähän niin kuin kesämenossa mukana.


Ostin Lidlistä saaristolaislimpun, joka osoittautui ihan kelpo leiväksi. Ei se Maalahden limppua voittaisi, mutta oli oikein syötävää paremman puutteessa.

Leivän päälle laitoin reilusti kanttarellituorejuustoa, graavilohisiivuja ja ruohosipulia. Niin yksinkertaisen vaivatonta ja silti täydellistä iltapalaa kesäparvekkeelle.



Meillä ei ole grillattu kertaakaan vapun jälkeen. Muurikkakin on saanut pysyä suojapussissaan. Lohileipäiltapala on ollut ainut kesän fiilistelyruoka parvekkeella. Tämä on ollut ihmeellinen alkukesä. Aivan liian kylmä. Pelkkää kesän odotusta.


Eilen kävin lasten kanssa "nauttimassa" markkinaletut ja ostamassa metrilakut hyisessä vaakasateessa. Pyöritin pyykkikoneessa toistakymmentä rapaista vaatekertaa, kun pojat kulkivat myrkkykelissä ulkoa sisälle ja sisältä ulos. Ei paljon tarvitsisi sään parantua, kun jo lupaisin olla tyytyväinen. Jos jatkossa vaikka sataisi vertikaalisesti. Pysyisi edes katoksen ja varjon alla jotenkuten kuivana.


Onneksi olimme lauantaina asialla ja nautimme suotuisasta kesäillasta parvekkeella. Suomen kesässä sopivia tilaisuuksia ei ole hukattavaksi asti.

Lupaan ensimmäisen pilvettömän hetken tullen rynnätä aurinkotuoliin, ja sateeton vähätuulinen päivä käytetään pyöräretkeen. Hyvässä lykyssä elokuulla voi jo huokaista, kun kesän to do -lista on läpikäyty. Siihen asti kärkytään tilaisuuksia tuulen- ja sateensuojassa ja ollaan valppaina tarttumaan jokaiseen sopivasti säteilevään hetkeen.

Onko sinulla kesäodotuksia?

Terveisin Katja

Nainen Talossa on nyt myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.