.

.

maanantai 29. helmikuuta 2016

Eläköön loistava viikonloppu!


Uuh, mikä viikonloppu! Nyt olisi aineksia sellaiseen hehkutuspostaukseen, joita välillä täällä blogimaailmassa haasteinakin pyörii. Voisin helposti listata "Parasta just nyt" tai "Viikon sydämet". Joskus vaan on kivempaa kuin joskus toiste.


Täällä alkoi hiihtoloma, ja kerrankin se huomioitiin myös siellä, missä säätä säädetään. Mikä ihana leppeä talvilomakeli ja aurinko! Nythän voisi jopa hiihtää, jos vain tietäisi missä monot ovat.


Järven jäällä ulkoilu on minulle mieleisin talvilaji. Auringon ja hohtavan hangen valoenergia huumaa, ja lisäenergiaa löytyy eväsrepusta. Ei ole pullan ja kaakaon voittanutta. Retkieväiden variointi on aivan turhaa.


Jäätä pitkin tehtävälle saariretkelle saan helposti seuraa. Varsinkin, kun seura saa vetokyytiä. 

Valoenergia näyttää tuovan lisäbuustia myös muille perheenjäsenille.



Toiveissa olisi päästä jäälle vielä monta kertaa. Saapa nähdä kauanko säässä pysyy sopivat säädöt.


Mutta kuten jo postin alussa hehkutin, mahtui viikonloppuun muutakin mukavaa kuin pullan syöntiä jäällä.

Kävin isojen poikien kanssa Tampereella katsomassa uusimman Risto Räppääjän. Yöhaukka-leffa oli aika kiva. Pojat tykkäsivät elokuvan meiningistä, ja minä kiinnitin huomiota ehkä vähän muuhun. Minttu Mustakallio ja Vesa Vierikko ilmensivät hykerryttävällä tavalla aikuista lempeä - se hymyilytti. Kyllä tuo elokuva kannattaa katsoa, jos Räppääjä-tarinat kiinnostavat muuten.

Lauantai-iltana pääsimme miehen kanssa viettämään laatuaikaa myös aikuisten kesken. Suuntasimme rennon ravintelin kautta Juha Tapion keikalle. Mitä muuta voisin toivoakaan; ruokaa, oma mies ja Juha Tapio. Siinä on kyllä aika riittävästi tälle naiselle.
Oli se vaan niin "Eläköön ja Vuoroni loistaa -ilta".

Hyvän musiikin positiivinen kaiku soi päässäni vieläkin. Tästä blogijutustakin varmasti huomaa, että J. Tapion sanoituksissaan viljelemät ylisanat tarttuivat.

Lauantain Instagram-kollaasi

Hiihtoloma jatkuu täällä touhukkaasti. Kaikenlaista on suunnitelmissa ja "lomaillakin" pitäisi vielä ehtiä.

Mitä sinulle kuuluu? Onko aihetta hehkuttaa?

Iloa viikkoosi!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Humputtelua Helsingissä - hyvää lounasta Sunnissa


Viikko on alkanut aika ruusuisesti. Vai mitä mieltä olette hoitovapaalaisen mahdollisuudesta viettää kokonainen arkipäivä Helsingissä ihan omassa seurassa vailla suunnitelmia. Siis omaa aikaa monta tuntia ja pääkaupungin houkutukset käden ulottuvilla! Ei kovin tavallista, vaan silti totta minulle eilen.

Reissu järjestyi niin nopealla varoitusajalla, että en onnistunut saamaan lounasseuraa. Etsin automatkalla netistä vaihtoehtoja lounaspaikaksi. Se oli viisasta, sillä yksin kaupungilla tulee todennäköisesti sorruttua johonkin helppoon ja tylsään vaihtoehtoon. Sitä löytää edestään Hesburgerin kana-aterian tai ison Subin ja jälkkäriksi pahaa kahvia pahvimukista.

Kuva lainattu Ravintola Sunnin nettisivuilta

Löysin netistä useampia kehuja Ravintola Sunnin lounaasta. Historiallinen Sunnin talo sijaitsee aivan Senaatintorin laidalla ja ravintolan ikkunasta aukeaa kaunis näkymä Tuomiokirkolle. Sinne siis!


Saavuin nälkäisenä ravintolaan vartin yli yksitoista. Lounaalla ei ollut siihen aikaan vielä ketään muuta. Kaunis ruokasali loisti tyhjyyttään. Helsinkiläiset kai syövät myöhemmin kuin me täällä periferiassa. Olin jo melkein lounastanut, kun ravintolaan vasta tuli muita asiakkaita.


Lounaalla alkusalaatin sai koota itse kahdesta vadista. Toisessa oli vihreä salaattisekoitus ja toisessa maukasta tomaatti-mozzarella-punasipuli -salaattia. Kastikkeena oli raikas pesto, joka taisi olla maustettu inkiväärillä. Kiva vähän erilainen maku. Tarjolla oli myös rapeakuorista leipää, jota leikkasin liian monta siivua. Sorruin leipäövereihin, mistä olen muuten onnistuneesti pyristellyt eroon viime viikot.


Pääruoaksi tilasin lounasvaihtoehdoista lohikeiton, joka oli nappivalinta. Niin hyvää! Yksi parhaista lohikeitoista, joita olen syönyt. Ja aika monta soppa-annosta sentään on tullut nautittua, sillä lohikeitto on yksi lempiruoistani.

Jos humputtelisin Helsingissä hyvin usein, menisin Sunniin lounaalle toisen ja kolmannenkin kerran. Luulenpa kuitenkin, että seuraavalla reissulla pitää kokeilla taas jotain uutta paikkaa. Olisiko kenelläkään mitään hyviä ehdotuksia?


Kulutin päiväni aistimalla pääkaupungin tunnelmaa. Kiertelin kaupasta toiseen ja oikein tietoisesti pyrin pitämään askeleeni rauhallisina. Minulle käy Helsingissä usein niin, että ympäröivä tahti tarttuu, ja askeleet nopeutuvat ilman syytä. Nyt vaeltelin hiljokseen ja pysähtelin tientukoksi näyteikkunoille.

Pari onnekasta ostosta tuli tehtyä. Löysin kohtuullisessa alennuksessa ihanat nahkasaappaat ensi syksyn työelämää silmällä pitäen. Tamariksen saapikkaat huusivat nimeäni. Varressa oli harvinaisen täydellinen istuvuus ja kengän lesti oli mukava. Ovathan nuo seitsemän sentin korot aika korkeat kotiäidin ulkoilukenkiin verrattuna, mutta luulen löytäväni sisäisen korkokenkäilijäni vielä.

Toinen ostokseni oli sellaiset mustat aika tiukat vahapintaiset "tekonahkahousut". Joo! Kyllä se 40 vuoden rajapyykki selvästi lähestyy, kun pitää hankkia nuorisovaatteita. Olen kuitenkin monen tyylikkään keski-ikäisen blogista oppinut, että vähän rokkia olla pitää.


Mukavaa viikkoa kaikille lukijoille! Ja kiitos mukavista palautteista. Olen saanut teiltä taas kivoja viestejä - monta eri kautta.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kunnon elämää ja savulohisalaattia


Nyt vihdoin se puraisi kunnolla. Kunnon elämä nimittäin. Olen onnistunut kokonaisen viikon elämään niin kuin parempi versio itsestäni. Voisin laittaa rastin seinään. Sokeri- tai vähintään leipäöverirepsahdus nimittäin tulee näissä terveysintoilukausissani yleensä jo kolmannen "kunnon päivän" illansuussa.


Leipä, peruna, riisi, pasta ja sokeri ovat herkkuja, mutta pöhöttävät kroppaa. Tarpeeksi pitkään jatkunut pöhötys alkaa vaikuttaa jo mieleenkin. Alkaa väsyttää! Yleensä näin kevättalvella kyllästyn päiväunetukseen ja saan itsestäni irti vähän paria päivää pidemmän terveyskuurin.

Terveyskuuri kannattaa, sillä tarkemman ruokavalion ja lisätyn hikiliikunnan hyöty tulee nopeasti kokonaisvaltaisena parempana vointina. Lisäksi saattaa terveysviikkojen kuluessa lähteä pari kiloakin.

Yleensä se ihana vanha pikkumusta mahtuu päälleni noin kolme kuukautta vuodesta; huhti-, touko- ja kesäkuun. Juhannuksen jälkeen alkaa taas kiristää. Sikäli harmillinen ajoitus kuntohuippuun, että kevät ei oikein ole pikkumustasesonki. Pitäisi ehkä ostaa joku kiva vaalea liian pieni mekko.


Koska en kestä yhtään nälkää, lataan terveysviikoilla lautaseni täyteen kasviksia ja makeannälkääni syön hedelmiä. Tämän hetken suosikkiruokani on savulohisalaatti. Instagramissa julkaisin jo kuvan eilisen iltapalasta, joka herätti kiinnostusta.

Heitän salaattiin yleensä mitä ikinä kaapissa onkaan. Mutta ilman appelsiinia, punasipulia ja oliiveja salaatti ei ole "the savulohisalaatti". Appelsiini ja savulohi ovat ihana makupari.

Kuvan savulohisalaatti


pehtoorinsalaattia
kurkkua
tomaattia
paprikaa
punasipulia
avocadoa
appelsiinia
mustia kalamataoliiveja
kananmunaa
savulohta

Kastikkeeksi salaattipohjaan oliiviöljyä ja balsamicoa. Kokoan ruokasalaatit yleensä annoslautasille, jolloin ruokailu on myös silmänilo. Itselle jättimäinen ja muille sopivan kokoinen annos.


Sitten terveyskuurista vähän helpompaan haasteeseen. 
Tuija Satulinna-blogista muisti minua "Missä bloggaaja bloggaa" -haasteella.

Kiitos kysymästä Tuija. Bloggaan lempihuoneessani keittiössä. Yleensä blogijutut syntyvät keittiön pöydän ääressä. Joskus läppäri keikkuu myös polvillani olohuoneen sohvalla, ja silmäilen samalla telkkaria. Saatan käsitellä kuvat puoliksi seisten kesken ruuanlaiton, mutta kirjoittamiseen tarvitsen rauhallista aikaa. Usein naputtelen jutut julkaisuvalmiiksi iltamyöhällä.

Koska keittiö ja sohvannurkka tuntuvat tässä haasteessa olevan hyvin suosittuja bloggauspaikkoja, heittäisin tämän valokuvahaasteen eteenpäin jollekulle, joka bloggaa jossain aivan muualla. 


Tänään vietetään ystävänpäivää. Kirjoitin viime vuonna ystävyydestä näin, klik. Allekirjoitan nuo ajatukset edelleen.

Blogimaailma on ollut minulle ystävällinen, sydämellinen, kannustava, inspiroiva, avulias ja hauska. Blogimaailman ystävyys on usein hyvin mutkatonta. Tuo mutkattomuus säilyy myös tavatessa blogiystäviä kasvotusten.

Kaunis kiitos ystävyydestä kaikille teille ihanille ja tärkeille!



Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Keittiön kevät ja värisevät sielut


"Kaikkea saa tehdä. Kaikkea pitää tehdä. Kaikkia ovia pitää tempoa, kaikkia kuita kurkotella. On vain yksi ehto, elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata." - Tommy Tabermann

Marco Bjurström lausui eilen Tabermannia Grease-musikaalin ensiesityksen kiitospuheessaan Valkeakosken kaupunginteatterissa. Viimeiset pari tuntia lava oli ollut täynnä nuorta iloa, energiaa, taitoa ja rohkeutta. Väriseviä sieluja värikkäissä vetimissään.

Liikutuksensekainen nuoruushurmos vähän tarttui myös keski-ikäistyvään äiti-ihmiseen. Ihan jo aloin miettiä, että mitä ovia tempoisin, mitä kuita kurkottelisin. Jalka vispasi ja pääkin heilui - ihan väkisin.

On virkistävää, että tuollaista musiikkiteatteria tehdään ja sitä pääsee katsomaan. Se on hengenvitamiinia, joka pitää aikuisemmankin sielun värinässä.



Olen minä kuita vähän kurkotellutkin viime aikoina, kun innostuin sisustamaan keittiötä. Olin jo vähän alistunut siihen, että kodinlaitto tässä pikkupoikaperheessä tarkoittaa alituista siivoamista ja vaurioiden paikkailua - ei niinkään sisustamista. Pitkään aikaan mikään uusi sisustushankinta ei ole kiinnostanut ollenkaan.

Jokin kevätmieli kuitenkin tuli, ja sai minut kaipaamaan niin paljon kauneutta, että hankin keittiön pöydälle Vallilan tekstiilivahakankaan, jonka "Vanha suola" -kuosiin ihastuin heti. Löysin Minimanista vielä pyöreän turkoosin maton liinan pariksi. Koko keittiö kirkastui uusista tekstiileistä.


Liina on helppo pyyhkiä ja pitää puhtaana, joten siinä kauneus kohtaa käytännöllisyyden. Matolle sen sijaan en ennusta kovin pitkää ikää.

Kolme poikaa suunnittelevat tulevaisuuttaan vuoroin ja yhtä aikaa jalkapallon, jääkiekon, salibandyn, painin, nyrkkeilyn, miekkailun ja karaten huipulla. Lajien harjoittelu tapahtuu suurelta osin juuri tuon maton kohdalla. Jälkikasvu on siinä iässä, että "se on kaikki tai ei mitään".

Lasten kuiden kurkottelua toki pitää tukea. Etteivät värisevät sielut vain tallaantuisi. Matto siinä tallaantuu, mutta sehän on vain matto! Koti on elämistä varten, ja äidin sielu värisee sittenkin voimakkaimmin lasten tahtiin.


Mikä sinua on piristänyt? Oletko laittanut kevättä kotiin?

 Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.