.

.

lauantai 29. elokuuta 2015

Kyllä äiti hopeakengät tarvitsee!


Hoitovapaalla tarvitsisin kivoja collegemekkoja, legginssejä, rentoja ulkoiluvaatteita ja farkkuja. Mitä sitten ostan vaatekaupasta silloin harvoin, kun innostun shoppailemaan?

Ostan valkoisia pitsimekkoja, metallinhohtoisia korkokenkiä ja iltalaukkuja. Todella järkevää ja käytännöllistä. Ja ah, niin elämäntilanteeseen sopivaa!

No, ehkä ei sittenkään niin hirvittävän tarpeellista juuri tähän hetkeen, mutta ehdottomasti mielihyvää tuottavaa ja siten hyvinvointia lisäävää. Jotenkin on niin paljon hohdokkaampaa kotiutua ostosreissulta hopeakenkien kuin tuulihousujen kanssa.


Mikään ei ole niin rasittavaa, kuin pakko-ostosreissu oikeaan pakkotarpeeseen. Huoleton inspiraatioshoppailu on aivan eri laji. Se voi ilahduttaa ja jopa rentouttaa. Etenkin, jos onnistuu säästämään samalla prosentteja.

Ja yleensä sekin päivä tulee, jolloin huolettomat löydöt tulevat vielä tarpeeseen. Kiva mekko antaa syyn järjestää sille käyttöä.


Niin kävi myös valkoiselle JC:n pitsitunikalle, jota ulkoilutin kesällä pariin otteeseen lapsivapaina iltoina. Yhdistin valkoiseen asuun metallinväriset Vagabondin avokkaat ja Mangon pikkulaukun. Kaikki nämä olivat kesäalesta hyvillä prosenteilla tekemiäni "aivan tarpeettomia" löytöjä.

Avokkaille kesäillat olivat usein liian sateiset, mutta uskon kenkien ja laukun tulevan vielä käyttöön syksyn ja talven iltamenoissa mustien asujen kanssa.

Tuollainen metallinsävy asusteissa on itselleni aika erikoinen valinta. Tykkään kuitenkin, että asussa saa olla jokin erottuva juju. Näissä sitä jujua sitten on.


Tänään vietetään venetsialaisia. Nyt taitaisi olla ihan viimeinen aika pukeutua kesäiseen kokovalkoiseen.

Minun on kyllä syytä pukea tänään jotain muuta. Kutsu käy pienten tyttösten synttäreille. Sellaisiin venetsialaisiin kannattaa valita jotain valmiiksi mansikkakakun ja suklaapiirakan väristä.

Jotain sopivan kirjavaa vaatekaapissa ehkä on. Jokin tarpeeton löytö, jonka otan tänään käyttöön.


Ostatko itse aina vain tarpeeseen vai teetkö huolettomia löytöjä?

Terveisin Katja

Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.

 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

torstai 27. elokuuta 2015

Täytetyt paprikat ja kesäkurpitsat


Pitkään aikaan en ole postannut mitään ruokajuttua. Sisähommiin vienyt sadepäivä sai eilen tarttumaan kameraan keittiössä.

Kesäkurpitsa ja paprika ovat olleet kaupassa todella edullisia, joten olen ostanut niitä pussikaupalla. Teen kasviksista yleensä paistinpannulla nopean wokin, jota syön jauhelihakastikkeen tai kanan kaverina riisin tai pastan sijasta.

Nyt olen innostunut täyttämään paprikaa ja kesäkurpitsaa. Täytetyt versiot ovat mukavaa vaihtelua wokkiruualle, ja valmistuvat aika nopeasti nekin. Meillä lapsista 2/3 syö täytettyjä paprikoita mielellään. 1/3 kelpuuttaa lautaselleen sisuksen. Tuollainen onnistumisprosentti kannustaa jo kokkailemaan.


Täytetyt paprikat ja kesäkurpitsat


Ainekset:
Paprikaa ja/tai kesäkurpitsaa (käytin 9 valkoista suippopaprikaa ja 2 pienehköä kesäkurpitsaa)
600 g naudan jauhelihaa 10%
2 punasipulia silputtuna
3 dl keitettyä riisiä (kasviliemifondia riisin keitinveteen)
mustapippuria
suolaa
paprikamaustetta
oreganoa
150 g ruohosipulituorejuustoa
mozzarellajuustoraastetta


Laita riisi keittymään kasvisfondilla maustettuun veteen. Pese ja halkaise paprikat ja/tai kesäkurpitsa pitkittäissuunnassa. Poista paprikoista siemenkota ja koverra kesäkurpitsa isolla lusikalla. Kesäkurpitsan sisuksen voit käyttää täytteeseen.

Levitä paprikan- ja/tai kurpitsanpuolikkaat pellille leivinpaperin päälle. Pirskottele niille hieman oliiviöljyä. Esipaista uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia ja valmista sillä aikaa täyte.


Täyte valmistuu nopeasti isolla paistinpannulla. Paista jauheliha ja lisää joukkoon punasipuli, mahdollinen kesäkurpitsan sisus, keitetty riisi ja ruohosipulituorejuusto. Mausta seos makusi mukaan. Minusta oregano saa maistua tässä täytteessä ihan kunnolla.


Lusikoi kuuma jauhelihatäyte paprika- ja/tai kurpitsakuoriin. Ripottele päälle juustoraastetta. Paista uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia kunnes juustoraastepinta on saanut kauniisti väriä. Anna ruoan vetäytyä ja jäähtyä hieman ennen tarjoilua.


Meillä näitä syödään salaatin ja leivän kanssa. Isosta määrästä jää vielä iltapalaksi. Hyviltä maistuvat myös suoraan mikrosta.


Lopuksi en malta olla lisäämättä tämän aamuista kuvaa meidän uusimmasta reppukansalaisesta. Pian 2 vuotta täyttävä kuopus aloitti tänään harjoittelukerhossa, jossa imitoidaan perinteistä päiväkerhotoimintaa. Parituntisessa kerhossa oma aikuinen on mukana, mutta juo kahvia ja juttelee muiden vanhempien kanssa enimmäkseen seinän takana. Aika loistava konsepti!

Kuopus pärjäsi kerholaisena niin hyvin, että omat fiilikseni ovat nyt vähintäänkin hämmentyneet. Mihin vauva katosi ja mistä tuo reipas nuori mies tänne tupsahti? Äidin ylpeyteen sekoittuu hiven haikeutta.

Terveisin Katja


Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.
 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.


lauantai 22. elokuuta 2015

Intro-extrovertin mökkiterveiset, pohdintaa persoonallisuudesta


Mökkeily on sitten mukavaa touhua. Ainakin päivä tai ilta kerrallaan. Täydellinen irtiotto kotiympyröistä. Rikkumaton hiljaisuus (oman sakin ääniä ei lasketa) ja luonnon lempeä syli.


Lasten toinen mummula siirtyy kesäaikaan mökille sopivan ajomatkan päähän. Siellä on mukava piipahtaa mustikassa, saunassa ja uimassa.

Minä en ole sillä tavalla mökki-ihminen, että viihtyisin metsän takana kovin pitkää aikaa kerrallaan. Pari päivää taitaa olla sopiva maksimi, usein yksi ilta riittää. Sitten kaipaan jo näkemään jotain muuta. Lenkille ainakin pitää päästä jonnekin muualle kuin hyttysmetsään.

Mutta sen piipahduksen verran nautin mökkimaisemista ja mökkielämään kuuluvasta pysähtyneisyyden tilasta joka solullani. Olen siis mökki-ihminen, vaikka en olekaan.



Tämän "kyllä ja ei -mökki-ihmisyyteni" voisi helposti rinnastaa pohdintaan persoonallisuudesta.

Mediassa törmää säännöllisesti artikkeleihin intro- ja extroverteistä persoonallisuustyypeistä. Introverttejä kuvataan rauhaa rakastaviksi ihmisiksi, jotka uupuvat helposti sosiaalisissa tilanteissa. Extroverttejä taas luonnehditaan aktiivisiksi sosiaalisiksi taitureiksi, joilla on monia ylivertaisia kykyjä nykytyöelämän vaatimuksiin.

Yksi tuollainen introvertti-extrovertti -kuvaus löytyy esimerkiksi Ylen Akuutin artikkelista TÄÄLTÄ.


Minusta nuo kuvaukset ja pohdinnat ihmistyypeistä ovat mielenkiintoisia. Meitä on moneen junaan. Erilaisten tyyppien tiedostaminen lisää ymmärrystä toisia kohtaan. On helpompi olla tekemisissä, kun tuntee toisen tyypin. Silloin ei tarvitse hakea syitä toisen erilaiselle suhtautumiselle tai käytökselle. Voi vain todeta, että tyyppikysymys.


Hämmennyn kuitenkin pohtiessani millainen vertti minä sitten olen. Taidan olla aika jakautunut persoonallisuus, sillä löydän itsestäni hyvin monia sekä intro- että extrovertin piirteitä.

Pidän rauhallisuudesta ja rentoudesta. Olen itsenäinen ja viihdyn hyvin yksin. Olen hyvin perhekeskeinen ja usein vähän laiska pitämään yhteyttä ystäviini. Haluaisin olla ystävieni suhteen aktiivisempi, mutta aika usein koen päiväni vilinäkiintiön täyttyvän lapsiperheen arkisesta härdellistä.

Samaan hengenvetoon olen myös sosiaalinen ja nautin kovasti ihmisten seurasta ja asioiden jakamisesta. Minun on aika helppo tutustua uusiin ihmisiin. Olenhan sillä tavalla avoin tyyppi, että kirjoitan tätä blogiakin kenen tahansa luettavaksi. Olen myös vaihtelunhaluinen ja välillä aika nopea liikkeissäni. En siis ainakaan mikään perus introvertti.

Eipäs-juupas -mökki-ihminen on siis aivan selvä "sekä että -vertti". Ota tästä nyt sitten selvää. Jostain luin myös kuvauksen sosiaalisesta erakosta. Olenkohan sitten sellainen? Ihan tyytyväinen omissa oloissani, mutta sittenkin mieluummin ainakin somen päässä muista.


Millainen vertti sinä olet? Voitko selvästi todeta itsesi intro- tai extrovertiksi, vai oletko kenties kohtalotoverini, aivan määrittelemätön tyyppi?

Terveisin Katja

Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.
 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

tiistai 18. elokuuta 2015

Laiturielämää, ravustelua ja asiaa instasta


Olen aina ollut elokuun ystävä. Mutta tänä vuonna olen rakastunut. Voiko enempää pyytääkään? Mitkä kelit! Mitkä ihanat illat!


Meillä elokuuta vietetään laiturin liepeillä. Rapukausi innostaa pojat onkimaan rapumertoihin syöttikaloja, ja ongenkohoa tuijottaa kohta koko perhe. Se ei olekaan yhtään hullumpaa ajanvietettä ilta-auringossa keinahtelevalla laiturilla.

Aina kalansaalis ei ole ihan toivotunlainen. Mutta tässäkin lajissa tulosta tärkeämpää on itse tekeminen - kesäillasta nauttiminen ja yhdessäolo.



Ravustus on jännä harrastus pojille. Uutta saalista käydään kurkkimassa merroista heti aamulla herättyä ja sen jälkeen monta kertaa päivässä.


Sumppuun kerätyistä ravuista huolehditaan tarjoamalla niille tuoreita nokkosia.

Pientä bisnestäkin pojat ovat päässeet ravuilla tekemään, sillä saalis on ollut suurempi kuin vanhempien keittohalut. Rapurahoja on jo tuhlattu huvipuistossa, ja suunnitteilla on aikuisen korviin aika melkoisia peli-investointeja.



Ravut ovat juhlallista syötävää. Niiden avaaminen on ohjelmanumero, joka saattaa jopa ottaa vähän voimille. En suosittelisi kovin kallista manikyyriä ennen rapujuhlia.




Viikonloppuna söimme rapuja rennosti perheen kesken parvekkeella. Ai että, kuinka ehdin jo odottaa näitä lämpimiä iltoja. Meinasi jäädä ulkoruokinta tänä kesänä harmillisen vähiin. Elokuun illat tulivat pelastamaan kesämuistot.


Minut löytää nykyään myös Instagramista nimimerkillä nainentalossa. Kauan se kesti, mutta sielläkin nyt ollaan. Onhan insta aivan tätä päivää, ja aloittelijan silmin varsin mielenkiintoinen media. Tulen päivittämään kuvakuulumisiani instaan myös postausten välissä.

Löydät insta-sivuni TÄÄLTÄ. 
Ja ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan, kuinka löydän teidät seurattavakseni sieltä instasta. Nimimerkkien meri on melkoinen. Seuratkaa minua, niin osaan seurata teitä.

Ihania elokuun iltoja kaikille lukijoille!

Terveisin Katja

Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

tiistai 11. elokuuta 2015

Ihana kylpy


Pitkä kuuma lauantai ystävän kanssa Tallinnassa virkisti mieltä, mutta vei melkein jalat alta. Kotiuduin keskellä yötä kevytkenkäisesti avojaloin, kun kivistävät limppujalat eivät enää bussimatkan jälkeen mahtuneet kenkiin. Edellisestä kesäyön avojalkasipsuttelusta kaupungilla ehtikin kulua ainakin viisitoista vuotta.


Luulin tehneeni Tallinnan reissulle järkevän kenkävalinnan, kun puin matalat pehmeänahkaiset kävelykengät. Oikeampi ratkaisu olisi sittenkin ollut juoksulenkkarit. Kaupungin helteisillä kujilla tuli vaellettua oikein kunnon urheilusuorituksen verran.

Ystävän aktiivisuusranneke mittasi meille päivän saldoksi yli 25 000 askelta. Melkein 18 kilometriä! Koska kummankaan suuntavaisto ei ole aivan pettämätön, askeleita kertyi ihan huomaamatta.



Sunnuntaina järjestin Tallinnassa tärveltyneille koipiparoilleni ihanan jalkakylvyn viileän pihasaunan suojaan. Laskin peltiammeeseen lämmintä vettä. Veteen merisuolaa, koivunlehtiä ja siankärsämön kukintoja.

Orvokit ripottelin veden pintaan hengenravinnoksi. Mitä kauniimpi kylpy, sitä terveellisempi. Ja kivemmat kuvat blogiin!


Merisuola poistaa turvotusta. Koivunlehdellä on hurmaavan kesätuoksunsa lisäksi diureettinen vaikutus. Siankärsämön sanotaan puhdistavan ja parantavan. Kylpy toimii paremmin, jos ehtii liottaa kasveja kuumassa vedessä noin tunnin verran ennen kylpemistä.



Minullehan kävi tietysti niin, että kylpy muhi puoli päivää saunalla ennen kuin ehdin ihan oikeasti jalkojani siellä uittaa.

On se vaan kumma, kun kolmen pikkupojan äiti ei saa rauhassa edes jalkojaan kylvettää. Oltuaan ensin yhden kokonaisen vuorokauden omilla teillään ulkomailla.



Jalkakylpy rentouttaa ja virkistää koko kehoa, ja kylvyn järjestää aika vaivatta. Taidankin alkaa "saunoa" tällä tavalla itsekseni ihan säännöllisesti. Syksyksi tästä uusi harrastus. Kodin kalenteriin vain merkintä: Äidin kylpy tiistaisin klo:19-21! Sopivasti iltatoimihärdelliaikaan.

Tallinnan reissullakin tuli otettua valokuvia. Testailin siellä uutta puhelintani, jossa on aika hyvä kamera. Saapa nähdä päätyykö reissukuvia tänne blogiin jossain vaiheessa. Nyt olin niin tuon ihanan kylvyn lumoissa, että halusin jakaa hemmotteluhetken kanssanne.

Moni on siirtynyt kesälomilta töihin ja koulutkin alkavat. Toivottavasti jokaiselle löytyy silti mahdollisuuksia nauttia lämmöstä ja kauneudesta, jota kesä meille nyt vihdoin tarjoaa.

Terveisin Katja

Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

perjantai 7. elokuuta 2015

Mustikkapiirakkaa ja asuntomessuterveisiä


Aika monessa lifestyle-blogissa kesä alkaa raparperipiirakasta. Suloisimmassa suvessa sitten pyöräytellään mansikkatorttuja. Nyt tietenkin kuuluu postata mustikasta, kunnes kesäkalenteri kääntyy kohti omenapiirakkaa. 

Nainen Talossa on aivan yhtä ennalta-arvattava. Mustikkapiirakkaa on tarjolla meilläkin nyt. Menossa jo kolmas pellillinen.


Koska vanha konsti on usein parempi kuin pussillinen uusia, voitte vilkaista hyvän ja helpon piirakkareseptin aiemmasta postauksestani TÄÄLTÄ. Silloin elettiin kalenterissa jo omenaa.

Litrasta mustikkaa tulee mehevä pellillinen piirakkaa. Resepti on paljon koeteltu ja paljon kiitelty. Uskallan mennä takuuseen. Tuolla voin määrällä harvemmin tulee ihan sutta.


Minä olen nauttinut viime päivien auringosta. Olen imenyt itseeni energiaa lämmöstä ja valosta. Istunut laiskana aurinkotuolissa ja jakanut auliisti jätskirahaa. Joskus täydellisestä auringonottorauhasta kannattaa vaikka vähän maksaa.


Eilen kävimme miehen kanssa Vantaan asuntomessuilla toteamassa, että trendikäs peseytyy nyt nelikulmaisen suihkun alla ja levittää estottomasti lempivärejään sisä- ja ulkoseiniin. Niin keltaisen ystävä ja keltaisen talon rouva kuin olenkin, kirkas keltainen sisäseinissä ei näemmä ole minun juttuni. Muitakin värejä messutalojen seinistä löytyi usein makuuni vähän liikaa.

Sykähdyttävin elämys oli käynti hulppean tyylikkäässä Lakka Kivitalossa (kohde nro 22, Lakkalaine). Tuossa talossa järjestetään varmasti juhlia, joissa tarjoillaan shamppanjaa hopeatarjottimelta. Talossa oli jotain mykistävää. Jo sisäänkäynti huokui sellaista harkitun eleetöntä luksusta, jota harvemmin pääsee näkemään.


Asuntomessuilla on mukava käydä ihmettelemässä asumisen uusia tuulia ja uusien talojen hienoja ratkaisuja. Kotiin on silti kiva palata. Minähän nautin shamppanjani aina mieluummin jossain muualla kuin kotona.

Kivaa kesäviikonloppua kaikille lukijoille! Minä lähden huomenna ystävän kanssa Tallinnaan. Siellä sitten ehkä lasi kuohuvaa.

Terveisin Katja

Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Treffeillä Masussa ja leffavinkki

 
Vanhat avioparitkin voivat käydä treffeillä. Tai oikeastaanhan sellaisten vasta pitääkin käydä treffeillä. 

Voi pojat, millaiset treffit meillä olikaan perjantaina! Nyt tulee leffavinkkiä ennen tosi kuuma ravintolavinkki.


Hans Välimäen luotsaama Asian Bistro Masu Tampereella on mainostanut koko kesän mahdollisuutta nauttia kaksi Menua yhden hinnalla. Vielä pari viikkoa voimassa olevan tarjouskupongin voi tulostaa ravintolan nettisivuilta. Tarjous sai meidät kokeilemaan jotain vähän parempaa ja aivan uutta. Ja se kyllä kannatti.



Valitsimme listalta seitsemän ruokalajin Korean Menun. Jokainen ruokalaji tarjosi elämyksen. Mieleenpainuvimmat makumuistot jäivät kokonaisena friteeratuista jättiravuista, päivän sushiannoksesta ja wokattujen metsäsienten kanssa tarjoillusta suussa sulavasta härän fileestä. Ainoastaan kampasimpukka-annos jäi muun makuilotulituksen keskellä vähän pliisuksi. Ja sekin johtui vain siitä, että simpukka on simpukka, vaikka voissa paistaisi.

Tuo härkäannos on ehkä parasta lihaa, mitä olen kuunaan maistanut. Melkein tuli vedet silmiin, kun viimeinen pala oli suussa. Onneksi jäi muistoksi valokuva.


Jälkkärin kohdalla tuli selväksi, että Hans ymmärtää myös makean päälle. Kuuma maapähkinäkakku, vaniljajäätelöä ja karamellisoituja suolapähkinöitä. Kaunis kukkanen annoksen kruununa. Siinä vaiheessa jo hyrisin.


Tykkäsimme ravintolan miljööstä. Palvelu oli ystävällistä ja sopivan ripeää, vaikka paikka oli täpötäynnä asiakkaita. Miten harmi, että moinen nautiskelu on normaalisti aivan vietävän kallista. Ja mikä onni, että hoksasin kesätarjouksen.


Seitsemän annoksen menu jätti parin tunnin päästä tilaa leffaherkuille. Kävimme Plevnan ensi-illassa katsomassa uusimman Vaarallinen tehtävä -leffan, Mission: Impossible Rogue Nation. Jos tykkää tuon tyylilajin elokuvista, niin tämä on ehdottomasti nähtävä. Aivan loistoleffa, joka piti otteessaan joka minuutin.

Elokuvasalista pois lähtiessä korvissa soi tuttu tunnussävel ty-dy-dyy, ty-dy-dyy, ty-dy. Parkkihallissa parhaat päivänsä nähneen Skodan moottori tuntui suorastaan ärähtävän käyntiin. Renkaat melkein vinkuivat kaarteissa, ja oma mies vaikutti jotenkin jännittävämmältä kuin normaalisti.

Taisin olla vähän vauhdikkaan leffan maailmoissa ja Tom Cruisen karisman lumoissa. Hansin aistikkailla keitoksilla alkaneet treffit todella tekivät tehtävänsä. Sen hetken kotimatkalla olin oman elämäni viileän tyylikäs toimintasankaritar.

Pieni pala jännitystä on tarjolla myös sinulle elokuvan trailerissa, jonka voit katsoa tuosta alta.


Terveisin Katja

Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.