.

.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Toiveita uuteen vuoteen


Uuden vuoden ensimmäinen blogiteksti. Melkein tässä rima nousee. Mitä voisin sanoa, jotta vuodelle tulisi arvoisensa lähtö?

Sitä miettiessäni palasin vuoden taakse. Kirjoitin silloin tilinpäätöksen edellisestä vuodesta 2015, listasin plussia ja miinuksia. Nyt ilokseni huomaan, että kaikki tuon hetken miinukset ovat kuluneen vuoden aikana menneet parempaan suuntaan. Elämäntilanne on työelämän myötä aivan toinen, ja lapsetkin taas vuoden vanhempia. Elämän etenemisellä on toki osansa myönteiseen kehitykseen, mutta vatsalihakset olen viime vuoden aikana hankkinut aivan itse.

Lupaamisiin en edelleenkään usko, mutta kummasti asioiden listaus (=tiedostaminen) vie kohti ratkaisua. Suosittelen!


Tämän vuoden aluksi teimme perheen kesken sellaisen listan, johon jokainen sai kertoa omia toiveitaan uudelle vuodelle. Ryhdyin listaleikkiin, kun vuoden ensimmäinen päivä meinasi aloittaa meillä uuden vuoden känkkäränkkäfiiliksillä. Siinä vaiheessa koulun ylipitkä joululoma ja liian monet tyhjätyt makeislaatikot alkoivat jo vähän painaa koko perhettä.

Yhdessä listaaminen olikin yllättävän hauskaa ja valaisevaa. Huomasimme, että meillä oli paljon samoja toiveita, ja esiin tuli myös yllätyksiä. Lapsilla oli mielessä sellaisia harrastuksia, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Voi olla, että meille täytyy hankkia kohta ukulele, ja minä löydän itseni lasten perästä kiipeilyseinältä. Eräs miespuolinen aikoo uusia garderobinsa (ehkä myös ne onnea tuovat treenivaatteet vm.199?). Talossa aiotaan myös leipoa munkkeja. Ehkä kuitenkin mummin johdolla.


Kaikki toivoivat lisää perheen yhteistä aikaa. Sitä järjestyy, kun kiinnitetään huomiota siihen, mitä arki-iltaisin tehdään. Perheen yhteistä aikaa syö helposti digimaailma. Meillä on härveleiden käyttöä rajoitettu mennen tullen, mutta vieläkin enemmän voi asialle tehdä. Väsyneinä iltoina voisin jopa minä nalkuttaa aiheesta entistä ponnekkaammin ja näyttää parempaa esimerkkiä myös itse.

Siitä aiomme ottaa tämän vuoden agendan: Enemmän kirjoja ja lautapelejä, vähemmän nettiä ja digipelejä. Ja koko perheen leffailloista tehdään aivan uusi perinne.


Minähän sitten keksin, että perheen pitää mahtua samalle sohvalle niitä leffoja katselemaan. Täytyy siis hankkia uusi sohva, sellainen suurperheen kulmaversio. Sohvatoiveeni oli hädin tuskin ehtinyt uuden vuoden listalle, kun sohva oli jo liikkeestä tilattu. Ihan todistettavasti listaaminen siis tekee asioita todeksi!

Uuden sohvan myötä tulee talossa tarve kierrättää muitakin huonekaluja paikasta toiseen, minkä johdosta sisustus tulee uusittavaksi myös alakerran murheenkryyniksi muodostuneessa lasten leikkihuoneessa. Säännölliset lukijani muistavat ehkä aiemmat toteamukseni irtoavista ovista, vetokahvattomista laatikoista ja röykkiöistä, röykkiöistä sekä röykkiöistä. Mainitsinko jo röykkiöt?

Kuin itsestään tämäkin uuden vuoden hiljainen toiveeni on nyt toteutumassa. Siunattu tuo perheen yhteinen uuden vuoden toivelista!


Onnea on huomata, että lopulta perheen toiveet olivat aika pieniä asioita. (Olkoonkin, että tilattu sohva on kyllä julman suuri.) Mitään kovin suurta muutosta ei siis tarvita, jotta voitaisiin olla tyytyväisiä. Henkilökohtaisesti omaan tyytyväisyyteeni voin vaikuttaa parhaiten huolehtimalla riittävästä liikunnasta jatkossakin. En aio päästää itseäni siihen voimattomaan tilaan, josta viime vuoteen lähdin. Ja onhan se nyt helppoa, kun tarvitsee vain ylläpitää opittuja tapoja. Uuden aloittaminen vaatisikin enemmän. Sen kun muistaa, niin ei ole vaarana livetä vanhaan.

Millaisin mielin sinä aloitat tämän vuoden? Oletko listannut toiveitasi?

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille viime vuodesta. Onnellista uutta vuotta ja sitkeyttä tehtyihin lupauksiin!

Terveisin Katja
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.