.

.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Pienissä häissä


Eilen oli syytä tälläytyä, sillä ainut pikkuveljeni meni naimisiin. Samalla kastettiin heidän perheensä kolmas lapsi, kahden pikkuprinsessan velipoika. Niin paljon kauniita aineksia iloon ja liikutukseen. Ihanaa, että on näitä ihmisiä ja juhlia!

Mietin juhlatyyliäni hyvissä ajoin ja ehdin jo hankkia uuden lyhyen pitsimekon tilaisuutta varten. Pitkät helmat alkoi kuitenkin tuntua paremmalta ajatukselta talvisäässä. Onneksi seitsemän vuotta ja joitakin kiloja sitten hankittu klassinen Ril´sin musta juhlapuku sopi vielä hyvin kiinni. Jotain kiinteytyshyötyä harrastamastani sohvajumpasta on tainnut olla.

Soyaconceptin tekoturkisponcho oli tammialelöytöni Sokokselta. Asu oli kokonaisuudessaan hyvä valinta vähän viileään Villa Hakkariin. Poncho oli eduksi myös illallisella. Eipä tarvinnut miettiä hyvän ruokahalun vaikutusta siluettiin.


Hiukseni rullautin lämpörullilla jo edellisenä iltana ja juhla-aamuna vielä uudelleen. Raskas ja itsepäinen tukkani vaatii tuntikausia rullien kanssa, jotta kampaus kestäisi iltaan asti. Ihan joka kekkereille sitä ei viitsi noin laittaa.


Villa Hakkarin romanttinen vanhan ajan kartanotunnelma sopii lämminhenkisiin perhejuhliin. Vajaa 40 hengen seurue mahtui hyvin pääsaliin, ja pikkulapsilla oli tilaa temmeltää huoneesta toiseen.

Hääparin esikoinen ja oma kuopukseni malttoivat hetkeksi pysähtyä kuvattavaksi. Söpöstä sakkia juhlatamineissaan vilisteli siihen tahtiin, että liikkuvan kohteen kuvaustaitoni eivät riittäneet alkuunkaan.


Hääpari antoi minulle vapaat kädet päästää lukijani kurkistamaan ikimuistoiseen iltaansa.



Ihana, komea ja kaunis hääpari! Morsiamen pettämätön tyylitaju antoi odottaa upeaa lookia häihin. Pidin todella paljon tuosta linjakkaasta pitsipuvusta ja siihen sopivasta kampauksesta.

Morsiamen kimppu oli kivalla tavalla värikäs. Siinä oli heleiden pastellien lisäksi talvista hopeaa ja todellisena erikoisuutena mehitähtiä.


Vihkimisen jälkeen pieni poika kastettiin. Ensin siis äidille annettiin sukunimi, sitten pojalle etunimi. Varsinaiset nimiäiset!


Toimitusten ja illallisen jälkeen vieraita viihdytettiin hyvän musiikin parissa. Taidokas duo esitti myös suosikkini Juha Tapion kappaleita. Pakko oli vähän hyräillä mukana.
 

Meidän poikakolmikkomme epäili hääkakun olleen juuri heitä varten tilattu. Niin nappiin menivät lasten makumieltymykset yksiin tuon tarjotun mansikkaunelman kanssa. Ja olihan se kakku hyvää!



Kiitos kauniista kaste- ja hääjuhlista hääparille ja kaikille mukana olleille!

Milloinkahan seuraavan kerran päästään juhlimaan. Minullahan olisi aivan uusi lyhyt pitsimekko valmiina tositoimia varten. Mielellään vähän lämpimämmässä säässä.

Terveisin Katja 

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Ystäväkirjani


Anu Meidän elämää -blogista oli niin kiva, että halusi haastaa minut mukaan Ystäväkirjani-haasteeseen. Kiitos Anulle mieluisesta haasteesta!

Muistattehan lapsuudessa suositut ystäväkirjat. Tyttösinä niitä oli mukava täytellä ja lukea. Eikä se pahaa tee aikuisellekaan miettiä mitä vastaisi, jos kysyttäisiin. Harvemmin kuitenkaan kysytään.

Kuvitan haasteen blogissa jo aiemmin esiintyneillä kuvilla.


1. Perheeseeni kuuluvat

Mies ja kolme poikalasta, 2, 7 ja 9-v. Olen siis ainut Nainen Talossa.
Ainoan naisen rooli näin miesvoittoisessa seurassa onkin aivan erityislaatuinen. Siinä on sekä hohtonsa että haasteensa.

Erityisen hohdokasta on änkeytyä miesväen kanssa samalle sohvalle tai heittäytyä olohuoneen lattialla karhunpainiin. Hohdokasta on myös kylpyläreissulla, kun saa mennä yksinään naisten puolelle. Suurimmat haasteet koen siivotessani vessaa.

Naisnäkökulman korostamiseen tulee tässä perhekunnassa välillä tarvetta, ja blogi on siihen yksi oivallinen kanava.


2. Ammattini

Olen koulutukseltani ekonomi. Kauppatieteilijänä voi toimia hyvin monenlaisissa ammateissa. Minäkin olen myynyt ja markkinoinut vaikka mitä.

Nykyinen työpaikkani on rahoitusalalla asiantuntijatehtävässä, josta olen nyt hoitovapaalla. Olen aina ollut hyvä opiskelija ja saan virtaa uuden oppimisesta. Nykyisellä alallani uutta tietoa saa sulatella jatkuvasti, ja se sopii minulle.


3. Harrastukseni

Blogi - kirjoittaminen ja valokuvaus - ovat olleet rakas harrastukseni jo neljättä vuotta.

Olen vannoutunut ulkoilmaihminen. Lenkkeilen vuoden ympäri joka päivä. Olen sillä tavalla laiskistunut, että nykyisin kävelen usein ja juoksen vain harvoin.

Pidän lisäksi kulttuuririennoista; konserteista, teatterista ja elokuvista. Tykkään lukea kirjoja ja lehtiä.

Nimeäisin myös ruoan ja sen laittamisen harrastukseksi ellei minun tarvitsisi päivittäin käyttää jättimäisiä uunivuokia ja seitsemän litran kattilaa. Näissä annoskoissa on kyse ennemmin jo työstä kuin harrastuksesta.


4. Erityistaitoni

Arjen suunnitelmallisuus. Minä olen se äiti, jolla on soppa valmiina, kun tullaan pihalta.

Olen aika hyvä yksinkertaistamaan asioita. KISS! keep it simple stupid

Minulla on myös sisäänrakennettu tehokkuus/taloudellisuusajattelu. Tuon taidon kääntöpuolena on se, että minun on vaikea motivoitua tekemään mitään mielestäni "turhaa". Siksi en esimerkiksi leiki pikkuautoilla, silitä tai hanki sellaista puutarhaa, jossa pitäisi nyppiä rikkaruohoja.

5. En osaa

En osaa parkkeerata taskuun!

En oikein osaa olla vaivaksi. Haluaisin kyllä opetella.

En osaa perinteisiä naisten käsitöitä. Niitä en ehkä halua opetellakaan.


6. Oudoin tekemäni asia

On aika outoa syödä banaanijogurtilla päällystettyä meetvurstia suupaloina. Se oli itse keksitty lempivälipalani koululaisena. Sittemmin tajuni hyvän päälle on kyllä roimasti kehittynyt, vaikka suolaisen ja makean yhdistelmästä pidän edelleen.


7. Jos saisin 10 miljoonaa

Juhlisin viemällä perheen ja lähipiirin paratiisisaarelle. Lomaillessamme ammattilaiset hoitaisivat kotiimme täydellisen pintaremontin ja rakentaisivat kaaoskylppärin tilalle oikean spa-osaston.

Sitten tekisin sellaiset sijoitukset, että voisimme elää loppuelämämme tuotoilla ja miettiä maistuuko työnteko vielä.


8. Jos saisin päivän olla mies

Eikös miesten tilipussi ole painavampi? Tuona päivänä minun kai pitäisi järjestää itseni palkkaneuvotteluun.

9. Hävettää tunnustaa

Vähän hävettää se, että minulla on usein lenkkikarkkipussi taskussa ja vessassakin piilopussi - ainakin perjantaisin.

Hävettää myös, että en aina elä niin kuin opetan. Saatan esimerkiksi huutaa läppärin takaa, että "nyt se tabletti pois!".


10. Elämän tarkoitus on

Olla onnellinen ja myötävaikuttaa kaikin keinoin läheisten onneen.
Elämän tarkoitus on myös elää mahdollisimman rohkeasti eikä jossitella turhia.



Minä sitten tykkään lukea muiden vastauksia ystäväkirjahaasteeseen. Tämän on niin moni jo tehnyt, että en tiedä kenet haastaisin. Olkaa oma-aloitteisia ja vastatkaan haasteeseen, jos olette ystäväkirjaihmisiä.

Leppoisaa sunnuntaita!

Terveisin Katja 

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Viimeisin villitys


Instagram-seuraajani ovat jo huomanneet minun hurahtaneen huurteiseen auringonlaskuun. Villitys taitaa olla yleisempikin, sillä viikonloppuna auringonlaskun aikaan lenkkireittini varrella aivan parveili kamerakaulaista sakkia.

Nämä talviauringon maalaamat kuvat olen julkaissut instassa lähipäivinä. Mukana on pari kännykkäotosta ja pari oikealla kameralla napattua. Kuvissa ei ole käsittelyä. Talviaurinko on luonnonkaunis, ja sulan veden äärellä pakkasessa sen hehku on lumoavin.


Kylmän sään kääntöpuolena on paitsi luonnon kauneus, myös vesiputkien jäätyminen. Meilläkin on sulateltu toisen kylppärin vesiputkia hiustenkuivaajalla ja imurilla.

Kyllähän sen tietää jo etukäteen miten putkien kanssa käy, kun miinusta kertyy tarpeeksi. Silti hanan tiputtaminen myöhästyy, ja pahimmillaan edessä on tuntikausien sulatussurrutus ja hurrutus. Korvissa soi ennen kuin vesi tippuu taas. No, nyt kaikeksi onneksi jo soi ja tippuu. Toivottavasti viisastuimme vahingosta taas täksi vuodeksi.


Minun piti viikonloppuna ottaa vähän enemmän aikaa blogille. Piti tehdä yksi kiva blogihaaste ja kuvailla inspiroivia ruokajuttuja. Söin lauantaina sukujuhlissa niin hyvää mustikkatorttua, että se pitäisi ilman muuta raportoida tänne blogiin jossain vaiheessa. Ettei vaan pääse hyvä torttu unohtumaan, ja että muutkin saavat maistaa.

Blogitouhut kuitenkin jäivät, sillä tietokonehommat ovat maistuneet vähän puulta. Tammikuu on usein minulle jotenkin kohmeinen kuukausi. Ihan säästä ja flunssasta riippumatta. Kaiken jouluilottelun jälkeen tekee mieli rikkoa rutiineja, laiskotella ja elää terveellistä elämää. Pitäytyä leipomasta, liikkua ja ulkoilla riittävästi. Keskittyä ihan viimeisimpiin villityksiin, keskittyä auringonlaskuihin. Siinä kylkiäisinä läppärikin saa levätä.


Näiden ajankohtaisten mielimaisemieni myötä toivottelen teille kaikille raikasta viikkoa. Kiva huomata, että joukossa on taas muutamia uusia lukijoita. Lämpimästi tervetuloa! Jutut kyllä jatkuvat tammikohmeesta huolimatta.



Terveisin Katja
 
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

9-vuotissynttäreitä ja nuhaterveisiä


Meillä eletään nyt flunssaa. Tämä ei selvästikään ole se pahamaineinen miesflunssa, sillä isäntä on perheessämme ainut virukselta säästynyt. Aikani aivastuksia vastaanottaneena on minunkin vuoroni nyt pärskiä ja niistää. Ei niin pirteästi ala tämä vuosi sittenkään.

Koulupojat selvisivät parin päivän sairastuksella. 2-vuotias kärsii pahiten. Nuhatuotos ei meinaa mahtua pieneen kehoon, vaan tukkii kaikki röörit. Minä olen varpaillani ja alati valmiina taputtamaan selkää, että henki kulkisi. Äidin huoli! Onneksi vanha kunnon Vicks VapoRub -voide antaa vähän helpotusta tukkoiseen oloon myös pienelle.


Mutta palataan vielä välipäiviin. Ennen joulua uhkasin järjestää 9-vuotiaalle trampoliinisynttärit, kun suunnitelma mäenlaskusynttäreistä meni mönkään lumen puutteen vuoksi. Synttäriohjelman keksiminen koulupojille on talvella haastavaa, kun kaveriporukka pitäisi saada viihtymään ilman vaaraa ison sakin parituntisesta hippajuoksusta sisällä.


Välipäivien verkkaisuudessa päädyimme kutsumaan kavereita kylään pariin eri otteeseen. Yhden synttäriporukan kanssa käytiin uimahallissa. Reissu meni hienosti. Kukaan ei hukkunut, ja pojat saapuivat sopivan raukeina ja nälkäisinä kattamaani juhlapöytään. Synttäreillä pelattiin myös pleikkaa ja lautapelejä ja mentiin Nerf-sotaa.

Olen edelleen sitä mieltä, että lasten kaverisynttärit ovat vaivan väärtti. Eikä sitä vaivaa tarvitse aina nähdä kovin paljon edes. Tarjoilut olivat nyt suurelta osin joululta jääneitä ja tuunattuja kaupasta ostettuja. Olen kantapään kautta oppinut, että monien lasten makuhermot arvostavat kaupasta ostettua enemmän kuin itse tehtyä. Mokkapalat ovat tästä säännöstä ainut varma poikkeus.

Ehkä järjestämme pojille kaverijuhlia kymmeneen ikävuoteen saakka. Esikoiselle siis vielä kerran, ja pienemmille ihan tarpeeksi monta kertaa vielä.


Tigeristä ostin kaverijuhliin siniset kertakäyttölautaset ja hauskat viiksimukit. Kertakäyttöastiat eivät ole ekologisin valinta, mutta lapsille niistä tulee juhlan tuntu. Ehdoton etu on myös se, että järjestelytoimikunta hyötyy mahdollisuudesta siivota synttärisotkut suoraan roskasäkkiin.


En muistanut Tigerissä käydessä, että sankari halusi taas nakkitikkuja. Sopivat cocktail-tikut jäivät siis ostamatta ja jouduimme askarteluhommiin.

Oikeastaan siinä kävi ihan hyvin, sillä liitutaulutarrasta ja puolitetusta varrastikusta sorvatuista viireistä tuli aika kivoja nakkitikkuja. Monikäyttöiset liitutaulutarrat olen hankkinut Tokmannilta.

   
Synttäripostaukset (klik!) ovat blogissani jatkuvasti suosittuja. Aika moni taitaa miettiä samoja juttuja ja hakea googlen kautta vinkkejä lasten synttäreille. Itsekin aina pistän merkille muiden parhaat käytännöt. Tuon linkin takaa löydät kaikki blogijuttuni, joissa viitataan synttäreihin.

Tammikuu vie verkkaisesti valoa kohti. Jahka tästä flunssasta pääsen, pistän kyllä hösseliksi. Uuden vuoden uudet alut odottavat. Ja hyvin alkanut sohvaperunajumppa ainakin jatkuu. Olen jo saanut palautetta, että ryhdissä näkyy. Ajatelkaa; noin viiden jumpan jälkeen jo näkyi - kyllä kannattaa!

Pysykäähän terveinä!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Sohvaperunan lopp(u)iainen


Nyt on kyllä tunnustettava, että toistan itseäni. Vai mitä sanotte? Katsokaapa linkistä millaisia kuvia julkaisin vuosi sitten loppiaisena. Loppiainen 2015. *klik

Viime vuonna loppiainen oli tällainen samanlainen pakkaspäivä, ja kävin hyytävällä lenkillä kameran kanssa. Aivan kuten tänään.

Edelleenkään en omista selfie-keppiä, joten tuo ihanan lämmin parkatakki on vieläkin teille esittelemättä. Hupunreuna sen sijaan tulee tutuksi jo toistamiseen.



Tänä vuonna lunta on vähemmän. Hangesta ei ole tietoakaan. Kylmyyttä hohkaa melkein paljas maa.



Eilen sen sijaan oli kuumat paikat monella kotisohvalla. Pikkuleijonat saivat veren kiertämään televisioiden ääressä. Meilläkin elettiin mukana väännössä Venäjää vastaan.

Pikkuleijonien kaltaiset idolit ja Suomen menestys on mieletön kannustin lapsille urheiluharrastuksiin. Meillä jääkiekkoa innokkaasti seuraavat koulupojat heräävät vapaapäivänäkin seitsemältä ehtiäkseen jäähalliin mailavuorolle. Siinä kohti unenpöpperöinen äiti kiittää siitä, että luisteluharrastus on enemmän isin heiniä.

Muistan omastakin lapsuudesta kuinka leikimme serkkupoikien kanssa yleisurheilijoita aina viikkotolkulla isojen kisojen aikaan. Penkkiurheilu voi todella olla jonkin hyvän alku. En jokunen vuosi sitten olisi uskonut tätä tunnustavani.


Minäkin olen löytänyt uuden penkkiurheilulajin. Olen voivotellut lihaskuntoani ja samalla kieltäytynyt tekemästä asialle mitään. Nyt olen kuitenkin vähän innostunut.

Löysin nimittäin juuri minulle sopivan lajin: Sohvaperunan kotijumpan. Siihen ei tarvita mitään muita välineitä kuin kotisohva. Sehän takapuoleni alta löytyy!

Ensimmäisessä jaksossa kaivetaan vyötäröä esiin ja kutistetaan pömppövatsaa. Eikö kuulostakin vastustamattoman hyvältä. Löydät minut vakuuttaneen jumppavideon täältä. 

Tuohon kannattanee uhrata tammikuisia iltoja. Kahden illan vankkumattomalla kokemuksella olen videon myötä jo löytänyt itsestäni aivan uutta selkärankaa.


Innokkuutta ja pirteyttä tammikuuhun kaikille lukijoille! Ja lämpimästi tervetuloa teille muutamille uusille kirjautuneille lukijoille.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Tilinpäätös 2015


Hyvää uutta vuotta! Vuodenvaihdetta juhlittiin ja raketteja ihailtiin eilen synttärikutsuilla ystävän luona niin kuin jo monta vuotta on ollut tapana. Meillä oli niin mukavaa. Olen vilpittömän iloinen juuri noista ihmisistä elämässämme.

Vuodenvaihteessa on tapana tehdä tiliä menneestä. Ajattelin koota yhteen vuoden 2015 plussat ja miinukset. Jos vaikka viisi kumpaakin. Otetaan huonot menneet uutiset käsittelyyn ensin, niin blogista jää positiivinen jälkimaku.


MIINUKSET

1. Lihaskunto
En edelleenkään ole tehnyt mitään lihaskuntoni eteen. Ei yli kolmevitoselle pelkkä lenkkeily enää riittäisi. Välillä tunnen itseni ihan romuksi ja ihan syystä.

2. Ajoittainen yksinäisyys
Olen kaivannut yksinoloa, mutta myös kokenut yksinäisyyttä. Hoitovapaalla arjessa on aina lapsiseuraa, mutta päivät ovat pitkiä ilman aikuiskontakteja. Varsinkin pimeään vuodenaikaan, kun kukaan ei liiku missään. Meillä kaikilla on omat arkikiireemme, eikä samanhenkisiä kohtaamisia ole niin helppo järjestää. Tilaisuuden tullen on liian usein helpompi valita lenkki omassa seurassa kuin sovitella tapaamisia toisten kiireisten kanssa.


3. Kesäsää
Tätä tuskin tarvitsee selittää. Kesä meni säiden puolesta kesää odotellessa. Elokuu onneksi vähän pelasti ja palkitsi odottajaa.

4. Elämänkoulu
Minusta on tullut epäluuloisempi. Joistakin yllättävistä valopilkuista huolimatta olen taas menettänyt uskoani ihmisten hyvään tarkoitukseen ja suureen sydämeen. Epäluuloni on kasvanut jo monta vuotta peräkkäin.


5. Huonot yöunet
Nukun liian usein liian huonosti. Uneni häiriintyy helposti, enkä ole tottunut uusimpaan petikaveriini. Kuopus on ottanut uudeksi tavakseen valloittaa keskipaikka aamuyöstä.


PLUSSAT

1. Hoitovapaa
Hoitovapaa on mahdollistanut väljempää arkea koko perheelle. Kuopuksen kanssa tämä on ihan parasta aikaa juuri nyt. 2-vuotias on niin paljon hauskempaa seuraa kuin pieni vauva. Saan kokea pohjatonta riemua seuraillessani tuon hassun pikkumiehen edesottamuksia. Läsnäoloni myös koululaisten iltapäivissä on osoittautunut hyvin tarpeelliseksi.


2. Opiskelu
Tein itselleni hyvin, kun suoritin kasvatustieteen appron viime talvena. Oli mielekästä opiskella uutta alaa, ja oli mahtava huomata, että akateeminen aivotyöskentely tuntui edelleen omalta. Äly ei ollutkaan jättänyt, vaikka arki on vienyt muistin.


3. Blogi
Omaa aikaa, kanava itseilmaisuun ja ideoiden jakamiseen, inspiraationlähde ja ikkuna ulos. Blogi on tuonut mukavaa oheistoimintaa. Indiedaysin tapahtumapäivät ovat olleet oikeita piristysruiskeita. Olen tavannut kivoja blogiystäviä livenä ja saanut jakaa tätä harrastusta. Lohjan reissu purjehduksineen oli mainio päivälomanen mukavassa naisporukassa syyskuussa.


4. Kulttuuririennot, juhlat ja makuelämykset
Vuoteen on mahtunut monta konsertti- ja teatterielämystä, kesäfestareita, jopa yksi baletti. On ollut useita kivoja juhlia. Olen syönyt ihania aterioita ja laittanut sellaisia itsekin. Nautin kaikesta tuollaisesta. Hengen- ja ruumiinravintoa on ollut riittävästi.


5. Perhe on paras ja lomalla aivan huippu
Erityisesti Teneriffan matka maaliskuussa ansaitsee plussapaikan. Se oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme 5-henkisenä perheenä. Reissussa sattui vähän kommelluksia, mutta kokonaisuudessaan rento lomaviikko yhdessä, tiskirätin ulottumattomissa, oli aivan luksusta.


Vaikka plussia ja miinuksia on tässä yhtä monta, plussien painoarvo on selkeästi suurempi. Tilinpäätökseni viime vuodelle on ehdottomasti positiivinen.

Jatkossa tietenkin pitäisi yrittää vahvistaa tuota myönteistä ja tehdä voitava miinuksille. En kyllä lupaa mitään.

Tämä vuosi tuo tullessaan paljon uutta. Onneksi en vielä tiedä mitä vuoden päästä voin kirjoittaa.


Kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille ja kommentoijille kuluneesta vuodesta!

Mitä sinulta jäi viivan alle viime vuonna? Lupaatko jotain?

Uuden vuoden terveisin Katja
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.