.

.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kotiblogit-lehti ja Halloween-inspiraatio


Sain syyskuulla yhteydenoton ja kutsun tulla tekemään jouluista Parhaat Kotiblogit -lehteä. Se oli juuri sitä aikaa, kun minulla oli neljät syntymäpäivät järjestettävänä viiden viikon aikana. Taisin täällä blogissakin aiheen tiimoilta vähän puhkua ja puhista.

Olin tietenkin iloinen yhteydenotosta ja siitä, että blogini oli huomioitu noin kivalla tavalla. Joulun ajatteleminen tuohon juhlasumaan tuntui kyllä haastavalta. Ensimmäinen ajatukseni olikin, että jouluko tässä vielä pitäisi järjestää!

Vaan sittenpä selvisi, että lehteen onnistui osallistua myös blogissa jo julkaistulla materiaalilla. Niinpä yksi blogin suosikkiresepteistä ja pari muuta jouluista ideaa päätyivät Kotiblogit-lehteen. Pienessä jutussa on myös ajatuksiani joulunodotuksesta ja jouluruuista.


Valmista lehteä selaillessani ilahduin, kun Tohkeissaan-blogin Katrin tunnelmalliset kuvat olivat saaneet ansaitsemaansa palstatilaa. Katrilla on hallussaan sekä tekniikka että luovuus vangita kotoisia tunnelmia. Olen seuraillut Katrin kauniita välähdyksiä blogissa ja instassa jo pitkään.


Parhaat Kotiblogit -lehdessä on esillä monta mielenkiintoista ja kaunista blogia. Löysin sieltä jo uusia ideoita omaan jouluvalmisteluuni.

En silti vielä ala joulua hehkuttamaan, sillä ehdin varmasti hösätä loppuvuoden juhlista riittämiin myöhemminkin. Tuollaista tilkkutäkkileipää voisin kyllä leipoa jo ennen joulua.


Seuraava hauska projekti onkin lähestyvä halloween. Kotona emme tänä vuonna halloweenia juhli, mutta muualla senkin edestä. Parit lastenjuhlat on edessä. Pojilla on jo tukkatyyli mietittynä ja asuista on väännetty kättä.


Ostin Lidlistä tuollaisia isoja pimeässä loistavia tarroja, joilla aion tuunata toiselle pojista mustan t-paidan halloween-henkeen. Toivottavasti idea toimii käytännössä yhtä hyvin kuin suunnitelmissani.


Lauantaina pääsen vielä Helsinkiin vähän juhlavemmissa halloween-tunnelmissa, sillä Indiedaysin Blog Awards -gaalassa on halloween-teema. Indiedaysin tapahtumapäivän verukkeella järjestämme samalla parisuhdeviikonlopun pääkaupungissa. Ihana hotelli on jo buukattuna ja pöytävaraus uusien makujen ääreen tehty.

Blog Awards -kutsussa kovasti kannustetaan pukeutumaan teeman mukaan. Koitamme selvitä kevyellä varustuksella. Minulle musta pikkumekko ja vähän kamalaa rekvisiittaa. Ajattelin, että menisin pikkunoidasta vähän vähemmälläkin laitolla.



Vielä pitäisi ratkaista puenko verkkosukkahousut vai nuo Lidlistä löytämäni piikkilankaversiot. On oikeastaan aika virkistävää tuulettaa totuttua tyyliään Halloweenin varjolla. Pehmeästä perheenäidistä pahaksi pimuksi!

Aiotko sinä viettää Halloweenia?

Terveisin Katja 

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Viikonlopun herkkupaloja


Sain perjantaina kotiovelle gourmet-lähetyksen. Lähetti toi laatikon, josta paljastui ankanrintaa, Serrano-kinkkua, punasipulichutneytä ja creme caramel -annokset neljälle. Mieheni oli voittanut työreissun yhteydessä messuarvonnan, jonka palkintona Delicard-herkkulähetys oli.


Mieluummin tietysti tuollainen palkinto kuin yksi mainosreppu tai liikelahjamuotipaita lisää kaappeja tukkimaan. Laadukas ruokalahja on minusta aika hyvä liikelahja. Varsinkin, kun lähetyksen sisältöön sai itse vaikuttaa. Valittavana oli kaikenlaisia herkkuja.

Tilasimme lähetyksen pääruoaksi ankkaa siksi, että sitä tulee kotona laitettua hieman harvemmin kuin jauhelihaa tai kanasuikaleita. Edellisen kerran olin syönyt ankkaa, kun työnantaja tarjosi. Enkä nyt tarkoita tätä hoitovapaan työnantajaa, vaan sitä pörssiyhtiötä.


Lauantai-iltana järjestimme sitten paremman illallisen neljälle heti taaperon mentyä nukkumaan. Laitoin ankkaa talon tapaan, ensimmäistä kertaa ikinä. Ja hyvää tuli.

Netistä löytyi yksinkertainen paisto-ohje ja helppo punaviinikastike. Ankkaa paistettiin ensin hetki pannulla omassa rasvassaan ja sitten uunissa foliokääreessä.



Alkupaloina söimme Serrano-kinkkua ja hunajamelonia. Punasipulichutney oli tarkoitettu kinkun kaveriksi ja se olikin aika hyvä makupari.



Joskus vuosia sitten harrastimme tällaisia herkkuillallisia kotona miehen kanssa kaksin. Silloin meillä oli kaksi lasta, jotka menivät nukkumaan jo kahdeksalta. Kotiravintolaillallisille oli tuolloin aika hyvät olosuhteet.

Nyt huomasimme, että nuo kaksi ovatkin kasvaneet jo sen verran isoiksi, että illallisia voisi järjestää useamminkin meille neljälle. 2-vuotias alkaa olla perheessä ainut, joka ei ymmärrä paremmin syömisestä vielä yhtään mitään. Isompien poikien kanssa makuelämyksiä pystyy jo jakamaan!


Viikonloppuni kohokohdaksi ei jäänyt hyvin onnistunut ankka, vaan viikonloppu oli aika erityinen muutenkin. Perjantai-iltana fiilistelimme Hämeenlinnan Verkatehtaalla Juha Tapion konsertissa. Sinun vuorosi loistaa -kiertue sai minut ainakin siksi hetkeksi aivan hehkumaan. Musiikki vei mukanaan, ja lämpö nousi Verkatehtaan konserttisalissa innostuneen yleisön eläytyessä rytmeihin.

Olen fanittanut Juha Tapion musiikkia jo toistakymmentä vuotta, eikä uuden levyn materiaalikaan tuottanut pettymystä. Kappaleissa on sanomaa, ja livenä mies rokkaa ja revittelee. Verkatehdas oli lisäksi todella tunnelmallinen miljöö tällaiseen pimeään syksyyn. Olipa se mukava treffi-ilta.



Minulle sitten sopii tällainen yhden lisätunnin sunnuntai. On ollut hyvä päivä. Vielä pitäisi jaksaa valvoa Silta-sarjan parissa. Se on kyllä niin jännä, että en voi jättää väliin!

Oikein lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille, joita huomaan linjoille kirjautuneen. Pirteää uutta viikkoa kaikille!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

torstai 22. lokakuuta 2015

Helppo kasvissosekeitto ja nuotioherkkuja


Toiset päivät ovat parempia kuin toiset. Jos aamupuuron jälkeen ei tarvitse heti miettiä perunoiden kuorimista, päivä alkaa selvästi paremmin. Sellaisena päivänä jääkaapissa odottaa puoli kattilallista edellispäivän soppaa. Soppaa, joka ei säilytystä ja lämmitystä säikähdä, vaan maistuu aina vaan. Tänään oli parempi päivä.

Tämä soppa on esiintynyt blogissani ennenkin, mutta kertaus ei liene pahitteeksi, sillä helppo soppa on ollut tykätty.

Minä olen sillä tavalla kaavoihini kangistunut, että en sosekeittoani juuri varioi. Olen keittänyt sitä samalla kaavalla jo vuosikaudet. Uskon, että hyvin moni perhekokki myös ymmärtää, että vaivalla siedätettyä makua ei kannata lähteä ihan hirveästi muokkaamaan. Vääränlainen tvisti sopassa voi heittää hyvän ruoan kerralla nirsomman ruokailijan mustalle listalle. Ei oteta sellaista riskiä!

 

Helppo ja maukas kasvissosekeitto

Ainekset:
porkkanoita
bataattia
perunaa
sipulia
Knorr Fond du Chef, kasvisliemi
ruohosipulituorejuustoa

Määrät:
Sosekeittoa on rento valmistaa, sillä ainesten määrällä ei ole niin väliä. Aina sopasta hyvää tulee.
Teen keittoa ison satsin viiden litran kattilaan. Käytän soppaan porkkanoita ja bataattia suurin piirtein saman verran ja perunoita ainakin puolet vähemmän. Keltasipulia tai punasipulia lisään pari kolme.

Valmistus:
Kuoritut ja pilkotut porkkanat, bataatit, perunat ja sipulit keitetään kattilassa kypsiksi fondilla maustetussa vedessä. Yksi fondikuutio riittää isoonkin soppaan. Porkkanat vaativat pisimmän kiehumisajan, joten ne lisätään sipuleiden kanssa veteen ensin. Vähän myöhemmin sitten perunat ja bataatti. Vettä kannattaa olla kattilassa vain juuri tarpeellinen määrä niin, että kasvikset juuri peittyvät.

Kun kasvikset ovat täysin kypsiä, ne soseutetaan kattilassa keitinliemen kanssa sileäksi sopaksi sauvasekoittimella. Samalla soppaan sekoitetaan tuorejuusto. Käytän isoon keittoon koko juustorasian 200g.

Soppa on sillä valmis. Maukas keitto ei lisäsuolaa juuston ja fondin lisäksi kaipaa. (Jos keität paljon pienemmän sopan, kannattaa fondia laittaa kasvisten keitinveteen annospakkausta pienempi määrä.)

Keiton päälle sopii lisätä jotain oman maun mukaan. Esimerkiksi raejuustoa, fetajuustoa, krutonkeja tai chilirouhetta niin kuin kuvassa.

Ruohosipulituorejuuston maku on mieto ja sopii useimman suuhun. Yrttituorejuustolla, chilituorejuustolla tms. saa samasta sopasta tietysti aivan erilaisen. Jos ei tarvitse pelätä sitä mustaa listaa.


Sosekeiton lisäksi tarjoan nyt vähän metsäretki-inspiraatiota parin viikon takaisilla syyslomaretkikuvilla.

Saimme luvan käyttää erään hienon metsämökkialueen pihapiiriä retkikohteena. Tiilistä muurattuun pihagrilliin oli siisti tehdä tulet. Paistoimme tietenkin makkaraa. Mutta jälkiruoat ne vasta maistuivatkin.


Grillitikun nokkaan päätyivät vaahtokarkkien lisäksi munkkirinkilät. Ei varmaan tarvitse kovin paljon vakuutella, että nuotiomunkeista tuli mielettömän hyviä.


Retkipaikka oli maisemiltaan aivan huippu. Aamusumun hälvettyä aurinko välkehti vedestä kuin kesällä konsanaan.



Meidän oli tarkoitus ottaa itselaukaisimella perheretkikuva, jossa olisi ollut koko konkkaronkkamme retkitunnelmissa. Vaan miten sitten kävikään.

Tuon iloisen kolmikkomme ulkopuolella mieheni taisteli raivoavan 2-vuotiaan kanssa. Pikkumies sai kerta kaikkiaan tarpeeksi metsäretkestä juuri sillä hetkellä. Taisi saada raittiin ilman myrkytyksen. Epäilenpä, että sen uhmaraivon jälkeen tuolla seudulla ei ole tarvinnut villieläimiä pelätä. Ne säikähtivät takuulla ja juoksivat toiseen lääniin.



Taas on arkiviikko viimeisillään. Huomenna on minulle tiedossa jotain todella odotettua. Siitä ehkä sananen täälläkin myöhemmin. Jaksaa, jaksaa! Perjantai on jo ovella.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Nutria neule ja muita ihastuksia


Nyt kuuluisi trenditietoisen tykätä viininpunaisesta. Minä olin aikaani edellä jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten, jolloin viininpunainen oli pitkään yksi lempiväreistäni. Sittemmin en ole viininpunaisesta innostunut. Taisin saada yliannoksen silloin, kun oli se kausi.

Kylmä beige tai nutria sen sijaan vetoaa. Se on syksyinen turvavärini. Mitä lähemmäksi talvea tullaan, turvaväri muuttuu yleensä beigestä mustaksi. Keväällä ja kesällä pukeudun taas värikkäästi.


Uusi Your Facen palmikkoneule on juuri oikean sävyinen. Sen vajaamittaiset hihat sopivat tähän lämpimään syksyyn ja ovat käytännöllisetkin. Huushollissa huseeratessa ei tarvi jatkuvasti olla hihoja käärimässä. Tykkään myös siitä, että neuleessa palmikointi menee vaakaan. Se on sillä heti vähän erilainen.

Tämän hetken suosikkivaatteeni ostin Luhta Outletistä, josta teen usein edullisia Your Face -löytöjä. Kivaa, että meille alehaukoille tarjotaan jämäeriä nykyään kootusti Outlet-myymälöissä. Minulle kelpaa menneen kauden muoti usein paremmin kuin se ihan viimeisin villitys.


Syksy on kaunis myös talon parvekkeelta katsottuna. Puiden punainen meni jo. Nyt puiston trendivärinä loistaa keltainen. Minun yltäni keltainen jäi kesään.


Hain viimein kirjastosta aika pitkään jonottamani jännärin. Olen lukenut Camilla Läckbergin koko tuotannon ja nyt odotan illan hiljaisuutta, jotta pääsen käsiksi tuohon Leijonankesyttäjään. Saattaa olla, että menee pikkutunneille ennen kuin maltan nukkumaan. Valvon suklaan voimalla. Sehän piristää.


Instagramissa jo aiemmin kerroinkin joutsenparvesta, joka oli viime viikon upein näky. Noin 60 joutsenen parvi oli laskeutunut pellolle, kun ajoimme Pohjanmaalta kotiin. Upeita lintuja. Eihän se koko joukko mahtunut valokuvaan. Mutta jonkinlaisia otoksia sain muistoksi tuosta hienosta kohtaamisesta.

Pidän värikkäästä syksystä, mutta myös näiden joutsenkuvien syksy on minusta kaunis. Tuossa maisemassa on jotain samankaltaista eleetöntä viehätystä kuin uudessa neuleessani.


Mikä sinua ihastuttaa juuri nyt?

Terveisin Katja


Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

torstai 15. lokakuuta 2015

Vastauksia kauneimman järven rannalla

  
Sutkautuksia -blogin raikas ja ihana Elisa haastoi minut Liebster award -tunnustuksen merkeissä vastaamaan kymmeneen kysymykseen. Elisan blogi on hyväntuulinen ja nimensä mukainen. Siellä vilisee oivaltavia sutkautuksia aidoista asioista. Suosittelen!

Seuraavassa siis kysymyksiä vastauksineen. Tämänkertaiset kuvat ovat mummulareissulta Etelä-Pohjanmaalta. Kirpeä lokakuinen aamu kauneimman järven rannalla oli kameralle suotuisa.


1. Millainen blogi sinulla on? Onko blogisi muuttunut matkan varrella?

Blogini on hyväntuulinen. Useimmiten kaunis, mutta realistinen.

Aloitin blogini reilu kolme vuotta sitten. Juttujen aihepiiri on pysynyt aika samanlaisena. Kirjoitan edelleen kiinnostuksen kohteistani, perhe-elämästä, arjesta ja juhlasta. Välillä kevyemmin, välillä syvemmin.

Oma ilmaisutyyli on löytynyt matkan varrella, kuvat ovat laadukkaampia ja olen rohkeampi kaiken julkaisemani suhteen. Alkuaikojen jutut näyttävät huonolta nykyisillä sivuasetuksilla ja vaikuttavat omasta mielestäni paikoin hattaralta. Mutta ei se minua haittaa. Onneksi blogissa on nähtävissä kehitystä!

2. Mitä haluaisit blogissasi kehittää?

Olisi mahtavaa osata muokata blogin ulkoasua selkeämmäksi. Haluaisin myös tyylikkään uuden yläbannerin. Minulla ei harmikseni ole nyt tarpeeksi aikaa blogin muokkaamiseen taidoillani.


3. Millaisen neuvon antaisit aloittelevalle bloggaajalle?

Kirjoita aidosti omista lähtökohdistasi. Huomioi lukijat ja vastaa saamiisi kommentteihin. Älä kuitenkaan mieti liikaa lukijoiden kiinnostuksen kohteita ja odotuksia blogisi suhteen. Oikeat lukijat löytävät kyllä blogiisi ajan myötä. Näin saat sosiaalisen harrastuksen, joka tuottaa sinulle iloa eikä stressiä.

Tärkeä neuvo on myös se, että kannattaa julkaista vain sellaisia juttuja, jotka voisi jakaa kenelle tahansa.


4. Mikä olisi unelma-ammattisi?

Mikä tahansa voi olla unelma-ammatti, jos työyhteisö on mukava ja kannustava. Jos työssä on reilu meininki, sopivasti haastetta ja mahdollisuus uusiutua.

Leikkisämmin ajateltuna unelma-ammattini voisi olla matka- ja retkireportteri. Kokisin maailmaa lähellä ja kaukana ja raportoisin kokemastani sanoin ja kuvin. Leikin sellaista reportteria välillä blogissani.


5. Paras tapasi rentoutua?

Rentoudun ulkoilemalla. Reipas kävelylenkki kauniissa luonnossa on ihan parasta. Myös bloggaaminen on oma rentoutumishetkeni. Pihasauna taas on melkein rentouden huippu.

6. Mistä haaveilet tällä hetkellä?

Elämässäni on paljon hyvää. Toivon kaiken sen hyvän säilyvän.
Haaveilen kyllä, että löytäisin lisäksi täydellisen pikkumustan ja keksisin minne ihan oikeasti voisin seuraavaksi matkustaa.


7. Paras vuodenaika?

Niitä on kaksi: lämmin ja aurinkoinen kesä sekä lämmin ja aurinkoinen syksy. 

8. Oletko jo miettinyt / ostanut joululahjoja?

Muutama lahja on hankittuna.


9. Paras lahja jonka olet koskaan saanut?

Tulin ensimmäistä kertaa äidiksi 9 vuotta sitten joulun alla ja pääsin vauvan kanssa kotiin aatoksi. Ei sellaista lahjaa mikään voita.

Muuten ilahdun eniten elämyslahjoista ja ruokalahjoista. Oman äidin leipomukset ovat ihania lahjoja, joita saan aika usein.


10. Millä perusteella valitset ne blogit, jotka pääsevät lukulistallesi?

Luen hyvin monenlaisia blogeja ja pyrin vastavuoroisuuteen. Yritän siis lukea lukijoideni blogeja. Minua kiinnostaa enemmän tavallisuus kuin täydellisyys, enemmän aitous kuin kaupallisuus. Suosikkiblogeissani on tarjolla sekä pintaa että syvyyttä. Sellaisista blogeista saan ajateltavaa, inspiraatiota ja uusia näkökulmia.


Näitä samoja kysymyksiä tarjoan blogiystävilleni mietittäväksi oman innokkuuden mukaan.


Tähän juttuun tuli tungettua aika monta maisemakuvaa. Ihan häpeilemättä tyrkytän lukijoilleni sitä mistä itse innostun.

Voi miten kaunis tuo aamu olikaan. Auringonnousua harvoin pääsee näkemään ihan noin selvästi. Yleensä maisemassa on jotain ihmisen rakentamaa tiellä. Kauneimman järven rannalla ei ollut mitään ylimääräistä. Vain maisema ja kiitollinen katselija sen äärellä.

Terveisin Katja
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Lepo nyt! Juhlaviikot ohi.


Talossa on juhlittu neljät syntymäpäivät viidessä viikossa. Viimeisimpänä viikonlopun 7-vuotispippalot, suvulle ja kavereille omansa.

Kaappasin sankarin perinteiseen synttäripotrettiin. Vuosi vuodelta kuvasarja muuttuu vauhdikkaammaksi. Melkoista ilveilyä ja ilmeilyä. Ei noloja otoksia blogiin kuitenkaan. Äidin keskimmäinen mussukka, pentu, kulta, murunen, tipunen. (Anteeksi nämä nolot ilmaisut. En voi itselleni mitään.)

Juhlat ovat kivoja, ja ihmisten tapaamisesta saa energiaa. Sitä tuntee itsensä jotenkin kunnolliseksi, kun porukkaa käy kylässä. Kun ehtoisana emäntänä järjestää tarjoilut ja vaihtaa kuulumiset. Sosialiseeraa! Kun koti on kokonaan siivottu ja silmälle kaunis. Kun arkisen kaaoksen alta sittenkin paljastuu se sisustus. Kyllä meillä on sisustus!



Tässä kohti kuitenkin huokaan helpotuksesta, kun seuraavat kakut on pyöräytettävä vasta joulukuussa. Introvertti puoleni tarvitsee latausviikkonsa. Pölypallerot saavat muuttaa takaisin talon nurkkiin, ja tahmatassun jäljet valloittaa kaikki kiiltävät pinnat. Nyt juuri en jaksa niuhottaa!


Aloitin rötväilyviikkoni nukkumalla sunnuntaina päiväunet, joista heräsin kuolavana tyynyllä. En tiedä oliko se lopulta ihan järkevää, sillä melkein koko sunnuntai meni päiväunista toipumiseen. Virkistyin vasta, kun olisi pitänyt tulla väsy yöunille. Myöhäisillan Silta-sarjan jälkeen jäin vielä nettiin roikkumaan pariksi tunniksi. Ei kovin järkevää lasten syyslomamaanantain alla. Tänään onkin taas haukotuttanut.


Kuvissa on synttäritarjoiluja.

Rva Kepponen vinkkasi viime syksynä hauskan idean tehdä Domino-kekseistä tikkareita. Kokeilin sitä nyt, kun synttärisankari on Domino-keksien suurkuluttaja.

Puinen grillitikku painetaan Domino-keksiin. Keksi kastetaan sulatettuun suklaaseen ja pyöräytetään nonparelleissa. Minun olisi pitänyt tehdä noita ainakin kolme kertaa enemmän, sillä menekki oli hurja. Lapset tykkäsivät viritetyistä Dominoista.


Nakki-rypäletikkuja meillä on synttäreillä aina. Olen todennut kaikenlaiset tikkutarjottavat parhaiksi lastenjuhliin. Tikkuja pidetään hauskoina, ja niitä on myös kiva tehdä. Ainakin kivempi kuin taikinahommia. Olen päällystänyt foliolla styroksipalan, johon tikut saa nätisti kiinnitettyä.


Kaverisynttäreillä syötiin berliininmunkkeja. Ostin marketista tusinan laatikollisen isoja Fazerin pakastemunkkeja, jotka osoittautuivat todella hyviksi. Aivan suussa sulaviksi. Pojat tykkäsivät, ja kaikki munkit menivät. Pelkäsin jo, että joutuisin itse turmiolle munkkien kanssa, jos niitä jäisi kovin monta.



Näistä juhlatunnelmista takaisin maanantaihin. Voin vakuuttaa, että juhlatalo on jo menettänyt siisteytensä. Yllättävä vieras joutuisi ensin selviytyä eteisen kenkämerestä. Sitten pujotella itsensä käytävän sählypelin lävitse. Keittiössä hän kohtaisi pikkuautojen ruuhkan. Muovailuvaha-ateljeen vieressä on pöydässä kyllä pieni tila iltapäiväkahvitteluun. Mutta kannattaa varoa jogurttiläikkiä. Ei hihoja pöydälle.

Kivaa syyslomailua kaikille lomalaisille!

Terveisin Katja
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.