.

.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Poimintoja viikon varrelta


Ulkoinen kauneus on katoavaista. Ei siinä ole paljon tehtävissä, kun luontoäiti päättää muuttaa pehmeän ja puhtaan elähtäneeksi ja kulahtaneeksi.

Alkuviikon blogijutun puhtoinen kauneus on mennyttä. Tilalla ovat vain rujot raamit sille, mikä hetki sitten ihastutti. Punainen pulkka pihan rapalammikossa on melko nykytaiteellinen näky. On ehkä parempi kääntää katse ulkoa sisälle.


Joskus hyvin pienet muutokset kotona tekevät paljon omissa silmissä. Katse turtuu pysyvään ja aina samaan. Uusi näkymä saattaa aivan herättää.

Olohuoneen pöytäryhmä on perintökalu, jonka poikien isoisovanhemmat saivat aikanaan vihkilahjaksi. Pöydällä on ollut viimeiset vuodet melkein koko ajan siihen hyvin sopiva vaalea pellavaliina. Minä olen laiskanpuoleinen sisustaja ja jämähdän helposti tiettyyn kuosiin. Pitääköhän kukaan muu pöydällä samaa liinaa monta vuotta?

Onnekkaasti sotkin liinan kastellessani kukkia ja huomasin, että pöytä onkin aika kiva ilman sitä. Koko huoneen tunnelma muuttui, kun tumma pöytäkansi tuli näkyviin. Vähän jopa innostuin ja pistin uuteen uskoon pari niin ikään jämähtänyttä hyllyasetelmaa.


Sain viikolla lahjaksi neljä uutta Kastehelmi-tuikkua. Uusien jälkeen niitä on jo 14! Noin kauniita tuikkuja ei voi olla liikaa. Kuvassa tarjottimella on parin kirkkaan lisäksi hiekan ja sateen sävyt. Kastehelmet saavat lisää valovoimaa toisistaan ja niistä tulee näyttävä ryhmä.


Mieli alkaa pikkuhiljaa vastaanottaa joulun tunnelmaa. Lumen mentyä olen päässyt sesongin fiilikseen upean kirjan avulla. Voitin Ilona Pietiläisen tunnelmallisen teoksen Willa Lemmelle -blogin arvonnasta. Mahtava arpaonni, tällaista juuri kaipasin!

Kirja on iso ja painava. Sen sivuilla rakentuu kaunis joulu, jonka voi melkein haistaa ja maistaakin pelkästään kuvia katsomalla. Minulle tuollainen fiiliksen ruokkiminen toimii hyvin. On osin kirjan ansiota, että sain aikaseksi eilen piparitalkoot poikien kanssa.


Tiedän, että blogiani seuraa aika moni poikalapsen vanhempi. Seuraavaksi vinkki kirjasta, jonka voisi vaikka hankkia pojalle joululahjaksi. Lainasin kirjastosta 1. ja 3. -luokkalaisilleni lukuhoukutukseksi Timo Parvelan tänä vuonna ilmestyneen Paten jalkapallokirjan.

Esikoinen ahmi Pate-kirjan kokonaan yhden aamupäivän aikana, ja se on aika hyvin. Meillä luetaan paljon Aku Ankkoja ja Risto Räppääjätkin kiinnostavat. Yleensä poikia innostavia ja aidosti kiinnostavia kirjoja on kokemukseni mukaan kuitenkin vaikea löytää. Nyt toivon, että hauskoja Pate-seikkailuja kirjoitetaan pian lisää. Tämä Jalkapallokirja on sarjan toinen.


Parin viikon takainen uunipunajuurireseptini sai paljon kommentteja ja myös lisävinkkejä uunijuuresten laittamiseen. Kiitos ideoista!

Laitoinkin lauantaina lihapullien seuraksi kielen vievää lisäkettä, jossa tuunasin ohjettani lisäämällä pellille punajuurten seuraksi porkkanaa ja palsternakkaa. Lisäsin reseptini hunajan määrää ja käytin timjamin lisäksi kuivattua rosmariinia.

Murensin lautasella juuresten päälle vielä fetajuustoa. Tällä hetkellä en tiedä mitään tuota parempaa ruokaa. Olen aivan koukussa paahdettuihin juureksiin. Nyt yritän olla laittamatta juureksia liian usein, sillä haluan tämän lisäkkeen juhlavana joulupöytään.



Sunnuntai on ollut aika kiva tähän asti. Sain nukkua kahdeksaan ja kävimme aamusta perhelenkillä koko sakki. Pienin on nyt päikkäreillä ja isot pojat harrastuksissaan. Minulla on erinomainen tilaisuus vähän somettaa keskellä päivää. Täytyykin tulla kurkkimaan mitä blogiystäville kuuluu.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivuista ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Talvi tuli, sydän suli


Lumi painaa puiden oksia alas meidänkin pihassa. Lenkkireitillä sain viikonloppuna ylittää monta polulle kaatunutta puunrunkoa. Sähköt on onneksi saatu pitää. Kyllä harmittaisi, jos pakasteet menisivät. Liian monta rasiaa mustikkaa ja mansikkaa on vielä syömättä. Monellahan on käynyt sähköjen takia nyt hullusti ja aamupalallakin on tarjoiltu vaniljajäätelöä.


Julkaisin Instagramissa perjantaina tuon kuvan iltalenkiltä. Ensilumi tuli tänä vuonna niin, että varmasti huomattiin. Meinasin jo ahdistua. Pyryssä rattaiden kanssa tarpominen maalasi mieleeni ankeita talvikuukausia.



Viikonloppuna asenne muuttui, kun lumi näytti paremmat puolensa. Valkoinen on vanhalle piharakennukselle pukeva väri. Jouluhan tuosta pihamaisemasta tulee mieleen.

Sen verran inspiroiduin lumesta, että kävin sunnuntaina tekemässä ensimmäisiä joululahjaostoksia. Minulle sopii ennakointi paljon paremmin kuin viimetinka. Olikin aika nautinnollista vetää viivoja monen kohdan yli joululahjalistalta. Ei sitten tarvitse aatonaattona häpeissään paketoida Budapest-rasioita.



Vaan jotain jäi ensilumen myötä meillä viimetinkaan ja sen ylikin. Kalusteet ovat vieläkin taivasalla talon parvekkeella. Paremman sään aikaan oli aina jotain tähdellisempää puuhaa. Sääliksi käy nyt pöytää ja tuoleja lumipeitteen alla. Keväällä saattavat olla isot istuintyynyt ja mahdollisimman peittävä liina meillä muotia.



Tällaisena pikkupakkaspäivänä talvi on parasta. Uhmaikäinenkin ymmärtää miten mukavaa ulkona nyt on. Hän haluaa pukea itse ja on niin innoissaan, että onnistuu siinä!

Ulkona hän tekee lumitöitä ja nauraa. Hän haluaa lisää mäenlaskua. "Äiti kyytiin!" Ja äitihän tulee pulkan kyytiin. Lihaskunto vielä kiittää, kun vetää poikapulkkaa ylämäkeen parikymmentä kertaa ennen lounasta.

Eikä muuten tarvitse talviulkoilijalle ruokaa tuputtaa. Päiväunillekin hän menee hymyssä suin. On talvessa hyvätkin puolensa. Ainakin jos vertaa marraskuiseen mustaan syksyyn.

Valoisaa viikkoa!

Terveisin Katja
 
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivuista ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

torstai 19. marraskuuta 2015

Kaamoksen kesytystä uunipunajuurilla


Syksyllä tekee mieli laittaa kaikenlaisia uuniruokia. Tai oikeastaan tämä pimeä aika saa minut laittamaan ja ajattelemaan mitä vain ruokia ihan koko ajan. Olen tyyppiesimerkki henkilöstä, joka lääkitsee kaamosikäväänsä hyvällä syötävällä. Onhan se jotenkin lohdullista, kun voi pimeydessä kellahtaa täyden masunsa viereen.


Sain pari viikkoa sitten juhlissa maistaa uunissa paahdettuja punajuurilohkoja. Ne maistuivat ihanalta. Sopivat oivallisesti tarjotun liharuoan kylkeen. Halusin kokeilla samaa ideaa kotona.

Punajuuret eivät maksa paljon mitään ja niissä on monipuolisesti A, E, C ja B-ryhmän vitamiineja, erityisesti folaatteja. Punajuuressa on myös kivennäisaineita, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä. Ei punajuurta ihan turhaan kutsuta voimajuurekseksi.

Voimaa tässä tosiaan tarvitaan. Juuri luin, että 35 ikävuoden jälkeen kaamosoireet alkavat selvästi enemmän haitata naisihmisiä. Tunnen tuon todeksi. Uunissa paahdetut voimajuurekset tulevat tarpeeseen ja ovat kyllä kaamosherkkujeni järkevimmästä päästä.



Uunipunajuuret on helppo valmistaa.

Uunissa paahdetut punajuuret (pellillinen)


1-1,5 kg punajuuria
1/2 dl oliiviöljyä
2-3 tl hunajaa
0,5-1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta timjamia hienonnettuna

Kuori punajuuret ja poista kannat. Lohko punajuuret.
Sekoita isossa kulhossa öljyyn hunaja, suola, pippuri ja timjami. Pyörittele punajuurilohkot kulhossa. Levitä lohkot leivinpaperin päälle uunipellille ja valuta kulhosta viimeisetkin öljy-mausteseoksen rippeet lohkojen päälle.

Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Maista kypsyys. Valmiissa punajuurissa pitää olla vielä purutuntumaa.



Uunipunajuuret sopivat tosiaan lisäkkeeksi esim. liharuuille. Syön niitä myös ihan sellaisenaan ja lisään lohkoja ruokaisaan salaattiin. Vähän makeat punajuuret ovat ihana makupari fetajuuston kanssa. Ajattelin, että nämä sopisivat hyvin myös joulupöytään.

Meillä tehdään kaikkea ruokaa kerralla iso määrä. Punajuuret kestävät hyvin uusintatarjoilun lämmitettynä tai kylmänä. Tähteitä ei siis tarvitse hukata.

Millaisia voimaruokia sinulla on tähän vuodenaikaan? Vai tarvitsetko edes sellaisia?

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Vaniljaisia joulutorttuja ja kulttuurielämyksiä


Tässä jutussa vinkkaan uusimman suosikkini joulutorttujen täytteeksi, mutta ensin vähän kulttuuria. Syksy on otollista aikaa kulttuuriharrastuksille, sillä jotain elämää valostuttavaa tässä pimeydessä pitää keksiä.

Reilu viikko sitten kävin ystävän kanssa toteamassa, että Tampereen Työväenteatterin Taivaslaulu on vaikuttava näytelmä. Hieno esitys teki kunniaa kirjalle, josta kirjoitin blogijutunkin pari vuotta sitten. Yleensä haen teatterista naurua ja iloa, mutta Taivaslaulu oli eri tavalla hyvä. Ei tullut naurunkyyneleitä, mutta liikutuksen kyllä. Jos pidit kirjasta, suosittelen myös näytelmää. Vaan mahtaakohan siihen saada enää lippuja.


Teatterissa tulee käytyä melko usein, mutta baletti on minulle aivan uusi taiteenlaji. Pääsin perjantaina ensimmäistä kertaa katsomaan oikeaa balettia, kun Viron Kansallisbaletin Lumikki ja seitsemän kääpiötä vieraili Tampere-talossa. En etukäteen oikein tiennyt mitä voisin odottaa sekä aikuisille että lapsille suunnatulta balettiesitykseltä. Varauduin esitykseen karkkipussilla, että viihtyisin, jos olisikin tylsää.


Vaan olipa baletti viihdyttävää katsottavaa. Esitys muistutti musikaalia. Juoni eteni sujuvasti tanssin ja näytelmän keinoin, ja sopivaa dramatiikkaakin esityksessä oli. Upea lavastus tarjosi yllätyksiä. Näkymät lavalla muuntuivat usein ja lavalla oli paljon katsottavaa. Ei tullut tylsää, ei ollenkaan!

Baletista en mitään ymmärrä, mutta tanssi oli maallikon silmiin hienoa. Lumikki oli tietenkin liikkeissään kaunis, mutta parhaiten mieliin jäi veikeiden kääpiöiden metka liikehdintä. Kyllä tuo esitys valostutti. Balettiin menen kyllä toistekin. Hieno uusi kokemus elämysahneelle.

Niin, minusta on tullut vähän sellainen elämysahne. Aina pitäisi olla joku esitys, konsertti tai vähintään elokuva kiikarissa. On niin paljon kivoja juttuja joita haluaisi nähdä ja kokea. Pian alkaakin joulukonserttiaika. Vielä en ole päättänyt minne hankkisin liput.


Mutta sitten torttuihin.

Jostain nappasin vinkin laittaa joulutorttuihin vaniljakiisseliä ja nyt päätin sitä kokeilla. Voi taivas, miten hieno makuyhdistelmä vaniljakiisseli ja luumuhillo olikaan joulutortussa. Nyt taisi löytyä tämän talon The Joulutorttu. Kannattaa kokeilla, jos tykkää vaniljasta ja tortuista.

Vaniljaiset joulutortut


1 kg Myllyn Paras torttutaikinaa
1 pss Blå Band vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
2 dl maitoa
1 prk tähtitorttu luumumarmeladia

Sekoita vaniljakastikejauhe 2 desilitraan maitoa ja anna kastikkeen tekeytyä hetki jääkaapissa. Tuo määrä kastiketta riittää melkein kilon taikinasta tuleviin torttuihin. Kastiketta kannattaa laittaa paljon.


Vaniljakastike laitetaan tortun keskelle sakaroiden alle. Luumuhillo laitetaan sakaroiden päälle. Näin torttu paistuu hyvin myös keskeltä ja pysyy kauniina.


Meillä koulupojat muotoilivat ja täyttivät suurimman osan vaniljaisista luumutortuista, ja kaikki onnistuivat kauniisti. Ei siis ollut vaaraa, että tortut aukeaisivat uunissa. Paistoimme torttuja reilun vartin 225 asteessa.

Oletko sinä jo leiponut joulutorttuja? Entä oletko elämysahne niin kuin minä?

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

torstai 12. marraskuuta 2015

Syntyjä syviä


Sain aika syväluotaavan kysymyshaasteen tyylikkäiltä naisilta Business Woman- ja Pakkomielteitä- blogeista. Kaunis kiitos haasteesta. On aina mukava tulla muistetuksi.

Marraskuu on oikein sopiva ajankohta pohtia syntyjä syviä. Kun päivä on vain harmaa siivu kahden sysimustan välissä, vaatii mielekäs elämä vähän enemmän ponnistelua. Silloin on ihan hyvä kerrata perimmäisiä kysymyksiä. Samalla saattaa onnistua näkemään vähän ympäröivää pimeyttä pidemmälle.

Kuvitan tämän haastevastauksen äitini tekemällä taiteella.


1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olisinpa hölmö, ellen vastaisi tähän, että kaikkein kiitollisin olen perheestä ja terveydestä. Mutta kyllä minä olen kiitollinen myös mahdollisuudesta viettää omaa aikaa. Olen kiitollinen jokaisesta yksin talsitusta iltalenkistä, joka antaa voimia pyörittää lapsiperhearkea kiitollisen ihmisen tavoin.

Olen kiitollinen siitä onnenkantamoisesta, jonka myötä lähdin aikanaan puolivahingossa kulkemaan samaa tietä juuri oikean ihmisen kanssa. Väärän kanssa olisi varmasti nyt paljon vähemmän kiitettävää.

Olen kiitollinen siitä, että vaikka vyötäröni ei enää kestä jäätelökaukaloa ihan joka ilta, se kestää kolmasosalitran joka toinen ilta. Eikä vyötärön tarvitse niin pieni enää ollakaan. Se vasta kiitollista onkin, kun ei tarvitse tuijottaa vain omaan napaan. On niin paljon niin paljon tärkeämpiä asioita.


2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit? 

Luojan kiitos, minun ei tarvitse mitään isoja valintoja jossitella. Minulla on ollut aina kummallista rohkeutta tehdä sellaisia asioita, joita olen halunnut. Ja kaikenlaista olen tehnytkin.

En tietenkään tekisi nykytietämykselläni ja kokemuksellani kaikkia samoja valintoja kuin joskus aikaisemmin. Mutta eihän se ole mikään peruste katua mitään.

Arjessa katumusta aiheuttaa kyllä silloin tällöin hermojen pettäminen. Kun häärää kolmen aktiivisen poikalapsen kanssa lähes 24/7, on vaarana hetkittäin taantua lapsen tasolle itsekin. Välillä tulee meuhkattua ja poljettua jalkaa. Jälkikäteen sitten toivon itseltäni toisenlaista käytöstä. Sellaista aavistuksen kypsempää. Mutta lasten mielestä olen "justiin hyvä". Tässä kohti palaan kiittämään lapsista.


3. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Nyt en lähde kehittämään mitään maailmoja syleilevää vastausta. Kyllä minun elämäni tarkoitus on pyrkiä olemaan itse onnellinen ja vaikuttaa kaikin keinoin siihen, että minun rakkaani ovat onnellisia. Jos jokaisella on vain yksi elämä, niin minun on hyvin vaikea keksiä sille mitään tuota järkevämpää tarkoitusta.

Nämä syväluotaavat kysymykset ovat kiertäneet blogeissa jo jonkin aikaa. Jatkohaastan seuraavat mielenkiintoiset blogit pohtimaan samoja kysymyksiä (elleivät ole sitä jo tehneet)


Haasteen taustoista ja sen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post. 
2. Answer the 3 questions given to you. 
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you. 
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.


Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Helppoa arkiruokaa aasialaisittain


Kun tavoitteena on keksiä helppo ja nopea arkiruoka, mieleen ei ainakaan minulle ihan ensimmäiseksi tule mikään aasialainen wokki. Vaan vähänpä tiesin ennen kuin pääsin kokeilemaan Santa Marian uusia Aasia-tuotteita.

Aasia-mausteseoksilla on helppo luoda herkullisia eksoottisia makuvivahteita. Onnistuakseen ei tarvitse olla edes mitenkään perehtynyt kaukomaiden makumaailmaan. Aasia-kokiksi voikin ryhtyä vaikka ihan pelkällä bolognesen keittäjän taustalla.



Jaan teille nyt reseptin maukkaaseen aasialaiseen kanawokkiin, joka valmistuu noin 20 minuutissa.  Käytin wokkiin ensimmäistä kertaa riisinuudelia, josta lapset pitivät todella paljon.


Suosin wokkiruoissa tuoreita kasviksia. Pakasteet olisivat helppoja, mutta jotenkin saan ne aina menemään liian lituskaiseksi pannulla. Usein esivalmistelen arkiruoanlaiton jo edellisenä iltana pesemällä ja pilkkomalla kasvikset muovirasioihin jääkaappiin. Näin tuore wokkiruoka on mahdollista kokata vartissa valmiiksi.


Thaimaalais-hämäläinen kana-nuudeliwokki 


Ainekset:
1 pss Santa Maria Paneng Red Curry mausteseosta
1 prk Santa Maria luomu kookosmaitoa
450 g kanafilettä kuutioituna
3 porkkanaa tikkuina
1 paprika suikaleina
400g parsakaalta paloina
öljyä paistamiseen

1 pkt (250g) Santa Maria riisinuudelia

Tee näin:
Varaa ruoanlaittoon kaksi pannua, jotta voit samaan aikaan paistaa toisessa kasvikset ja toisessa kanan.
Keitä riisinuudeli kattilassa pakkauksen ohjeen mukaan.

Kuullota porkkanat öljyssä pannulla. Lisää parsakaali ja desilitra vettä. Anna kiehua hiljalleen. Varo, että et keitä parsaa ylikypsäksi. Lisää paprika kuumentumaan viimeiseksi.

Ruskista kana öljyssä toisella pannulla. Lisää mausteseos ja kookosmaito. Anna kanan hautua kypsäksi.

Yhdistä kanakastike ja kasvikset. Huuhtele ja valuta riisinuudeli. Lisää nuudelit kana-kasvispadan joukkoon.

Paneng Red Curry mausteseos ilmoitetaan medium-tuliseksi. Tällä ohjeella tehtynä ruoasta tulee kuitenkin sopivan mietoa myös lapsille.


Lisämakua ja tulisuutta voikin lisätä omalle lautaselle helposti chilin ja valkosipulin makuisella Santa Maria Sriracha-kastikkeella. Pirskaus limemehua ja muutama korianterinlehti tuunaavat wokin vielä astetta paremmaksi arkiherkuksi.



Aiemmin meillä on käytetty paljon Santa Marian Tex Mex -mausteita. Aasia-tuotteista innostuneena saattaa tortillaperjantaikin saada jatkossa vaihtelua. Viikonloppuwokki aasialaiseen tyyliin tai korealainen bulgogi eivät kuulosta yhtään hullummalta vaihtoehdolta.
Lisää helppoja reseptejä ja kivoja ideoita löydät Santa Marian sivuilta.

Ovatko Aasian maut sinulle tuttuja kotikeittiössä?

Terveisin Katja

Tämä postaus yhteistyössä Indiedaysin ja Santa Marian kanssa. Osa reseptin raaka-aineista saatu.


Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

torstai 5. marraskuuta 2015

Todellisuuspako blogigaalaan


Viikko on ollut täynnä lapsiperheen normimenoa. Paljon iloa, mutta myös asiaan kuuluvaa rasitusta. Vuotavia neniä, poikien kokovartalomutakylpyjä ja edellisistä syntynyttä extra pyykkiä. Pari kaapinovea on jäänyt käteen, ja tänään lähti 2-veen käpälään pala olohuoneen tapettia.

Lupasin palata viikonlopun blogitapahtumaan vielä täällä blogissa. Teenkin sen nyt enemmän kuin mielelläni. On oikein sopiva hetki ottaa hieman etäisyyttä arkitodellisuuteen.

Pari kertaa vuodessa Suomen suurin blogiportaali Indiedays järjestää bloggaajilleen ja yhteistyökumppaneilleen päivätapahtuman ja iltagaalan. Odotetetut tilaisuudet mahdollistavat monien blogiystävien kokoontumisen.


Tarjolla on ihanaa ruokaa, juomaa ja hemmottelua. Yhteistyökumppanit esittelevät tuotteitaan ja bloggaajat saavat inpiraatiota uusiin postauksiin. Iltagaalassa palkitaan suosituimpia blogeja ja saadaan juhlia hienoissa puitteissa kivassa seurassa.


Päivätapahtumassa ravintola Maxinessa Kampin katolla oli nyt ennätysmäärä väkeä. Tungoksessa tapasin monta blogiystävää. Muutaman ihan ensimmäistä kertaa. Mutta oli myös mukava huomata, että tässä tapahtumassa paikalla oli jo monta aiemmin tapaamaani blogikollegaa.

Kiva harrastus yhdistää, ja kohtaamisissa on joka kerta niin lämmin henki. Blogitouhua ei aina ole helppo jakaa harrastuksen ulkopuolisten ystävien kanssa. Siksi bloggaavat ystävät ovat erityisen tärkeitä.


Kuvassa kanssani on ihana, aito ja sydämellinen Tiia Minäkö keski-ikäinen -blogista. Tiia ja toinen aurinkoinen blogilady Maiju Pinkit Korkokengät -blogista ovat voimakaksikko Tädit Tubettaa -vlogin takana. Tädit tekevät rohkeaa pioneerityötä videoblogi-rintamalla jo pidempään touhunneen nuorison joukossa.


Ystävien ohella ruoka- ja juomapuoli kiinnostivat minua päivätapahtumassa eniten. Sain virikkeitä mm. talvisiin Fresita-juomiin ja aasialaiseen keittiöön. Saattaapa olla, että täälläkin tullaan vielä näkemään kokeilevaa kokkaustani Santa Marian Aasian mauilla. Niillä ei kuulemma voi epäonnistua.


Jonkin aikaa ehdin jonotella kynsipisteelle, jossa olisi ollut tarjolla geelilakkauksia ja rohkeammille myös hennatatuointeja. Lakat jäivät kuitenkin saamatta, kun aikataulu painoi päälle. Olin sopinut ravintolatreffit illan avecini kanssa.


Illan Blog Awards Gaalassa The Tigerissä oli värikäs Halloween-tunnelma. Vieraat olivat noudattaneet pukukoodia oivaltavasti. Monilla oli upeita asuvirityksiä nukesta hevoseen ja kaikkea siltä väliltä. Pikkumekko yhdistettynä sopivaan rekvisiittaan oli ohellani myös usean muun naisen helppo ratkaisu.


Kuvausseinälle asettuminen vähän jännitti. Kyllä ei ole helppoa oikeiden julkkistenkaan elämä!

Pauli Siuruaisen inspiroivista gaala-vieraista ottamia valokuvia voit selata Indiedaysin toimituksen blogista.

Kiitos Indiedaysille ja yhteistyökumppaneilleen hienosta päivästä ja illasta! 

Terveisin Katja 
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Terveisiä Helsingistä - Hotel Indigo Helsinki esittelyssä


Terveisiä Helsingistä, jonne Indiedaysin bloggaajatapahtumat veivät minut viikonlopuksi. Yövyimme mieheni kanssa ensimmäisen kerran jo heinäkuussa todella kivassa uudessa hotellissa tyylikkään Bulevardin varrella. Pohjoismaiden ensimmäinen Hotel Indigo tarjosi laadukkaan majoituskokemuksen varsin kohtuullisella hinnalla. Jo kesällä päätin, että tuossa hotellissa haluan yöpyä vielä uudestaan kameran kanssa ja kertoa viehättävästä löydöstäni myös muille täällä blogissa.


Viihdyimme tuossa *palkitussa boutique-hotellissa tälläkin kertaa erinomaisesti. Minä en kaipaa reissujeni majapaikalta mitään ylenpalttista luksusta. Arvostan rentoutta yhdistettynä laadukkuuteen ja omaleimaisuuteen.

Hotelli saa myös tyyliltään mielellään poiketa kotioloista. Reissussa haluan kokea jotain uutta ja yllättyä erilaisesta. Yllättyä vaikka siitä, että hotellin aulaa koristaa tyylikäs polkupyörä tai siitä, että hotellihuoneessa on oma Nespresso-kahvikone ja maksuton minibaari.

*Finland´s Leading Boutique Hotel 2015, World Travel Awards



Maaliskuussa avatussa hotellissa kaikki tilat ovat vielä ihanalla tavalla uudenkarheita. Suomalaisten designereiden suunnittelema sisustus on raikkaan moderni.

Hotellihuoneissa ja yleisissä tiloissa esillä oleva Suomi-design tuo omaleimaisen lisänsä paikan ilmapiiriin. Meidänkin huoneessamme oli vitriinissä esillä Minna Parikan pupujussiaiheinen korkokenkä ja Iittalan lasiastioita. Seinätapetista puolestaan saattoi etsiä hotellin naapuruston tuttuja maisemia.


Indigossa on selvästi panostettu hotellihuoneen tekstiilien ja kylpytuotteiden laadukkuuteen. Vuode on ryhdikäs ja untuvaiset petivaatteet ylellisen muhkeita. On ihana tunne mintuntuoksuisen suihkun jälkeen kietoutua paksuun ja painavaan kylpypyyhkeeseen. Sellaista pienten yksityiskohtien luksusta minä arvostan.


Hyvää ruokaa rakastavalle hotellin aamupala on tärkeä. Indigon Ravintola Brödissä tarjoillaan aitoja makuja ja paljon itse tehtyä. Oma suosikkini ovat pehmeä munakokkeli ja maukkaat wokatut kasvikset ja sienet.


Laaja valikoima erilaisia paahdettuja siemeniä ja pähkinöitä saivat minut kuorruttamaan rahka-hedelmäannokseni sellaisella jyväkasalla, että mieheni kommentoi lautaseni näyttävän aivan lintulaudalta. Noita ihania sattumia ja kuivattuja marjoja oli upotettu myös taivaalliseen cookie-palaan, jota söin aamupalan jälkkäriksi raparperipiiraan ohella.



Buffet-aamiaisen kaunis esillepano on Indigo-hotellissa vielä puoli ruokaa. Suomi-design toistuu kauniissa astioissa. Ravintolassa on kotoisa tunnelma, mutta erilailla kuin kotona. Kolmen pikkupojan äitinä osaan todella arvostaa aamiaisen rauhallista fiilistä. Oikein ihmettelin, miten äänimaailma pysyi ravintolassa hiljaisena, vaikka osuimme paikalle varmasti vilkkaimpaan sunnuntain aamiaistuntiin.




Mieheni testasi sunnuntaina myös hotellin kuntoilu- ja saunatiloja. Varsinaisena saunaintoilijana hän antoi kiittävän arvion hotellin löylyttelymahdollisuuksista höyrysaunassa ja tavallisessa saunassa.

Kuntoilutiloissa oli hienon näköisiä laitteita ja erillinen joogahuone. Ulkoilmaihmisenä minä menen kuitenkin mieluummin läheiseen merenrantaan juoksemaan kuin kuntosalille huhkimaan. Kesällä kävinkin hotellista aamulenkillä Kaivopuistossa asti. Tällä kertaa tein rauhallisia näyteikkunaostoksia pitkin Bulevardia ja Fredaa.



Hotelli Indigon sijainti onkin erinomainen paitsi merenrannan juoksulenkeille, myös kaupunkielämälle. Bulevardin kulmilla on upeita putiikkeja ja lyhyt matka aivan Helsingin ytimeen Kamppiin ja Stockmannin kulmille. Kutosen ratikka ajelee hotellin edestä, joten sillä pääsee tarvittaessa kulkemaan helposti.



Minä pidän Helsinkiä erinomaisena lähimatkakohteena. Pääkaupungin vilinään on mukava päästä silloin tällöin tuulettumaan ja nauttimaan rennosta olosta viihtyisässä hotellissa. Kotiinpaluu onkin sitten tuulettuneena aivan yhtä ihanaa.

Lisätietoa hotellista löydät Hotel Indigo Helsingin nettisivuilta. 

Indiedaysin lauantain tapahtumiin ja halloween-fiiliksiin palaan blogissa vielä myöhemmin. Kaikkiaan viikonloppu oli todella onnistunut. Kivoja kohtaamisia ja mukavia sattumuksia.

Pirteää viikkoa kaikille lukijoille!

Terveisin Katja

*Tämä postaus yhteistyössä Hotel Indigo Helsingin kanssa.*

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit saada blogin päivityksiä FB-aikajanallesi tykkäämällä blogin FB-sivusta ja tilaamalla päivitykset TÄÄLLÄ.