.

.

lauantai 27. elokuuta 2016

Maailmanperintömatkailua Merenkurkussa


Nyt tulee juttua (ja melko liuta kuvia) yhdestä kesän parhaasta päivästä. Sellaisena olen hehkuttanut kuukauden takaista kesälomareissua Merenkurkun saaristoon Unescon maailmanperintöalueelle. Tuolla retkellä kaikki vaan meni niin kuin Strömsössä. Oltiinhan sielläpäin.

Merenkurkun maailmanperintö on ollut nyt juhlavuotensa takia tapetilla ja varsin arvovaltaisenkin mielenkiinnon kohteena. Muutama viikko sitten Sauli Niinistö ihaili näkötornissa noita samoja maisemia.


Björköbyn Svedjehamn on kalastajakylä maailmanperinnön sydämessä. Sinne on noin 40 kilometrin matka Vaasasta. Puolimatkassa ylitetään Raippaluodon silta, joka on Suomen pisin silta ja komea näky jo itsessään.

Svedjehamnissa voi nähdä millaisia vaikutuksia maan kohoamisella on luontoon. Näkötornista avautuvat upeat maisemat moreeniselänteelle, joka todistaa jääkauden voimaa.



Merenkurkussa on tarjolla eri mittaisia vaellusreittejä upeissa maisemissa. Onnekas voi nähdä patikoidessaan merikotkan. Me teimme Svedjehamnista reilun viiden kilometrin patikkaretken, jonka lapsetkin jaksoivat aamupalan ja matkan varren mustikoiden voimin ilman vastarintaa. Saimme kuopusta varten lainaksi rinkan, joka oli loistovehje paikoin hyvin juurrakkoisella kivipolulla ja pitkospuilla.




Saaristoidyllissä laiduntava ylämaankarja pulahteli välillä mereen uimaan. Lehmät käyskentelivät paikoin aivan luontopolun vieressä, ja tiheiköissä kulkiessa saattoi kuunnella lehmänkelloa ja arvailla mistä seuraava sarvipää putkahtaa. Juuri sopivan villiä ja jännittävää kaupunkilaislaps...äidille.



Luontopolun maisemat vaihtelivat merenrannasta metsikköön, karuun kivikkoon, niittyihin ja peltoihin. Silmä lepäsi luonnossa, idyllisissä ranta-aitoissa ja kalastusverkoissa. Heinäkuinen aurinko ja helle tekivät kaikesta tietysti aivan hulppeaa, mutta tuonnehan sopii ehdottomasti myös syksy. Millainen tuoksu, tuuli ja väritys pian olisikaan? Menkää te katsomaan, sillä minä tuskin ehdin enää toista kertaa tänä vuonna.

 

Kuopus sivisti meitä lukemalla innokkaasti kaikki opastaulut. Ruotsikin sujui. Itse asiassa taisi olla jotain ruotsinsukuista koko selostus. Veikkaan että Närpiön murretta, kun en 20 vuotta vanhalla laudaturillakaan oikein mitään ymmärtänyt.

Palkitsimme reippaat lapset ja itsemme patikkaretken päätteeksi pitkällä pulahduksella Svedjehamnin uimarannalla. Kalastajakylästä löytyi ihanan siisti ja rauhallinen ranta. Ja merivesi paljon lämpimämpää kuin kotijärvessä!




Retken tuonne olisi voinut tehdä hyvin Vaasasta käsin. Mutta me yövyimme Björköbyssä. Idyllinen Merenkurkun Majatalo tarjosi elämyksellisen ja verrattain edullisen majoituksen piha-aitassa ja sopi hyvin rennoksi kesäyöpymiskohteeksi lapsikatraalle.



Nukkuma-aittaan mahtui hyvin yöpuulle ja kauniisti laitetussa pihassa oli lapsille tarjolla tekemistä trampoliinista pallopeleihin. Grillasimme nuotiopaikalla iltapalat ja juttelimme mukavia majatalon ystävällisen emännän ja muiden yöpyjien kanssa.


Majatalon viehättävässä salissa tarjoiltiin aamupala, josta löytyi jokaiselle jotain erityisherkkua. Majatalomajoitus oli kivaa vaihtelua hotelliketjuille, ja paikka jäi elävästi lastenkin mieleen. Vieläkin muistelevat kuinka syvälle mutaan jalka litsahti trampoliinin vieressä ja miten pitkään jaksoivat aitassa unta odottaa.

 
Minun muistoihini on kaiken luontoelämyksen ja maisemien ohella jäänyt se mukava tunnelma, joka reissulla oli. Koko sakki oli jotenkin erityisen lauhkealla tuulella. Patikoinnilla ja maalaismaisemalla on selvästi positiivisia vaikutuksia energisiin poikalapsiin ja heidän paikoin ylivirittyneisiin vanhempiinsa. Yhtään ei (minua) harmita, että tänä vuonna kesälomalla jäivät kieputinhuvipuistot koluamatta.

Oliko sinun kesässäsi jokin kohokohta?

Lisätietoa Merenkurkusta täältä.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.  

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Ajatuksia bloggaamisesta. Miksi bloggaan?


Moni blogiystäväni on nyt pohtinut bloggaamista teksteissään. On kirjoitettu paljon sellaista, minkä minäkin allekirjoitan. On nyökytelty tämän harrastuksen antoisuutta. Kiitelty blogimaailman sosiaalista vuorovaikutusta ja blogitapahtumien tuomaa piristystä.

On todettu, että bloggaaminen on hyvin opettavaista. Tämän harrastuksen myötä pysyy kiinni ajan ilmiöissä. Voi saada vinkkejä matkailuun, kokkailuun, lastenkasvatukseen, harrastuksiin, arkeen ja juhlaan. Oppii kirjoittamisesta, valokuvauksesta, tietotekniikasta, toisista ihmisistä, elämäntavoista ja ajatusmaailmoista. Oma näkemys laajentuu.



Samalla oppii tuntemaan itsensä paremmin. Kirjoittaessa ja toisten juttuja lukiessa tulee jäsenneltyä ajatuksia; millainen minä olen, miten ajattelen, mistä pidän ja mikä on minun tyylini.

Moni haluaa säilyttää blogijutuissaan positiivisen sävyn. Se on järkevää, sillä blogin tyyli vaikuttaa kirjoittajankin mielialaan.


Blogin julkisuus paksuntaa nahkaa. Bloggaaja ei voi liikaa välittää muiden mielipiteistä. Oman blogin takana täytyy voida seistä. Bloggaaja ei saa välittää siitäkään, että harrastusta saatetaan vähätellä tai kummastella.

On aika yleistä, että blogia luetaan vähän salaa. Blogin pitäjälle ei haluta paljastaa, että blogi kiinnostaa. Toisaalta blogi voi tuoda elämään aivan uusia ihmisiä. Bloggaajien oman yhteisön lisäksi blogin kirjoittaja saattaa saada ajatuksilleen tukea ja haastettakin myös hyvin yllättäviltä tahoilta. Palaute voi olla hyvin mieltä kohottavaa ja uutta luovaa.

Kaikenlainen julkinen toiminta saattaa ärsyttää ihmisiä. Blogi voi siksi vaikuttaa myös negatiivisesti ihmissuhteisiin. Vaikka miten sanansa ja kuvansa asettaisi, tulkinta on aina riippuvainen yksittäisen lukijan kokemusmaailmasta ja elämäntilanteesta.



Nainen Talossa -blogi lähti liikkeelle neljä vuotta sitten halusta tallentaa elämän kauniita hetkiä ja kivoja kokemuksia. Halusin myös verestää kirjoitustaitojani ja kehittää visuaalisuuttani. Minua viehätti mahdollisuus oppia ja tehdä jotain aivan uutta ja nykyaikaista. Yksi taustatekijä blogin aloittamiseen oli se, että en halunnut spämmätä Facebookissa, missä nykyään vain harva on aktiivinen. Ajattelin, että blogiin varmasti löytävät ne, joita julkaisuni aidosti kiinnostavat.

En ole kokenut tarvetta rajata aiheitani, vaan blogi on elänyt eri elämänvaiheissa ja kiinnostuksenkohteissani mukana. Matkan varrella olen aiemmin kirjoitellut enemmän taloon ja kotoiluun liittyviä juttuja, kun taas viimeisen vuoden aikana minua on blogista päätellen viehättänyt enemmän kaikenlaiset arjen irtiotot. Siitä voikin helposti päätellä, että pitkän hoitovapaan myötä alkaa kotiseinät jo olla nähty. Myönnän, että kotoilu vaatii jo vaihtelua.







Tämän jutun kuvituksissa on jälleen tuota vaihtelua. Olimme lauantai-iltana Tampereen Pyhäjärvellä sisävesiristeilyllä. Siellä tarjottiin maistuva illallinen. Jazzahtava taustamusiikki kohotti risteilytunnelmaa. Sää selkeni juuri sopivasti illaksi, ja saimme ihastella laivan ikkunoista ja kannelta illan punertamia rantamaisemia.

Minulla oli illallisristeilyllä ylläni alennusmyyntilöytö Lindexiltä. Holly & Whyte -malliston vihreä neulejakku sopi tyyliltään risteilyteemaan. Jakku onkin yksi tämän hetken lempivaatteistani. Niin pehmoinen päällä ja niin hyvä vihreä.


Tämä postaus olkoon samalla haastevastaukseni Blogini tarina -haasteeseen jonka sain jo talvella useammaltakin blogiystävältä. Olen pahoillani, kun en millään muista ketä kaikkia pitäisi haasteesta kiittää. Haastevastaus on kuitenkin kai parempi näin myöhään kuin ei milloinkaan.

Herättikö bloggaamisaihe sinussa ajatuksia? Oletko miettinyt miksi sinä bloggaat tai miksi et?

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ. 

maanantai 8. elokuuta 2016

Betoniaskartelua ja rapujuhlia


Älkää hätäilkö. En ole hautautunut kukkapenkkiin. Mullassa on joku muu. Jätti kivat saappaansa sojottamaan niin hauskannäköisesti, että jääkööt sinne.

Myönnän kyllä, että paljon ei ole naista kotona näkynyt, kun viikko on vierähtänyt taas maailman turuilla. On oltu asuntomessuilla ja muilla kesäretkillä yksin, kaksin ja viisin. Instagram-kamut pysyvät tästä levottomasta menosta paremmin ajan tasalla kuin blogi, joka odottaa kotona.


Viikonloppuna sentään saatiin kotona pystyyn pienet puutarhapirskeet. Mummi ja pappa tarjosivat serkuksille ihania herkkuja, ja samalla söimme kauden ensimmäiset ravut. 


Äitini oli tehnyt hienostuneen juustopiirakan rapujuhlien alkupaloiksi. Juustopiiras on klassinen osa ruotsalaisten rapujuhlapöytää. Minä käytin piirasta paahtoleivän sijaan rapujen petinä ja terästin annostani sitruunamehulla. Ai että, kun oli hyvää! Alkuruoan ja pääruoan voi tällaisissa juhlissa mielestäni aivan hienosti syödä samalla suullisella.

K-Ruoka juustopiirakan ohjeen löydät täältä.


Jokin aika sitten kerroin täällä blogissa kellariremontista, joka on kesän aikana nytkähtänyt aimo harppauksen. Yhtenä heinäkuisena aamuna saimme remontin ansiosta ihmetellä kotipihassa betoniautoa.


Lattiavalusta jäi kottikärryllinen askartelumateriaalia, josta kokeiltiin tehdä kaikenlaista jännää puutarhaa koristamaan. Isännän risat saappaat pääsivät betonimuotiksi. Raparperinlehtien päälle levittämällä betonista tehtiin laattoja. Laattoihin laitettiin kanaverkkoa vahvikkeeksi.



Laatoista tuli kauniita. Toistaiseksi ne on aseteltu koristamaan rinnettä. Mutta voi olla, että niistä muotoillaan vielä jonkinlainen pihapolku kukkapenkin yhteyteen.



Parista isosta raparperinlehdestä kokeilimme muotoilla myös altaan asettamalla lehdet hiekkakasan päälle.



Allas ei onnistunut aivan viimeisen päälle, mutta ehkä siitä vielä jotain iloa on osuessaan oikeaan paikkaan. Kuopus ainakin on jo keksinyt kuinka altaassa voi näpsäkästi pestä pikkuautoja. Ja samalla voi huuhtasta omat housunsa.


Kaiken retkeilyn ohella jotain on siis tapahtunut talossakin. Näihin kuviin ja tunnelmiin toivottelen mukavaa elokuista viikkoa.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.