.

.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Nostalgiamatkailua ja tuulettumista


Blogi on päivittynyt aika usein näin sunnuntaisin. Tilastoista huomaan, että sunnuntaijuttua jo osataan odottaa. Tässä tulee nyt taas reissuterveisiä ja festareitakin. Viikossa ehtii sinne ja tänne, kun on kesä ja loma.

Monesti parasta ja mieleenpainuvinta tapahtuu vähän ex tempore. Kun vain keksii, että mennäänpäs ja tehdäänpäs. Vähän äkkiä tullut ajatus nostalgiamatkasta Vaasaan ja luontomatkailusta Merenkurkussa taisi olla tämän kesän paras reissu.


Halusimme esitellä lapsille meidän vanhempien nuoruutta ja opiskelijaelämää Vaasassa. Todistella, että vanhemmatkin ovat joskus olleet nuoria ja tehneet muitakin asioita kuin töitä ja keitoksia seitsemän litran kattiloissa.

Oli hauska palata yliopistolle ja huomata uudestaan miten kaunis campusalue Vaasassa onkaan. Merenrantamiljöö ja uuden ja vanhan arkkitehtuurin yhdistelmä on hieno. En tosin yhtään muista tunnelmoineeni campuksen kauneutta opiskelijana. Nämä ovat selvästi nostalgisesti värittyneitä keski-ikäistyvän rouvan ajatuksia.


Teimme Vaasan visiitin yhteydessä yön yli reissun Merenkurkun maailmanperintökohteeseen ihmettelemään merestä kohoavaa maata ja saaristokylien idyllisiä maisemia. Tuo kohde oli kokonaisuudessaan niin mieleenpainuva, että aion tehdä siitä myöhemmin oman jutun blogiin.

Merenkurkun maailmanperintöalue ansaitsee isompaa huomiota. Niin upea luontomatkakohde ja elämys maisemien rakastajalle. Ihmettelen, että aikanaan opiskelijana en tiennyt Merenkurkun luontoelämyksestä mitään, vaikka asuimme Vaasassa viisi vuotta. Enkö todella ollut yhtään kiinnostunut ympäristöstäni silloin vai oliko alueen markkinointi vain niin heikkoa? Haluan kallistua jälkimmäiseen syyhyn. Ettei ihan kaikki valaistuminen johtuisi vuosien kulumisesta.


Raippaluodon sillalta on matkaa Svedjehamniin vielä reilut parikymmentä kilometriä.


Pohjanmaalla ollessa vietimme pari yötä myös lapsuudenkotini maisemissa. Oli aika hyvästellä vanha kotitalo, joka on nyt saanut uudet asukkaat. Rannassa ei voinut harmiksemme uida, sillä vesi oli sameana sinilevästä. En muista levää lapsuudesta ollenkaan. Jotkin asiat olivat ennen ihan oikeasti paremmin.


Kesällä blogiin tulee talletettua reissujuttuja. Kotonakin on silti viihdytty. Viime päivinä on viihdytty tavallista hiljaisemmassa kodissa, kun lapset ovat mökkeilleet isovanhempien seurassa. Kummallista miten paljon yhtäkkiä on aikaa, kun ei ole kotona normaalia perhehärdelliä huolehdittavana. Olen silti tehnyt vain kivoja juttuja ja jättänyt "odottavat hommat" odottamaan. Vuodet äitinä ovat opettaneet, että omaan hetkeen pitää tarttua silloin kun se on.


"Lapsettomana" on päässyt tuulettumaan musiikkijuhlilla. Paula Vesalan keikkaa oikein odotin ja se kyllä täytti odotukset. Kaija Koosta tykkäsin myös ja instassa jo tunnustin, että parin viileän juoman jälkeen Roope Salminen Koirineen oli minusta aivan hulvattoman hyvä bilebändi.


Ja koska tässä blogissa usein käsitellään ruokajuttuja, päätän raporttini viimeisimpään makuelämykseen. Onnistuin musiikkijuhlilla saamaan tuosta siasta parhaat palat. Niin hyvää wokattujen perunoiden ja juuresten kanssa. Festariolosuhteissakin voi nykyään saada makuelämyksiä.



Nyt on kiire hakea lapset kotiin, sillä seuraavaksi suunnittelin jo tarttuvani "odottaviin hommiin".  Pitää saada elämää taloon. Elokuun ensimmäinen viikko tuo vielä kaikenlaista kesänviettoa, mutta pikkuhiljaa mieli jo asettuu arkivaihteelle. Kyllä sen aistii ilmassa, että rutiinit pian palaavat. Saavat näin pitkän ja hyvän kesän perään tullakin. Mikään ei droppaa minulle tästä kesästä jäävää tunnelmaa!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ. 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Päivä Tukholmassa Skansenilla


Palataanpa Tukholmaan ja Skansenille. Juhannuksen jälkeen perheristeilimme länsinaapuriin. Ei ollut mikään yllätys, että lapset viihtyivät laivassa. Peli- ja leikkialueet vetosivat. Myös me vanhemmat kestimme ruotsinlaivaolosuhteet lopulta aivan hyvin lasten ilon ja merimaisemien avittamana. 

Tukholma puolestaan sai minut heti varauksetta puolelleen. Skansen osoittautui hienoksi ja sopivan rennoksi perhekohteeksi kauniina kesäpäivänä. Omatoimiretki sinne istui hyvin risteilyn aikatauluun. 

Sain idean päivän viettoon Skansenilla kaimani blogista. Katja tykkäsi paikasta keväällä, ja nyt voin sanoa, että niin tykkää tämäkin Katja. Tässä kuvapainotteinen raportti retkestämme. Ties vaikka joku saisi taas tästä uuden idean kivaan lomapäivään Tukholmassa.


Me päädyimme ottamaan edullisen paikallisbussin Siljan terminaalista. Sillä pääsi noin kilometrin päähän Skansenin portilta. Kävelymatka portille kolmen pojan kanssa sujui helposti mm. venesataman maisemia ja hienoja aluksia ihaillen.




Kävelymatkan varrelle osui myös Nordiska Museet, joka on aika vaikuttavan näköinen rakennus. 


Skansen on vuonna 1891 perustettu ulkoilmamuseo, jossa voi aistia historian havinaa kulttuurihistoriallisessa ympäristössä. Alueella on taloja, kartanoita ja maatiloja eri aikakausilta, yhteensä yli 150 rakennusta. Miljöö puutarhoineen on hyvin viehättävä. Jos pidät Porvoon, Naantalin tai Rauman vanhasta kaupungista, pidät myös Skansenista.

  


Isolla museoalueella voi seurata kullekin aikakaudelle tyypillistä elämää historiallisesti pukeutuneiden oppaiden touhutessa aivan kuin asuisivat taloissa. Skansenilla voi tehdä myös ostoksia putiikeissa ja kuppiloissa entisajan tyyliin.




Me vanhemmat nautimme Skansenin kivasta ympäristöstä ja mahdollisuudesta rentoon oleskeluun katraan kanssa. Miljöö ja putiikit olivat meidän pojille kuitenkin vain toisarvoisia paikassa, jossa on eläintarha ja muutakin viihdykettä lapsille. 

Skansenin eläintarhassa on kotieläinten lisäksi skandinaavisia villieläimiä; susia, ilveksiä, hylkeitä jne. Meidän sakki innostui erityisesti vilkkaasta karhuperheestä. Karhuveljesten kisailu ja paini muistutti erehdyttävästi sitä mitä kotona tapahtuu alituiseen. Olikohan niskan päällä nyt pikkuveli vai isoveli?




Lasten leikkipaikassa saattoi ihmetellä vähän vähemmän eläväistä karhua. Viimeisen kuvan yksilö oli tainnut hävitä pahemman kerran jonkin taiston. Karhuntalja oli vaikuttava. Nyt voimmekin kertoa kavereille, että ollaan silitelty ihan oikeaa karhua.



Moni tuli Skansenille omien eväiden kanssa. Meilläkin oli syötävää mukana ja ostimme alueelta täydennystä herkkuihin. Evästelyyn oli tarjolla useita viihtyisiä paikkoja. Alueella vapaasti kulkevat riikinkukot olivat tosin häiritsevän kiinnostuneita vieraiden eväistä. Meiltäkin yksi röyhkeä kukko nappasi pullan suoraan pöydältä. Pojat sopivat neuvokkaasti, että menetetty oli äidin pulla. Ei siis käynyt kuinkaan.


Skansen on monelle etäisesti tuttu periruotsalaisesta All sång på Skansen -yhteislauluohjelmasta, jota näytetään kesällä myös Suomen televisiosta. Musiikkiohjelman tapahtumalava oli livenä iso ja hieno. 

Meillä on Skansenin reissun jälkeen katseltu tiistai-iltaisin Yle Fem -kanavaa ainakin sivusilmällä. Kyllä ne ruotsalaiset vain osaavat. Lauluohjelma tarjoilee energistä ja niin iloisen sosiaalista meininkiä hienojen näköalojen äärellä. Vähän toista kuin Tammerkosken sillalla. Vai pitäisikö tässä sittenkin olla solidaarisempi ja vetää kotiinpäin.


Kesällä on tullut retkeiltyä vaikka missä. Kamerasta löytyisi valmiita aineksia vielä moniin retkiraportteihin. Saattaa kuitenkin olla, että seuraavaksi raportoin blogissa jostain, missä ei ole vielä koskaan käyty. Lomaa on jäljellä, ja elämysahneilla on uusi kohde kiikarissa. Vähän paistetta, ja siitä voi tulla vielä hieno reissu. Palailen aiheeseen vielä jossain kohti.

Oletko sinä käynyt Skansenilla? Onko sinulla joku toinen suosikkipaikka Tukholmassa?

Lisätietoja Skansenista täältä.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.    

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kuulumisia ja kukkakaalikeittoa


"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän. Kuinka onnellinen voikaan olla hän. Joka täällä vaan saa aina asustaa..." Niin on komiat kesämaisemat, että pistää laulattamaan Pauli Hanhiniemeä, jonka veisuja tuskin muuten rallattelisin.

Taas on pyöräilty pitkin peltoja ja rantoja. Keskimmäisen uutta pyörää on pitänyt ajaa sisään. Ollaan onnistuttu löytämään sopivia retkirakosia sateiden välistä. Pyöräillessä perheenjäsenten intressit menevät aika mukavasti yksiin, ja polkiessa on leppoisaa lomafiilistä. Mitä nyt hieman on aistittavissa pyöräkateuden leviämistä poikasakissa. "Mulle kans uusi kun tuollekin..."


Itse sain kuluneella viikolla kokonaiset neljä uutta pyörää. Tai kalliistihan niistä joutui maksamaan, kun kävimme autokaupoilla. En yhtään ihmettele miksi ihmisillä karkaa mopo käsistä auto-ostoksilla. Siinä lajissa tarpeet kasvavat samaan tahtiin, kun autokauppiaan monologi etenee. Yht´äkkiä huomaakin tarvitsevansa automaattivaihteiston ja dieselin ja peruutuskameran ja ratinlämmittimen ja bluetoothin ja leveämmät renkaat ja musiikkia kiitokseksi, kun ajo loppuu. Yhtä ominaisuutta jäin silti vielä kaipaamaan. Kuski olisi ollut kiva lisä. Sitä ei tarjonnut kukaan.


Edellisessä blogissa ounastelin "täydellisten kesäkuvien" sarjan täydentyvän festarifiiliksillä viimeistään nyt. Ja näinhän siinä käy, kun tuon tähän blogiin terveiset Aitoon Kirkastusjuhlilta. Aitoon festarit on kesäperinne parhaasta päästä. Juhla osuu aikataulultaan hyvin yksiin hääpäivämme kanssa, joten sillä fiiliksellä juhlimme. Tänä vuonna mieleenpainuvin esitys oli Elastisella. Tykkäsin myös Anssi Kelan keikan tunnelmasta. Ellinooran energia ja lavakarisma oli myös positiivinen yllätys.


Lopuksi vielä otsikoituun soppaan. Meidän perheessä on yleensä helppoa olla kiitelty kokki, jos ruoka maistuu edes etäisesti Koskenlaskija-juustolta. Kokeilin tehdä kukkakaalikeittoa tosi helpolla reseptillä, jonka lopputulos helli makunystyröitä sen verran, että mies käytti syödessään sanaa "gurmee". Pari pienempää poikaa sen sijaan taisivat lausua "garmee", mutta ei välitetä siitä. Keitto on hyvää, kun niin sanon!

Superhelppo ja maistuva kukkakaalikeitto

1,5 kg tuoretta kukkakaalia
1 Knorr Fond du chef -kasvisfondi
1 pkt Koskenlaskija-sulatejuustoa, voimakas
suolaa
persiljaa tai ruohosipulia

Poista kukkakaalin lehdet, pese ja paloittele kaalit. Keitä kypsäksi kasvisfondilla maustetussa vedessä. Laita kattilaan keitinvettä vain sen verran, että kaalit juuri peittyvät.
Soseuta kaalit keitinveteensä sauvasekoittimella. Lisää samalla joukkoon sulatejuusto paloina. Mausta soppaa tarvittaessa suolalla. Lisää annoslautasille ruohosipulia tai persiljaa.

Keitto sopii hienoksi alkuruoaksi tai kevyeksi lounaaksi hyvän leivän kanssa.


Heinäkuun puoliväliin mennessä tämä kesä on antanut jo melkein kaiken sen, mitä olen odottanut. Kaikki tuleva onkin sitten vain plussaa. Miten paljon vielä ehtiikään. Ties kuinka monta kierrosta maalaismaisemaa ja ainakin parit festaritkin vielä.

Mitä sinulle kuuluu? Onko kesä vastannut sinun odotuksiasi?

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.   

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kotoilua ja täydellisiä kliseitä


Reissuntäyteisen kesäkuun jälkeen on kotoilu maistunut taas paremmalta. Olen viitsinyt enemmän kuin aikoihin. Instassa jo esittelin kuinka innostuin jopa pöllyttämään vaatekaappini uuteen uskoon. Siellä on värijärjestys eikä mitään ylimääräistä. Ei yhtään luurankoa koko kaapissa!

Syksyn työelämästä odotan sitä, että koti muuttuu mielessäni taas ylellisyydeksi. Hoitovapaalla kodista on tullut liiaksi työmaa. Kotihommat eivät minnekään katoa, mutta tasapainon nimissä on mukava päästä välillä muihinkin töihin. Kotilomailu tuntuu erityisen hyvältä nyt, kun sille on tulossa lähitulevaisuudessa päätepiste. On hyvällä tavalla vähän sellainen "viimeisiä viedään -olo".



Sopivasti ajoittuneet sateet ovat tehneet hyvää uudelle perennapenkille, joka perustettiin vanhempieni myötävaikutuksella kahdeksan vuoden jahkailun jälkeen. Huomaan ihan vähän innostuvani aiheesta, sillä kukkapenkki on aika nätti. Itse asiassa paikalle saisi oikein näyttävät istutukset, jos perenna-aluetta jatkaisi. Harkitsen kymmenvuotissuunnitelmaa aiheeseen liittyen.


Mieheni on myös kunnostautunut kotihommissa ja lukenut ahkerasti tiilenpäitä talon kivijalassa. Jo kesäperinteeksi muodostunut kellariremontti on ottanut aimo harppauksen. Ruokakellarin viereisestä tyrmästä saisi eristystöiden myötä vaikka minkälaisen tilan. Haavekuvissa siitä tulee yhdistetty kuntosali ja viihtyisä viinikellari sohvineen päivineen.

Totuus taitaa olla kuitenkin se, että meille tulee vain vähän tavallista fiinimmällä tiiliseinällä ja muurilla varustettu varasto. Tai sitten tähänkin aiheeseen liittyen laaditaan kymmenvuotissuunnitelma.


Ylen uutisista luin, että täydellinen kesäinen some-päivitys pitää sisällään mm. söpön eläinkuvan, mansikkaleivonnaisen ja kesäkivaa lasten kanssa. Tuo ihana pupu yllä ja kuopuksen pullahetki alla tekevätkin tästä jutusta sitten lähemmäs täydellistä. Some-kliseet ovat täyttä totta. Se nyt vaan on niin täydellistä, kun on kesä ja lapset ja mansikat.


Pupun voit tavata Laitikkalassa Suttisen tilalla ja marjapullia voit syödä Niitty-Seppälän kesätorilla Pälkäneellä. Kummatkin paikat ovat meidän perheen suosikki kesäkohteita, joissa piipahdetaan useamman kerran sesongissa marjaherkkujen perässä. Mukavaa on, että näissä kesämyymälöissä löytyy ostosten lisäksi lapsille tekemistä ja eläimiä ihmeteltäväksi ilman erillistä maksua.



Kesälomailu jatkuu. Olisikohan seuraavassa päivityksessä sitten jo kuvia mustikoista ja festareista. Ja olenkos jo julkaissut kuvan kesävarpaista. Ihania kesäkliseitä riittää. Pitää ottaa niistä kaikki irti, sillä sesonki on lyhyt, ja kesä on ihmisen parasta aikaa <3 :)

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.  

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kesäboheemin terveiset lomalta


Koko perheen kesäloma on vienyt mennessään. Tarkkoja suunnitelmia ei viitsi tehdä oikein minkään suhteen. On niin mukava vain nauttia vapaudesta mennä ja tulla.

Normaalisti rakastan perhearjen pelastavia rutiineja, mutta pyrin kesälomalla aina muutaman viikon leikkimään kesäboheemia. Onnistun jopa joustamaan ruoka-ajoista ja unirytmeistä ainakin pari tuntia. Elämme siis aivan kuin pellossa! Lapset nauttivat, ja minä salaa kiristelen hampaitani boheemin naamarini takana.



Palasimme juuri mökiltä, mistä nämäkin kuvaterveiset ovat. Luonto on mökkimaisemissa niin lähellä, että kaikenlaiset naapurit kuuluvat asiaan. Saunan seinustalla pesivä pikkulintu taisi huojentua, kun äänekäs poikasakki lähti takaisin kaupunkiin. Saapa nähdä mikä tilanne pesässä on seuraavalla mökkireissulla.

Saunominen ja uiminen on mökillä parasta. 22 asteinen järvivesi sai minutkin uimaan. Onhan se nautinto, kun aamu- ja iltapesut saa tehdä järvessä. Hiuksetkin tykkäävät järvivedestä. Ponnarista tulee järvessä pehmeämpi.


Ehdimme jo tehdä ainoan etukäteen suunnitellun lomareissumme Tukholmaan. Laivalla oli lapsilla kivaa, ja Tukholma oli suurempi ja hienompi kuin muistinkaan. Edellisestä kunnollisemmasta visiitistäni sinne oli ehtinyt kulua jo hirveän monta vuotta. Vietimme upean päivän Skansenilla, joka saa kyllä suositukseni mennen tullen. Aion tehdä Skansenista ja koko reissusta juttua blogiin vielä myöhemmin.

Blogielämä on aina kesällä vähän hiljaisempaa, mutta Instagram-tilini päivittyy kesäaikaankin ahkerasti - melkein joka päivä. Sinne on niin kiva ja helppo lisäillä terveisiä ja kuvia. (Tämän postin mökkikuvatkin kopioin Instagram-tililtäni.)

Olen koukuttunut Instaan, joka toimii mukavan vastavuoroisesti ja tuo hyvää mieltä. Se on mielestäni paljon kivempi paikka kuin Facebook, joka jo meinaa kyllästyttää. Minut löytää Instasta bloginimelläni @nainentalossa. Seuraillaan siellä!

Nautitaanhan kesästä ja lomasta. Ja yritetään olla niin virkistävän rentoja kesäboheemeja kuin ikinä pystytään!

Terveisin Katja
  
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.