.

.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Perinteet uusiksi


Tänä pääsiäisenä on pistetty perinteitä uusiksi. Lähes joka vuosi olemme viettäneet pääsiäistä Pohjanmaan virpomislauantaissa ja kokkotulilla, mutta nyt olemmekin kotona.

Mitä Hämeessä tehdään pääsiäisenä? Ainakin leivotaan Mariannejuustokakkua. Sen huomasin, kun torstaiaamun kaupparuuhkassa vein Cittarin hyllystä tokavikan Marianne-rouhepussin ja keksipaketin. Pääsiäisen hittireseptiin 'klik'  kuuluva jogurtti oli kaupasta loppu kokonaan. 

Kakku tuli leivottua pitkäperjantaiksi miehen synttäreille. Hittikakku on kokeilemisen arvoinen. Minä nostan tämän minttusuklaisen version yhdeksi juustokakkusuosikikseni. Parhaiten kakun maut tulevat esiin huoneenlämpöisenä. Kylmänä siitä ei vielä pääse kunnolla nauttimaan.

Insta-kollaasi

Viikon Instagram-kollaasissa vilahtaa uusi tukkatyyli. Sain aikaseksi leikkuuttaa vähän kevyemmän ja lyhyemmän kevättukan. Kun vertaan uutta kuontaloa entiseen, ihmettelen mikä minua aina pidättelee käymästä kampaajalla vähän useammin. Hiukset kasvavat ylipitkiksi huomaamatta, ja saksen jälki sitten todella tekeekin tyylille terää.


Kotiin on tullut laitettua pääsiäistä tavallista enemmän. Koululaiset toivat hienoja ruoho- ja ohraistutuksia, jotka siirsin Iittalan kuppeihin. Kylvimme omat ruohot pieniin Aalto-vaaseihin ajatuksena saada aikaseksi oikein kunnon "vihreä Aalto". Siemeniä taisi mennä niihin vähän kitsaasti, sillä kovin harvaksi jäivät omat istutukset.


Pohjalainen ei oikein kestä pääsiäistä ilman pääsiäiskokkoa. Ennakoimme kokottoman pääsiäisen jo viime viikonloppuna, kun vietimme isolla porukalla serkkulassa prepääsiäistä. Tunnelma oli juuri niin lämmin ja riemukas kuin kokolla kuuluukin kevätsään tarjotessa koko kattauksen sateesta paisteeseen.

Puolipohjalainen serkuskatras on ihanasti oppinut pohjalaisen pääsiäisen tavoille. Makkara paistuu ja maistuu. Kunhan se on Atriaa. Jauhomakkaraa! Ei mitään lihapötköä!



Eteläsuomalainen virpomisperinne edellytti sonnustautumisen hassuihin vetimiin jo palmusunnuntaina. Pieni krokotiili tuskin tajusi mistä höyhenrisusavotassa oikein oli kyse. Varsinkin, kun äiti verotti aika ankarasti saatua saalista. Meillä isommat eivät viitsineet kotikulmilla kiertää muita kuin sukulaisia. Tällä sakilla tuli siis virvottua vähemmän kuin aikoihin.


Meillä pääsiäisen vietto jatkuu rennoin ottein. Vähän huvittaisi tehdä ostosreissu sunnuntaina tai maanantaina. Nythän sellaiseen olisi aikaa, kun kauppakaan ei pyhiä kunnioita. Ulkoilla myös pitää. Ja osa tilaamistani 550 valokuvasta odottaa lajittelua albumeihin. Pitkät pyhät tulevat toteen kotonakin.


Mukavaa jatkoa pääsiäiselle!

Terveisin Katja



Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Innovaatioita keittiössä, kanakeittoresepti


Täällä tervehenkinen elämä jatkuu, kuten kuvasta näkyy. Nyt en jaa pullankuvia, vaan ihan muita P-ruokia; parsaa, paprikaa, porkkanaa ja punasipulia. Tuntuu tosi hyvältä, kun vaatekaapin vanhat aarteet alkavat taas vastata vartaloa. Tämän kun pystyisi pitämään. Bikinikuntoa tarvitaan onneksi jo ennemmin kuin arvaisikaan.


Kaksivuotias on aika kiva keittiökaveri. Innokkuus paikkaa puutteita taidoissa. Tämän kolmannen koltiaisen kohdalla osaan jo arvostaa innokkuutta tarpeeksi korkealle. Olen nähnyt, että innokkuus on herkästi katoavaista. Ei parsa näytä pieneltä puulta enää sitten, kun on jo seitsemän- tai yhdeksänvuotias.


Innokkaan pikkuväen kanssa keittiössä syntyy paljon sotkua ja talouspaperia kuluu. Usein on kumpikin käsi sörsselissä ja paperia päröttyy rullasta metri ennen kuin sen saa katkaistua jollain polvi- tai kyynärpääotteella. Enää minulla ei kuitenkaan ole sitä ongelmaa, sillä sain uuden talouspaperitelineen, josta paperin saa napattua kätevästi yhdellä kädellä.

Kotimaisen AIKAdesignin *Veto-talouspaperiteline on sekä tyylikäs että toimiva. Rulla pysyy siistinä, ja paperin saa katki vaivatta tukevasta telineestä. Usein yksinkertaiset keksinnöt ovat niitä nerokkaimpia.



Paperitelineinnovaation lisäksi keittiössäni on nähty taas myös uusia ruokainnovaatioita.

Täkäläisessä MLL:n perhekahvilassa käy kerran kuussa pari Sydänyhdistyksen naista laittamassa ihanaa kotiruokaa. Naisilla on usein tuttuihin ruokiin joku uusi tvisti ja makuvivahde. Melkein joka kerta saan ruokailusta pakkomielteen omiin kokeiluihin. Viimeksi makuhermoja kutkutti kanasoppa, josta makumuistikuviani seuraten tein oman version. Keitosta tuli niin hyvää, että jaan teillekin nyt reseptin.


Koskenlaskijan kanakeitto

Ainekset:
900 g maustamattomia kanasuikaleita
suolatonta broilerimaustetta, mustapippuria ja suolaa
öljyä broilerin paistamiseen
2 punasipulia
6 porkkanaa
2 suippopaprikaa
500 g tuoretta parsakaalta
200 g pakastemaissia
1 pkt (250 g) riisinuudeleita
1 prk (250 g) Koskenlaskija ruoka
1 Knorr Fond du Chef kanaliemiannospala

Tästä määrästä aineksia keitän sopan 7 litran kattilaan.

Paista kanasuikaleet öljyssä pannulla. Mausta suikaleet. Käytän maustamiseen Meiran suolatonta broilerimaustetta ja suolaa.
Pannulle kannattaa alkuruskistuksen jälkeen lisätä vähän vettä, jotta kana pysyy mehevänä ja hautuu kypsäksi. Lisää haudutuksen loppuvaiheessa pannulle pilkottu punasipuli.

Laita isoon kattilaan kiehumaan vettä. Lisää veteen kanafondi. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Pilko paprika suikaleiksi ja parsa kukintopaloiksi. Riko riisinuudelit pienemmiksi pätkiksi.

Laita kiehuvaan kanaliemiveteen ensin porkkanaraaste, pakastemaissi ja kanasuikaleet ja sipuli pannulta. Lisää jokusen minuutin kuluttua parsakaali ja viimeiseksi riisinuudelit ja paprikasuikaleet. Tarkista liemen määrä ja lisää tarvittaessa soppaan kiehuvaa vettä. Mausta keitto sekoittamalla soppaan Koskenlaskija ruoka. Maista ja lisää soppaan mausteita ja suolaa tarvittaessa.

Keitto valmistuu nopeasti, sillä raaka-aineet kiehuvat kypsäksi hetkessä. Varmista, ettet keitä parsaa ja paprikaa liian lituskaisiksi.

Itse tykkään lisätä tähänkin keittöön chilirouhetta. Mutta hyvää se on ilmankin.


Minulla on kamerassa jo tallennettuna kaikenlaista pääsiäiskivaa. Instagramissa pääsiäinen on jo vilahdellut. Seuraavassa blogijutussakin ehkä sitten lisää sitä aihetta.

Otimme tänään varaslähdön pohjalaiseen pääsiäisenviettoon kokkotulilla. Päivän parfyymi on nyt "The Smoke". Koko sakki on mieltynyt samaan tuoksuun. Tuoksua on tujauteltu niin vahvasti, että päivätolkulla taidamme saada siinä kylpeä. Otan vastaan vinkkejä savunhajun neutraloimiseksi.


Terveisin Katja

*Veto-talouspaperiteline saatu. 
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Jämäleivontaa


Valo lisääntyy ja aika tuntuu samalla juoksevan valonnopeutta. Minne nämä päivät katoavat altani! Blogikin näyttää päivittyvän aiempaa harvemmin. Siihen on vain yksi syy. Tuo sama valonnopeus. Joku syö aikaani.

Yhden aikasyöpön kyllä tunnistan ja tunnustan heti. Olen vähän hurahtanut kuntoiluun. Juoksen ja jumppaan ja iltaisin olen terveistä harrastuksistani niin väsynyt, että peti kutsuu kuuluvammin kuin iltamyöhäiset tietokoneharrastukset. Ei sellaisesta sovi valittaa. Ja tässähän taas naputtelen blogiakin.


Olen jo pitkään halunnut tehdä blogiin juttua jämäleivonnasta. Nyt kun kuntokuurin myötä on tullut keiteltyä useammin Fazerin ihanaa Alku-puuroa, on tullut harrastettua myös jämäleivontaa entistä useammin.

Jos Alku-puuroa jää kattilan pohjalle, sitä ei voi heittää pois. Se on aivan liian hyvää hukattavaksi. Saatan upottaa puuronjämät pannaritaikinaan, johon puuro solahtaa mainiosti. Teen puurosta usein myös sämpylätaikinan, johon käytän vaihtelevasti erilaisia jauhoja, leseitä ja hiutaleita. Lisään taikinaan porkkanaraastetta, hunajaa ja rypsiöljyä. Sämpylätaikinan kanssa ei voi epäonnistua, sillä siihen voi upottaa melkein mitä vain.

Leipominen on nyt entistä mukavampaa, kun otin käyttöön äitini 30 vuotta vanhan Boschin yleiskoneen. Sitä ei ikä paina yhtään. Vanhat kodinkoneet tehtiin kestämään toisin kuin monet nykyajan härvelit.


Sämpylöiden leipominenkin on ronskia puuhaa, jossa ei yhtään tarvi hifistellä.

Jätän taikinan tarkoituksella löysäksi, jotta sämpylöistä tulee pehmeitä. Muotoilen taikinasta pötkylän, jonka leikkaan puukolla palasiksi. Nostelen palaset sellaisinaan pellille. Muotopuoletkin taikinakasat kohoavat ja paistuvat aivan katseenkestäviksi sämpylöiksi.


Ja koskaan noita ei kovin kauaa tarvitse katsella. Kelpaavat syöjille liiankin hyvin.


Toinen usein käyttämäni jämäleivontaraaka-aine on perunamuusi. Siitä tehdään porukalla rieskoja. Rieskojen värkkääminen on niin helppoa, että siihen pystyy jälkikasvukin. Kuopus on erikoistunut pistelemään hakkaamaan rieskat haarukalla.


Perunarieskojen perusohje

3-4 dl löysähköä perunamuusia
0,5 tl suolaa
2-3 dl ohrajauhoja
1 muna

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikina pellille ohuiksi pyöreiksi rieskoiksi. Käytä taputtelussa apuna vehnäjauhoja. Pistele rieskat haarukalla. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia kunnes rieskat ovat ruskeapilkkuisia.



Perunamuusia uudessa muodossaan. Voi sulaa ja juusto notkistuu lämpimän rieskan päällä. Tosi hyvää!

Minä teen jämistä pannaria, sämpylöitä ja rieskaa. Harrastatko sinä jämäleivontaa? Mikä on sinun vinkkisi?

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Paluu menneisyyteen


Matkustin hiihtoloman lopuksi isompien poikien kanssa kolmisin lapsuudenkotiini Pohjanmaalle. Kuopus jäi kotiin potemaan rokkotaudin loppuja. Se olikin lopulta onnekas sattuma, sillä niin harvoin tulee tilaisuutta viettää pidemmästi aikaa pelkästään koulupoikien kanssa ja heidän ehdoillaan.

Meillä oli tosi kivaa. Laskimme tuntitolkulla persmäkeä vanhan kouluni pihassa. Pojat halusivat, että änkeämme kaikki samalle laskumatolle. Sitä parempi lasku, mitä hienommat kuperkeikat ylikuormitettu laskutyyli aiheutti. Ihmeekseni säästyin suuremmilta vammoilta. Minussa on piilevää vetreyttä ja olen oikealta luonteeltani rymyeetu.



Mummu ja pappa veivät meidät laavuretkelle paistamaan makkaraa. Tuollaiselle reissulle on helppo houkutella.

Hiillosmakkara maistuu toki hyvältä, mutta mummulan lauantailounaan muistelu kirvoittaa melkein vedet silmiini. Kevyesti leivitetty voissa paistettu kotijärven kuha ja punajuuripaistos oli tajuttoman hyvää. Ei tarvitse ihmetellä yhtään, mistä rakkauteni hyvään ruokaan on periytynyt.


Teimme lapsuudenkodissani kaappisiivoja, ja kotiutin siivoista pari laatikollista nuoruuttani. Parikymmentä vuotta on juuri sopiva hajurako tutustua uudelleen nuoreen itseensä. Olen nyt huvitellut lukemalla säästynyttä kirjeenvaihtoa. Voi sitä tunteen paloa!

Korteista ja kirjeistä huomaan myös, että minulla oli nuorena hirveän paljon hirveän hyviä ystäviä. Se oli sitä aikaa, kun ystävyys oli kaikki.


Eipä jää nykyajan whatsup-viesteistä tällaista evidenssiä jälkipolville kuin entisten lukiotyttösten viestilapuista. Puulaatikossa on kilometritolkulla tekstiä suhdekiemuroista, joiden rinnalla saippuasarjat kalpenevat.


Kaikkein mukavin löytö oli kuitenkin puhe, jonka sain kunnian pitää uutena ylioppilaana. Vuosien varrella olen monta kertaa harmitellut etten säästänyt puhetta. Vaan olinkin tunkenut sen kirjeiden sekaan.


Tunnistan itseni vieläkin tuosta 19 vuotta sitten kirjoittamastani puheesta. Ja se tuntuu todella hyvältä. Uskon edelleen, että "jos haluaa nähdä sateenkaaren, on ensin kestettävä sadetta".

Olen myös vakuuttunut, että "tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Ei ole tärkeää mihin pyrkii, kunhan päämäärän saavuttaminen tekee onnelliseksi."  Tällä elämänkokemuksella lisäisin tuohon vielä, että jo matkalla päämäärään olisi syytä kokea onnea. Monestihan nuo matkat vähän mutkistuvat, ja elämä on aina tässä ja nyt.

Oletko sinä tehnyt paluita menneisyyteen?

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.