.

.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Paluu menneisyyteen


Matkustin hiihtoloman lopuksi isompien poikien kanssa kolmisin lapsuudenkotiini Pohjanmaalle. Kuopus jäi kotiin potemaan rokkotaudin loppuja. Se olikin lopulta onnekas sattuma, sillä niin harvoin tulee tilaisuutta viettää pidemmästi aikaa pelkästään koulupoikien kanssa ja heidän ehdoillaan.

Meillä oli tosi kivaa. Laskimme tuntitolkulla persmäkeä vanhan kouluni pihassa. Pojat halusivat, että änkeämme kaikki samalle laskumatolle. Sitä parempi lasku, mitä hienommat kuperkeikat ylikuormitettu laskutyyli aiheutti. Ihmeekseni säästyin suuremmilta vammoilta. Minussa on piilevää vetreyttä ja olen oikealta luonteeltani rymyeetu.



Mummu ja pappa veivät meidät laavuretkelle paistamaan makkaraa. Tuollaiselle reissulle on helppo houkutella.

Hiillosmakkara maistuu toki hyvältä, mutta mummulan lauantailounaan muistelu kirvoittaa melkein vedet silmiini. Kevyesti leivitetty voissa paistettu kotijärven kuha ja punajuuripaistos oli tajuttoman hyvää. Ei tarvitse ihmetellä yhtään, mistä rakkauteni hyvään ruokaan on periytynyt.


Teimme lapsuudenkodissani kaappisiivoja, ja kotiutin siivoista pari laatikollista nuoruuttani. Parikymmentä vuotta on juuri sopiva hajurako tutustua uudelleen nuoreen itseensä. Olen nyt huvitellut lukemalla säästynyttä kirjeenvaihtoa. Voi sitä tunteen paloa!

Korteista ja kirjeistä huomaan myös, että minulla oli nuorena hirveän paljon hirveän hyviä ystäviä. Se oli sitä aikaa, kun ystävyys oli kaikki.


Eipä jää nykyajan whatsup-viesteistä tällaista evidenssiä jälkipolville kuin entisten lukiotyttösten viestilapuista. Puulaatikossa on kilometritolkulla tekstiä suhdekiemuroista, joiden rinnalla saippuasarjat kalpenevat.


Kaikkein mukavin löytö oli kuitenkin puhe, jonka sain kunnian pitää uutena ylioppilaana. Vuosien varrella olen monta kertaa harmitellut etten säästänyt puhetta. Vaan olinkin tunkenut sen kirjeiden sekaan.


Tunnistan itseni vieläkin tuosta 19 vuotta sitten kirjoittamastani puheesta. Ja se tuntuu todella hyvältä. Uskon edelleen, että "jos haluaa nähdä sateenkaaren, on ensin kestettävä sadetta".

Olen myös vakuuttunut, että "tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Ei ole tärkeää mihin pyrkii, kunhan päämäärän saavuttaminen tekee onnelliseksi."  Tällä elämänkokemuksella lisäisin tuohon vielä, että jo matkalla päämäärään olisi syytä kokea onnea. Monestihan nuo matkat vähän mutkistuvat, ja elämä on aina tässä ja nyt.

Oletko sinä tehnyt paluita menneisyyteen?

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

43 kommenttia:

  1. Voi mitä ihania aarteita. Eipä ole itsellä säästynyt vanhaa kirjeenvaihtoa. Kuinka kiva olisikaan lukea teinvuosien ajatuksen juoksua näin varttuneemmalla iällä. Koulutunneilla kirjeet vaihtoivat omistajaa ja illalla kotona vielä kirjoiteltiin pitkät sepustukset bestikselle. Mulla ol myös useampi ulkolainen kirjeystäväkin joskus, niitäkin kirjeitä kaipailen aina silloin tällöin.

    Et ole muuttunut yo-kuvasta yhtään, ehkä hiustenväri on hieman muuttunut :)

    Ihanaa naistenpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Hiustenväri tosiaan on muuttunut. Ottaisin kyllä vieläkin vaalean, jos luonnollisena sen saisin. :)
      Minä olen ollut myös ahkera kirjeiden kirjoittaja. Juuri esikoisen kanssa katselimme australialaisen kirjekaverini valokuvia, jotka löytyivät samasta kätköstä. Ja nuo koulutunneilla lähetellyt lappuset. Niissä vasta "asiaa" olikin :D. Ihana, että muistot löytyivät vielä ja uskalsin niihin tarttua.

      Poista
  2. Oi että, ihania aarteita! Nuoruusmuistoja on totta tosiaan hauska joskus lukea (paitsi omistani sain jonkinlaisia puistatuksiakin... kaikki se teiniangsti, uho ja sinisilmäisyys, voi apua!).
    Ihana ylioppilaspuhe ja niin viisas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania tosiaan. Mutta kyllä minuakin paikoin puistatti. Kaikenlaiseen vatvomiseen sitä teinityttö voikin aikaansa käyttää! :D
      Jotenkin kuitenkin myös yllätyin siitä, että monessa kirjallisessa muistossa nuori Katja oli muistikuviani kypsempi. Mikä helpotus :)

      Poista
  3. Ihania muistoja, minulla ei valitettavasti noita oikein ole, niin monta kertaa olen tavarani pakannut ja muuttanut, että on tullut häviteltyä, harmillista, olisi mukava palata nuorempaan minään... Upeat nuo hiukset tuossa kuvassa, kerta kaikkisen ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu :)
      Minäkin olin jo hävittämässä isoa osaa tuosta paperikasasta. Mutta mieheni tuumasi, että ehkä haluaisin palata niihin vielä eläkeläisenä :D. Mies on minua pahempi jemmari, joten laatikot ovat nyt säilössä tulevaisuuden nostalgiahetkiä varten.

      Poista
  4. Ihania muistoja, tekeekin mieli mennä kaivelemaan omia esille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä kannattaa tsekata mistä ajatusmaailmasta on lähtenyt. Huomaa samalla kehityksen ;).

      Poista
  5. Ihana löytö, ehkä vähän kuin verrattavissa vanhojen päiväkirjojen löytämiseen ja lukemiseen. Itselleen nauramisen taitoa se vaatii, kun lukee niitä pöhköimpiä/ kamalimpia merkintöjä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vanhoja päiväkirjojakin jemmassa. Mutta niihin en ole vielä kajonnut. Jotenkin ei tee mieli :D

      Poista
  6. Ihania muistoja ❤️ Minulla on tallella mm. teini-iän päiväkirjat , voi sitä draaman määrää ;D
    Ei tosiaan nykyajan haihtuvat snapshotit ( vai mitä lienevätköän) voi niitä korvata !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole vielä päässyt päiväkirjoihin asti. Niitäkin minulla on tallella. Pelkään vähän, että sieltä sivuilta löytyisi joku ihan kumma tyyppi. Tai ainakin vähän hölmö ;D

      Poista
  7. Oi, ihanaa sullakin kolme poikaa. Täällä toinen näinen/äiti joka saa elää yhden miehen ja kolmen miehenalun kanssa. Ja, voi miten mukavasti kirjoitatkaan.
    Niin, ja todella mukavia löytöjä olet tehnyt!
    Mukavaa naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta <3. Kiva, että löysit tänne. Seuraillaan ehdottomasti. Poikien äidit tarvitsevat vertaisia :)

      Poista
  8. Voikun ihania löytöjä olet tehnyt :) Itselläni on kanssa säästettynä mm. kirjeenvaihto murun kanssa, kun hän oli armeijassa. Ei taida nykynuoriso ymmärtää siitä kun kirjoitettiin kirjeitä!

    Kivaa naistenpäivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sinullapa vasta aarre on :). Meillä ei kirjeenvaihtoa käytykään. Lyöttäydyttiin heti sen verran tiiviisti yksiin.

      Poista
  9. Kivoja löytöjä! Minä tein syksyllä radikaalin päätöksen koskien osaa henkilökohtaista muistokavalkadia ja luettuani ne läpi otin ison saavin ja poltin ne tuhkaksi tuuleen . Olo kepeni. Vintillä löytyy vielä lisää teini-iän muistoja. Ne ovat asia erikseen. Ai niin! Renkaat sopisi teille paremmn kuin hyvin. Helppo kiinnittää jykevään kattoparruun. Uusia muistoja syntyy varmasti. Meidän vuosientakaisista lapsiversioista muistoja tikit päässä kahdella kolmesta sekä minulla muista kohelluksista. Kevättä kohti! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vielä harkita renkaita. Kattoparruja tosiaan on, mutta mietin haluanko juuri sopivan parrun alle pojat roikkumaan ;).
      Osa muistoista saa mennäkin. Minullakin on sellaista, mitä ihan helposti voin hävittää. Mutta ei kaikkea silti :)

      Poista
  10. Kuulostaa ihanalta tuo loma! :) Ja upean paksu tukka, ei voi tällsinen liruletti ymmärtää... :D Päiväkirjat ovat kyllä aikamoinen muisto, voi että niihin on vuodatettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Tukkaa on suotu kyllä. Pian on pää täynnä harmaata.
      Päiväkirjojen kirjoittajat taitavat olla hyvin edustettuina täällä blogimaailmassa nykyisin. Tällainen julkinen vuodatus on ehkä vähän siivompaa :D

      Poista
  11. Aivan ihana paluu menneisyyten <3 Ja miten hienoa että sulla on vielä lapsuudenkoti jonnekka palata <3
    Mulla on myös yksi jätesäkillinen kaikenmoisia aarteita, päiväkirjoja , kirjeitä nuoruusvuosilta jotka pitäisi kyllä ajan kanssa käydä läpi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistoihin paluu ottaa aikaa. Ihan huomaamatta menee tunti jos toinenkin. :)
      Lapsuudenkoti on toki ihana paikka käydä silloin tällöin. Mutta ihmiset siellä tärkeämpiä kuin seinät.

      Poista
  12. Upea ylioppilas! Miten hienoa onkaan löytää lapsuudenkodista nuoruudenmuistoja <3 Minunkin päiväkirjoja taitaa olla kotona vinopino...
    Ihanaa lomaa ootte viettäny, ite oon niin lälläri etten uskaltaisi enää pyllymäkeä laskea :D
    -Suvikki-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Tuohon aikaan nainen on kukkeimmillaan.
      Minun ulkoiluseurani on aika armotonta. Ei auta lällyillä :)

      Poista
  13. Ihanaa, hauskaa ja välillä jopa noloa hommaa tuo muistojen kaivelu :D Olen harrastanut sitä usein, ja joskus sitä pysähtyy taivastelemaan, että olenpas ollut nuori ja tyhmä... Tosin paljon samaakin taitaa löytyä kuin nykyisestä minästä ;)
    Parhaat naurut saatiin kuitenkin perheen kesken, kun löydettiin äitini nuoruusajan kirjeitä. Jos vaan olisin teininä tiennyt, että kyllä sitä 60-luvullakin osattiin :D
    Mukavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, hauskaa ja noloa. Juuri niin!
      Minä luin kirjeenvaihtoa yhdessä esikoisen kanssa. Hän ihmetteli miksi kirjoitettiin niin paljon englanniksi ja suomeksi sekaisin. Se oli sitä aikaa, kun puhuttiin NKOTB-faneina hienoa finglishiä. Ihan kaikkea en lapselle viitsi näyttääkään :D

      Poista
  14. Olen - juurikin tällä lomalla - olen nimittäin järkkäillyt kaappeja ja sieltä on löytynyt valokuvia ja esineitä, jotka luulin jo kadottaneeni muutoissa - ihanaa puuhaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on juuri oikea aikaa näihin siivoihin. Puhdistavaa :)

      Poista
  15. Minäkin olen säästänyt tiettyjä lappuja ja lippuja nuoruudestani. Niitä on joskus kiva katsella.

    VastaaPoista
  16. Ihan mahtava paluu menneisyyteen :)
    Ihanaa, että puhe löytyi! Niin kauniisti olet kyllä kirjoittanut.
    Olen niin kaunis noissa kuvissa upeine hiuksinesi ♥︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati. Kyllä lukion päättäminen on yksi elämän isoja käännekohtia. Siihen liittyy paljon hyviä muistoja ja isoja toiveita tulevaisuudesta :).

      Poista
  17. Antoisia hetkiä ja historian havinaa.
    Muistoja ja uusia muistoja uuden sukupolven kanssa!
    Ihania ylioppilaskuvia sinusta!

    VastaaPoista
  18. Oi ihanaa! <3 Minäkin löysin vähän aikaa sitten autotallista kirjeita ja ystäväkirjoja..Monta hetkeä meni niitä tutkiessa! Ihana kirjoitus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri. Minulla on ystäväkirjat vielä hukassa. Olisipa mukava lukea niitä. Muistan, että ystäväkirjoissa kaikki tahtoivat tulla isona hevosten hoitajaksi tai eläinlääkäriksi. Mahtoikohan kenenkään toive toteutua :)

      Poista
  19. Hih, paluu menneisyyteen :)
    Tuli itsellekin halu mennä kaivelemaan lapsuudenkodin vinttiä, sieltä saattaa löytyä myls jotain aarteita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sait inspiraation. Siitä vaan penkomaan. :)

      Poista
  20. Ihana aikamatka ja olet ollut viisas jo nuorena ja hyvin kaunis, voi itku nuo hiukset, ne vaan on niin uskomattoman paksut, etenkin suomalaisen näkövinkkelistä. <3

    Aurinkoa päivään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3 Sinähän olet kommenteillasi oikea aurinko :)

      Poista
  21. Ihana muistojen matka lapsuudenkotiin. Teillä on ollut hauskaa.
    Hienoa, että löysit tuon juhlapuheen. Olet osannut jo silloin ajatella viisaasti. Ja olet ollut kaunis teiniprinsessa nuoruudessasi upeine hiuksinesi!
    Kerrassaan suloinen postaus!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!