.

.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Äitiydestä ja äitienpäivästä


Minun piti kirjoittaa äitiydestä. Mutta viime päivien blogikierroksilla olen lukenut niin hienoja mietelmiä sesonkiaiheesta, että tuntuu kuin kaikki olisi jo sanottu. Tuula jo otsikoinnissaan osasi niin kuvaavasti kertoa mistä äitiydessä on kyse. Sehän on "Rakkautta ja piikkilankaa".

Niin lämpimiä, suloisia, pakahduttavan kauniita tunteita. Mutta välillä myös riipivää ja repivää.


Hankalinta äitiydessä on ehkä se, että itse on esimerkkinä lapsilleen ihan kaikesta. Jälkikasvu ei puheesta aina opi, mutta esimerkkiä se varmasti seuraa. Lapsi seuraa kuinka vanhempi reagoi, mitä tekee ja sanoo. Sehän tarkoittaa, että vanhemman pitäisi aina kyetä olemaan paras versio itsestään. Pitäisi kyetä aina ajattelemaan ja toimimaan järkevästi - tai ainakin lämpimän tunteen kautta.

Eihän sellainen vaatimus ole realistinen. Äidillekin tulee nälkä ja väsy. Pohjalainen temperamenttikin tuo omat haasteensa. No, oppivatpa meillä myös, että kaikesta voi puhua ja kaikki tunteet ovat sallittuja. Minulta oppivat senkin, ettei itseään ja tarpeitaan tarvitse jatkuvasti pienentää. Muut pitää huomioida, mutta kukaan ei ole olemassa vain muita varten.


Meillä oli perinteinen äitienpäivä. Kävimme isolla sukuporukalla syömässä ihanaa italialaista ruokaa. Voi Luoja sitä sitruunamuusia ja kalarullaa! Onnistuimme saamaan ison pöydän kaikkien aikojen parhaasta äitienpäiväbuffetista.

Uutta äitienpäivässä oli se, että oma äitini oli menossa mukana. Ei ollut aiempien vuosien satojen kilometrien välimatkaa. Miten ihanaa!

Kävimme aamukahvien ja lahjomisien jälkeen poikien kanssa kesäisellä perhelenkillä, ja keräsin äidille polun varrelta valkovuokkokimpun. Tuo klassikkokimppu on mielestäni kaunein kaikista.


Äitiyden päällimmäisin tunne on lopulta kiitollisuus siitä, että saa olla äiti. Kiitollisuus kaikesta rakkaudesta, kiitollisuus myös piikkilangoista. Sillä täytyyhän sen välillä repiä, jotta tasainen kunnolla tuntuisi!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ. 

23 kommenttia:

  1. Osuvat sanat "Rakkautta ja piikkilankaa" Sitähän tämä äitiys on. Kauniita kuvia ja mukava äitienpäivä teillä ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuulan käyttämä otsikko kolahti kyllä ihan heti. Äitienpäivä oli rento ja juhlava. Harvemmin pääsee isolla sukusakilla ravintolaan. Ja harvemmin saa kolmelta pojalta kahdeksaa korttia <3

      Poista
  2. Yhtä tunteiden vuoristorataa - rakkautta ja piikkilankaa - sitähän tämä äitiys on. Välillä tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta sitten kunka onnellinen sitä onkaan lapsista ja siitä, että heillä on tunteita 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja päivääkään en vaihtaisi pois :)

      Poista
    2. Ei tietenkään vaihtais :) Tai no, ehkä sittenkin vaihtaisin jonkun ihan tyhmän kiukkupäivän. Sellaisen, kun itse on ollut uhmaikäisten taaperoiden kanssa yksi lisätaapero.

      Poista
    3. Harmittaa myöntää, mutta joskus sitä tosiaan tulee alennuttua sinne lasten tasolle :( Mutta toisaalta sitä voi sitten käyttää opettavaisena esimerkkinä, miltä näyttää/tuntuu, kun lapset kiukuttelevat...

      Poista
  3. Hyviä pohdintoja ♥ Lapset toivat mukanaan ainakin minulle sellaisen tunteiden skaalan, etten tiennyt sellaista olevan olemassakaan. Äidin rakkaus voittaa kaiken, mutta toisaalta se toinenkin puoli tunteista on välillä "pelottavankin" suurta. Jokaiseen päivään mahtuu tunteita lähes laidasta laitaan ja välillä toivoisi päivää, jolloin saisi käyttää hiukan vähemmän laveaa tunteiden kirjoa, mutta silti, jos saisin valita elämän lapsilla tai ilman, en joutuisi miettimään yhtään sekuntia mitä valitsisin :)

    Ihanaa äitienpäivän jälkeistä elämää! Teillä on ollut selvästi upea juhlapäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu. On se tunteellista, todella. Eri lapset ja eri iät saavat esiin vielä erilaisia tunteita, laidasta laitaan. Mutta eihän se koskettaisi ellei se olisi tärkeää ♥.

      Poista
  4. Ihana äitienpäivä teillä ollut ja niin kaunis tuo kimppu❤️. Kyllä tuo rakkautta ja piikkilankaa on niin osuvasti sanottu, että ei paremmasta väliä, sitähän tämä on, tunteiden myrskyä laidasta laitaan ja mitä enemmän on lapsia sitä varmemmin joka päivä saa käydä koko skaalan läpi 😆. Vanhemmiten sitä on onneksi pikkiriikkisen oppinut hillitsemään niitä omia tunteitaan... Hienosti kirjoitit, ettei itseään pidä pienentää ja kukaan ei ole olemassa vain muota varten, vaikka muutkin pitää huomioida, noilla ohjeilla pääsee elämässä jo pitkälle!

    Ihanaa viikonjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän tunteiden kirjoa. Kyllä! Usein kuohut ovat kausittaisia. Aina jollain on joku kehitysvaihe, jota on hyvä syyttää kuohunnasta. Tai sitten on jotain, mikä nostaa voimalla pintaan ne suloisimmat ja herkimmät tunteet. Allekirjoitan täysin myös, että tunteita oppii hillitsemään. Olen ainakin itse leppoisampi tapaus kuin esikoisen syntyessä. Pienen lapsen kiukku ei enää tartu ja tuskin huomaan, kun maitomuki kaatuu :)

      Poista
  5. Lapset ovat avanneet tunneskaalaa molempiin suuntiin, myös pimeälle puolelle ;) sekä huolen puolelle. Nyt juuri äitiys näyttää parhaita puoliaan. Kuopuksen kanssa olemme viettäneet tiukasti aikaa yhdessä. Kävelläänkin joka paikkaan käsi kädessä. Parempaa ei kai voi ollakaan.

    Mukavaa Viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ihanaa, te taidatte olla siellä reissussa nyt :). Käsi kädessä kulkeminen on tietenkin parasta. Mahtavia muistoja hankkimassa <3

      Poista
  6. Äitiys on haastavin ammatti johon ei saa koulutusta vaan siihen kasvaa hitaasti mutta varmasti. Aina kun luulen tehneeni jotain oikein niin plaah sitä tullaankin alas ihan rytinällä.
    Kauni äiti olet ja mahtava minkä kimpun olette keränneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni. Totta viserrät :). Ei tähän ammattiin mitään muuta koulutusta voisi ollakaan kuin tämä elämänkoulu. Jokainen kasvatettava koulii vielä erikseen. Vaan onhan palkkakin meillä ihan mittaamaton <3

      Poista
  7. Ihanasti kirjoitettu ♥ Ja just kuten sanoit, niin päällimmäisenä on se kiitollisuus siitä, että saa olla äiti. Vaikka välillä (=usein) onkin hajalla ja hermot riekaleina :)

    Ja toi Kepposenkin kirjoittama niin pitää paikkansa, että vanhemmuus avaa tunneskaalaa molempiin suuntiin. Se jotenkin laventaa elämää, tunteita ja tajuntaa.

    Aurinkoista viikkoa! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula ♥ Tällä lavealla äitiyden tiellä on onneksi tilaa kiemurrella niin, että ihan heti ei mene täysin pöpelikköön :D
      Aurinkotoivotuksesi on tullut toteen!

      Poista
  8. Niin totta. <3 Olipa ihana tavata tänään ja jutellla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi kiva. Mukava kun jäit seuraksi vielä kaupunkiin. :)

      Poista
  9. Ihana kirjoitus. Niin totta!
    Upeat kuvat valkovuokkokimpusta. Ihanaa, että sait viettää päivän äitisi kanssa. Minun äitini ja anoppini sekä isoäitini asuvat yli 700 kilometrin päässä. Skypetin kuitenkin äidin kanssa pitkät pätkät. Onneksi Skype on olemassa. Meillä saattaa olla äidin kanssa monen tunnin puheluita ja kiva, kun näkeekin toisen, vaikka vaan kuvaruudulta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!