.

.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Uuden arjen kuulumisia


Long time no write. Näin nopeasti ei ole kolme viikkoa kulunut ainakaan kolmeen vuoteen. Työssä käyvän ihmisen ajanlaskussa on aivan eri kaava kuin kotiäidillä.

On maanantaiaamu. Sitten yhtäkkiä ollaankin jo keskiviikkoillassa. Ja hupsis; perjantai-iltapäivä koittaa. Kaupan kautta kotiin ja rentoa viikonlopun aloitusta viettämään. Että jaksaa sitten lauantaina tehdä viikon edestä kotitöitä, pyykätä ne seitsemän koneellista. Ja kappas, taas ollaan kohta maanantaissa.

Kolmen vuoden hoitovapaan jälkeen työarki on ollut piristysruiske. Uusia asioita, uusia ihmisiä, uusia paikkoja. Paljon myös ennestään tuttua ja vyöryllä mieleen palaavia asioita. Jonkinlainen paluu kokonaiseksi, sillä työidentiteetti on aika iso osa elämää sittenkin. Ehkä sen merkitys myös korostuu näin pitkän tauon jälkeen.



Olen nauttinut työmatkojen rentoudesta. Ajatella, että minulla on omaa aikaa autossa reilun tunnin verran joka päivä. Näin uutuudeltaan tuo on tuntunut erityisen mukavalta. Lempimusiikkia nappulat kaakossa, eikä yhtään jupinaa takapenkiltä. Jos vain jonakin iltana ehtisin kirjastoon maksamaan itseni vapaaksi lainauskiellosta, niin lainaisin vielä äänikirjan automatkoja varten. Joku ruotsalainen dekkari virittäisi sopivan jännästi uuteen päivään.



Minua varoitettiin ennen töihin paluutani, että työarjessa aika ei riitä sitten mihinkään. Sen olen kyllä jo huomannut. Minun aikani ei ole riittänyt oikein mihinkään sellaiseen, mitä en ihan viimeisen päälle halua tehdä tai mitä on koe aivan välttämättömäksi. Aika on uudessa arjessakin riittänyt ulkoiluun, juoksulenkkeihin, Pokemon-jahtiin ja pikanokosiin olohuoneen lattialla.

Aika ei ole riittänyt ihan jokaiseen vanhempainiltaan, kauppareissuun, siivoiluun, pyykkäykseen tai pihatöihin. Nyt voi priorisoida hyvällä omatunnolla. Kotona ollessa oli tekosyyt vähissä, ja siihen jo kyllästyin.

Lapsille työarkeni on ollut iso muutos, joten olen yrittänyt näinä viikkoina panostaa lasten kanssa vietettyyn aikaan. Onneksi on superosallistuva mies ja tukiverkkoja. Ettei kaikki lasten hyvä ole itsestä kiinni.



Tässä postissa on kuvituksena sunnuntaiulkoilua parin viikon takaa. Nythän metsässä on jo vähän enemmän ruskan sävyjä. Syksy on aina ollut minun vuodenaikani. Tunnen itseni energiseksi. Nautin kirpeytyvästä kelistä ja alati muuttuvista sävyistä ulkona. Kamerassa olisi paljon kauniita kuvia, sillä kuvien ottamiseen ei aikaa mene. Toinen onkin saada ne tänne blogiin asti.

Blogi päivittyy jatkossakin, mutta tahdista en tiedä. Koen tässä uudessa tilanteessa, että nyt erityisesti pitää olla perheelle läsnä eikä huudella puolihuolimattomia vastauksia tietokoneen takaa.



Nopeatempoista Instagramia olen päivittänyt ahkerasti myös näinä hiljaisina blogiviikkoina. Sieltä löytyy kuvia mm. eiliseltä reissulta Vaihmalaan, kun kävimme äidin kanssa juhlistamassa syntymäpäiviä. Söimme kauniisti kootut annokset saaristolaisleivällä ja savujuustolla kuorrutettua possunniskaa, joka tarjoiltiin parsa-kantarellipyttipannun kanssa. Ihania makuja. Mutta vähän harmitti, kun annoksen liha oli jäänyt liian kylmäksi.

Olen myös innostunut kokeilemaan Instagramin uutta Stories -ominaisuutta, joka on todella matalan kynnyksen tapa julkaista videoita. Nyt ymmärrän, miksi moni blogiystävä hurahti toissa vuonna Snapchatiin. Oletko sinä jo kokeillut Instan tarinoita?


Mukavaa ja energistä syyskuun loppua kaikille lukijoille!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ. 

34 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että arki on alkanut rullata!

    Mä muistan myös tuon fiiliksen mikä mulla oli työhönpaluun aikoihin. Sitä tavoitti itseään uudestaan, omaa vahvuutta ja (unohdettuja) taitoja, ja muisti voimakkaammin millainen ihminen oli joskus ennen äitiyttä.
    Puhtia arkeen ja juhlaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elisa. Tiedät selvästi mistä on kyse :). Arkiympäristön vaihdos tuo kyllä uutta puhtia!

      Poista
  2. Olipas mukava lukea kuulumisia! Ihanissa maisemissa olette rentoutuneet. Metsässä kävely on niin rentouttavaa ja mukavaa.
    Moni ihmettelee minunkin työmatkan pituutta, mutta kuten sinäkin, niin minäkin nautin yksinolosta ennen ja jälkeen töiden. Välillä musa pauhaa ja välillä olen ihan hiljaa.
    Työnimu vie mennessään ja on mukava kuulla, että olet saanut kohtuullisen hyvään balanssiin arjen elon ja olon!
    Mukavaa pyhää ja alkavaa viikkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Luonto on tärkeä ja ulos pitää päästä - ihan joka päivä. Monesta tingin, mutta en ulkoilusta. :) Balanssi tässä vielä kehittyy.

      Poista
  3. Ai sinulla on nyt alkanut uusi arki! Tuttuja mietteitä.. Tsemppiä uuteen ja ihania hetkiä perheen kanssa! Se on parasta palautumistakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vapaa-aikaa ei tosiaan nyt tee mieli käyttää oikein muualla kuin perheen parissa. Näin se menee ja niin kuuluukin :)

      Poista
  4. Ai sinulla on nyt alkanut uusi arki! Tuttuja mietteitä.. Tsemppiä uuteen ja ihania hetkiä perheen kanssa! Se on parasta palautumistakin!

    VastaaPoista
  5. Ihana kuulla sinusta ja hienoa, että arki on lähtenyt rullaamaan. Kyllä se vaan on juuri niin kuin kirjoitit, että työidentiteetti on tosi suuri osa meitä. Aikaa saisi minunkin mielestäni olla vähän enemmän, jotenkin tuntuu,mettä aina on maanantai tai perjantai, jotenkin ne päivät tuossa välissä menee kohisten.

    Syksy on ihanaa aikaa, nautin kauniista väreistä ja kirpeistä aamulenkeistä koirien kanssa, niin kauan tykkään syksystä kun ei sada joka aamu.

    Tuota instan storiesta en ole kokeillut, en myöskään snäppiä, jälkimmäistä en saa ladattua puhelimeeni, se kun piti vaihtaa pokemonjahtauksen vuoksi pikkumiehen kanssa...

    Mukavaa alkavaa viikkoa ja kohta se on taas perjantai...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu. Nyt tosiaan eletään aina perjantaista perjantaihin ja perjantai-iltaan kehitellään aina jotain spesiaalia ruokajuhlaa ;).
      Minäkään en ole snäppiä kokeillut. Täytyy pitää nämä sometouhut jossain rajoissa. Ei joka sovellukseen ehdi millään. Insta on niin mukavan nopea käyttää. Blogia taas en halua jättää, sillä kirjoittaminen ja yhteisö on tullut vuosien varrella tärkeäksi. Seuraillaan :)

      Poista
  6. Työarki tosiaan, jotku asiat saa jäädä tekemättä :D Instastorieta en ole vielä kokeillut - videon teko tuntuu edelleen hankalalta, tai no kyllä sellainen video on mukava tehdä, jossa näytän vaikkapa ihastuttavia maisemia :) Mutta että omat kasvot ja tai puhe, niin se vaatii hiukan enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä siitä, että maisemia on helppo näyttää :D. Videolle itsensä ja ilmaisunsa kuvaaminen olisi kyllä hurjan kehittävää.

      Poista
  7. Tsemppiä uuteen arkeen! Minusta työidentiteetin takaisin saaminen kotiäitiyden jälkeen tuntui tosi kivalta. Nyt kun olen ollut 6 vuotta takaisin töissä (siis miten ihmeen nopeasti aika menee) olisi kiva saada joku breikki, edes ylimääräinen lomakuukausi.

    Niinhän se on, että kaikkea ei millään ehdi. Minähän olen usean vuoden ajan nipistänyt kotitöistä ja sen on kyllä näköistäkin. Ihan kohta joudun keksimään uuden säästökohteen, kun tavaramäärä ei löydä paikoilleen tai mahdu kaappeihin *huoh*. Joku vuosi on varmaan pakko pistää lomasta 2 viikkoa rästikotitöihin.

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oijoi! Kaksi viikkoa kotityölomaa olisi kyllä melkoinen uhraus...jos siis oikea loma jäisi väliin. Ehkä vielä pärjäilet ilman :). Vaihtelu on kyllä hyvästä ihan kaikissa elämänvaiheissa. Onhan se työnantajallekin etu, jos ihminen saa breikistä uusia näkemyksiä ja uutta virtaa.

      Poista
  8. Kiva lukea kuulumisiasi :) Olen samaa mieltä työidentiteetistä. Ja vaikka tykkään kaikista vuodenajoista niin syksy taitaa olla suosikkini ��
    -Suvikki-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Lämmin ja värikäs syksy on kiva. Syksyllä syntyneenä on helppo tykätä.

      Poista
  9. Ai kun kuulostaa kivalta ja tasapainoiselta tuo uusi arkesi, kaikesta kiireestä huolimatta. On niin tärkeää, että on tukiverkkoja ja myös mies mukana kotihommissa/lastenhoidossa. Kyllä se työ ja kotielämä on yhdistettävissä ja sitten vaan täytyy olla armollinen itselleen ja koko perheelle, jos joskus viikolla pyykkikorit tursuavat ja huusholli ei olekaan niin mallikkaana. Koville se joskus ottaa, mutta hyvä, jos pystyy pääsääntöisesti hymyilemään omalle rajallisuudelleen :)). Tsemppiä syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi. Kummasti helpottaa huushollauspaineet, kun on nämä syksyn pimenevät illat. Eihän kohta näe paljon pullaa suurempia murusia pöydillä. Hymyilen ja irvistelenkin. Näillä mennään. Onneksi pääsee töihin välillä - siellä on siistiä :D

      Poista
  10. Kiva postaus. Niinpä...sellaista se työarki on =).

    VastaaPoista
  11. Hui, minua jännittää jo nyt ajatus työarjesta, tähän kotoiluun niin tottuu! Kivaa että homma on lähtenyt kuitenkin sujumaan, mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kotoiluun tosiaan tottuu. Ja turtuu myös. Minulle oli korkea aika päästä tekemään muutakin. Nyt koti on taas se paras paikka, niin kuin pitääkin :)

      Poista
  12. Ihana kuulla, että töihin paluu on sujunut mukavasti. Muistan niin tuon tunteen, kun lasten täytettyä vuoden olen itsekin palannut kotoa sorvin äärelle. Voi sitä vapauden tunnetta! Yhteiset lounaat työkavereiden kanssa ja vessassa käynti ilman, että joku huutelee oven takana olivat superluksusta :)
    Aurinkoista syksyn jatkoa ja tsemppiä arjen pyörittämiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija. Luettelit juuri kohokohtia. Vapauden tunne on tuttu juttu ;)

      Poista
  13. Ihana kuulla susta! Ymmärrän hyvin kiireesi, kun mulla on tuota ollut nyt kuusi vuotta putkeen....Arjessa on puolensakin, niin hyvät ja huonot. Täällä kans kiirus, kun futista on riittänyt syksyyn saakka. Nyt tilanne ehkä vähän rauhoittui, kun vanhin poika saa pian ajokortin. Ihanaa arkea sulle Katja 💕😄 Toivottavasti näemme marraskuussa gaalassa 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana <3. Gaalaan olisi tosi kiva tulla taas. Tullaankin, jos aikataulut vain järjestyvät kaiken suhteen.
      Futiskentällä meilläkin on porukka viihtynyt. Harrastusrumba tuo omat haasteensa arkeen. Ollaan kyllä tarkoituksella rauhotettu muutama ilta niin ettei aina tarvitse olla menossa.

      Poista
  14. Hyvältä kuulostaa uusi arki, vaikka on tunnit ja minuutit kortilla, kun työ-/perhepalettia pyörittää... Mukavaa syksyä!
    Se ilo työssäkäyvänä on, ettei tarvii hyvällä omallatunnolla olla niin täydellinen kaikissa siivoushommissa 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Täältä on tosiaan täydellisyys kaukana. Onneksi syyshämärä on armollinen.

      Poista
  15. Kotiäitiaikoja osasin minä arvostaa vasta niiden jäätyä historiaan. Nautin kovasti kotona olosta, mutta tällä viisaudella tekisin monta asiaa toisin. Nyt minulla on uusi elämänvaihe, jossa tilaa myös rennolle itsekkyydelle ja osaan priorisoida asioita. Sinun metsäretkikuvasi tuovat hyvän tunnelman tänne ruudun taa asti. Automatkat itsekseen on minunkin iloni ja äänikirjat kaverina ajoittain. Lokakauun iloja! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija. Aika aikaansa kutakin. Jokaisessa elämänvaiheessa on omat ilonsa ja rasituksensa. Minä nautin nyt siitä, että työ on omaa aikaa. Vaihtelu on hyvästä :)

      Poista
  16. Kyllähän se niin on, että työssäkäyvänä ei ihan kaikkeen ehdi repeämään kotirintamalla enää :D Pitäisikin osata olla armollinen itselle ja antaa välillä sen sukkaparin lojuu ihan rauhassa siellä lattian nurkassa;)

    Eikä sekään haittaa vaikka ei koko ajan ehdi blogia päivittää, tärkeämpäähän se perhe on <3
    Ihanaa lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä tässä on mennyt uusiin puihin aika monta arjen asiaa. Toisaalta työarki on kyllä armollisempaa kuin kotiarki. Kun ei koko ajan tarvi pyöriä samoissa nurkissa, niin ei epäkohdatkaan sillä tavalla hypi silmille :)

      Poista
  17. Kyllähän se työarki on varmastikin yllättänyt, mutta minusta olet tehnyt viisaasti, kun olet priorisoinut sen, mihin kaikkeen aikasi käytät. First things first ja muut sitten, kun aikaa on.
    Tsemppiä arjen pyöritykseen - ja ihanaa, että osaat myös arvostaa omaa aikaasi <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!