.

.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Paras pohja suolaiseen piirakkaan


Erilaiset versiot suolaisista piirakoista ovat ikisuosikkeja tarjottavaksi monessa tilanteessa. Piirakat ovat niin suosittuja, että monesti olen halunnut keksiä jotain muuta suolaista tarjottavaa ihan erikoisuuden tavoittelun nimissä.

Hyvistä raaka-aineista tehty suolainen piirakka on kuitenkin maultaan melkein voittamaton, joten piirakoita tulee väsättyä sittenkin aika usein.


Olen testannut monenlaisia piirakkapohjia. Rahkalla ja ilman, perunamuusijauheella ja juustoraasteella. Valmispohjiakin olen paistellut. Vaan yksipä piirakkapohjataikina on mielestäni ylitse muiden.


Jos et vielä ole testannut porkkanaraastetta ja kaurahiutaleita piirakkapohjassa, niin suosittelen kokeilemaan seuraavan kerran, kun leivot suolaisen piirakan. Pohjan koostumus on todella hyvä. Enkä keksi mitään suolaista piirakkatäytettä, mihin tämä pohja ei maultaan sopisi.

Piirakkapohja (1 pyöreä piirakka):

100 g voita
1 dl hienoksi raastettua porkkanaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään
2. Sekoita melkein sula voi ja porkkanaraaste keskenään
3. Sekoita kaikki ainekset yhteen taikinaksi
4. Voitele matala piirakkavuoka kevyesti öljyllä
5. Levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille ensin lusikalla ja sitten painellen jauhotetuin sormin
6. Esipaista pohjaa 225 asteen lämmössä 5-10 min




Piirakan täyttämisessä vain mielikuvitus on rajana. Tällä kertaa itse tein pari variaatiota punaleima Emmental juustoraasteen kanssa.

Kinkkupiirakka:

200 g palvikinkkua kuutioina
1 pieni punasipuli silputtuna
1 paprika renkaina ja kuutioina
persiljasilppua
150 g punaleima Emmental raastetta
Munamaito:
3 dl ruokakermaa
3 munaa
1/2 tl paprikamaustetta
mustapippuria

Kanapiirakka:

250 g broilerin filesuikaleita paistettuna (Ellet halua itse maustaa, Kariniemen hunajamarinoitu sopii tähän hyvin.)
1 pieni punasipuli silputtuna
säilykepersikkalohkoja (vaihtoehtoisesti aurinkokuivattuja tomaatteja)
150 g punaleima Emmental raastetta
Munamaito:
3 dl ruokakermaa
3 munaa
mustapippuria

Täytteet ladon juustoraasteen kanssa kerroksittain piirakkapohjalle. Lopuksi kaadan päälle munamaidon. Paistan piirakoita 35-40 min 200 asteessa.


Kuten kuvista voi päätellä, minulla oli viikonloppuna oikein piirakkatehdas pystyssä. Tein joutessani piirakoita pakkaseen tulevia juhlia varten. Nämä voi aivan hyvin pakastaa ilman makuvaurioita. Käytän piirakat sitten uunin kautta ennen tarjoilua.


Onko sinulla joku oma suosikkipohja tai -täyte suolaiseen piirakkaan?

Terveisin Katja

Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Ilahduttava haaste


Sain Tipulassa-blogista haasteen kertoa, mikä ilahdutti minua juuri tänään. Kiitos kivan positiivisesta haasteesta sinne Tipulaan!

Nainen Talossa ei oikein onnistu pysymään päivänpolttavan ajankohtaisena, joten sallittakoon minulle haastevastaus toissapäiväisillä kuvilla. Kuvat ilahduttavat minua kyllä vielä tänäänkin.


Tänä syksynä minulle ehti tulla jo ikävä kaakaon ja pullan makuisia iltapäiväretkiä. Isommilla pojilla on ollut iltapäivisin niin vilkasta seuraelämää, että äidin retkiseuraa ei ole hetkeen kukaan kaivannut.

Olen saanut esimakua tulevasta. Lapset eivät sittenkään ole helmoissa kiinni ikuisesti. Kokeneempien äitien vakuuttelut alkavat saada minunkin elämässäni uskottavuutta.



Sitä ilahduttavampaa sitten olikin päästä pullaretkelle koko kolmikon kanssa. Kiersimme kivan metsäreitin järvenrantaa pitkin kotiseutumuseolle.

Onneksi perheessä on tuo kuopus, josta saanen retkiseuraa vielä pitkään.



Syksyinen luonto ilahduttaa minua päivittäin. Värien kirjo ja maiseman monet kasvot. Satoi tai paistoi. Ennen tulevaa pimeää en näe syksyssä ikävää. Marraskuussa toki on jo toinen ääni kellossa. Mutta siihen on vielä aikaa.


Retkeilyn, ulkoilun ja lasten seuran lisäksi minua ilahduttaa juuri nyt pari uutta kaunista asiaa.

Kauniin värinen huivi tarttui käsiini kirpparilla. Ajattelin sitä ensin itselleni, kunnes huomasin, että kyseessähän on nallehuivi. Suloinen huivi 2-vuotiaalle. Minulle tulee aina niin hyvä mieli, kun kieputan nallehuivin pikkumiehen kaulaan.


Kastehelmi-kokoelmani uusimman tuikun sain lahjaksi. Syksyyn sopiva sininen sävy on nimeltään Sade. Kynttilänvalo siivilöityy siitä jotenkin erityisen hienostuneesti.
Pienistä iloista koostuu kokonainen elämä.

Mikä ilahdutti sinua juuri tänään?
Vastaa haasteeseen kommenteissa tai kirjoita vaikka ihan oma postaus.

Kivaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Terveisin Katja

Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.  

maanantai 21. syyskuuta 2015

Juhlalook ja hääviikonlopun muistot


Serkkutytön häät juhlittiin lauantaina aurinkoisessa säässä. Hääpari oli kaunis, ja morsian suorastaan mykistävä ilmestys mustin kukkakuvioin koristellussa valkoisessa puvussaan ja hiuskoristeessaan. Sain ihoni kananlihalle kirkossa. Niin vaikuttava näky oli hääparin askellus alttarille valtavan kirkon käytävää pitkin.

Viihdyin hyvin juhla-asussani, ja vanha mekko oli menossa mukava koko pitkän päivän ja illan. Kiitos vaan monista kommenteista edelliseen asuvalintapostaukseeni!


Ennen häihin lähtöä pyysin miestäni ottamaan viereisessä puistossa asukuvan blogia varten. Tuloksena oli toistakymmentä räpsyä, joista yli puolessa rouvan päästä törrötti puiston roskapönttö tai kainalosta kasvoi töhritty penkki.

Toisaalta, onhan se ihan kiva, että mies ei näe kuin vaimonsa. Taustoista viis! Ja olihan joukossa pari julkaisukelpoistakin otosta (pienellä leikkauksella).


Kampaukseen sain idean, kun viimeksi kampaajalla käydessäni tulin kotiin kivan letin kanssa. Halusin häihin samanlaisen viemään hiuksia pois kasvoilta. Ahkeralla lämpörullaamisella järjestyi aika hyvin pysyvät kiharat hiusten latvoihin.


Häitä juhlittiin idyllisessä maalaismaisemassa. Aurinko värjäsi juhlatallin pihapiirin pitkälle iltaan, ja viereisen laitumen hevoset kaulailivat toisiaan tilanteeseen sopivasti.



Toivoin etukäteen, että lapsettomissa häissä olisi mahdollisuus syödä rauhassa hyvää ruokaa. Se toive toteutui, sillä tarjottu ruoka oli erinomaista.

Kattaukseen oli järjestetty hauskaa viihdykettä. Hääpari oli laatinut pöytiin vihkosen, jossa jokainen häävieras oli esitelty ja kuvailtu sopivan humoristisesti ja ehdottoman totuudenmukaisesti. Hääbingoakin pääsi pelaamaan.


Viihdyimme juhlissa yömyöhään. Olipa ihanaa saada tanssia oikean bilebändin tahdissa!

Ja aikalailla tulikin tanssittua. Sunnuntaiaamuna huomasin, että varpaankynsien lakkaus oli jäänyt kiinni sukkahousun teriin. Hopeakengillä oli helppo heittäytyä musiikin vietäväksi!


Kiitos kivoista juhlista asianosaisille <3

Terveisin Katja

Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 


Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ. 

perjantai 18. syyskuuta 2015

Mitä päälle häihin?


Onpa ollut perjantai. Aamupäivällä rankkasade pimensi maiseman pariksi tunniksi. Yllättävä synkkyys muistutti millainen shokki tuleva kaamosaika onkaan. Onneksi kaamospimeys sentään hiipii hiljalleen. Kerrasta poikki -meininki olisi liian rajua.

Viikonlopulle toivoisin nyt valoisampaa ja kampauksille suosiollista kuivaa säätä. Huomenna on häät, meillä on kutsu ja kutsussa lukee, että lapset jäävät kotiin. 

Aika ihanaa! Mikä hieno mahdollisuus romantisoida vähän itsekin. Tai ainakin tavata sukulaisia ja syödä rauhassa hyvää ruokaa.

 

Jos monen vuoden tauon jälkeen saa hääkutsun, eikös se olisi hyvä syy ostaa aivan uusi juhlamekko? Minusta olisi. 

Vaan eipä ole mekon hankinta kovin helppoa. Yhden maanantain metsästin kaunista mekkoa, joka olisi klassinen ja ajaton ja istuisi hyvin, ja jossa vielä olisi se jokin kiva pieni juttu.

Yksikään kokeilemastani noin 40 koltusta ei vastannut toiveitani. Olikohan Tampereen tarjonnassa jotain vikaa, vai oliko vikaa sittenkin sovittajan vaatimuksissa?


Niinpä alistuin kaivelemaan oman vaatekaapin kätköjä. Sieltä löytyi vuosikausia vanha lilasävyinen Ril´sin kotelomekko.  Huomasin, että mekko on klassinen ja ajaton ja istuikin vielä ihan hyvin. "Jokin kiva pieni juttu" mekkoon järjestyi, kun löysin mekon pariksi Haloselta hopealle siftaavan pitsiboleron.

Korulaatikoita penkoessani muistin, että minullahan on asuun täydelliset korut. Hopeakorut lilasävyisellä kivellä olen saanut aikaa sitten lahjaksi.


Huomenna pääsevät myös kesäiset heräteostokseni tositoimiin. Hopealaukku ja kengät suorastaan kuuluvat tähän asuun.

Mitä tästä opin? Ainakin se ajatus vahvistui, että silloin kannattaa ostaa, kun löytää, sillä tarpeeseen ei löydä kuitenkaan. Puolensa on myös tavalla jemmata vanhoja vaatteita. Ainakaan ajattomia kolttuja ei kannata koskaan heittää pois.


Iltapäivällä sateen harmaus väistyi hetkeksi. Aurinko paistoi ihanasti olohuoneen pöydälle. Syyskukat ovat kestävää sorttia. Keräsin krysanteemit maljaan jo viikko sitten. Vieläkin aurinko saa ne näyttämään kauniilta.

Mukavaa viikonloppua!

Terveisin Katja

Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 

Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ. 

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Raha-asiaa


Sain vaihteeksi taas vähän syvällisemmän haasteen. Fiksu ja viehättävä Katri Tohkeissaan -blogista haastoi minut kirjoittamaan kuluttamisesta. Pohtimaan millainen kuluttaja itse olen ja millaista esimerkkiä annan muille.

Blogien luomista kulutuspaineista olen kirjoittanut jo viime syksynä TÄÄLLÄ. En aio kerran sanottua enää toistaa, joten pyöritelläänpä aihetta hieman toiselta kantilta.

Mihin minä tuhlaan?


Perus pihinä suunnittelijaluonteena en saa hassattua rahaa materiaan kovin helposti. En ole sisustusintoilija, vaikka kotia laitankin ja kauniista kodista pidän. Minulle ei tule tarvetta hankkia uusimpia trendejä, vaan jaksan katsella kerran ajatuksella hankittua mattoa vuositolkulla. Indiedaysin blogiportaalissa Nainen Talossa luokitellaan myös sisustusblogiksi. Mutta eihän tämä nykyisellään sellainen taida olla kuin ihan vähän.

Hemmottelen itseäni välillä alennusmyyntilöydöillä ja ostan myös tarpeetonta. Niin kuin vaikka hopeakengät. Todellisessa tarpeessa maksan kyllä (melko) surutta normihinnan, jos löydän täydellisen tuotteen. Pakkohankintoja on lapsiperheessä aika paljon. Hätiköiden en silti osta mitään kallista.


Jonkun mielestä konserttiliput, teatterireissut, satunnaiset hotelliyöt ja matkat tai ravintolassa syöminen ovat tuhlausta. On kyllä totta, että rahaa tuollaiseen saisi palamaan helposti ihan tolkuttomasti. Yhtäkään sielunravintoon sijoittamaani euroa en ole kuitenkaan jäänyt katumaan. Ehkä sijoituksen määrä on sitten ollut sopiva, ja elämys arvokas kokemus.


Yhdessä asiassa tunnustaudun hirvittäväksi tuhlariksi. Tuhlaan aikaan!

Miten paljon enemmän olisinkaan tienannut ilman lyhennettyä työviikkoa ja näitä pitkiä hoitovapaavuosia. Miten paljon vapaani ovatkaan kuormittaneet yhteiskuntaa, kun en ole ollut tekemässä veroeuroja. Olen se pahamaineinen korkeakoulutettu nainen, joka lymyilee pirtissä lastensa kanssa. Ja jakaa blogissaan huonoa esimerkkiä vielä muillekin!

Tiedän olevani hyväosainen, kun minulla on mahdollisuus käyttää vapaita. On matkan varrella tehtyjä oikeita valintoja, vakituinen työpaikka, työssä käyvä puoliso, aiemmin kerättyjä säästöjä. Ja lapset, joita rakastaa niin paljon, että jaksaa kotiarkea vaikka ei aina niin jaksaisikaan.


Nyt kun kuulutetaan tarvetta yhteiskuntatalkoisiin, kotiäidin pisto sydämessä tuntuu pahemmin. Onhan tämä aika itsekästä panostusta oman perheen etuun. Mutta onko mitään parempaa tapaa olla itsekäs? Uskon, että aikapanostus maksaa itsensä takaisin hyvinvointina, joka tuottaa vielä tehokkaita veronmaksajia yhteiskunnankin hyväksi. Mukaan luen tässä myös itseni.

Nykyaikana yksilön vastuu itsestään korostuu. Vaikka kuinka pitäisimme kiinni hyvinvointivaltion ihanteista, tosielämä näyttää toisenlaiselta. Siksi haluan tässä mainita, että säästän joka kuukausi sellaista rahaa, jota ajattelen käyttäväni vasta eläkkeellä. Uskon, että tulevaankin aikaan kannattaa säästämällä tuhlata. Erityisesti, jos työvuosiesi varrella vietät vapaita.


Ystäväni odottaa meille ihania yhteisiä eläkevuosia sitten 30 vuoden kuluttua. Hän lähettelee minulle tulevaisuuttamme kuvaavia postikortteja. Tuollainen elämä voi tulla vielä kalliiksi! Parempi pistää sukanvarteen nyt.

Herättikö teksti ajatuksia? Jatkohaastan aiheen pohdintaan kaikki kiinnostuneet, kommenttikentässä tai omassa blogissa.

Terveisin Katja

Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 

Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

torstai 10. syyskuuta 2015

Synttäri-ideoita 2-vuotiaan juhlista


Viikko sitten vuodatin täällä synttärijärjestelystressiäni. Taas tuli todetuksi, että stressi kuuluu asiaan ja kiirekärsimys unohtuu, kun juhlat alkavat. 2-vuotissynttärit olivat kivat, ja jopa tuskailemani kakku onnistui, eikä ollut vain päältä kaunis. Kakusta saivatkin Instagram-seuraajat esimakua jo heti juhlien jälkeen.


Itse luen mielelläni muiden synttäripostauksia, sillä niistä saa oivallisia vinkkejä omiin juhliin. Postaan nyt poimintoja näistäkin synttäreistä. Joitain uusia kivoja oivalluksia tuli taas tehtyä. Tässä blogissa matkan varrella julkaisemiani synttäriaiheisia postauksia voit selata TÄÄLTÄ.

 
Lasten syntymäpäiville on mukava järjestää vähän karnevaalitunnelmaa koristeluilla. Löysin nyt Tigeristä kivoja värikkäitä lippuja, joilla karnevaali-ilme syntyi helposti. Cocktailtikkuliput laitoin mustikkapiirakan koristeeksi.

Ostin Tigeristä myös saman sarjan miniviirinauhaa, jonka kiinnitin teipillä keittiön kattoon. Tuhlasin näihin kaikkiin lippukoristeluihin kokonaiset kaksi tai kolme euroa.

Tykästyin kovasti viirinauhoihin, jotka ovat katossa vieläkin. Käyköhän niille samoin, kuin noille valkoisille pompomeille, jotka askartelin nyt 2-vuotiaan vesselin kastejuhlaan. Voi olla, että meillä on arkikin jatkossa yhtä viirinauhajuhlaa.



Tarjoilupuolella lasten mieleen olivat erityisesti pienet hattarat. Ostin kaupasta pikkusangon valmista hattaraa, josta muotoilin puisten grillitikkujen nokkaan minihattarat. Jos kokeilet tätä itse, niin tee hattarat valmiiksi juuri ennen juhlia. Muutaman tunnin kuluessa hattara alkaa sulaa ja tippuu tikusta liian helposti.



Aikuisille maistui kakun ohella suolainen. Tein Villa Valkon Katin ohjeella erinomaisen helppoa ja maistuvaa tomaatti-mozzarellapiirakkaa.

Kylmänä tarjoiltava piirakka valmistuu vaivattomasti kaupan pakastealtaasta löytyvän lehtitaikinalevyn päälle. Paistetulle levylle levitetään punaista pestoa, tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa. Hurjan herkullista! Katin blogista yllä olevan linkin takaa löydät tarkemman ohjeen.



Kakun päälle sain torilta vielä tuoreita mansikoita. Onnistuin lopulta kokoamaan täytekakun hienosti kakkuvuokaa apuna käyttäen. Minullahan oli hankaluuksia murenevien kakkulevyjen kanssa ja tuskailin sitä aiemmassa postauksessa.

Täytteenä kakussa vakisuosikki; vanhan ajan vaniljakastike-kermavaahtoseosta, mansikka-vadelmahilloa ja valutettuja pakastemansikoita.



Päivänsankari ihmetteli ensin juhlatouhua, mutta oppi nopeasti olemaan lahjottavana. Yksi mieluisimmista paketeista mahdollistaa nyt kolmen pojan sählymatsit olohuoneessa. Ja lattian puupinta sekä äidin sisustus kiittävät!


Pian on taas jo viikonloppu! Meillä se sujuu enemmän tai vähemmän pelitunnelmissa. Esikoisen jalkapalloturnaus vie kentälle koko sakin. Siellä olisikin ihan mukava viettää luvattua intiaanikesää.

Terveisin Katja

Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Päivämatkalla Lohjalla. Ihana reissu!


Lapsiperheelliselle kotimaan matkailu on monella mittarilla erinomainen tapa viettää lomia ja vapaapäiviä. Pienille reissuille on mahdollista karata välillä myös aikuisten kesken. Olenkin kirjoittanut ja kuvannut jo aika monta lähimatkailujuttua tänne blogiin.

Niinpä olin erityisen iloinen saadessani kutsun tutustumaan Lohjanjärven matkailumaisemiin mukavassa bloggaajaseurassa, pirteän Tuula-oppaan johdolla.


Ulkoilmaihmisenä odotin erityisesti purjehdusta Melges-veneillä Lohjanjärven poikki. Miten hieno kokemus se olikaan!

Purjeveneilyyn liittyy paljon visuaalisesti kauniita elementtejä. Luonnon voima ja rauha ovat veden päällä täydellisesti läsnä. Kokeneen oppaan luotsatessa purjevenettä keskityin nauttimaan iloisen porukan seurasta, kauniista Lohjanjärven maisemista ja vaihtuvista säätiloista. Saimme aurinkoa, tyyntä, tuulta ja sadetta. Hyvä kattaus elämän ensimmäiselle purjehdukselle. Pääsisipä pian uudestaan!



Lohjalla meistä pidettiin hyvää huolta. Nautimme ylellistä aamupalaa kauniin tunnelmallisessa Cafe Laurissa, joka on perinteinen klassinen kahvila. Minulle tuli paikasta mieleen ihan vuosien takaisella Wienin reissulla kokemani kahvilaelämykset.

Sympaattinen kahviloitsija Jukka Turunen kertoi, että Cafe Laurissa voi paitsi herkutella makeaa ja suolaista, myös nauttia musiikki-iltojen ohjelmasta.


Tässä kohti on pakko mainita, että Cafe Laurissa on tarjolla maailman parasta pullaa. Kyllä! Tähän asti luulin oman äitini tekevän maailman parhaat korvapuustit. Mutta ei se niin olekaan. (Anteeksi äiti.) Cafe Laurin pulla kirvoitti bloggaajasakilta aitoja ilonkiljahduksia.


Sisäinen sisustajani nautti piipahduksestamme lohjalaisen käsityöyrittäjän Studio Ishavetiin, jonka sisustus- ja käyttötekstiilit henkivät luonnollista merellistä tunnelmaa. Ishavetin "Karu on kaunista" -motto tulee näkyväksi tekstiilien raikkaassa designissa ja värimaailmassa.


Minä ihastuin erityisesti Ishavetin ideaan tehdä asiakkaille räätälöityjä tuotteita. Pyyhkeisiin, tyynyliinoihin ym. voidaan painaa esimerkiksi kesähuvilan omat koordinaatit. Sellaisessa sisustamisessa kauneus kohtaa käytännöllisyyden oivallisesti.

Mökeillä on tarpeen pitää tarkat koordinaatit esillä mahdollisten hätätilanteiden varalta. Usein paikannustiedot ovat kuitenkin jossain kätkössä, josta niitä ei tarpeen tullen edes löydä. Mökin omat koordinaattitekstiilit ovat hyvä lahjaidea!



Reissun toinen putiikkipiipahdus tehtiin Käsityöläiskauppa Tuulentupaan, joka toimii Lohjanseudun käsityöläisyhdistyksen jäsenten myyntinäyttelytilana viehättävässä kotiseututalossa. Vastaavia putiikkeja on muissakin kaupungeissa, ja niistä voi tehdä yksilöllisiä löytöjä kotiinviemisiksi. Samalla tukee paikallista käsityöläisyyttä.


Nautimme vauhdikkaan päivän lounaan rauhoittavassa ympäristössä Kylpylähotelli Päiväkummussa. Linjaston kattava salaattivalikoima yllytti täyttämään lautasen hyvällä omallatunnolla.

Meille esiteltiin kylpylän uusittavaa sauna- ja allasosastoa, josta valmistuttuaan tulee varmasti hyvin viihtyisä. Erilaisiin aistimuksiin pohjautuva kylpylämaailma kuulosti ainakin minun korviini mielenkiintoiselta.

Lounaan jälkeen Päiväkummussa osallistuimme Pilates-tunnille, joka teki hyvää mielelle ja purjehduksen keinuttamalle keholle. Aika kokonaisvaltaista hyvinvointia oli tarjolla! Eipä ihan jokapäiväistä rentoutushuvia, ainakaan allekirjoittaneelle.


Päiväreissumme Lohjalla päätimme iltapäiväkahvitteluun Koivulan Kartanossa. Kodikkaassa kartanossa on kahvila- ja majoitustoimintaa, ja kartanoon kuuluvat myös rantahuvila sekä -sauna.



Valkohomejuusto oli Koivulan Kartanossa aseteltu tarjolle juhlavasti. Tuosta ideasta otan kyllä mallia vielä tuleviin kemuihin täällä kotona.


Lopuksi vielä kuvarealismia bloggaajien tärkeysjärjestyksestä. Edes kuohuviiniä ei kulauteta ennen kuvausta!


Kiitos iloiselle matkaseuralle ikimuistoisesta päivästä Lohjalla. Ja erityiskiitokset päivän järjestäjille ja vierailukohteille, jotka kaikki ottivat meidät lämpimästi vastaan. Olipa mukavaa saada olla mukana. Lohjalle tulen toistekin.

Lisätietoa Länsi-Uudenmaan matkailusta www.visitsouthcoastfinland.fi

Terveisin Katja

Uudet Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.