.

.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kuulumisia - kun aika(a) on


Miten aloittaa blogijuttu, kun ei ole kirjoittanut neljään kuukauteen? Jos vaikka aluksi kiittelisi kyselyistä. On ollut mukava saada viestejä, joissa blogia on kaivattu. Ja olenhan minäkin tätä kaivannut ja välillä päättänytkin, että "tänään kirjoitan jotain". Sitten olen löytänyt itseni iltamyöhällä pesemästä kurahousuja tai kyselemästä englannin kielioppia tai kuorimasta perunoita. Olen luvannut kirjailla tänne kepeällä kynällä eikä sellainen arjen kiireissä oikein onnistu.


Maanantaista perjantaihin mennään suorittamalla ja viikonloppuna vedetään henkeä. Sanovat näitä ruuhkavuosiksi. Välillä on vaikea pitää turvaväliä eikä törmäilyiltäkään voi välttyä. On käynyt se klassinen, kun lapsi on jäänyt viemättä päiväkotiin ja löytynyt takapenkiltä vielä työpaikan pihassa. Onneksi tämä kävi miehelleni eikä minulle, jonka työmatka on pitkä.

Lapset ovat alkaneet toivoa "oikeaa ruokaa" syötyään arkipäivisin yliannostuksen pastaa tai eineksiä. Tuohan olisi ollut musiikkia korvilleni kotiäitivuosina, jolloin rakkaudella ja vaivalla vääntämieni aitojen aterioiden äärellä lapset saattoivat haaveilla eineslihapullista ja Jalostajan hernekeitosta. Ihminen toivoo liian usein juuri sitä mitä sillä ei ole.


Työelämä on tempaissut minut mukaansa oikein voimalla. Olen onnekas, kun saan tehdä sellaista, mikä innostaa ja vie eteenpäin. Uudet mielenkiintoiset haasteet pyörivät päässä helposti vapaallakin. Niistä pitää aivan tietoisesti riuhtaista itseään irti. Balanssia tarvitaan, jotta ilo säilyy. Eikä balanssia tule ellei sitä itse tee.

Arki on ruuhkaista, vaan nytpä on toinen ääni kellossa. Pääsiäinen tarkoittaa tänä vuonna aikaa. Pohjalainen pääsiäinen on meille nyt menneiden vuosien muisto, ja täällä Hämeessä voi ihan rauhassa olla tekemättä mitään. Pieni haikeus on kyllä ollut ilmassa. Jonain vuonna on pakko vielä vuokrata vanhoista mummulamaisemista mökki, jotta lapset pääsevät taas kokolle ja kunnolla virpomaan.


Olihan meillä nytkin jotain suunnitelmia retkeilystä ja kyläilystä pääsiäisenä, mutta kulkutaudit varmistivat hiljaiset pyhät. Eikä se oikeastaan haittaa. Mieskin on kipeänä, joten meidän ei tarvitse edes käydä kauppaa lenkkivuoroista. Pääsen siis ulos juuri silloin kun haluan. Mitä muuta voisin kaivata. On ollut mukava tehdä kotitöitäkin oikein ajan kanssa. Innostuin jopa kuuraamaan kylpyhuoneen kaapit kuivuneesta hammastahnasta. Ei siis mitään pelkkiä pintasiivoja.


Tammikuussa ehätin täällä kertomaan sohvatilauksesta. Uusi sohva on osoittautunut aivan huippu hankinnaksi. En ymmärrä miten pärjäsimmekään kolmen hengen pikkusohvalla aiemmin. Tuo iso kulmasohva täyttyy tästä sakista joka ilta äärilleen. Tarvitsisimme vielä ainakin toisen samanlaisen, jotta välttyisimme nujakoinnilta. Kulmapaikka kelpaa liian hyvin kaikille. Kahden aikuisen on myös hankala löytää hyvää asentoa, jossa voisi rapsuttaa yhtäaikaa kolmen sohvalla lojuvan poikalapsen selkiä ja jalkapohjia.


Olemme talven mittaan leikitelleet ajatuksella laajemmasta pintaremontista. Keittiö kaipaisi kovasti uudistusta. Samoin aulan tapetit. Ja kylppäri. Ja sauna. Ja isompien lasten huoneet. Ja säilytyskalusteet. Ja OMG - vanhan talon pihapiirikin herää taas kevääseen ja kaikki puutteet paljastuvat. Olohuoneeseen olemme tyytyväisiä. Ja vessaan.

Voitte ehkä arvata, että juuri kuvailemaani elämäntilanteeseen remontti ei oikein istu. Projekti veisi aikaa, valintoja on vaikea tehdä. Olenkin opetellut tyytymään. Ja tyyntymään. On helpompi sietää repsottavia tapetteja kuin vaalia uusia kesken sisäsählypelin. On myös helpompi katsella kosteuden jo rapauttamia keittiön laatikostoja kuin vahtia niiden käyttöä ja estellä vetimien käyttämistä tikapuina. Sekin aika vielä tulee, kun remontille on tilaa. Siihen asti eletään näin. Vapaa-ajalle on nyt niin paljon muutakin käyttöä kuin kotihommat. Repsottakoon!


Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota televisiossa pyöriviin Oikotien mainoksiin, joiden taustalla soi ihana Seija Simolan kappale "Kun aika on". Nuo mainokset kertovat erilaisista elämän muutostilanteista ja herättävät suuria tunteita. Meillä vetistellään porukalla sitä mainosta, joka kertoo pojan tarinan. Siinä on jotain.

Aika kuluu. Kannattaa tarttua siihen, minkä aika milloinkin on.

Laitan tähän lopuksi linkin tuohon mainokseen.



Palaan linjoille taas, kun aika(a) on.

Ihanaa kevään jatkoa kaikille lukijoille!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.